Kuten:
1. Edelliset elämät - 5 tarinaa jälleensyntymisestä
2. Mandela-Efekti - valemuistoja vai rinnakkaistodellisuuksia?
Itse olen varmaan kokenut Mandela-efektin, mutta olen luullut vain muistavani asioita väärin. Kuten noin 20 vuotta sitten katsomani elokuva oli mielestäni erilainen kuin mitä se nyt tänään on, kun katson sen. Uskon myös jälleensyntymiseen ja tilaan ajan toisella puolen - annan niille mahdollisuuden.
Lue myös:
Reality transurfing
Mandela-efektin on varmasti kokenut kaikki.
VastaaPoistaMyös kiehtovaa on Déjà vu-ilmiö.
Mitäs jos onkin oikeasti rinnakkaismaailmassa koettu, ja muisti tuo flashbackeja.
Niihin liittyy myös enneunet, jos onkin kokenut sen aiemmin jossain muualla.
Muistikin on jännä kun se voi muokkaantua, ja muistaa oikeasti väärin, itse olen avoin asioille.
Musiikkien remasterit joskus häiritsee, vaikkei laulajan ääni muutukaan.
Joskus joku leffa vaikuttaa vahvasti, ja sitten kun ajattelee voisin katsella uudestaan kun se oli niin hyvä, voikin katselukerta tuntua osin erilaiselta.
Myös lukivihre on kiusallinen jos olet lukenut jonkun nimen esimerkiksi mä luin kaverin kanssa Aku Ankkaa vuorotellen ääneen, kun luin Touho ankan aina TUOHOksi, ja kaveri sitten mainitsi se on Touho, en uskonut millään, sillä Tuoho toi mieleen tohelon tuohen, ja aina olin lukenut sen sitten väärin...Kesti kauan kun sulatin asian.
Ja nyt olen epävarma kumpi se siis onkaan.
Omat kirjoitusvihreet ovat ärsyttäviä, mutta toisen kirjoittamat ei ärsytä yhtään.
Aina ei edes oikolukeminen toimi.
Olen miettinyt unia, kun esim. näin unta jossa oli samassa tilassa neljä vierasta, mitäs jos ihmiset menee unimaailmaan jossa samassa tilassa ihmiset tapaavat oikeasti.
Vaikka juurikin rinnakkaistodellisuudessa.
Tuossa esimerkissäni kommunikaatio kävi että olisivat olleet tuttuja mutta silti aivan vieraita.
Jälleensyntymiseen uskon myöskin tila toisella puolella on kiintoisaa. Kun ajatustaso on elämän jatkumisesta tuohan se uudenlaista näkymää.
Reinkarnaatio, ihminen kuolee kuori hajoaa, sitä ennen on sielu karannut, sielut vaeltavat, osa siirtyy uuteen elämään, osa jää kummittelemaan.
Aika hyvä sanoa jollekkin olemme eri tasolla, sorry.
Rinnakkaismaailma, utopia, dystopia ja simulaatio jota Elon Musk kannattaa.
Mitäs jos kaikki kääntyisi päälalleen, eläimet johtaisivat ihmisiä, ihankuin joku sellainen leffakin olisi olemassa. En tarkoita "Planet of the Apes". Aloitin joskus kauan sitten videoiden aikaan "Planet of Apes", ja se jäi kesken jostain syystä, en halunut edes myöhemmin katsoa uudelleen/jatkaa.
Eräs ruotsalaissarja jossa ihmiset sai ostaa tekoälyllisen nuken, siihen pystyi asentamaan tietyn kortin jos halusikin sexnuken. Oli hyvä sarja, nimeä en muista enkä onnistunut kuukkeloimaankaan.
Myös leffa "Babylon" jossa tapahtui asioita neljällä tasolla, kaikki kytkeytyy toiseen, myös "Pilvikartasto" jossa kuusi eri tapahtumalinjaa, jotka sijoittuvat eri aikakausiin, se leffa olikin aika raskas. Babylonin voisin katsoa uudelleen, onneksi löytyy levy.
C-There's no mercy for the weak!
Pari päivää sitten näin outoa unta. Ympäristö oli ihan perusnormaalia, olin jossakin huoneessa, mutta sitten alkoi outoudet. Huoneeseen ilmestyi tyhjästä esineitä ja niitä myös katosi kuin ilmaan. Ajattelin unessa, että eihän tämä voi olla totta. Esineitä vain tuli ja meni, ehkä kuin kaksi todellisuutta olisi törmännyt toisiinsa ja siitä johtui tuo ilmiö. Herätessäni mietin, että sehän olikin vain unta - se selitti kaikki.
PoistaVoihan se olla, että tietoisuutemme elää monessa ulottuvuudessa samaan aikaa, mutta jokin ulottuvuus on määräävä, jonka pääasiassa muistamme.
Muistelit Hubotit - melkein ihmisiä -sarjaa.
Äkta människor, yksi näyttelijä muistutti swedulaista sukulaistani ja se oli kiusallista kokea.
VastaaPoistaKiitti Hubotista!
Unet voi olla rinnakkaismaailmassa ihan hyvin, jos ihmisellä aukeaa nukkuessaan jotain, mikä on muulloin sulkeutunut kasvaessaan, lapsilla ja koirilla on avoinna se jokin, millä aistii sen mitä aikuiset ei valveilla edes näe, mutta miten voi nähdä todella pahaa unta ja elävää, kuten se kun joku tarttui pimeydestä käteeni, en saanut silmiä auki edes, olin kyllä kuolla kauhusta, vaikka olenkin oikea kauhufriikki. Tunnen vieläkin sen otteen, ja sen pelon jos en saa kättäni pois!
Kun pystyin heräämään huomasinkin että on aika valoisaa eikä siellä ollut mitään, olin aika ahdistunut tuosta kokemuksesta.
Joskus jos kuten viime yönä heräsin pari kertaa tunteeseen etten ole yksin, kyllä se sai vikkelään jalatkin peiton alle..ihan kuin se auttaiski.
Luen vieläkin harhakirjaani, todella mielenkiintoista.
Ajattelin vain että kai mullakin on joku kauhumittari joka täyttyi, ja sitten tarvitsin Toy Story 4 ja ihana Late Lammas Farmageddon, siinä oli myös X-Files ja Dana Scully. Tuollaiset joissa saa nauraa on vastaapainoa kauhulle, kauhumittari täyttyi Scary Stories to Tell in the Dark!
Koronan takia monet kauhuleffatkin viivästyy, Sawin uusi jaksokin.
Valjua kun lehdistä uupuu kaikki leffa- arvostelut, maailmanlopun alkua!
Katsoin hiljan kohutun The Platformin josta sanottu häiriintynyneen scifin ja kauhun sekasikiö. Oli se aika sekasikiötä todella. Ei kovin makuuni vaikka muistutti Cubea.
C- Mythology tells the stories of gods and heroes.
Jotkin painajaiset voivat olla unihalvausta.
PoistaLuin tuon yle-linkkis jutun ekaa kertaa, kiintoisaa!
VastaaPoistaOn hirvee tunne se kun ei voi liikkua ja tosiaan näkee että tumma hahmo lähestyy, tulee sängyn viereen, ja jopa kumartuu kuten kuvituskuvassa, ja niitäki on useita kokemuksia.. ja on kokemus siitä miten pusertaa keuhkoja kuin joku halisi sikalujaa vaikeaa hengittää, varmaan pikkupiru istui rinnallani.
Katsoin tuolla sivulla linkkiä se näytti ettei skulaa No pages on the English Wikipedia use this file (pages on other projects are not listed).
Mutta kuukkeloimalla JohnHenryFuseli-TheNightmare löytyi painajaiskuva..katselin sitä ja juuri kun ajattelin tuohan on apina kun näytti se käänsi pään muhun olin mitä hittii niin weird, eih se on ovela kuva näyttää pikkupiru katsovan naista jonka rinnan päällä istuu, ja samassa näyttää katsovan suoraan katsojaan, kuin ilmottaen tulenkin sinne seuraavaksi istumaan... Ja se aasi tai hevonenhan se on on myös creepy! Tuosta TheNightmaresta on tubevideokin.
Olisi virkistävää nähdä viikottain tai edes kerran kuukaudessa valveunta, sen voima saa aikaan erityisen virkeyden.
Sen sijaan olen ainakin viikon päivät nähnyt tukkiunta, eli ei hajuakaan.
Se tekee yleisvireen matalaksi.
Yleensä tykkään erilaisista unista, kerran yks pähkinä oli purtavana, pureksin sitä sitten nukahtaessani, mutta pomppasin ylös ja heräsin ääneeni jossa kerroin ratkaisun.
Unien merkitykset kiehtoo, kyllä ne varmaan kertoo omaa tarinaansa, koetut muuntuvat, mitä lie, jos enneuniakin mahtuu sekaan, olin lapsena unissakävelijä, vilkas mielikuvitus toi paljon hyvää.
Ei tarvitse freudia lukea, vaikka on kiintoisaa miten varhaislapsuuden kokemukset tulee nykypäivän uniin. Ei niinkään päivänjäänteet.
Olen säilyttänyt ensimmäisen unikirjani, unien kehykset.
Nukkuisin kyllä varastoon jos se onnistuisi.
C- I know I've been dreaming, but this is a reality
Lapsuudesta muistan vain yhden painajaisen, ihmettelen miten muistini on voinut lokeroida sen, kuten kokemani trauma, jää ikiajoiksi porautuneena silmiini.
VastaaPoistaSanotaan unien unohtaminen on tarpeellista, samoin kuin muidenkin tarpeettomien muistojen.
Olisi aika hurjaa muistaa kaikki.
Saan usein tunteen että olen ollut jossain muualla kenties sielä eri tasolla, miten näen kaiken niin erilaisena, tulee muistoja menneisyydestäkin.
Olen myös valvonut öitä silloin tuntuu että jauhot kasaantuu päässä.
Tulee varmaan parin promillen humalaan.
Olen myös nukkunut muutaman tunnin ja sekin on haitaksi.
Sen takia pyrin ajoissa nukkumaan, lasken että 8h ehtisi nukkua, herään usein juuri ennen kun herätys alkaa.
Turun yliopiston psykologian dosentti, unitutkija Katja Valli:
”Tutkimuksista tiedetään kaksi seikkaa, jotka ennustavat unien muistamista. Niistä toinen on uusille kokemuksille avoin persoonallisuus, toinen taas kiinnostus unia kohtaan. Niistä jälkimmäiseen voi vaikuttaa itse.
Itseään voi suggeroida jo ennen nukkumaanmenoa siihen, että haluaa tänä yönä nähdä unia ja muistaa ne. Se auttaa keskittämään huomion uniin heti herätessä."
-En mä voi suggeroida muutoin kun sanomalla itselleen jos on nukkuma-aikaa vähän että sen on oltava TEHOUNTA!
Unet unohtuvat heräämisen jälkeen yleensä nopeasti, koska aivot toimivat unen aikana eri tavalla kuin valveilla. Jos unia ei siirrä heti herätessä lyhytkestoisesta muistista pitkäkestoiseen muistiin, niiden jättämillä muistijäljillä on tapana kadota.
Poikkeuksen tekevät voimakkaan emotionaaliset unet. Muisti toimii samalla logiikalla myös valveilla. Yhdentekevät arkiset asiat katoavat muistista, mutta voimakkaita tunteita sisältävät muistot säilyvät paremmin.Sen lisäksi, että unien muistamista voi kehittää, niiden sisältöön on mahdollista vaikuttaa.
Unet rakentuvat olemassa olevista muistijäljistä. Uniin päätyvät usein asiat, joista on tuore muistijälki: päivän tapahtumat tai vaikkapa ennen nukkumaanmenoa katsottu elokuva, niinpä.
Painajaisista voi yrittää opetella pääsemään eroon itse, mutta yksinkertaista hoitoa tai lääkettä niihin ei ole. Keinot vaihtelevat sen mukaan, millaisesta painajaisesta on kyse.
Niitä on kahdenlaisia: traumaperäisiä ja idiopaattisia.
VastaaPoistaPainajaiset voi nähdä kuumeen kaltaisena yleisoireena. Painajaiset ovat mielen reaktio kuormitukseen, joka voi syntyä eri syistä.
"Koska painajaisilla on selvä vaikutus hyvinvointiin, niitä ei pitäisi sivuuttaa. Kun elämässä tapahtuu jotain traumaattista tai kuormittavaa, asiaa pitäisi käsitellä ajoissa. Se ennaltaehkäisisi montaa ongelmaa.”
Toistuviin painajaisiin on olemassa terapiamuoto image rehearsal therapy, joka on kansainvälisissä tutkimuksissa osoittautunut lupaavaksi hoitomuodoksi.
Terapiassa painajaista käydään läpi valveilla, ja siihen mietitään mukavampi loppu. Tätä voi kokeilla myös kotona. Kun painajainen tulee tutuksi ja siihen lisätään mukavampia käänteitä, ei painajainen enää ole yhtä ahdistava tapahtuessaan yöllä. Suomessa tätä terapiamuotoa käytetään vasta vähän, mutta maailmalla se on osoittanut hyödyllisyytensä.
Traumaperäiseen stressiin tai masennukseen liittyvä psykoterapia voi auttaa myös painajaisiin.
Jotkut ovat saaneet positiivisia tuloksia harjoittelemalla myös selkounen näköä (lucid dreaming). Siinä on ideana, että kesken unen havahtuu ja ymmärtää näkevänsä unta. Silloin pystyy vaikuttamaan uneen esimerkiksi keksimällä painajaiselle uuden lopun.
Selkounen näkeminen on kuitenkin aika harvinaista luonnostaan, ja sen harjoitteleminen on pitkä ja vaikea prosessi.
Olen vain yhden kerran nähnyt selkounta, sitä nähdessäni pystyin olemaan leffaohjaaja, mutta luulin että olen tosi väsynyt, olinkin tosi virkeä ja pirteä kuin peipponen.
Tutkimuksissa toimivaksi menetelmäksi on osoittautunut ”wake back to bed” eli herää ja palaa sänkyyn. Siinä herätään noin puolitoista tuntia ennen normaalia heräämisaikaa, pysytellään puoli tuntia valveilla ja mennään takaisin nukkumaan. (Ei onnistu mulla)
Menetelmä perustuu siihen, että REM-unen määrä kasvaa aamua kohden ja siksi aamulla voi vaipua nopeasti REM-uneen, jossa nähdään vilkkaimmat unet. Uudelleen nukahtaminen taas lisää tietoisuuden säilyttämisen todennäköisyyttä.
Jostain syystä esimerkiksi valokatkaisijat toimivat unissa huonosti, ja ei saa avainta lukkoon, eikä nappeja kiinni.
Nyt olen nukkunut etten muista uniani en ainakaan niin hyvin että voisin kertoa jotain, hämäriä kohtia-
Kun sain todella järkyttävän uutisen ja menin nukkumaan, heräsin ja muistin heti sen asian, ahdistus jyräsi päälleni kuin höyryjuna.
Voi ei, se ei ollutkaan unta..
C- Mr.Sandman, bring me a dream (bung, bung, bung, bung)
En muista juuri koskaan nähneeni mitään järkyttävää painajaista. Ehkä minulle ei ole tapahtunut mitään traumaattista tai sitten osaan järkeillä hyvin vaikeatkin asiat - resilienssi.
PoistaOlen kyllä kuollutkin unessa joitakin kertoja, mutta en niitäkään oikein sanoisi painajaisiksi, koska ne ei ole vaikuttanut minuun negatiivisesti.
Enpä ole resilienssia aiemmin kuullutkaan, mielenkiintoista, sen sijaan tutumpi on resistanssi.
VastaaPoistaEn muista unia joissa oisin delannut, mutta hyvin ahdistavissa kohdissa(kuolema tai zombeilu) tapahtuu jotain, voinkin vaikuttaa siihen, ja aina säästyn.
Välillä jää mieleen jokin asia joka toistuu usein unessa, siihen on voinut hyvinkin sekoittua lapsuuden traumoista jääneitä muistiriekaleita.
Kuka haluaa nähdä enneunia? Onko niitä edes olemassa, jos ne onkin jotain muuta?
Olen nähnyt unia joita koen sitten eritavoin, joskus olen puhunut unesta, joten todisteita on.
En haluaisi nähdä enneunia, ne pelottaa. Vaikuttaisiko niihin että lapsena olin kova kävelemään unissani, ja omasin värikkään mielikuvituksen, joka ei ole haalennut aikuisena, josta olen iloinen.
Luin kerran juttuu "Miksi tykkää kauhuleffoista", kun se nostaa
adrenaliinia ja lihasjännitystä, ja aiheuttaa joillekki välitöntä mielihyvää.
Kuulun ryhmään jossa voi koetella rajojaan ja auttaa testaamaan mittasuhteita erilaisiin pelottaviin tilanteisiin, ja kuinka hyvin voi sietää jännitystä..
Joistain kauhuleffoista saa absurdeja ja koomisia piirteitä ja ne naurattaakin.
Ihmisiä jotka ei voi katsoa mitään kauhua, jännite voi tuntua vastenmieliseltä ja saavat painajaisia.
Minä olen erimieltä, en koe mielihyvää ja minä kauhufriikki saan painajaisia jos katson illalla jotain kauhua, vähän pelotti eilen illalla kun tuli Ghost Adventures, päätin sitten vain yksinkertaisesti sammuttaa telkkarin ja hipsiä äkkiä nukkumaan, ensin sytyttäen valot.
Enkä koe todellakaan mitään mielihyviä kauhuista, pidän vain siitä, ehkei elämäni olekaan kauhua täys, suosikkini on mystinen kauhu, vähiten pidän hostelin kaltaisista splattereista poikkeus on SAW!
Kaikki Wrong turnit nähty.
Ekoja näkemiäni oli Lostin saarella joku helkkarin 3h leffa puupenkeillä, pikkasen se puudutti.
Mutta sittemmin The Hills Have Eyes, siinä oli kohtia jotka porautui verkkokalvoihini, ydinsaasteinen paikka ja muodottomia ihmisiä, kuuluu top 5, jatko-osa... on kuraa.
Myös koska olen Stephen King fani pyrkinyt ensin lukemaan kirjoina, sitten katsoa leffana, jos kun semmoinen tulee, vain Musta torni saagaa vieroiksuin mutta elokuvana toimi hyvin. Revolverimies oli neek..musta mies, josta kaikki ei pitänyt, minä pidin asiaa loistavana valintana!
Pet Sematary sai mut shokkiin melkein ja pitkäksi aikaa kunnon nightmarea.
Se järkytti!
Myös uusi Pet Sematary oli onnistunut, eikä tullut enää nightmareakaan, no kai sitä on raaistunut edes vähän. Jatko-osa... oli kuraa!
Samoin IT vanha ja vielä parempi oli uudistattu IT, pelletrauma kyllä pysyy!
Needful Things oli mystiikkaa, joka inspiroi mua todella.
Dreamcatcherista pidin paljon, mutta kaveriporukka ei pitänyt.
Mulla on vain yksi kaveri joka ei kestä sanaa kauhu, minusta se on kuin ei olisi huumorintajua lainkaan, tiedäthän huumorintajuttomat ihmiset näivettää!
Toki siis arvostan hän on sellainen, en pyri muuttamaan mitään.
Olemme erilaisia kaikki, se on hyvä juttu. Keskustelua kyllä syntyy leffoista joista on poistettu "kauhu" toimii ok.
Onneksi omaan aika laajan genremaun leffoista ja musiikista.
Suodatan pois musikaalit, joita vihaan ja suodatan kirkuvat oopperat pois, muutoin kaikki menee, tarviin myös välillä paljon naurua, se rentouttaa oikeasti.
Loppuun vielä reunahuomautuksia, että on hauskaa bongata itse King jostain roolista, ruohonleikkaaja, pizzalähetti, IT uudessa antiikkikauppias..ehehehee piti katsoa kohtaus kolme kertaa.
Vähän kuin Don Rosan(suosikki akkaristi olen kaksi kertaa tavannut) Omistuskirjoitus D.U.C.K. on akronyymi, jonka Rosa on piilottanut lähes jokaisen piirtämänsä Disney-tarinan ensimmäiselle sivulle aina ensimmäisestä tarinasta lähtien. Se on omistus Carl Barksille ja tarkoittaa Rosan mukaan Dedicated to Unca Carl from Keno.
Eiköhän taas tule jostain nightmarea!
C- Peilistä on moneksi, jopa portti toiseen maailmaan
Tiktok-videolla väitetään Fazerin Aarrearkku-karkkipussin papukaijalla olleen merirosvoasu, ja monet kommentoijat kertovat muistavansa saman asian.
VastaaPoistaJa olihan sillä merirosvoasu!
En kyllä muista että olisi merirosvoasu, mutta tein puskahaastattelun menneisyyden karkeista osa muisti että oli merirosvoasu ja menneisyyden karkkeja on ikävä.
VastaaPoistaTää nyt ei ole ihan aiheesta mutta ei kai haittaa.
Esim joku muisti salmiakkipurkan kuin Sheikki, osasto wanhoi karkkei.
Äitini sanoi että jännitti mennä koulun jälkeen kioskille kun pyysi s heikkejä kioskitäti sanoi ei täällä mitään heikkejä myydä. o____O
Ja joku about Kismetin kokoinen värikäs lakumatto, yks sanoi ne musta/lila Hobo oli best ever, missä nuo ovat onko enää jäätelöpikaria jossa pohjalla oli purkkapallo, onko noita ollut edes, itse en ymmärrä kun pitää lopettaa joku itseltä on poistunut Fenixjuoma ja mustaviinimarjajugge, olen kysynyt syytä ne sanoi toivottavasti joku vastaava löytyy. Mrrr.
Onko joskus saanut pennillä karkkia? Ihana penni.
Lapsena hoki jotain sanaa kauan lopulta kysyi mikä se on.
Muistan myös oli tärkeää saada jouluna semmonen marmeladilaatikko jossa oli peppuja, onko enää peppuja ne oli vihreät päärynät. Mielestäni ei ole niitä enää.
1950-60-luvuilla on ollut pennin karkki. Itse muistan 1980-luvun irtokarkkivillityksen.
PoistaJos ei ollut S-Heikkejä, niin moni on myös pyytänyt Gifuja, koska Sisu-askissa "lukee niin" =)
Joskus näin pienen nee siis mustan pojan joka löysi tieltä pennin, iloisesti sanoi että menee kauppaan ostamaan silllä.
VastaaPoistaHieman oltiin mitä mitä, ei pennillä saa mitään, ja jos sai niin yhden nallekarkin.
Tuolla linkissäsi oli karkkei joita saa vielki, jos fasun parhaat pussi ois söisin eka jääkarhut sitten muita kiskis en pidä.
Hiihtoretkillä mentiin pieneen kauppaan ostettiin 50 pennin suklaa ja jotain muuta kuten karkkiaski alle euron, se oli lapsuuttani, mutta siis tuo että pennillä sai karkkia 1950-60 luvulla entä koska tuli markan devaltointi siis se kun 1000mk muuttui markaksi tai sataseks tms olen joskus lukenut asiasta tarkoitan vähän kuin eurot tuli tuntui varmaan samalta ihmisillä jotka eli silloin voisko olla joku sota-aika silloin.
Skolessa saatiin wanha seteli kiertoon siinä oli alastomia ihmisiä jossain pellonpientareella en muista milloin voisiko olla ihan tyyliin 1914, mutta jotenkin jäi asia vaivaamaan tarkoitan että niinkin että isovanhemmat sen koki siis markan muunnoksen pienemmäksi.
Mummolassa oli niin että täti lähti kauppaan ja pyysimme merkkareita niitä joihin melkii tukehtuu, ei taida enää olla olemassakaan niitä.
Muistan vitosen karkkipussin jota rutistin koko Bambileffan ajan, en kai kyennyt syömään niitä.
Isäni söi Gifuja ihmettelin tuota monta vuotta ennenkuin tajusin, tyyliin aikuisena.
Isäni myös keräsi markkoja niitä oli paljon ja joskus lainasin niitä, broidi laski niitä kuin Roope Ankka, hänellä onkin sitten hyvä matikkapää.
Me käytiin aina ostamassa irtareita tai irtsareita, pakko mainita wanhoi karkkei tupakka-askit eli siis joku camelaski tai coltmies sisällä oli tupakoita mutta niiden sisällä oli lakua, tuon kun kuulin olin ihan Ee..Noh enää ei ole lakutupakkaa mutta on lakupiippuja eikös nekin ole lapsille pahasti?