Facebookissa Luukanen-Kilden poismenosta kirjoittaa hänen norjalainen ystävänsä Anne Margrethe Hess.
Tohtori Rauni-Leena Luukanen-Kilde jätti kehonsa tänään sunnuntaina 8. helmikuuta 2015. Hän siirtyi rauhallisesti toisille tasoille rakkaassa kotimaassaan Suomessa. Hän poistui keskuudestamme 75 vuoden kunnioitettavassa iässä, palveltuaan valolla kaikkea ja kaikkia, jättäen jälkeensä uskomattoman henkisen ja tiedollisen perinnön elämän suuresta kudelmasta.
Trooppisista taudeista väitelleenä lääkärinä hän työskentely useissa maissa ympäri Aasiaa, mutta hänen eksoottisin tehtävänsä oli kuitenkin virka Lapin lääninlääkärinä ja työskentely saamelaisten traditioiden parissa. Hän rakasti tundraa ja saamelaisten elämäntapaa. Hän piti siitä, kuinka he maksoivat hänelle palveluksista tarjoamalla hyvää poronlihaa tai kanaa. Ja kertomukset taidoista, joita hän kertoi joutuessaan opettelemaan vaikeissa oloissa, rajallisilla työvälineillä, jopa hammaslääkinnän ja eläintenkin hoitamisen parissa.
Tapasin hänet noin 20 vuotta sitten kun haastattelin häntä kirjastaan "kuolemaa ei ole", ja alusta alkaen koimme olevamme kuin "perhettä" toisillemme. Puoli vuotta myöhemmin hän muutti lähemmäksi meitä, Sonin pikkukaupunkiin, jossa hän iloitsi asua yhdessä rakkaan kissansa Misoun kanssa - monta vuotta hän toden totta asuikin.
Asiat muuttuivat kun hän alkoi puhumaan ja kirjoittamaan julkisesti vallan salaisista, pimeistä puolista. Edesmenneen diplomaatin arvostetusta vaimosta, joka oli perehtynyt okkultismiin, hän muuttuikin valtaapitävien viholliseksi, analysoidessaan ja julkaistessaan havaintojaan muutamien eliitin jäsenten ahdistelusta, tapoista ja pahanteoista kaikkien muiden kustannuksella. Hän luennoi kemiavanoista, letaaleista rokotusohjelmista, mielenhallinnasta ja disinformaatio-operaatioista, ennen kuin useimmat ihmiset edes tunsivat näitä käsitteitä.
Rauni on ollut aina rohkea sielu katedraalin kokoisella sydämellä. Akateemisen taustansa ja oman luonteenlaatunsa pohjalta hän hyökkäsi kaikkia vaikeita protokollia ja ongelmia vastaan ja jotenkin hän aina saavutti vähäisimmätkin kirjalliset tiedot. Todenperäiset yksityiskohdat, jotka kovin helposti jäävät huomiotta. Tämä yhdistettynä muistiin, josta norsukin olisi ylpeä, niin alat hahmottaa häntä todellisissa puitteissaan.
Internetistä löytyy runsaasti hänen haastatteluitaan, ja hän oli aktiivinen tällä rintamalla loppuun asti, viimeistellen ensimmäistä englanninkielistä kirjaansa. Käsikirjoitus on edelleen kustantajalla ja kirjan kohtalo on yhtä epävarmaa kuin elämän itsensäkin. Kun Rauni ei ollut luennoimassa Skandinaviassa tai muualla Euroopassa, hän nautti ajastaan Sonissa. Hän rakasti taidetta ja läpi vuosien meillä oli todella hauskaa yhdessä, hän saattoi juhlia kanssamme aamuyöhön saakka ja silti valmistella kirjoituksiaan puutarhassa varhain iltapäivällä. Usein hän saattoi paikallisessa pubissa tarjota kaikille kierroksen juomia, ja jos tilaisuus salli, hän saattoi puhua heille kuinka me kaikki olemme tulleet tähdistä ja mikään elämässämme ei ole puhdasta sattumaa.
Oh my… tulemme ikävöimään häntä sydänjuuriamme myöten. Hänen uskomatonta persoonaansa, hänen kontribuutiotaan ihmiskunnan todelliselle nousulle kohti valoa ja rauhaa, jotka aina heijastivat kirkkainta taivaan tähteä, joka hän oli ja jossa hän on nyt. Rakkaudella, aina...
Rauni-Leena vaihtoi vain perspektiiviä elämään, mutta Juhan af Grann elää yhä! Kalevi Riikosta ei myöskään sovi unohtaa.
Rauni-Leenan viimeinen viesti kuolinilmoituksessa "kuolemaa ei ole".
VastaaPoistaRauni-Leena kirjoitti lääkereseptin vielä kuolemansa jälkeen.
VastaaPoista