perjantai 6. toukokuuta 2022

Sukuni salat

Esi-isien jalanjäljillä

Noin 10 vuotta sitten Ylellä tuli Kuka oikein olet? -sarja. Viime vuonna MTV3 alkoi näyttää samaan formaattiin perustuvaa Sukuni salat -sarjaa. Sukuni saloista sain pienen kipinän, että minäkin voisin selvitellä sukuni saloja. Sattumalta sain käsiini isäni suvusta tehdyn sukututkimuksen, sitä hiukan tutkiessani, päätin alkaa tutkia äidin puoleista sukua.

Sukuni salat -sarjassa mainostetaan MyHeritage-palvelua (olen mainoksen uhri) ja päätin kokeilla sitä. Huomasin pian, että sehän on hyvä ja kohtuullisen helppo. Tosin, MyHeritage on maksullinen palvelu, mutta siinä on ilmainen 14 päivän kokeilujakso - siinä ehtii pitkälle, jos on vain aikaa. Maksullisuuden ymmärtää, koska se on niin kattava palvelu. Tällaiset sukupuupalvelut keskustelevat parhaimmillaan keskenään. Päädyin myös Geni-palveluun tekemään tunnukset. Siitä se sitten kähti.

Kaikki alkaa itsestä, sukupuu kasvaa ympärillesi, tai oikeastaan olet juuri. Tiedot kannattaa laittaa mahdollisimman tarkasti, kaikki etunimet, syntymä- ja -kuolinajat vähintään. Kun pääsee isoisoisä-tasolle, niin silloin homma viimeistään voi helpottua tai vaikeutua - miten sen nyt ottaa. Jos palvelussa on kaikki ominaisuudet päällä, niin palvelu voi alkaa automaattisesti löytää sinulle sukulaisia ja jatkoa sukupuuhusi. Näitä ehdotuksia pääsee katsomaan enemmän tai vähemmän tarkasti, mutta vaikeus on siinä, että sukuhaarat lähtee sellaisille poluille ettei sinulla ole hajuakaan niistä. Ei heti ainakaan kannata lähteä suuntaan, josta ei ole aivan varma.

Itse päätin tutkia äidin isän sukulinjaa, eli poika-isä-tyylillä. Lähdin papastani, seuraava oli papan isä jne. Tiesin itse kuka oli isoisoisäni, laitoin sukupuuhun esi-isien kaikki lapset ja sisarukset sekä vaimot. Tällä tyylillä pysyin vielä hyvin kärryllä, että kuka on kuka. Pappani isän jälkeen alkoi kunnon sukututkimus, kun en tiennyt yhtään nimiä. Huomasin, että nykyään pääsee pitkälle tällainen amatöörikin, joka ei ole ennen yhtään perehtynyt sukututkimuksen saloihin. En juurikaan osaa ruotsia, jos osaa ruotsia, niin sekin helpottaa jonkun verran asiaa. Suomessa kaikki vanhat merkinnät on tehty ruotsiksi tai vanhalla Suomen kielellä - kukaan niistä ymmärrä mitään. Onneksi nykyään löytyy paljon tietoa, jossa on vanhoja ns. kirkonkirjoja kirjoitettu nykysuomeksi selkeään muotoon. Näihin tietoihin sukupuupalvelut alkavat ohjata, jos ne löytää mahdollisia osumia. Omaa sukupuuta myös vertaillaan toisten sukupuihin, että löytyykö samoja henkilöitä. Tällä systeemillä aloin päästä samoille poluille, jota esi-isäni ovat kulkeneet. Löysin polun, jolla oli helppo seurata poika-isä-linjaa. Löysin pojalle aina varman isän ja heidän lapset, sisarukset sekä vaimot.

Kuljin aina syvemmälle ja syvemmälle historiaan, mutta en uskonut löytäväni mitään jännää. Kunnes huomasin olevani 1500-luvulla ja keskellä nuijasodan melskeitä. Sitä aiemminkin olin jo huomannut, että olen jonkun jännän äärellä.

Huom. koska en halua paljastaa koko sukuhistoriaani, niin kerron lähinnä 1500-1700-luvuista ja jotain 1800-luvulta. Silloin jää vielä lukuisia sukuhaaroja, joilla on samoja esi-isiä kuin minulla.

KIRKKOHERRAT JA KAPPALAISET NUIJASODAN JA ISOVIHAN MELSKEISSÄ
Sukuni jalanjäljet johtavat 1500-luvun alkupuoliskolle, Juha Nurkka (Nurcka) on ensimmäinen henkilö, josta on merkintöjä. Juha Nurkka on saattanut vaikuttaa Etelä-Suomen Pohjassa, myöskin löytyy merkintöjä, että Nurkka-perhe olisi käynyt kirkossa Sastamalassa/Karkussa.

Juha Nurkan poika Simon Johansson Nurcherus - tunnetaan myös nimellä Simo Johanneksenpoika Nurkka (Nurcka). Simon Johansson Nurcherus oli Isonkyrön kirkkoherra vuosina 1587-1604.

1500-luvulla C ”haluttiin” tyrkätä vähän joka rakoon. Nurkka oli Nurcka jne. Sukunimi tuli pakolliseksi Suomessa vasta vuonna 1921, sitä ennen varsinkaan länsisuomalaisella rahvaalla ei ollut sukunimiä. Aatelistolla, papistolla, sotilailla ja porvaristolla oli omia sukunimiään kaikkialla Suomessa jo ennen sukunimilakia. Sukunimelle oli käyttöä esimerkiksi, jos lähti ulkomaille opiskelemaan.

Esi-isäni kuuluivat selvästi papistoon ja porvaristoon, joilla on ollut vuosisadat jo sukunimi. Kun kouluttauduttiin papin virkaan, niin ajalle tyypillisesti on haluttu muuttaa sukunimi latinalaisperäiseksi. Nurkasta tuli eksoottinen Nurcherus. Tuohon aikaan sukunimestä näki, että mihin säätyyn kuuluu. Paremman luokan ihmisillä oli näitä latinasta johdettuja nimiä.

Sukututkimusta ei helpota sekään, että ennen käytettiin ruotsalaisia nimiä, joille oli myös suomalaiset vastinenimet. Juha saattoi olla Johannes tai Johan. Papistoon kuuluvilla saattoi olla myös koko nimi latinalais- tai kreikkalaisperäinen, jota varmaan käytettiin kirkon piirissä, kuten Simon Johannis Nurcherus.

Käsite patronyymi on tullut tutuksi, kun olen tutkinut sukua. Patronyymi on tarkenne, jolla ilmoitetaan, kenen isän poika tai tytär etunimeltä mainittu henkilö on. Välillä on sekavaa, kun Juhalla voi olla Juha-niminen poika, jolloin hän on Juha Juhanpoika tai sitten sama henkilö voi olla myös Johan Johansson. Toisinaan samassa lapsilistauksessa voi olla Maija Juhantytär ja Elsa Johansdotter - epäloogista, samassa perheessä nimet on suomeksi ja ruotsiksi. Itse olen pyrkinyt käyttämään suomalaisia nimiä, jos on ollut vaan järkevästi mahdollista. Tällaisessa sekavassa nimiviidakossa täytyy olla tarkkana.

Vielä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa henkilö on saattanut syntyä ruotsalaisella nimellä, mutta häntä on kutsuttu aina suomalaisella nimellä. Tällaisia tapauksia löytyi suvustani, isoisoisäni syntyi ruotsalaisella nimellä, mutta juurikaan kukaan ei tiennyt sitä. Hänen hautakivessäkin on suomalainen nimi, jolla kaikki tunsi hänet. Ei se varmaan ole ollut silloin niin tarkkaa, millä nimellä syntyy ja kuolee. Tämäkin tyyli vaikeuttaa sukututkimusta.

Simon Johansson Nurcherus on ollut allekirjoittamassa Uppsalan kirkolliskokouksen päätöstä vuonna 1593, jolloin evankelisluterilainen oppi hyväksyttiin Ruotsin ja Suomen kirkon opiksi.

Katso: Simon Johansson Nurcheruksen nimikirjoitus ja sinetti Uppsalan päätöksessä.

1500-luvulla Suomessa vaikutti Klaus Eerikinpoika Fleming, suomalainen sotapäällikkö, jolla oli tuolloin käytännössä itsenäinen sotilasdiktaattori Suomen alueella. 1570-luvulla Suomen alueella otettiin käyttöön ns. linnaleirijärjestelmä, jossa talonpoikien täytyi majoittaa sotajoukkoja, joka aika ajoin muodostui raskaaksikin taakaksi talonpojille. 1590-luvulla talonpokien pinna alkoi kiristyä ja paukkua poikki, he päättivät lopettaa linnaleirien ylläpidon. Yrjö Kontsaan talossa tehtiin joukolla päätös lopettaa linnaleirin maksaminen.

Nuijasota alkoi Isonkyrön kirkolla 25.11.1596 Simon Johansson Nurcheruksen ollessa kirkkoherrana. Joidenkin tulkintojen mukaan papistoa pidettiin syyllisenä kapinaan, koska se ei arvovallallaan ollut sitä estänyt. Kaikkein syyllisimpänä pidettiin Simon Johansson Nurcherusta, koska nuijamiesten pääleiri oli ollut hänen pitäjässään. Joidenkin tarinoiden mukaan Klaus Fleming olisi pitänyt jonkun aikaa Nurcheruksen pappilaa "tukikohtanaan", kun taisteli talonpoikien vastarintaa vastaan. Lähteestä riippuen, niin hieman eri syistä, mutta kumminkin pappila ryöstettiin - kaikki vietiin. Simon Nurcherus perheineen pääsi pakoon. Koska kaikki oli viety, niin Simon Nurcherus joutui kerjuulle.

Mystinen Sursill-suku
Simon Johansson Nurcheruksen vaimo oli Anna Henrikintytär (o.s. Westzynthius). Annan isä oli Henricus Nicolai Westzynthius, joka toimi Pietarsaaren kirkkoherrana vuosina 1543-1569. Annan äiti oli Katarina Erikintytär Sursill - vai onko sittenkään? Katarinaa pidetään lenkkinä, joka yhdistäisi Sursill-suvun Westzynthiusiin ja Nurcheruksiin, mutta itse en luota tuohon tulkintaan, koska asiassa on joitakin aukkoja - eikä ammattilaisetkaan ole asiasta yksimielisiä.

Lyhyesti kerrottuna, erään sukukaavion mukaan Henricus Nicolai Westzynthius olisi ollut kahdesti naimisissa. Vaimot olisivat olleet "Margareta" ja "Christina". Patronyymejä naisille ei mainita eikä heistä paljastu sen enempää. Näin ollen Henricus Nicolai Westzynthiusin vaimo ei olisikaan Katarina Erikintytär Sursill.

Huom. joidenkin lähteiden mukaan Sursillin sukuselvitys on suurelta osin vain tarua.

Simon Johansson Nurcheruksella oli neljä poikaa. Karl Simonsson päätyi Etelä-Suomen Pohjaan kirkkoherraksi noin vuosina 1620-1626. Johan Simonsson oli Kokkolan kappalainen ainakin vuosina 1628–1639 sekä Kälviän ensimmäinen kirkkoherra vuosina 1639-1641. Michel simonsson mainitaan vuonna 1622 Isonkyrön kappalaisena.

Neljäs poika Daniel Simonsson Nurcherus (1587-1627) on minun sukulinjaani. Daniel oli oululainen nimismies ja laivuri, joka kuului porvaristoon.

Huom. tunnettiin myös nimellä Taneli Simonpoika Nurkka.

Taneli Simonpoika Nurkka ja Oulun pormestari Pietari Olavinpoika kuljettivat vuonna 1614 rahtia Tukholman ja Narvan välillä.

Melkein sukua kuninkaallisille
Taneli Simonpojan vaimon Maria Jacobsdotter Reyerin isä oli kuningas Juhana III:n hovipalvelija Jacob Michaelinpoika Reyer (s. 17.6.1551 Saksa) – saksalaista sukua. Maria oli kotoisin Ruotsin Arbogasta, joka on yksi Ruotsin vanhimmista kaupungeista. Keskiajalla Arboga oli yksi Ruotsin kuningaskunnan tärkeimmistä kaupungeista ja siellä pidettiin myös maan ensimmäiset valtiopäivät. Tukholmasta länteen päin, linnuntietä on Arbogaan noin 125 kilometriä.

Kuningas Juhana III oli Ruotsin kuningas vuosina 1568–1592. Hän oli myös Suomen herttua vuosina 1556–1563. Juhana III:n isä oli Kustaa Vaasa, joka perusti sataman ja Helsingin kaupungin 12.6.1550 Vantaanjoen suistoon.

Daniel Simonsson Nurcheruksen poika Daniel Danielsson Anglenius (o.s. Nurcherus) jatkaa sukulinjaani.

Huom. tässä on hyvä esimerkki. Daniel antaa pojalleen nimeksi Daniel. Tässä kohdassa sai olla tarkkana, Danieleita vilisee joka paikassa.

Danielista tuli Pudasjärven kappalainen vuonna 1651, jolloin Pudasjärven kirkkoherrana oli Josephus Josephi Palmannus. Palmannukselle kävi huonosti vuonna 1666, hän hukkui perheineen kotimatkalla jumalanpalveluksen jälkeen veneen kaaduttua tuulisella Pudasjärvellä. Danielista tuli Pudasjärven toinen kirkkoherra vuonna 1667 ja pysyi siinä virassa kuolemaansa asti, vuoteen 1685.

Daniel Danielsson on ollut huomattava saarnamies, koska hän on saarnannut pappeinkokouksessa Oulussa vuonna 1680.

Jälleen Daniel antoi pojalleen nimeksi Daniel eli Daniel Danielis Anglenius, hän jatkaa sukulinjaani. Daniel Danielis oli Pudasjärven toisen kirkkoherran poika ja Pudasjärven kappalainen vuodet 1691-1725. Hän selvisi isovihasta eli Venäjän miehityksestä Suomessa vuosina 1713-1721. Oikeastaan täytyy sanoa, että Suomen alueella, koska Suomihan oli osa Ruotsia.

Mystinen Sursill-suku jälleen
Daniel Danielsin vaimo oli Anna Samuelintytär (o.s. Lithovius). Annan isä Samuel Samuelinpoika Lithovius oli Iin kirkkoherra vuosina 1688-1692. Kun lähtee seuraamaan Lithovius-suvun esivanhempia, niin lopulta päätyy jopa 1400-luvun puolelle ja Sursill-suvun alkuajoille - Erik Ångerman (Sursill).

Näin ollen olen myös Sursill-suvun jäsen, niin kuin noin 500 000 muutakin Suomalaista.

Daniel Daniels hankki vuonna 1694 itselleen Pudasjärven Pietarilan tilan, jota myöhemmin isännöi hänen poikansa Taneli Tanelinpoika Anglenius - jatkaa sukulinjaani.

Huom. Pietarila on yksi Pudasjärven vanhimmista tiloista - on perustettu 1600-luvulla. Pietarilan tila on edelleen olemassa ja se sijaitsee Pudasjärven Pietarilan kaupunginosassa.

Tähän päätän tarkemman sukuselvityksen ja jatkan hieman laajemmin. Mutta Taneli Tanelinpoikaan liittyy sukuni suhteen jännä seikka. Tanelin yhden lapsen jälkeläisistä tuli isoisoisäni (äitini pappa) ja Tanelin erään toisen lapsen jälkeläisistä tuli isoisoäitini (äitini mummo). Mikäli oikein hahmotan, niin tämä tarkoittaa, että heidän syntymästään taaksepäin noin 150 vuotta, he ovat toistensa serkkulinjaa. Tätä he itse tuskin tiesivät. Kummatkin ovat siis Nurcherus-sukua ja Sursill-sukuakin.

HELMIKUUN MANIFESTI JA SORTOVUODET
Esi-isäni tarpoivat läpi nuijasodan ja isovihan, sitten tuli sortovuodet.

Helmikuun manifesti oli Venäjän keisari Nikolai II:n 15. helmikuuta 1899 antama säädös, jolla asetettiin erityinen säätämisjärjestys Suomen suuriruhtinaskuntaa koskeville yleisvaltakunnallisille laeille. Niitä olivat kaikki sellaiset lait, jotka koskivat samalla koko Venäjän valtakunnan etuja. Helmikuun manifestia pidettiin valtiokaappauksena, jonka avulla Suomen perustuslait tahdottiin syrjäyttää. Tämän johdosta syntyi hyvin organisoitu passiivinen vastarinta ja kerättiin suuri adressi, johon kertyi yli puoli miljoonaa nimeä muutamassa viikossa.

Kansalaisten valitsemista edustajista koostunut lähes viisisataahenkinen (lähes 500) suuri lähetystö matkusti Venäjän pääkaupunkiin Pietariin viemään adressia Nikolai II:lle, joka ei kuitenkaan suostunut ottamaan lähetystöä tai adressia vastaan eikä myöskään peruuttanut helmikuun manifestia. Eräs esi-isäni oli kuntansa edustajana tässä suuressa lähetystössä. Hän oli selvästi vaikutusvaltainen mies, kun hänet valittiin lähtemään Pietariin tapaamaan Venäjän keisaria.

Katso: kuva suuresta lähetystöstä. Joku heistä on esi-isäni.

Helmikuun manifestia pidetään Suomessa sortovuosien (1899-1917) alkuna.

YHTEENVETOA
Minulla ei ollut mitään kokemusta sukututkimuksesta, kun päätin kokeilla miten se onnistuu. Yllättäen se alkoikin luistaa. Jouduin samalla opiskelemaan ehkä joitain sukututkimuksen peruskäsitteitä, kuten patronyymi. Sukututkimus on hidasta ja siihen kuluu aikaa, eikä välttämättä lopu koskaan. Googlen käyttö kannattaa olla hallussa, sillä sitä tarvitaan, mutta ihmeellisesti Google löytää tietoa esivanhemmista. MyHeritage-palvelu helpottaa hahmottamaan sukupuun ja sukupolvet.

Sukututkimus on tiedonhakua ja valtavasti lukemista, tiedon omaksumista ja jäsentämistä. Eikä hyvä muistikaan ole haitaksi. Tiedon palasia sieltä ja täältä, joista täytyy koota ja hahmottaa joku kokonaisuus.

Luulin, että äidin suku on lähinnä jotain maanviljely- tai kalastajasukua. Minulla ei ollut mitään tietoa, että liitymme jotenkin Helmikuun manifestiin tai kirkkoherroista puhumattakaan. Porvaristo tuli ihan yllätyksenä. Nuijasodan tapahtumat ja Suomen uskonsuuntauksen lukkoonlyönti myös.

Papisto ja porvaristo on pyörineet omissa pienissä ympyröissään ja valinneet puolisonsa siitä kermasta. Kirkkoherran vaimo on ollut vanhemman kirkkoherran tytär jne.

Uskallatko sinä avata sukusi Pandoran lippaan...

4 kommenttia:

  1. Tämä aihe on kyllä hyvin hyvin mielenkiintoinen, ja lupaan että kerron jotain kun jaksan puuhata MyHeritagen kanssa kun ilmeisesti rokotteet ohittanut omikron pisti kyykkyyn.

    Aihe kiinnostaa paljon ja aioin aloittaakin MyHeritagen (olematta mainoksen uhri)
    Mutta tuota Genia en oo ennen kuullutkaan(Genin maksullisen version saa ensin ilmaiseksi tutustuttavaksi 14 päivän ajaksi. 14 päivän jakson jälkeen veloitetaan 119,40 USD ohoh aika hinnakas jos ei sukututkimuksia töikseen.

    Kyllä mä tuohon em taipuisin vaikka tuon kaksi viikkoa heti kun humiseva harju loppuu.
    Onko nuista irtautuminen helppoa?

    En siis ehtinyt alkua pidempään, kun korotsu iski.
    Onko helppoa eri sukunimin kaivella esim isän suku/äidin suku.
    Mua kiinnostaisi molemmat.
    Mulla on babykirja jossa siis sukupuu siitä muistan nimiä mutta oliko siinä muuta, tuskin, tosin lapsena liitin sukupuuhuni ystävienikin nimiä.

    Aika jännä että nuin myöhään tuli sukunimet.
    Tunnen Aallot ja Laineenkin mutta myös Mikkolan joka asuu Mikkolassa, ja on käynyt Mikkolan ala-astetta. Kuulostaa jo hassulta, true story nimikin on Mikko.

    Pohjois-Pohjanmaalla kyllä(ainakin)annettiin sukunimen lisäksi talolle nimi.
    Muistan kun sanottiin että hakekaa Onnelasta tomaatteja.
    Onnela oli talonnimi.

    Kyllä suvussa on vaikka mihin uskon.
    Ei ainakaan mikään pakko olla kaikkialla suomettuminen eli rohkeasti vain ruåtsalainen.
    Suurin osa lähti suvustani joko merikapteeniksi, tai joku muu mutta meri vetänyt puoleensa, en ihmettele miksi mua kiehtoo meri..muttta osa jäi viljelemään maata.

    Lapsena halusin kovasti vaihtaa nimeä suomenkielinen etunimi ja metsäisä sukunimi, kun en sitä saanut annoin barbille ne nimet.
    En kyllä pitäisi sukunimien sotkemista jotenkin yhteen, mutta voisin otta suvussa kiertävän sukunimen silloin se voisi olla vaikkapa Falck. Se oli suvun matriarkan sukunimi.

    Olen nuita seurannut Juha Juhanpoika tai -tyttö Luojan kiitos sellaista nimeä en saanut mutta kuitenkin kolmas nimeni tulee suvusta.
    Myös että saa toiseksi nimeksi tyttö vaikkapa äidin nimen ja sama taas pojalle hänen toinen nimensä on isän nimi.
    Islannissa ei ole sukunimejä vaan jonkun -son tai -dóttir.
    Ragnar Sigurdsson, Kari Arnason, Ari Freyr Skulason, Johann Berg Gudmundsson, Birkir Bjarnason..Tuttuja kun sonnit juoksi nahkapallon perässä.

    Nyt Islannin parlamentti eli allting on hyväksynyt nimilakiin muutoksen, joka tuo -sonin ja -dóttirin rinnalle kolmannen vaihtoehdon. Uusi sukupuolineutraali pääte on -bur, joka on suomeksi lapsi. Presidentti voisi siis jatkossa olla Guðni Jóhannesbur ja pääministeri Katrín Jakobsbur. Burger ois parempi. Katrin Jakobsburger.
    Taas tuo kortti, ei saa näkyä, haista tai maistua.

    Kavereina on Friman sen voisi johdattaa sanaan Vapaa mies.
    Suurimman osan kamuja oli -nen päätteisiä tai -niemi.
    Voisin kyllä vaihtaa nimeni Verónika ja sun ois Jack.

    Sursill on kuin suomalaisen väännös Churchillista.
    "Ruotsalaisen Östen Sursillin seitsemän tyttären kerrotaan olevan esiäiti jopa puolelle miljoonalle suomalaiselle. Moni muistaakin mainita olevansa Sursillin kautta sukua niin Topeliukselle kuin Sibeliukselle sekä monelle nykyjulkkikselle."
    Hahahaa mutta niin mahdollista.

    No kyllä vain uskallan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MyHeritagen valikoista löytyy Omat ostokseni -kohta, sieltä näkee mm. oletko maksanut palvelusta ja kuinka pitkäksi aikaa olet maksanut, sieltä voi myös perua sopimuksen.

      MyHeritagen Tiliasetuksista voi poistaa koko tilin eli lopettaa kokonaan palvelun käyttämisen.

      Mulla oli apuna mummoni vanha vanha vieraskirja, johon oli kirjoiteltu juttuja 1940-luvulta 2000-luvulle. Löytyi sukulaisten nimiä ja syntymä- sekä kuolinpäiviä. Yksi sukulainen löysi minulle avuksi noin 1930-luvulla tehdyn pienen sukuluettelon - pieni sukututkimus. Näin pääsin hyvin alkuun. Jonka jälkeen google osoittautui tehokkaaksi, varsinkin kun sukuuni liittyi kirkkoherroja jne. niistä löytyi ihmeen hyvin juttuja.

      Kun kirjoitan googleen "Simon Johansson Nurcherus", niin listan alkupäässä on otsikko Simon Johannis Nurcherus (Johansson) - Geni. Päätyy Geni-sivulle, jossa on tietoa henkilöstä, vanhemmat, lapset jne. linkkeinä. Sitä kautta oli helppo lähteä seuraamaan haluttuun suuntaan - kun klikkaa esim. aina isää jne.

      100 vuotta vanhemmista ihmisistä löytyy helpommin tietoa - elossa olevat sukupolvet on vaikeimpia. Googleen nimet kannattaa laittaa mahdollisimman tarkasti patronyymeineen. Sitten pähkäillä, että onko oikeilla jäljillä.

      MyHeritage alkaa itsestä ja sukupuuta voi kasvattaa isän ja äidin suuntaan.

      Juu, vanhat sukunimet onkin tavallaan talon nimiä, jos henkilö muutti, niin sukunimikin muuttui yleensä - sekin pitää hahmottaa. Talon mukaan määräytyi "sukunimi".

      Moni sanoo olevansa Sursill, mutta moniko sanoo olevansa hapansilakka =)

      Olen tässä nyt vähän enemmän tutkinut isäni sukua. 1700-luvulta löytyi kirvesmurha ja mestaus, joiden johdosta sukuni edustaja pääsi talon isännäksi =)

      1600-luvulle on kuulemma helpohko selvittää sukua. 1500-luvulle voi päästä, jos henkilöt ovat olleet jotenkin korkeammassa asemassa olevia. Isäni sukua on vaikeampi selvittää kuin äitini sukua.

      Poista
  2. Olet tehnyt mielettömän työn ja vieläpä ns. noviisina! Mutta ottaen huomioon jo aiemman selvän taipumuksesi perustavanlaatuisen asioiden selvittämiseen, en ihmettele! Kiinnostavia löytöjä olet tehnyt. Mietin, miten löysit jokaisesta noin yksityiskohtaista tietoa. Minulla oli testissä se ammattilaisen MyHeritage, joka maksaa paljon. Pari viikkoa oli ilmaisena se ja selvitin yhtä Ahvenanmaalle vievää haaraa. Oli mukamas aikaa, muttei sitten ollutkaan. Blogiin olen jotain pohjoisen haarasta kirjoittanut, ehkä olet löytänytkin. Saksaan vie yksi tie myös. Yhä on paljon työsarkaa. Paljon on pappeja, kalastajia ja maanviljelijöitä suvussa, kuten varmaan monilla. Toistaiseksi "suurimmat heebot" ovat lähimenneisyydestä, siksi en heitä mainitse 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää olla valtavasti aikaa ja mielenkiintoa (ehkä vähän hulluuttakin), kun lähtee selvittelemään suvun saloja =)

      Perustalonpojista on vaikeampi löytää tietoa, mutta ihmeen paljon niistäkin löytyy. Mitä tunnetumpi henkilö/suku on, niin sen enemmän löytyy tietoa. Jos sattuu päätymään papistoon tai porvaristoon, niin homma voi olla helpompaa - heistä löytyy tietoa.

      Usein tieto on levällään (kuin Jokisen eväät), pieniä murusia siellä ja täällä. Palasista voi alkaa hahmottua jonkin moinen tarina. Henkilö A:n lapsien tai puolisoidenkin tietojen kautta voi paljastua mitä A:lle on tapahtunut milloinkin - täytyy siis kaivaa vähän joka suuntaan.

      Ennen on ollut selkeää, jos joku meni naimisiin, niin avioliitto päättyi toisen kuolemaan, jonka jälkeen jopa puolessa vuodessa saatettiin löytää uusi puoliso ja mennä nopeasti naimisiin - susipareja ei katsottu hyvällä silmällä.

      Jumala armahtakoon niitä tutkijoita, jotka tutkii sukunsa saloja 200 vuoden päästä. 2000-luvun puolella mentiin naimisiin ja erottiin miten sattuu - uusioperhesekamelska =)

      Ennen sukunimet menivät usein talon nimen mukaan (paitsi korkeammilla säädyillä), senkin logiikan sisäistää äkkiä ja osaa ottaa sen huomioon.

      Ennen porvarit, papistot jne. pyöri omissa pienissä piireissään - naitiin ristiin ja rastiin. Nykyäänkin on havaittavissa samaa, mutta nyt niin tekee turhat julkkikset =D

      Takaisin palapeliin...
      Kun tiedän milloin Henkilö C on kuollut ja olen saanut saanut selville muutamasta sanasta (Y vih. 2.3.1789 Z:n kanssa Kajaanissa) milloin joku on vihitty ja missä. Tästähän voi päätellä, että C on ollut Y:n exä ja Y on sitten löytänyt Z:n ja elämä on jatkunut mahdollisesti Kajaanissa.

      Välillä täytyy vain päätellä mitä on mahdollisesti voinut tapahtua kahden tiedonsirpaleen välissä. Näin voi syntyä selkeä tarina.

      Ja kyllä, olen perusteellinen, jos johonkin tällaiseen ryhdyn. Käännän kaikki kivet =)

      Poista