Uusluterilaisuus

Keväällä kirjoitin Kirkon partisaanipapeista, jotka alkaa vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja, vaikka kirkon säännöt sen kieltävät. Maallisen lain silmissä toiminta olisi juridisesti pätevä.

Asia nousi jälleen otsikoihin,kun Joensuussa piispainkokous teki selonteon avioliittolain muutoksen johdosta. Selonteko on yli 10 sivuinen, olen lukenut sen, mutta eipä se ole kovin selkoa tekevä teksti. Samaa sanoo partisaanipapit, piispainkokouksen selonteko on ympäripyöreää selitystä. Arkkipiispa Kari Mäkinen yrittää sitten selitellä pahimmat kuopat sileiksi.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille ja sateenkaariperheille kirkko ei käännä selkäänsä, vaan kaikessa muussa toivottaa heidät tervetulleeksi. He ovat osa meitä, eivätkä meidän ulkopuolellamme tai jotenkin ongelmana.

Piispainkokous linjasi: Kirkollisessa vihkimisessä avioliiton osapuolina nainen ja mies. Eihän tuo muuksi muutu, vaikka kuinka selittäisi. Kari Mäkisen lausuntokin on huvittava "...kaikessa muussa... ...ovat osa meitä... ja ei ole ongelma". Piispainkokouksen selontekokin ampuu itseään jalkaan jo kahdella ensimmäisellä sivulla.

Otteita piispainkokouksen selonteosta:
Luterilainen kirkko perustaa eettisen opetuksensa ihmisarvon ja lähimmäisenrakkauden periaatteille. Jumalan luomana jokaisella ihmisellä on ainutlaatuinen ja kumoamaton ihmisarvo. Jeesuksen sanat ja teot antavat mallin siitä, miten tulee rakastaa, palvella ja kohdella kunnioittavasti jokaista ihmistä. Omasta uskostaan käsin kirkko puolustaa jokaisen ihmisen arvoa ja liittyy ihmisoikeuksiin, jotka ovat modernin kansainvälisen oikeuden keskiössä.

Jokainen ihminen on Jumalan kuva (1 Moos. 1:27) riippumatta iästä, alkuperästä, kielestä, kansalaisuudesta, uskonnosta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai perhemuodosta. Ihmisarvo ei ole myöskään riippuvainen sosiaalisesta hyväksymisestä, taloudellisesta hyödyllisyydestä, menestyksestä tai saavutuksista.

Kirkossa on tilaa erilaisille perheille, yksineläville, leskille, eronneille sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville. Kristuksessa kaikki ovat yhdenvertaisia (Gal. 3:26–28) ja kutsutut pitämään toista parempana kuin itseään (Fil. 2:3). Erilaisten vähemmistöjen karsastaminen tai poissulkeminen on vastoin lähimmäisenrakkauden periaatetta.

Olennaista on, että eri tavoin ajattelevat pyrkivät asettumaan toistensa asemaan ja kuuntelemaan toisiaan Jeesuksen opettaman kultaisen säännön hengessä.

Lyhyesti sanottuna, kaikki on Jumalan luomia ja Jumalan kuvia sekä saman arvoisia. Tai siis, noinhan kirkko kovasti vakuuttaa, mutta ei asia selvästikään niin ole. Saat olla homoseksuaali, kunhan et tee sitä. Homoseksuaali voi tulla kirkkoon ja kuulua siihen, mutta karsituin oikeuksin. Homoseksuaalin kanssa ei pidetä rukoushetkeä, se on vain rukous. Samaa sukupuolta olevan parisuhteen puolesta ei voida rukoilla, pelkästään henkilöiden puolesta. Tässäkö on sitten kaikki samalla viivalla? Hyvä, jos rukoilla pystyy homoseksuaalin puolesta, mutta kumminkin sanotaan ettei ole ongelmaa. Eikö tämä ole jo jotain tekopyhyyttä? Onhan joku isokin ongelma, kun näin ristiriitaista linjaa vedetään. Kirkko ei pysty sanomaan suoraan, KYLLÄ vai EI, koska pyrkii olemaan kaikkien kaveri. Tällainen johtaa outoihin lausuntoihin, joissa ei ole päätä eikä häntää.

Jeesuksen kultainen sääntö (Matt. 7:12) onkin tässä tapauksessa sääntö, joka johtaa paradoksiin.

Matt. 7:12:
Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat.

Heteron tulisi asettua homoseksuaalin asemaan ja toisinpäin. Heteron tulisi ymmärtää homoseksuaalin mielipide ja homoseksuaalin tulisi ymmärtää heteron mielipide. Kumpikin mielipide on yhtä oikea, jokaisella on oikeus mielipiteisiin ja omaan ajatteluun. Jokaisen kunnioittamisen paradoksi. Jotta päästään pattitilanteesta ulos, täytyy unohtaa tämä paradoksi.

Se on selvää ettei Raamattu katso hyvällä homoseksuaalisuutta. Alla eräs kohta monista.

3. Moos. 20:13:
Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa.

Homoseksuaalit tulee surmata. Eipä sillä 3. Moos. 20. on muutenkin brutaali luku, siinä sanotaan myös "Jos joku herjaa isäänsä tai äitiään, hänet on surmattava. Hän on itse ansainnut kuolemansa, koska on herjannut vanhempiaan". Kaikki, jotka on joskus haukkunut vanhempiaan, niin tulisi surmata. Mikäli näin tehtäisiin, niin montako ihmistä eläisi Suomessa, kysyn vaan. Vanha testamentti (VT) on täynnä tällaisia väkivaltakäskyjä, enkä sitten tiedä lievittääkö Uusi testamentti UT) esimerkiksi näitä surmauskäskyjä?

6.9.2016 arkkipiispa Kari Mäkinen oli YLEn Aamu-TV:ssä (katsottavissa toistaiseksi.) ja kompuroi sanoissaan, kun selitti 3. Moos. 20:13 Raamatun kohtaa. "Jokainen aika tulkitsee oman ymmärryksensä mukaan Raamattua... Raamattua tulkitaan aina." näin tulkitsi asian arkkipiispa. Jokainen sukupolvi tulkitsee Raamattua miten tulkitsee. Ajat muuttuvat, mutta Raamattu ei muutu, siksi sitä täytyy tulkita. Monitulkinnallisuus johtaa puolestaan moniin eri käsityksiin Raamatun Jumalan sanasta.

Evankelis-luterilaisuus tulkitsee Raamattua omalla tavallaan. Raamatusta poimitaan tiettyjä oppeja, mutta soveltaen. Evankelis-luterilaisuus hylkii homoseksuaalisuutta, mutta ei sentään noudata kirjaimellisesti Raamattua ja surmauta homoseksuaaleja, kuten Raamattu antaa ymmärtää. Raamattuhan on täydellistä Jumalan sanaa ja sitä tulisi noudattaa täydellisesti. Miksi kirkkomme poimii kakun päältä vain kirsikat ja jättää osan kakusta syömättä? Näin tehden kirkkohan soveltaa ja tulkitsee Raamattua omiin tarkoitusperiinsä.

Martti Luther perusti puolivahingossa luterilaisuuden aloittamalla uskonpuhdistuksen - "kapina" katolista oppia vastaan. Yhtä hyvin nykyään voitaisiin tehdä uusi uskonpuhdistus ja perustaa Uusluterilaisuuden uskonhaara, joka hylkää opistaan Raamatun epämääräiset surmaopit ja korostaa enemmän lähimmäisrakkautta - hyväksyy jokaisen ilman ongelmia.

Esikoislestadiolaiset ovat törmäyskurssilla luterilaisen kirkon kanssa. Herätysliikkeen jäsenet jakavat ehtoollista ja kastavat lapsia ilman kirkon antamia valtuuksia kirkon maallistumisen takia. Syynä on naispappeus, sitähän Raamattu ei myöskään tue, mutta nykyään naisia on pappeina kohta enemmän kuin miespappeja. Vielä nykyäänkin on mahdollista luoda uusia uskonhaaroja, miksi ei myöskin luterilaisuus voisi haarautua Uusluterilaisuuteen? Tosin mitä enemmän tulkitaan ja haaraudutaan, sen enemmän hämärtyy, mikä on se oikein tulkinta Raamatusta. Nykypäivänä enää missään tuskin on jäljellä sitä alkuperäistä tulkintaa, josta kaikki lähti.

Tasa-arvoinen avioliittolaki ei velvoita kirkkoa mihinkään muutokseen, mutta se on synnyttänyt ristiaallokkoa kirkon sisään. Osa kirkon opeista soveltuu huonosti muuttuvaan maailmaan, kuten suhtautuminen homoseksuaalisuuteen. Raamatun tarina Sodomasta ja Gomorrasta viittaa tulkintojen mukaan homouteen, mutta millaiseen sellaiseen? 1. Moos. 19. tarina kertoo seksuaalisesta väkivallasta ja sehän on eri juttu kuin homoseksuaalisuus nykyään. Maallinenkin laki kieltää Sodomanin kaltaisen väkivallan, yhdytään väkisin, vastoin toisen tahtoa. Tällaiseenko kirkko tukeutuu perustellessaan homovastaisuuttaan? Eikö samaa sukupuolta olevilla pareilla voi olla aitoa rakkautta, muutakin kuin vain lihallista himoa ilman tunteita? Eikös Jumala ole Rakkaus?

Kirkko ei tahdo vihkiä samaa sukupuolta olevia, konservatiivisista syistä. Kun katsoo tilastoja, niin kirkon ei tarvitse kohta vihkiä ketään. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2015 avioliittoja solmittiin 24 708 kpl. Kirkonkin tilastoissa mainitaan tuo sama määrä, mutta siellä sitä ei selitetä tarkemmin. Kirkon tilastoissa otetaan huomioon ne avioliitot, joissa vähintään toinen henkilö on kuulunut kirkkoon. Vuonna 2015 kirkollisia vihkimisiä toimitettiin 11 585 kpl ja siviilivihkimisiä 8469 kpl, on yhteensä 20 054 avioliittoa. Näin ollen täytyy olla 4654 kpl niitä avioliittoja, joissa kumpikaan henkilö ei kuulu kirkkoon. 20 054 + 4654 on tilastokeskuksen 24 708 avioliittoa vuonna 2015. Näillä luvuilla saadaan: (11 585 / 24 708)*100 on 46,9 %. Kirkon tilastoissakin mainitaan tuo 46,9 %, joka on kirkollisten vihkimisien määrä kaikista vihkitoimituksista vuonna 2015. Nykyäänkin jo kirkossa solmitaan alle puolet avioliitoista. Kirkon tilastojen mukaan, kun laskee, niin avioliittojen onnistumisprosentti on aika kehno. Noin 51,5 % avioliitoista päättyi eroon vuonna 2015.

Oman jännän mausteensa kuvioon antaa Aito avioliitto -kansalaisaloite, vastaveto tasa-arvoiselle avioliittolaille. Tämäkin on yksi syy miksi kirkko ei sano mitään suoraan. Teki kirkko niin tai näin, aina joku pahoittaa mielensä. Kirkko ei ole vielä halunnut selkeästi valita suoraa kantaa tiettyihin kysymyksiin. Eduskunnassa käytiin keskustelua aiheesta.

Onko enää muuta mahdollisuutta kuin Uusluterilaisuus? Näin ratkeaisi luterilaisuuden homokeskustelu.


Huom.
Tämän kirjoituksen käsitettä Uusluterilaisuus ei tule sekoittaa 1800-luvun uusluterilaisuuteen. Sillä voisi olla joku muukin nimi, mutta Uusluterilaisuus kuvastaa hyvin uutta haaraa luterilaisuudesta.