Suvaitsevaisuus on UNESCO:n määritelmän mukaan:Jehovan todistajien lapsille suuntaama video hämmentää - "Jehova vai saatana?". Videolla muistutetaan lapsia siitä, millaisilla leluilla leikkiminen on soveliasta. Videolla lapsi leikkii taistelijavelholla, mutta äiti muistuttaa taikuuden olevan Saatanasta - tämä lelu täytyy unohtaa.
Meidän maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista. Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä. Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan. Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille.
Tällainen opetustyyli on puhuttanut ihmisiä, onko oikein uhkailla näin lapsia? Kun äkkiä miettii, niin päätyy, että tuo on väärä tyyli - vai onko?
Pyrin olemaan suvaitsevainen ihminen, se ei ole aina niin helppoa. Suvaitsevan ihmisen täytyy myös hyväksyä ajatukset, jotka ovat omia ajatuksia vastaan. Ongelma tulee vastaan, kun miettii mitä kaikkea täytyy suvaita. Missä menee oikean ja väärän raja, onko jokin oikeasti väärin, vaikka minusta se olisi väärin - moraalin tasapaino. Kaikkea ei tule suvaita, mutta kumminkin toisenkin mielipide täytyy hyväksyä. On asioita, joissa oikean ja väärän raja on veteen piirretty. Minä toimin moraalini pohjalta, mutta mistä tiedän, onko moraalini liian tiukka? On helppo tuomita joku, jos hän toimii toisin kuin itse. Silloin helposti unohtaa suvaitsevaisuuden, täytyisi myös katsoa asioita toisen näkökulmasta. Taas päädymme kysymykseen, kuinka paljon täytyy suvaita?
SWOT-analyysi on nelikenttä, johon voisi sijoittaa esimerkiksi hyvän ja pahan sekä oman moraalin ja toisen ihmisen moraalin. Suvaitsevaisuus olisi silloin tasapainossa, kun nelikentän sisäristikko olisi keskellä. Usein kyllä tuo sisäristikko taitaa liikkua johonkin kulmaan päin, että omat näkemykset saavat eniten tilaa nelikentässä.
Yhteiskunnassa on asioita, joita voidaan pitää yleisesti negatiivisinä, kuten huumeet jne. tällaisia asioita on helppo olla suvaitsematta. Asiat mutkistuvat, kun puhutaan uskonnosta. Mihin asti minun tulee suvaita toisen näkemys uskonnosta ja se miten toinen harjoittaa uskontoa, milloin mennään oikeasti väärän puolelle? Toisen näkemys uskonnosta tulee suvaita, mutta milloin voin sanoa ettei tuo näkemys ole enää moraalin rajoissa?
Jehovan todistajien videolla lelu oli vaaraksi, koska velhofiguuri edusti taikuutta. Nyt voisin kysyä, että eikö Jumala tai Jeesus tehneet taikuutta - luomiset ja ihmeteot. Eikö ihmetekoja katsota ihmisen näkökulmasta taikuudeksi, mikä on sitten ihmetekojen ja taikuuden ero? Jeesus muutti veden viiniksi ja David Blaine muutti kahvin rahaksi - kumpi on vaikeampaa?
Uskontojen uhrien tuki yhdistys (UUT) on ottanut kantaa asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti