tiistai 5. marraskuuta 2013

Ufojen jäljillä

Ufojen jäljillä on uusi National Geographicin tosi-tv-sarja. Ohjelmassa koulutettu tutkijatiimi haluaa paljastaa totuuden ufoista.

Erin Ryder, Ben McGee ja James Fox tutkivat, ovatko tunnetut ufo-tapaukset totta vai tarua. Yksi heistä uskoo ufoihin, toinen epäröi ja kolmas ei usko ollenkaan, kunnes toisin todistetaan... Tämän kolmikon tehtävänä on selvittää planeettamme salaperäisimmät havainnot ja kaivaa esiin uusia todisteita tapauksista.
Näillä sanoilla esitellään Fox-kanavan huikea Ufojen jäljillä -sarja. Olen katsonut joka jakson, mutta olenko päässyt ufojen jäljille, siitä en ole varma.

Erin, Ben ja James vaikuttavat wannabe-ufo-tutkijoilta, on varusteliivit ja rinkat. Kameroitakin on joka lähtöön, yksi olennainen kamera on, jonka tukivarsi on kiinnitetty varmaan reppuun ja se tulee olkapään yli kasvojen eteen. Näin voidaan kuvata tutkijan naamaa, kun hän liikkuu.

Päivällä he haastattelevat ihmisiä, jotka ovat nähneet ufoja, jotka ufo on kaapannut tai jopa armeijan väkeä, joilla on salaista tietoa ufoista. Yöllä... nimenomaan yöllä kolmikko aina suuntaa matkansa johonkin korpeen, missä on nähty joskus vuonna Elvis ufo. Yökuvauksessa suuressa roolissa ovat ne olkapääkamerat, jotka kuvaavat henkilön naamaa. Kaikki suuntaavat eri suuntiin tutkimaan maastoa, yhteyttä toisiin pidetään radiopuhelimilla. He aina toivovat näkevänsä juuri sinä yönä keskellä-ei-mitään ufoja. Metsässä kyllä kuuluu aina hyvinkin ufomaisia ääniä ja sitten hyperventiloidaan sekä taivaalla näkyy outoja valoja, jolloin taas tulee kiire X suuntaan.

Jakson lopussa tehdään yhteenveto mitä ollaan saatu selville. Yleensä lopputulos on sama, oikein mitään todisteita ei olla saatu ufoista. Metsässä lehdet ja oksat putoavat maahan, linnut ja muut eläimet ääntelevät yön pimeydessä. Oudot valot saattavat olla lentokoneita tai jopa vain valoheijastumia omista valoista kameran linssiin ja sitä rataa.

Minäkin pystyisin tekemään tällaisen ohjelman, menisin vain muutaman ystäväni kanssa yöllä metsään kuuntelemaan metsän yöllisiä ääniä ja kuvaamaan muita ilmiöitä. Kun jotain vähänkin outoa tapahtuisi, huutaisin "OMG, OMG... tulkaa tänne, havaitsin jotain outoa!". Aamusella katsoisimme mitä olemmekaan saaneet videolle, niin selviäisikin, että OMG-kohtauksen aiheuttikin vain Ossi Oravan röyhtäisy oksalla.

Miten ihmeessä National Geographic rahoittaa tällaista ohjelmaa? Miten minä jaksan katsoa tällaista? No, minä aina salaa toivon, että joskus tämä tutkijakolmikko tekisi muutakin kuin juoksivat ympäriinsä pitkin metsää, saaden vihdoinkin todisteita ufoista. Mutta kun ei, niin ei.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti