Myyttinen joulupukki

Varoitus: Kirjoitus sisältää juonipaljastuksia joulusta.

Psykologian professori Christopher Boylen ja sosiaalitieteilijä Kathy McKayn mukaan joulupukista valehtelu heikentää lapsen luottamusta ja se on moraalisesti epäilyttävää. Tutkijat myös tuomitsevat ajatuksen "pelottavasta" Pohjoisnavan (Suomessa Korvatunturin) tiedustelujärjestöstä, joka tekee päätöksen siitä, onko lapsi ollut kiltti vai tuhma.

"Jos vanhemmat pystyvät valehtelemaan jostain niin erityisestä ja taianomaisesta, voidaanko heihin luottaa viisauden ja totuuden suojelijoina", tutkijat kirjoittavat arvostetussa The Lancet Psychiatry -lehdessä.

Jos joulupukki ei ole totta, ovatko keijut oikeita? Onko taikuus? Entäpä Jumala? Vaikeita kysymyksiä.

Tampereen yliopiston lastenpsykiatrian emeritaprofessori Tuula Tamminen pitää kummallisena, että joulupukista kertomista edes nimitetään valehteluksi.

Itse olen pohtinut vuonna 2011 Jumalaa, keijuja ja joulupukkiakin seuraavasti:

Jumala versus satuolennot
Kun pohditaan Jumalan olemassa oloa, niin helposti joku sanoo Jumalaa satuolennoksi. Tutkaillaanpa asiaa tarkemmin.

Satu on mielikuvituksellinen tarina, johon ei uskota. Näin ollen Jumala ei voi olla satuolento, mutta mikä sitten Jumala on, koska siihen uskotaan maailmassa laajasti?

Myytteihin eli taruihin uskotaan ainakin vertauskuvallisesti ja symbolisesti, niitä on pidetty tosina tavalla tai toisella. Saduissa on kyllä usein tarunomaisia hahmoja, kuten keijuja, peikkoja, haltioita, lohikäärmeitä tai jättiläisiä. Myytti kuuluu yleensä kiinteästi johonkin laajempaan mytologiaan eli jumaltarustoon.

Sadut on siis täyttä satua ja mielikuvitusta. Toisin kuin tarut eli myytit, niitä ei pidetä satuina, koska ovat tavalla tai toisella tosia. Myytteihin uskotaan, kuten myös Jumalaankin, kummatkin on uskon asia. Näillä perusteilla Jumala ei ole satuolento, vaan myyttinen hahmo ja Raamattu on myyttinen kirja.

Joulupukkia pidetään myös usein satuolentona, mutta Joulupukista saadaan niin paljon todisteita ja havaintoja joka vuosi, että senkin täytyy olla vähintäänkin myyttinen hahmo.

Joulupukin vertaaminen Jumalaan on hankalaa, koska osa (lukuisat) aikuisista pitää Jumalaa / Jeesusta totena. Joulupukkiin uskovat totena lähinnä lapset, koska niin heille on kerrottu. Erona on näin ollen lapsen ja aikuisen usko. Jumala on nähty ihmisenä viimeksi noin 2000 vuotta sitten maan päällä, mutta joulupukki nähdään joka vuosi. Kumpikohan on todempi? Kummastakin löytyy paljon kirjallisuutta ja muuta todisteita.

Tässä kirjoituksessa on linkkejä, joissa on eri näköinen joulupukki. Tämä on yksi kompastuskivi joulupukkimyytissä. Miksi ihmeessä joulupukki näyttää milloin miltäkin ja niitä on montakin? Toisaalta, näin on myös Jumalankin kohdalla. Maailmassa on monia uskontoja ja lukuisia jumalia. Jumala on kumminkin kollektiivisesti olemassa.

Voiko aikuinenkaan olla varma mistään? Meille on kerrottu, että ihminen on käynyt Kuussa, mutta joidenkin mielestä Kuuta ei edes ole ja koko elämäkin on pelkkää illuusiota. Pohjois-Korea on tunnettu maana, jossa sen kansalaisille syötetään paksua pajunköyttä. Pajunköysi tarkoitti tässä yhteydessä valhetta, mutta muuten ehkä ovatkin joutuneet syömään pajuakin. Pohjois-korealaiset pitävät totena asioita, jotka on meidän näkökulmasta täyttä puppua. Totuus on siis suhteellinen käsite. Evoluutiobiologi Richard Dawkinskin Jumalharha-kirja voi olla olla yhtä totta kuin Markus-sedän luoma myytti Korvatunturista.

Suomi on vahvasti brändännyt itselleen joulupukin. Joulupukki asuu Suomen Korvatunturilla ja joulupukin toimisto on napapiirillä. Joulupukki ei asu Pohjoisnavalla tai missään muuallakaan. Joulupukin asuinpaikka on toinen suuri kompastuskivi joulupukkimyytissä. Eri puolilla maailmaa joulupukki asuu milloin missäkin - myytti ei ole uskottavan yhtenäinen. Miksi Amerikassa joulupukki tunkee itsensä savupiipusta, mutta Suomessa ei? Miksi Hollannissa joulupukilla on Musta Pekka apuri, johon YK on ottanut kantaa?

Suomessa ainakaan joulupukkimyyttiä ei voida unohtaa täysin, sillä suuria summia rahaa pyörii Suomessa joulupukin ympärillä. Turisteja tulee Suomeen katsomaan joulupukkia, tästä hyötyy Pohjois-Suomen matkailubisnes.

Joulupukin kyllä voisi jo päästää eläkkeelle ja julkisesti luovuttaa ihmisille lahjojen jakoperinne. Näin päästäisiin taas lähemmäksi Pyhää Nikolausta, jota pidetään joulupukin esihahmona. Hän jakoi ihmisille hyvää hyvyyttään lahjoja, tästä perinteestä muodostui Amerikan kautta nykyinen (kaupallinen) joulupukki. Eläkkeellä joulupukki olisi yhä vielä joulua edustava hahmo, mutta ei jakaisi enää lahjoja. Joulupukki ottaisi toimistollaan vastaan turisteja ja olisi jouluaattoaamuna TV:ssä Joulupukin kuumassa linjassa jne. Joulupukki levittäisi sanomaa, että lähimmäistä täytyisi muistaa (eikä lahjat olisi joulun ydin).

Koska YK on ennenkin ottanut kantaa joulupukkimyyttiin, niin joulupukin eläke pitäisi päättää myös YK:n tasolla. Näin joulupukki pääsisi eläkkeelle ympäri maailmaa ja tarina olisi yhtenäinen. Joulupukin luopuessa lahjojen jakamisesta, poistuisi joulupukkimyytistä myös se suuri epäkohta, epämoraalinen lapsille valehtelu. Aikuisten ei tarvitsisi tuntea sisimmässään syyllisyyttä valehtelusta ja myyttisestä joulupukista muodostuisi täysin satuhahmo, jota ei olisi olemassa kuin mielikuvituksissa sekä joulua edustavana hahmona napapiirillä.

Silti joulu on olemassa, sydämessä ja mielessä.