Rochesterin yliopiston professorin Miron Zuckermanin vetämä tutkijaryhmä kävi läpi 63 tieteellistä tutkimusta vuosikymmenten ajalta. Niistä kävi ilmi, että uskonnolliset ihmiset ovat tyhmempiä kuin uskonnottomat. Tutkimusaineistoa oli vuosilta 1928-2012 ja tämä tutkimus tehtiin meta-analyysilla eli monen eri tutkimuksen tuloksista tehtiin yhteinen loppupäätelmä.
Yksi analyysin tutkimuksista on 1920-luvulla alkanut ja edelleen jatkuva elämän mittainen analyysi, jossa selvitetään lahjakkaiden lasten (älykkyysosamäärä yli 135) uskomuksia. Tutkimuksen mukaan jo varhaisten elinvuosiensa aikana älykäs lapsi kääntyy todennäköisemmin poispäin uskonnosta. Myös iäkkäistä keskivertoa älykkäämmistä ihmisistä harvempi uskoo Jumalaan. Tutkimuksia analysoineet psykologit määrittelivät älykkyyden "kyvyksi perustella, suunnitella, ratkaista ongelmia, ajatella abstraktisti, ymmärtää monimutkaisia ideoita, oppia nopeasti ja oppia kokemuksen kautta".
Tutkimuksen yhteenvedossa kuitenkin huomautetaan, että analyysissa ei oteta huomioon älykkyyden uusimpia havaittuja muotoja luovasta älykkyydestä ja tunneälystä. Tutkimus otti siis huomioon vain analyyttisen älykkyyden, kuten Mensan testikin ottaa. Mensa käyttää kuviopäättelytestiä, joka on parhaita yleisen älykkyyden mittareita - Mensan mukaan.
Älykäs lapsi siis kääntyy poispäin uskonnosta, mutta jos hän sattuu syntymään perheeseen, joka on kiinteästi jossakin herätysliikkeessä, voi tällöin hänen olla vaikeaa kääntyä poispäin uskonnosta - muu perhe ei anna muita mahdollisuuksia. Älykäs lapsi kärsii, kun joutuu esittämään tyhmää. Tyhmä lapsi menee massan mukana, koska hänet voidaan aivopestä siihen mihin perheessä kuuluu uskoa. Tällaisia päätelmiä tutkimuksesta voisi tehdä. Toisaalta sitten psykologian emeritusprofessori Markku Ojasen mukaan on tutkimuksia, joissa on todettu, että uskonnollisuus lisää yksilön hyvinvointia, onnellisuutta ja pärjäämistä, pidentää elinikää, vähentää riippuvuuksia ja tukee vaikeista elämäntilanteista selviämistä. Ateisti on siis älykäs, mutta ei onnellinen? Onko hyvä matemaattinen ja avaruudellinen hahmottaminen turhaa, jos alemmalla tasolla olisi onnellisempi? Sitähän sanotaankin, että tieto lisää tuskaa.
Kun kerta ateisti on älykäs ja uskovainen tyhmä, niin onko agnostikko silloin keskiverto/normaali? Agnostikko ei tiedä, onko jumalaa tai jumalia olemassa, hän kyseenalaistaa Jumalan, mutta ei myöskään kiistä Jumalaa. Monikohan tapakristitty on tietämättään agnostikko, sillä vuonna 2012 kristinuskon Jumalaan uskoi 27 % suomalaisista. Noin 7 % Kirkon jäsenistä käy hengellisissä tilaisuuksissa vähintään kerran kuussa ja heistäkin noin puolet kuuluvat johonkin herätysliikkeeseen. Voi siis sanoa, että paljon parjatut herätysliikkeet pitävät Suomessa Kirkon toimintaa jotenkin pystyssä, ilman niitä, juurikaan kukaan ei kävisi Kirkossa. Puolet Kirkon jäsenistä ei käy kirkossa edes kerran vuodessa - noin 76 % suomalaisista kuuluu Kirkkoon. Pitäisikö tässä olla iloinen, koska Suomessa älykkyys kasvaa? Vai olla huolissaan, koska usko Jumalaan hiipuu?
Onko se uskoa Jumalaan, jos mieltää jonkinmoisen elämän kuoleman jälkeen, mutta ei sulata kaikkia Raamatun kirjoituksia (agnostikkoko)? Ottikohan tämä tutkimus huomioon muitakin jumaluusoppeja kuin kristinuskon. Intialaisissa uskonnoissa on laaja ja monimutkainen sekä mielenkiintoisempi jumaluusoppi kuin kristinuskossa.
Muistissamme on vielä Paavi Franciscuksen lausunto siitä, että ateistikin pääsee Taivaaseen, niin eihän tässä sitten ole mitään hätää - Jumala hyväksyy kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti