Joulutarina 2015

LUMIMAAILMA
Triton katseli ikkunasta lumista maailmaa, niin kuin monena muunakin päivänä oli tehnyt. Ikkunasta avautui näkymä lumiseen ja jäiseen maailmaan, näkyi lumipeitteisiä vuoristoja, laaksoja havumetsineen ja jäätyneitä vesistöjä. Hän oli risteillyt ympäri maapalloa jo pitkän ajan, mutta päättänyt pysähtyä syyspäiväntasauksen ja talvipäivänseisahduksen väliseksi ajaksi pimeään pohjolaan.

Ennen kuin Triton oli asettunut paikoilleen pohjolaan, oli hän käynyt Englannin Wiltshiressa, jossa sijaitsee Stonehenge. Stonehenge on esihistoriallinen megaliittimonumentti, jonka rakentaminen aloitettiin noin 3 000 vuotta eaa. Triton oli käynyt myös Egyptin alueen Gizassa, missä sijaitsevat kolme suurta pyramidia. Gizan Kheopsin-, Khefrenin- ja Mykerinoksen pyramidit olivat myös olleet lumipeitteessä, kuten Stonehengekin Englannissa. Kambodzassa Triton oli nähnyt Angkor Wat -temppelialueen, joka oli ensiksi omistettu hindulaisuuden Vishnulle, sittemmin buddhalaisuudelle. Lumipeitteessä oli ollut myös Meksikossa Jukatanin niemimaalla Chichen Itzan alueella El Castillo eli Kukulcanin pyramidi, joka on maya-intiaaninen rakentama. Meksikossa oli ollut myös Texcocojärven lounaisosan tuntumassa Teotihuacan, intiaanien rakentama muinaiskaupunki. Teotihuacanissa oli ollut Auringon pyramidi ja Kuun pyramidi. Meksikon Chihuahua-autiomaan alta oli löytynyt huikea Cueva de los Cristales eli jättimäisten kiteiden Kristalliluola. New Yorkissa Vapaudenpatsas oli pudonnut jalustaltaa maahan ja lumen alta oli näkynyt soihtukättä ja puolikas patsaan pää.

Kaikkialla ympäri maapalloa, missä Triton olikin käynyt, vallitsi syvä hiljaisuus, ketään ihmistä ei näkynyt edes suurkaupungeissa, jotka olivatkin jo pahasti raunioituneet. Lumi, jää sekä pureva viima vain hallitsivat tätä lumimaailmaa.

Se miksi Triton oli nyt jäänyt pohjolaan, syy oli ollut, että eräiden vuorten välisen metsän reunassa hän oli havainnut elonmerkkejä. Metsän laitamilla oli pieni mökki, josta kajasti valoa, sekä sen piipusta tuprusi savua. Mökissä asusti selvästi joku, mutta kuka?

PIENI MÖKKI METSÄN LAIDALLA
Nyt sen mökin pihamaalla, jonka Triton oli paikallistanut ikkunastaan, syötti tonttu porolle säkistä jäkälää. Tontun syöttäessä mökin eläinsuojassa poroa, aukeaa pienen mökin ovi. Ovesta astuu ulos vanhoin askelin vanha mies, jolla on pitkä valkoinen parta. Vanha mies saattoi vaikuttaa hieman tukevalta, mutta hän itse laittoi tukevuutensa paksun takkinsa piikkiin.

Syöttäessään poroa, kääntää tonttu katseensa vanhaan mieheen ja tokaisee -
"Jaksoit kammeta itsesi tänäänkin ulos."

Vanha mies ei vastaa mitään tontulle ja oikaisee samalla vanhaa selkäänsä, jääden tähyilemään mietteliäästi taivaalle, pakkasen höyrystäessä hengitysilman.

Tonttu jatkaa - "Tulitko taas pohtimaan sen arvoitusta?"

Katsoessaan taivaalle, vanha mies pohtii - "Onkohan siellä ketään ja mahtaakohan joku tarkkailla sieltä meitä?"

Tonttu naurahtaa - "Muiden tarkkailu pitäisi olla meidän työtä."

Vanha mies tokaisee vaiteliaasti - "Meidän tarkkailutyöt päättyivät noin 200 vuotta sitten, eikä se aika palaa..."

TAIVAAN IHME
Se mitä pienen mökin vanha mies oli joka päivä tähyilly, oli jo syyskuussa ilmestynyt korkealle taivaalle heidän mökkinsä ylle. Kohde oli hyvin korkealla, mutta näkyi selvästi, joten sen täytyi olla hyvin iso. Kohde oli kuin lukinnut itsensä taivaalle, pysyi yötä ja päivää samassa kohtaa. Taivaan ihmeellinen kohde oli väriltään metallinen ja muodoltaan kuin suuri atraimen kärki eli kolmikärki. Eräänä syyskuisena aamuna kohde oli vain ollut taivaalla, kun vanha mies oli katsonut sattumalta taivaalle. Kolmikärkinen kohde oli sinä yönä saapunut pohjolaan.

IKKUNA LUMIMAAILMAAN
He katsoivat samaan aikaan toisiaan. Vanha mies katsoi alhaalta ylös ja Triton katsoi ylhäältä alas, mutta vain Triton näki vastakatsojan. Vanha mies ei ollut tietoinen, että joku parhaillaan katsoi heitä. Tritonin ikkuna oli älyikkuna, johon hän pystyi ajatuksillaan vaikuttamaan. Ikkuna, josta Triton tarkkaili lumimaailmaa, suurensi näkymää niinkin tarkasti, että Triton näki hyvin mökin ja mitä sen lähettyvillä tapahtui. Taivasta tähyilevä vanha mies sekä poroa hoitava tonttu oli Tritonille tuttu näky päivästä toiseen.

Maassa tähyilevä vanha mies oli kyllä päätellyt, että taivaalla olevan kolmikärkisen kohteen täytyi olla avaruusalus. Hän ei kuitenkaan tiennyt, että avaruusaluksesta joku oli jo viikkoja tarkkaillut heitä.

Tontun saatua syötettyä poron, meni hän vanhan miehen luokse ja alkoi myös tähyillä taivaalle. Heidän siinä ihmetellessä kolmikärkisen avaruusaluksen arvoitusta.

Vanha mies huudahtaa - "Katso!"

Tonttu sekä vanha mies näkevät, kuinka avaruusaluksesta irtaantuu valokohde, joka laskeutuu heitä kohti kovalla vauhdilla, mutta sen vauhti hidastuu maanpintaa kohti tullessa.

VALO-OLENTO
Mitä alemmaksi valokohde tulee, alkaa siitä erottua ihmismäinen valohahmo. Poro katsoo myös laskeutuvaa valoa ja jännittää niin paljon, että sen nenänpää muuttuu punaiseksi.

Valo-olento laskeutuu vanhasta miehestä ja tontusta kolmenkymmenen metrin päähän. Kun Triton oli katsellut avaruusaluksensa ikkunasta vanhaa miestä ja tonttua, oli hän päättänyt, että nyt oli aika ottaa heihin ensimmäinen yhteys. Katsellessa ikkunastaan alas, Triton oli ajatuksen voimalla muuttanut itsensä merkaba valokehoksi. Valon muodossa ollessaan Triton oli pystynyt liikkumaan avaruusaluksen seinän läpi, kohti maanpintaa.

Nyt vanhan miehen ja tontun edessä, kolmenkymmenen metrin päässä heistä, seisoi valohahmo, joka oli ihmismäinen. Valohahmon valo ei selvästikään ollut lämpöä hehkuva valo, koska lumi ei näyttänyt sulavan hänen kohdallaan.

ENSIMMÄINEN YHTEYS
Vanhan miehen ja tontun edessä seisoessaan, muutti Triton itsensä pois valokehomuodosta, jolloin vanha mies ja tonttu näkivät kunnolla Tritonin. Valonhohteen hiivuttua, he näkivät olennon olevan ihmisen näköinen, jolla on yllään valkoinen univormutyyppinen avaruudellinen vaatetus.

Vanha mies ja tonttu olivat ihmeissään sekä poron nenä punoitti, kun avaruusaluksesta laskeutunut muukalainen asteli rauhallisesti heitä kohti. Vanhan miehen eteen tullessaan, Triton ojensi toisen kätensä vanhaa miestä kohti, sanoen -

"Hei, minä olen Triton."

Vanha mies ojensi kätensä, mutta oli niin häkeltynyt ettei saanut sanaa suustaan. Sillä hän oli kyllä kuullut Tritonin sanat, mutta Tritonin suu ei ollut liikkunut yhtään, muuta kuin hymyyn.

Triton tajuaa virheensä - "Anteeksi, käytinkin telepatiaa. Aloitetaan uudestaan ja ääneen puhuen. Hei, minä olen siis Triton ja anteeksi telepatian käyttö. En muistanut ettei sitä käytetä täällä."

Vanha mies puristaa Tritonin kättä - "Hei Triton. Minä olen... Joulupukki... tai ainakin olin noin 200 vuotta sitten vielä."

Joulupukin vieressä oleva tonttu tervehtii Tritonia - "Minä olen tonttu... pelkkä joulutonttu vain." Tonttu katsoo poroa, jatkaen - "Ja tuo tuolla on meidän Petteri-poromme."

Triton kertaa - "Olette siis Joulupukki, joulutonttu ja Petteri-poro. Olettekin havaintojeni mukaan huomanneet minun avaruusalukseni tulon jo kauan sitten."

Joulupukki ja tonttu nyökkäävät Tritonille.

KYSTÄ KYLLÄ
Ensijännityksen kaikottua, Joulupukki pyytää Tritonia sisälle pieneen mökkiinsä, sisällä lämpimässä olisi leppoisampi jatkaa jutustelua. Heidän mennessä mökkiin sisälle, ulko-ovella joulupukki heilauttaa kättänsä, jolloin mökin pöydälle ilmestyi kystä kyllä syötävää. Pöytä notkui jouluruuista, oli perunalaatikot, riisipuurot, joulutorttuja, pipareita ja kaikkia muita jouluherkkuja. Pöydän kruunasi tietenkin joulukinkku ja juomana oli lämmintä glögiä.

Niin kuin Tritonillakin tuntui olevan omia erikoisvoimiaan, niin oli niitä myös Joulupukillakin, eihän Joulupukki ollut aivan normaali ihminen. Petteri-punakuononkin sanottiin osaavan lentää sekä joulutontun hiippailevan jälkiä jättämättä. Pöydän ääressä istui nyt siis varsinainen ihmetrio. Petteri oli mennyt pienen mökin katolle, piipun juureen kuuntelemaan mitä sisällä jutusteltiin.

TRITON
Jouluherkkuja napostellessa, alkoi Joulupukki kysellä Tritonilta, mistä hän tulee ja miten hän päätyi tälle lumiselle planeetalle? Niinpä Triton alkoi kertoa -

"Olen kotoisin Orionin tähdistöstä, tarkemmin sanottuna Orionin vyön keskimmäisen tähden, Alnilamin aurinkokunnasta, eräältä planeetalta. Alnilamilaiset ovat käyneet maapallolla aiemminkin, sillä Gizan suuret pyramidit ovat sijoitettu Orionin vyön mukaiseen linjaan. Sama linjaus löytyy myös Meksikosta, jossa Teotihuacanin Auringon pyramidi ja Kuun pyramidi ovat sijoitettu Orionin vyön mukaisesti. Hopi-intiaaneillekin Orion on tärkeä, koska heidänkin pyhät paikat muodostavat Orionin. Siitä on kauan aikaa, kun alnilamilaiset kävivät täällä viimeksi. Ihmiskunnan alkumetreillä ja siitä lähtien Orion ollut joillekin heimoille tärkeä. Täällä pohjolassa Orion on myös tunnettu Väinämöisen miekkana."

Joulupukki kysyy tarkennuksen - "Et ole siis nyt yksin täällä?"

Triton jatkaa - "Näitte avaruusalukseni, se on valtavan suuri, en tullut yksin sillä. Aluksella on lukuisia alnilamilaisia, olemme jokainen oma yksilö, mutta meillä on kollektiivinen mieli. Mitä yksi kokee, kokee sen kaikki muutkin. Näin voimme olla monessa paikkaa samaan aikaa, mutta kumminkin olla tietoisia kaikesta. Mahdollisuutemme ovat melkein rajattomat, sillä olemme saavuttaneet merkaba-tietoisuuden. Meitä eivät vangitse materiaulottuvuuden rajoitukset.

Avaruusaluksemme näyttää ja vaikuttaa nyt kiinteältä, mutta alnilamilaisten kollektiivinen tahto voi muuttaa myös avaruusaluksen valomuotoon. Avaruusaluksessa on kolme kärkeä eli kolmikärki, muistuttaa atrainta. Avaruusaluksen kolme kärkeä symboloivat menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Halutessamme voimme liikkua ajassa ja eri ulottuvuuksissakin. Kolmikärki on täällä maapallolla tuttu muun muassa hindulaisuuden triniteettisen Shiva jumalan tärkeimpänä tunnusesineenä.

Kun edellisen kerran kävimme maapallolla, opetimme ihmiselle tulen käytön. Tarkemmin sanottuna, eräs Prometheus antoi tulen ihmisille. Silloin päätimme, että palaamme, kun ihminen on kehittynyt tiettyyn pisteeseen asti. Maapallon aikaa, vuonna 1893 Nikola Tesla teki ensimmäisen julkisen radiolähetysdemonstraation. Tämä oli käännekohta, jolloin jälleen aloimme seurata ihmiskunnan kehitystä. Nikola Tesla oli aikaansa edellä, kehitti vapaalla energialla kulkevan autonkin, mutta tuhosi sen itse, koska ihmiskunta ei ollut silloin vielä valmis siihen harppaukseen... se siitä Teslasta tällä kertaa. 1900-luvun alusta lähtien aloitte kuulua myös avaruudessa, kun radiosignaalit levisivät ympäriinsä. 1930-luvulla saitte myös kuvankin mukaan. Vastaanotimme 300 vuotta sitten televisiokuvaanne Berliinin kesäolympialaisista, jotka olivat vuonna 1936, näimme Adolf Hitlerin avajaispuheen. Siitä lähtien vain lisäsitte kuuluvuuttanne ja näkyvyyttänne maapallon ulkopuolellakin."

Joulupukki miettii puoliääneen - "Jos vuodesta 1936 on nyt kulunut 300 vuotta, silloin elämme nyt vuotta 2236. Lopetin vuosien laskemisen noin 200 vuotta sitten... ja muistaakseni televisiolähetys Berliinin kesäolympialaisista oli maailman ensimmäinen lähetys, jota ei tehty studiossa."

Triton jatkaa kertomustaan - "Saavutitte kalenterissanne 2000-luvun, peläten Y2K-bugia, jota ei sitten tullutkaan, niin näkyvästi kuin pelkäsitte. Kakofonianne avaruudessa hiukan vähentyi, kun siirryitte digiaikaan, mutta teknologiamme avulla kuulimme ja näimme mitä signaaleja lähetitte. 2010-luvulla televisionne lähetti lähinnä 24/7 roskaa, pinnallisia tosi-TV -ohjelmia, kisavisailuja ja Vappu Pimiä oli joka kokkiohjelmassa. Ei radiossakaan mennyt sen paremmin, NRJ-kanavan Renne Korppila aputyöllisti avopuolisonsa Iida Ketolan juontajaparikseen.

Politiikassa koettiin myllerryksiä, Sebastian Tynkkynen horjutti perussuomalaiset puoluetta. Suomessa hyväksyttiin myös tasa-arvoinen avioliittolaki. Yhdysvalloissa Donald Trump lähti presidenttiehdokkaaksi. Venäjä nakersi toimillaan Eurooppaa, johon tulvi pakolaisia.

2020-luvulla maailmantalous sakkasi pahasti. Venäjä romahti ja hajosi, hieman sitä aiemmin oli päättynyt Vladimir Putinin valtakausi. Lähi-itä pommitettiin maan tasalle, joka johti hallitsemattomaan pakolaisvirtaan, se romahdutti EU:n. Terrorismi velloi kaikkialla.

2030-luvulla tapahtui jotain suurta, maapallo hiljeni nopeasti - jokin katastrofi. Silloin me alnilamilaiset lähdimme matkaan, kohti maapalloa, jotain oli vinossa.

Matkalla kohti maapalloa, vastaanotimme maapallolta vuonna 1974 lähetetyn ns. Arecibo-viestin. Tämä viesti maapallolta oli noin 3 minuutin radiosignaali, joka sisälsi binaarikoodiviestin. Arecibo-viestissä oli tietoa ihmisen DNA:sta ja ihmishahmosta sekä aurinkokunnasta. Vastasimme tuohon viestiin, mutta emme tiedä, saiko ihmiskunta sitä.

Ulkoavaruudessa näimme Pioneer 10 -luotaimen, joka oli laukaistu vuonna 1972 liikkeelle. Sen mukana oli kultainen laatta, jossa oli kuva ihmisestä ja planeettanne sijainti. Näimme myös Voyager-luotaimen vuodelta 1977. Voyagerissa mukana oli kultainen levy. Levyllä oli maapallolta kuvia sekä ääniä.

Arecibo-viesti ja luotaimienne kultaiset laatat sekä levyt olivat viimeiset tiedot, jotka saimme ihmiskunnalta. Te Joulupukki ja tonttu varmaan osaatte selventää minulle, mitä täällä maapallolla oikein tapahtui?"

JOULUN JA MAAPALLON KOHTALO
Joulupukin mökin katolla Petteri-poro intoutuu muistelemaan 2010-lukua.

"Muistan Vappu Pimiän! Taisi olla vuosi 2014, kun hyvä ystäväni liitto-orava Salme Pasi piti Vappu Pimiää soivana pelinä!"

Mökin sisällä olevat kuulevat katolta epämääräistä mölinää. Joulupukki tokaisee - "Petteri taas jotain sekoilee."

Mökin katolla Petteri-poro rauhoittuu ja keskittyy taas kuuntelemaan mitä mökissä jutellaan. Ulkona pakkanen paukkuu ja lunta tuiskuaa, mutta sisällä mökissä takan tuli loimuaa, antaen jouluisaa lämpöä mökkiin. Mökin nurkassa on ikivihreä joulukuusi loistavin koristein. Joulupukin kädenheilautuksella loihtimat jouluruoat antavat pieneen mökkiin jouluiset tuoksut, joulukuusen tuoksun lisäksi.

Tonttu laittaa kanelia riisipuuroonsa ja alkaa kauhoa riisipuuroa. Triton ei syö mitään, koska hän on olomuodossa, jossa ei tarvitse syödä. Syömisen sijaan Triton imee itseensä mökissä leijailevaa joulutunnelmaa, se on hänelle ihan uusi tunnelma. Joulupukki leikkaa joulukinkusta suuren palan hartaasti ja nostaa sen eteensä lautaselleen. Joulupukki alkaa kertoa Tritonille mitä maapallolla tapahtui.

"1990-lukua voidaan pitää jonain maailman käännekohtana. Vuonna 1991 Neuvostoliitto hajosi, muutamaa vuotta aiemmin oli Berliinin muurikin murtunut. Neuvostoliiton hajoaminen päätti myös kylmän sodan. 1990-luvulla kylmän sodan päätyttyä, alkoi ilmastonmuutoskin näkyä, kunnon talvet vähentyivät. 2000-luvulla syntyneet olivat jo tottuneet vähälumisiin ja leutoihin talviin. Leudot talvet vaikeuttivat myös minun työtäni joulupukkina, eihän Petteri ystävineen jaksanut lennettää minua koko päivää, mutta maassakaan ei ollut oikein aina lunta.

Seuraava käännekohta oli vuonna 2001 WTC-iskut. Vuonna 2004 maailman rappiotila oli niin huomattava, että maapallokin jo näytti mielipiteensä ihmiskunnalle - tapaninpäivän tsunami, 26.12.2004. Syöksykierre vain syveni kohti 2010-lukua mentäessä, luonnonkatastrofit lisääntyivät ja maailmantalous horjui. Kauppojen jouluhysteria alkoi jo syyskuun puolella tai jopa aiemminkin. Se todellinen joulu aloi unohtua, tilalle tuli joulubisnes. Tällainen heikensi joulun henkeä, joka antoi voimaa meille jouluhahmoille.

2010-luvulla maat järkkyivät ja tuulet puhalsivat yhä enemmän ja enemmän ja oli sekasortoa sekä kaaosta, joka tasolla, kun ihmiskunnan alennustila syveni. Tällainen alkoi vaikuttaa negatiivisesti myös Joulumaahankin, jossa oleskelivat kaikki jouluhahmot. Ihmiset unohtivat todellisen joulun tarkoituksen ja joulun henki heikkeni. Minussakin rupesi näkymään vanhuuden merkkejä, vaikka sehän on melkein mahdotonta. Joulutontut väsyivät ja masentuivat.

2020-luvulla Joulun henki oli enää pelkkä henkäys vain. Maailma oli mullistunut, väkivaltaa, sortoa, sotia, nälänhätää ja ilmastokin sekaisin. Niin se joulu unohtui ja Joulumaasta tuli turha, eikä joulun henki enää antanut meille voimaa. Koitti päivä jolloin masentuneet tontut vain haihtuivat ilmaan, yksi toisensa jälkeen, koska ihmiskunta oli täysin unohtanut joulun. Joulumaa sortui ja tuhoutui, lopulta tuuli puhalsi Joulumaan rauniot pois kuin savun tai pölyn. Joulumaasta ei jäänyt jälkeäkään kuin sitä ei olisikaan ollutkaan koskaan. Vain me kolme, minä, tonttu ja Petteri, jäimme jäljelle. Joulun henki asuu enää meissä kolmessa, sen vuoksi me emme haihdu taivaan tuuliin, pois muistoista. Joulumaan tuhon jälkeen vaelsimme halki tunturien ja laaksojen, asettuen tähän syrjäiseen pieneen mökkiin. Loihdimme mökkiin oman ikuisen joulumme ja näin joulun kipinä pysyy."

Triton pähkäili - "Ilmasto lämpeni, mutta nyt maapallo on kylmä planeetta. Mitä ihmettä tapahtui?"

Joulupukki puraisi piparia ja jatkoi - "Lopun alku alkoi vuonna 2029, kun Apophis-asteroidi ohitti maapallon alle 30 000 kilometrin etäisyydeltä. Tällöin se osui noin 900 kilometrin kokoiseen painovoimareikään. Tämä tapahtuma muutti Apophiksen kiertorataa. Osuminen tuolloin painovoimareikään piti olla melkein mahdotonta, mahdollisuus oli vain 0,02 % luokkaa, mutta niin vain kävi.

Tuli mieleen, että Apophis on kreikkalainen nimitys muinaisen Egyptin mytologian Apep-käärmedemonille, joka on pahuuden, hävityksen ja pimeyden jumala. Näistä mytologioista muistin, että mistä sinun Triton-nimi on tuttu. Triton-nimi mainitaan kreikkalaisessa mytologiassa, eräs jumala. Triton on myös Neptunus-planeetan suurin ja aurinkokunnan seitsemänneksi suurin kuu.

Apophis-asteroidin kiertorata muuttui siis silloin vuonna 2029, se muutos johti Apophis-asteroidin törmäykseen maahan vuonna 2036. Asteroidi oli läpimitaltaan noin 300 metriä, sen törmäyskraatterin läpimitta oli noin 6 kilometriä ja tuhoalueen läpimitta oli muutamia satoja kilometrejä.

Asteroidin törmäys jo itsestään oli valtaisa, mutta ihmiskunnan kannalta tuhoisaa oli sen osumapaikka. Voi sanoa, että oli huonoa tuuria, koska asteroidi osui Yellowstonen kansallispuiston kalderaan eli maanalaiseen supertulivuoreen. Asteroidin törmäys Yellowstonen kalderaan käynnisti valtaisan supertulivuoren purkauksen. Tulivuoren purkaus nostatti ilmakehään kaasuja sekä tuhkaa. Lopulta aurinko ei enää läpäissyt ilmakehässä olevaa kaasujen ja tuhkan muodostamaa kerrosta, jolloin maapallon lämpötila laski äkillisesti. Seurauksena oli ydintalvi, joka johti uuteen jääkauteen.

Muutamissa kuukausissa lämpötilat romahtivat paljon ja se vaikutti kasvillisuuteen ja eläimiin sekä ravintoketjun yläpäässä olevaan ihmiseen. Jotkut sinnittelivät jonkin aikaa, mutta voimat loppuivat lopulta, ei vain enää ollut syötävää ja kylmyys kulutti energiaa. Kasvillisuus kuoli ja suurimmat eläimet maan päältä sekä ihmiskunta koki massakuoleman. Vain me kolme jouluhahmoa jäimme jäljelle maan päälle. Uskomme joulun henkeen ja se ylläpitää meitä.

2030-luvulla ihmiskunta oli jo niin turmeltunut, että Apophis-asteroidin aiheuttamaa tuhoa voi jo pitää armollisena iskuna, joka päästi ihmiskunnan lopullisesti moraalittomuuden tuskistaan. Mikäli mikään ulkopuolinen tekijä ei olisi aiheuttanut tuhoa, olisi lopulta ihminen itse tuhonnut itsensä.

Mainitsit myös Arecibo-viestin, sen laati astrofyysikko sekä SETI-tutkimuksen perustaja Frank Drake, jota avusti siinä astrofyysikko ja tieteen yleistajuistaja Carl Sagan. Drakella ja Saganilla oli näppinsä pelissä myös Pioneer 10 -luotaimen kultaisessa laatassa sekä Voyager-luotaimen kultaisessa levyssä.

Alnilamilaiset vastasivat vuonna 1974 lähetettyyn Arecibo-viestiin, voi ollakin, että se vastausviesti huomattiin, mutta sitä ei ymmärretty. Vuonna 1977 SETI-tutkimus otti vastaan voimakkaan kapeakaistaisen radiosignaalin, joka kesti 72 sekuntia. Tämä signaali tunnettiin nimellä WOW-signaali, sen alkuperä jäi hämärän peittoon."

Mökin katolla Petteri heittää oman välikommenttinsa - "Ei Sannikaan enää kirjoittanut lauluja 2080-luvulla."

Samalla, kun Joulupukki oli kertonut Tritonille joulun ja maapallon kohtaloa, oli tonttu noussut pöydästä takan ääreen. Tonttu lisäsi takkaan puita ja kysyi Tritonilta -

"Alnilamilaiset voivat siis liikkua avaruusalukellaan ajassakin, niin voisitteko matkustaa vuoteen 2029 ja estää Apophis-asteroidin kiertoradan muuttumisen? Silloin se ei törmäisi vuonna 2036 maapalloon."

Triton tiesi ettei maapallolla tiedetty maailmankaikkeuden säännöistä ja selitti asiaa - "Voimme kyllä mennä vuoteen 2029, mutta emme saa puuttua suunnitelmiin, jotka maailmankaikkeuden äly on laatinut. Maailmankaikkeuden äly tunnettiin täällä maapallolla termillä Jumala. Alnilamilaiset tuntevat sisimmissään mikä on Jumalan tahto. Maapallolla ollessa, jääkauteen vaipuminen voi ehkä tuntua hyvin oudolta Jumalan tahdolta, mutta kaikella on tarkoituksensa."

LAADITTU SUUNNITELMA - ELÄMÄ JATKUU

Triton jatkaa - "Itse asiassa alnilamilaisilla on viimeisten kuukausien ajan voimistunut sisäinen tunne, että te maapallon kolme jouluhahmoa täytyy pyytää lähtemään heidän mukaansa. Vaikka maapallon taivaan peittänyt tuhkakerros on jo hälventynyt, niin on kumminkin maapallo nyt kuin lumipallo, joka ei äkkiä lämpene. Me viemme teidät täysin uuteen maailmaan."

Petteri-poro hyppäsi mökin katolta alas, huudahtaen - "Uuteen maailmaan!"

Triton vilkaisi mökin kuuraisesta ikkunasta ulos - "Poro on jo näemmä lähdössä."

Tonttu katsoi Joulupukkia - "Me olemme viikkoja aprikoineet taivaan avaruusalusta ja nyt meille tarjoutuu tilaisuus päästä sinne."

Joulupukki tokaisi Tritonille - "Juu, eiköhän me jätetä taaksemme tämä autioitunut maapallo, mutta miten me pääsemme avaruusalukseenne?"

Triton asteli mökin ovelle, sanoen - "Tulkaa ulos."

Triton, Joulupukki ja tonttu menivät ulos, keskelle pihaa. Triton neuvoi Joulupukkia, tonttua ja Petteri-poroa asettumaan hänen ympärilleen. Samassa Triton muuttui valoksi ja laajensi valokehäänsä, että he kaikki olivat kuin suuren valopallon sisällä. Tämä valopallo kohosi nopeasti ylös, kohti kolmikärkistä avaruusalusta. Joulupukki, tonttu ja Petteri-poro sokaistuvat valosta, eivätkä nähneet mitä tapahtui, mutta tunsivat painottomuuden tunteen, kun he kiitivät ilmojen halki ylös.

Valonloiste hiipui ja he tajusivat olevansa avaruusaluksessa sisällä. Heitä vastassa oli lukuisa määrä Tritonin kaltaisia olentoja, jotka toivottivat jouluhahmot tervetulleeksi heidän alukseen. Alnilamilaisten aluksessa oli jotain maagista, vanhakin nuortui, eikä selkää painanut enää taakka.

Alnilamilaisten tehtävä maapallolla oli tullut päätökseensä, heidän kanssaan matkusti halki avaruuden nyt Joulupukki, tonttu ja Petteri-poro. Avaruusalus teki lähtöään maapallolta, he katsoivat viimeisen kerran lumimaailmaa ja siellä olevaa pientä mökkiä, joka oli ollut muutaman sadan vuoden ajan heidän ainoa turvapaikka. Nyt oli aika lähteä uusia seikkailuja kohti - avaruus, tuo viimeinen erämaa.

Kun maapallon taivaalta kaikkosi kolmikärkinen avaruusalus valonnopeudella. Se mökki, jossa Joulupukki oli asunut, haihtui ilmaan, kuin mökkiä ei olisi ollutkaan. Joulun henki oli luonut sen pienen mökin lumen keskelle ja nyt joulun henki oli lähtenyt kolmen jouluhahmon mukana. Maapallo, vailla elämää ja taikaa.

Maailmankaikkeuden yksi salaisuus on, että elämä ei koskaan katoa, se vain muuttaa muotoaan. Triton ei ollut kertonut mökissä Joulupukille aivan kaikkea. Ennen kuin alnilamilaiset olivat asettuneet Joulupukin mökin ylle, olivat he kiertäneet ympäri maapalloa, mutta eivät ihan ilman syytä.

Alnilamilaiset olivat tienneet, että maapallolta löytyisi kaksitoista kristallikalloa, jotka itse maailmankaikkeuden äly oli muovannut ja sijoittanut ne eri puolille maapalloa aikojen alussa. Kolmannentoista kristallikallon maailmankaikkeuden äly oli antanut alnilamilaisten huomaan. Kaksitoista kristallikalloa ovat yhdessä akaasinen arkisto, johon on tallennettu koko ihmiskunnan historia ja tieto, ihmisten tunteita myöten. He olivat etsineet kaikki nämä kristallikallot. Alnilamilaisten kolmannellatoista kristallikallo saadaan kahdentoista kristallikallon informaatio purettua ulos ja uuteen muotoon.

Alnilamilaisten avaruusaluksen sisällä ei ollut aikaa, Joulupukki ei pystynyt arvioimaan aikaa, kauanko vietti alnilamilaisten seurassa. Kunnes heille ilmoitettiin, että saavuttiin maailmakaikkeuden toiselle puolen. Joulupukki, tonttu ja Petteri-poro kurkkasivat avaruusaluksen ikkunasta. He näkivät maapallon kaltaisen planeetan, mutta se oli paljon suurempi kuin maapallo.

Triton oli joulukolmikon takana ja sanoi - "Tuolle planeetalle kylvetään uuden ihmiskunnan siemenet. Heille annetaan myös tieto joulusta ja joulukolmikosta. Ihmiskunta ei ole kadonnut lopullisesti ja joulu kokee uuden aamunkoiton."

Alnilamilaisten hallussa olleiden kristallikallojen avulla uudelleenluotiin ihminen, kolme naista ja kolme miestä. Kuudesta ihmisestä saatiin kolme paria. Parit määräytyivät ihonvärien mukaan, tumma, ruskea ja vaalea. Maapallolla ihminen lankesi syntiin ja pääkallopaikalla nähtiin kolme ristiä, Jumalan Poika otti ihmisten synnit harteilleen ja kuoli, mutta nousi kolmantena päivänä. Uudelleenluotu ihminen oli nyt synneistä vapaa, siltä osin he olivat nyt kuin alnilamilaiset.

Alnilamilaiset sijoittivat kolme ihmisparia eripuolille uutta planeettaa ja Joulupukin, tontun sekä Petteri-poron planeetan pohjoisosaan. Uuden planeetan ihmisille opetettiin perustiedot ja -taidot sekä tieto joulusta, joka määrättiin uudella planeetalla talvipäivänseisahdukseen. Silloin ihmisen tulisi erityisesti muistaa lähimmäisiään ja viettää ainakin muutama lepopäivä. Joulukuu oli aikaa, jolloin Joulumaahan saattoi eksyä, muulloin ihminen ei voinut sitä nähdä. Pohjolan Joulumaa kasvoi sitä mukaan, mitä enemmän planeetalle syntyi ihmisiä. Uusia tonttuja ja porojakin vain ilmestyi Joulumaahan. Talvipäivänseisahduksen aikoihin Joulupukki vieraili ihmisten luona, tarjoten jouluherkkuja sekä toivotti "Hyvää ja rauhallista joulua!"

Uudella planeetalla joulun merkitys hieman muuttui, koska synti oli jäänyt maapallolle. Jeesuksen ei tarvinnut enää syntyä uudelleen, eikä kolmen viisaan miehen tuoda Jeesukselle lahjojaan. Lahjahysteria oli jäänyt myös maapallolle, uudella planeetalla muistettiin toisia olemalla toisten tukena ja läsnä - pahuus oli voitettu. Lahjasäkistään joulupukki ei luopunut, vaikka lahjoja ei jaettu, niin hän jakoi jouluherkkujaan säkistään.

Alnilamilaiset lähtivät aikanaan uudeltakin planeetalta, mutta sitä aiemmin he jättivät planeetan piiloihin kaksitoista kristallikalloa, jotka tallensivat uuden planeetan informaation. Planeetan kolme eri ihmissukukuntaa eivät tienneet toisistaan mitään. Kului satoja vuosia, että sukukunnat olivat niin laajentuneet ja vaeltaneet, että törmäsivät toisiinsa. Aikojen saatossa sukukunnat sekoittuivat keskenään, syntyi lisää ihmisryhmiä ja ihonvärien kirjo. Yksi asia heitä hieman huvitti, he ei olleet tienneet alun perin, että planeetalle on luotu tumma, ruskea ja vaalea ihmissukukunta. Kumminkin heillä kaikilla oli sama tieto alnilamilaisista sekä joulusta. Alnilamilaiset olivat tarkoituksella jättäneet kertomatta heillä pari juttuja, sillä kyllä ihmiset törmäisivät lopulta toisiinsa. Kun aika olisi oikea, alkaisivat ihmiset löytää kristallikalloja, joista he saisivat tietää vanhasta maapallosta ja ehkä kartan Joulumaahankin...

Lopuksi voit pohtia:
Miksi luku 3 tuntuu olevan ihmiselle niin tärkeä?
Puhuiko tämän tarinan poro ihmisten kielellä?

Maailmankaikkeus tarkastelee itseään meidän kauttamme...
- Carl Sagan