Vuonna 2010 perustetusta peliyhtiö Supercellistä enemmistöosuus myytiin 1,1 miljardilla japanilaisille internet- ja mobiilioperaattori SoftBankille sekä peliyhtiö GungHolle. Tämä on yksi Suomen historian suurimmista yrityskaupoista.
Vertailuna, Microsoft osti Nokian matkapuhelintoiminnan 5,4 miljardilla. Supercellillä työntekijöitä on noin 130, Nokialla kymmeniä tuhansia työntekijöitä. Nokian kaupan mukana menivät ympäri maailman niin puhelintehtaat, jakeluketjut kuin suunnittelukin. Voidaan sanoa Supercellin tehneen hyvät kaupat.
Supercellin tapa tehdä rahansa edustaa peliteollisuudessa nyt pinnalla olevaa ajattelua, eli free to play -pelimallia ja pelinsisäisten ostosten tekemistä. Pelien pelaaminen on ilmaista, mutta niissä pärjääminen maksaa oikeaa rahaa. Pelisysteemin oveluuksiin kuuluu se, että ostosten hinta on hämärretty. Esimerkiksi Clash of Clansissa ei voi suoraan ostaa jousipuolustustornia. On ostettava "jalokiviä" eli pelinsisäistä leikkirahaa, joilla voi puolestaan ostaa tuon jousipuolustustornin. Tällä tavoin harva enää tietää, paljonko torni oikeasti maksaakaan. Pelaaja houkutellaan ostamaan jalokiviä paljon kerrallaan, sillä mitä enemmän niitä ostaa, sen halvempia ne ovat. Varustusten hinta kasvaa niiden tason noustessa, ja loppujen lopuksi jousipuolustustorni voi maksaa sen tasosta riippuen kahdesta eurosta noin kahteen kymppiin.
Parhaimmillaan Supercellin Clash of Clans -peliin yksi henkilö kuluttaa jopa 1500 euroa kuukaudessa. Voidaan kyllä miettiä, onko tällainen ihmisiä addiktoiva liikeidea moraalinen? On nähty uutinen, jossa 11-vuotias teki 4600 euron laskun isälleen pelatessaan Clash of Clans -peliä. Suomessa Kuluttajavirasto on huolissaan ilmaisten pelien lisäostoista. Joidenkin mielestä tällainen ansaitalogiikka on kuvottavaa ja eettisesti hyvin arveluttavaa. Supercell puolustautuu "70-80 prosenttia Supercellin liikevaihdosta tulee yli 30-vuotiailta pelaajilta, eikä nuorten peliriippuvaisten taskuista."
Onko Supercell vain yhden tai kahden pelin ihme? Talouslehti Financial Times muistuttaa, että useat peliyhtiöt ovat tehneet vain yhden menestyvän pelin. Supercellin perustajan ja toimitusjohtajan Ilkka Paanasen mukaan Zynga ja monet muut yhtiöt ovat tehneet virheen siinä, että ne pyrkivät miellyttämään liikaa sijoittajia. Tämän takia yhtiöt ovat käyttäneet epäilyttäviä markkinointikeinoja ja peleillä on yritetty rahastaa pelaajia liikaa. Nimenomaan näin, olen samaa mieltä.
Roviokin tuntuu olevan yhden pelin ihme. Rovio rämpi vuosia, kunnes keksivät Angry birdsit. Vihaisten lintujen ja sikojen kanssa on nyt vuosia menty. Väliin tehtiin Amazing Alex -peli, se teki historiaa nousemalla 8 tunnissa ladatuimmaksi sovellukseksi App Storessa. Amazing Alexin jälkeenkin on porskuteltu Angry birdseillä - tehdään vain Angry birds -pelejä. Mitäs sitten, kun Angry birds -buumi hiipuu ja Angry birds -puistot kasvavat sammalta?
Pystyykö Suomen peliala muuhunkin kuin yhden pelin ihmeisiin? kestääkö free to play -metodi enää kauan? Pystyvätkö Supercell ja Rovio toistamaan ihmeitään?