1.
MÖRKÖ-TIINA
On jouluaatonaatto eli 23. joulukuuta, kun kerrostalolähiön erään talon pihalla leikki muutama lapsi hämärtyvässä iltapäivässä. Lapset olivat rakentamansa lumilinnan ympärillä ja ilmassa leijaili kevyttä pakkaslunta.
On jouluaatonaatto eli 23. joulukuuta, kun kerrostalolähiön erään talon pihalla leikki muutama lapsi hämärtyvässä iltapäivässä. Lapset olivat rakentamansa lumilinnan ympärillä ja ilmassa leijaili kevyttä pakkaslunta.
Kerrostalon ala-aulassa nuori nainen nostaa kaulalla roikkuneet langattomat kuulokkeet päähänsä, kun kävelee ulko-ovea kohti. Hänen kuulokkeet on around-ear-mallia, väriltään vaaleanpunaiset, joissa on lisäksi näyttävät kissankorvat. Iältään nuori nainen on 20-vuotias.
2.
Nuoren naisen kävellessä ulko-ovea kohti, hän näkee ovilasin läpi, että ulkona sataa rauhallisesti kevyttä lunta. Ulkoa kuuluu myös lapsien ääniä ja hän avaa kerrostalon oven.
Kun nuori nainen pääsee ulos, niin joku lapsista huutaa -
"kattokaa, mörkö tuli taas ulos!"
"kattokaa, mörkö tuli taas ulos!"
Nuorella naisella on kuulokkeet päässä, joten ei tarkkaan kuule mitä lapset meluaa ja ei vilkaisekaan lapsia kohti. Kun nuori nainen oli kävellyt talon nurkan taakse, niin yksi lapsista ajatteli ettei se mikään mörkö ole, vaan coolin näköinen nuori nainen. Lapsi lähtee juoksemaan nuoren naisen perään.
Nuori nainen kävelee talon sivustalla, kun hänen takaa juoksee noin 10-vuotias tyttö, joka pysäyttää hänet.
3.
Noin 10-vuotias tyttö kurvaa nuoren naisen eteen ja sanoo -
"Noi pojat sanoo sua möröksi, niin mikä sun oikea nimi on? Olet coolin näköinen."
"Noi pojat sanoo sua möröksi, niin mikä sun oikea nimi on? Olet coolin näköinen."
Nuori nainen naurahtaa ja laskee kuulokkeet kaulalleen -
"Vai sanoo ne pojat mua möröksi, ehkä sitten voin näyttää jonkun mielestä möröltä, mutta kiva kuulla, että sun mielestä olen cool. Kerropa pojille, että mun nimi on Tiina."
"Vai sanoo ne pojat mua möröksi, ehkä sitten voin näyttää jonkun mielestä möröltä, mutta kiva kuulla, että sun mielestä olen cool. Kerropa pojille, että mun nimi on Tiina."
Tiina pukeutui tummiin vaatteisiin ja Tiinalla oli mustat hiukset, jotka oli liukuvärjätyt alaspäin siniseksi. Hänellä oli myös pieni nenärengas, huulet värjätty mustaksi sekä tummat silmämeikit. Pisteenä iin päälle vielä ne vaaleanpunaiset kuulokkeet, joissa on kuin kissankorvat. Tiinalla oli täysin oma tyyli, eräs hänen kaveri oli sanonut kybergootiksi.
Noin 10-vuotias tyttö jatkaa -
"Tiina, sulla on makeet kuulokkeet, pyydän tuollaiset joulupukilta."
"Tiina, sulla on makeet kuulokkeet, pyydän tuollaiset joulupukilta."
Ennen kuin Tiina oli ehtinyt vastaamaan mitään lisää, niin noin 10-vuotias tyttö oli lähtenyt juoksemaan takaisin muiden lasten luo.
Tiina ehti kuulla, kun noin 10-vuotias tyttö huutaa muille lapsille talon nurkalta -
"Ei se mikään mörkö ole, vaan Tiina, joka on cool!"
"Ei se mikään mörkö ole, vaan Tiina, joka on cool!"
Tiina hymyilee ja nostaa kuulokkeet takaisin päähänsä sekä jatkaa matkaansa.
4.
ENNAKKOLUULOJA
Läheisessä puistossa hitaasti tarpoo lumessa eteenpäin pieni kumarassa kulkeva mummo, joka vetää perässään pulkkaa, jossa on hänen kauppaostokset. Mummoa vastaan kävelee Tiina, joka kuuntelee kuulokkeistaan Lauri Tähkän Blaablaa-biisiä. Puiston kävelypolkua valaisee katuvalot, mutta kun mummo huomaa Tiinan tulevan häntä kohti, niin mummoa hieman pelottaa.
Läheisessä puistossa hitaasti tarpoo lumessa eteenpäin pieni kumarassa kulkeva mummo, joka vetää perässään pulkkaa, jossa on hänen kauppaostokset. Mummoa vastaan kävelee Tiina, joka kuuntelee kuulokkeistaan Lauri Tähkän Blaablaa-biisiä. Puiston kävelypolkua valaisee katuvalot, mutta kun mummo huomaa Tiinan tulevan häntä kohti, niin mummoa hieman pelottaa.
Mummo vilkuilee Tiinaa ja miettii mielessään -
"Mikäs hirvityksen kammotus tuo on, erikoisesti pukeutunut ja kauhea sotamaalausmeikki kasvoilla sekä nenärengas. Kunhan ei nyt minulta henki lähtisi, kun tuollaisen kohtaan iltahämärissä."
"Mikäs hirvityksen kammotus tuo on, erikoisesti pukeutunut ja kauhea sotamaalausmeikki kasvoilla sekä nenärengas. Kunhan ei nyt minulta henki lähtisi, kun tuollaisen kohtaan iltahämärissä."
Tiina ei juurikaan erityisemmin huomioi vastaan tarpovaa mummoa, kun on omissa ajatuksissaan ja kuuntelee kuulokkeistaan musiikkia.
5.
Kun Tiina oli melkein pulkkaa vetävän mummon kohdalla, niin hän havahtuu, kun mummon pulkasta vierähtää pudoten kävelypolulle vessapaperipakkaus, eikä mummo huomaa sitä. Mummo tarpoo Tiinan ohi, huomaamatta, että hänen pulkasta on pudonnut kauppaostos. Tiina nostaa vessapaperipakkauksen ja ottaa muutaman juoksuaskeleen pulkkaa kohti, laittaen pakkauksen takaisin pulkkaan sanomatta mitään mummolle. Tiina jatkaa matkaansa, kuten mummokin.
Kun Tiina oli jatkanut matkaansa, niin pulkkaa vetävää mummoa vastaan tulee vanha mies.
Vanha mies pysäyttää pulkkaa vetävän iäkkään naisen -
"Hyvää iltaa rouva, te ette tainneet huomata, että teidän ohimennyt nuori nainen auttoi teitä. Pulkastanne putosi vessapaperipakkaus ja nuori nainen laittoi sen takaisin pulkkaanne."
"Hyvää iltaa rouva, te ette tainneet huomata, että teidän ohimennyt nuori nainen auttoi teitä. Pulkastanne putosi vessapaperipakkaus ja nuori nainen laittoi sen takaisin pulkkaanne."
Iäkäs nainen ihmettelee -
"Ai sekö hirvityksen kammotus, jota hieman pelkäsinkin, auttoi minua?"
"Ai sekö hirvityksen kammotus, jota hieman pelkäsinkin, auttoi minua?"
Vanha mies toteaa -
"Ei ulkonäkö aina ratkaise, että minkälainen ihminen on. Nuori nainenhan olisi voinut potkaista teidän vessapaperinne tuonne pusikkoon, mutta hänpä nosti ne teidän pulkkaanne takaisin."
"Ei ulkonäkö aina ratkaise, että minkälainen ihminen on. Nuori nainenhan olisi voinut potkaista teidän vessapaperinne tuonne pusikkoon, mutta hänpä nosti ne teidän pulkkaanne takaisin."
Iäkäs nainen myöntää -
"No, näinhän se on. Jos vielä näette sitä nuorta naista, niin kiittäkää minunkin puolestani." - ja mummo jatkaa tarpomistaan eteenpäin pulkan kanssa.
"No, näinhän se on. Jos vielä näette sitä nuorta naista, niin kiittäkää minunkin puolestani." - ja mummo jatkaa tarpomistaan eteenpäin pulkan kanssa.
6.
JOULUGLÖGI
Tiina käveli puiston halki ja kuunteli musiikkia. Lumi oli peittänyt puiston nurmialueet ja puistossa olleet katuvalot langettivat puiston puiden varjot lumihangille. Tiina näkee, kuinka jänis juoksee puiston lumihangilla, jättäen jälkensä hankeen.
Tiina käveli puiston halki ja kuunteli musiikkia. Lumi oli peittänyt puiston nurmialueet ja puistossa olleet katuvalot langettivat puiston puiden varjot lumihangille. Tiina näkee, kuinka jänis juoksee puiston lumihangilla, jättäen jälkensä hankeen.
Puiston lähellä sijaitsi kahvila, jonka nimi on Ullan kahvila, Tiina suuntaa Ullan kahvilaan. Tiina on tuttu näky Ullan kahvilassa, hän poikkeaa siellä usein.
Ullan kahvilan tiskillä Tiina pyytää -
"Yksi suuri jouluglögi, kiitos."
"Yksi suuri jouluglögi, kiitos."
Kahvilatyöntekijä ojentaa Tiinalle jouluglögin ja Tiina menee istumaan vakiopaikalle, kahvilan peränurkan rauhaan. Juoma on kuumaa, joten sen täytyy vähän jäähtyä. Tiina kaivaa repustaan tabletin ja nostaa sen eteensä pöydälle. Tiina hörppii jouluglögiä ja alkaa piirtää tabletin ruuudulle eräänlaisen osoitinkynän avulla taiteellista joulukuvaa. Tiina on lahjakas piirtämän digitaidetta.
7.
KAHVILASSA
Puiston kulmalle ehdittyään, näki vanha mies, että nuori nainen meni Ullan kahvilaan. Päästyään Ullan kahvilan edustalle, näki hän, että persoonallisen näköinen nuori nainen istuu kahvilassa. Joten vanha mieskin päätti mennä kahvilaan.
Puiston kulmalle ehdittyään, näki vanha mies, että nuori nainen meni Ullan kahvilaan. Päästyään Ullan kahvilan edustalle, näki hän, että persoonallisen näköinen nuori nainen istuu kahvilassa. Joten vanha mieskin päätti mennä kahvilaan.
Ullan kahvilan tiskillä vanha mies pyytää -
"Yksi kahvi, kiitos."
"Yksi kahvi, kiitos."
Kahvilatyöntekijä ojentaa vanhalle miehelle kahvin. Vanha mies lähti kahvinsa kanssa kohti kahvilan peräpöytää, jossa nuori nainen istui.
Tiina hörppi jouluglögiä ja piirteli tabletilla.
Tiina hämmästyy, kun hänen pöytänsä viereen oli ilmestynyt vanha mies, joka kysyi Tiinalta -
"Anteeksi, onko tässä vapaa paikka?"
"Anteeksi, onko tässä vapaa paikka?"
Tiina miettii mielessään sekunnin ajan -
"Miksi ihmeessä tuo vanhus tahtoo istua minua vastapäätä, kun kahvilassa olisi muitakin vapaita pöytiä?"
"Miksi ihmeessä tuo vanhus tahtoo istua minua vastapäätä, kun kahvilassa olisi muitakin vapaita pöytiä?"
Tiina vastaa vanhukselle -
"Juu, ei se ole kenellekään varattu." - ja lopettaa tabletilla piirtelyn.
"Juu, ei se ole kenellekään varattu." - ja lopettaa tabletilla piirtelyn.
Vanha mies istuutui pöydän ääreen ja laski kahvimukinsa pöydälle.
8.
Vanha mies jatkaa -
"No niin, minä olen Martti ja näin, kuinka autoit tuolla puistossa iäkästä rouvaa. Pysäytin sen iäkkään rouvan ja sanoin, että nuori nainen auttoi häntä. Eihän se ollut huomannut mitään ja pyysi minun välittää sinulle kiitokset. Vaikkakin rouva oli hieman pelännyt sinua, kun ohitit hänet ja oli ajatellut sinun olevan hirvityksen kammotus."
"No niin, minä olen Martti ja näin, kuinka autoit tuolla puistossa iäkästä rouvaa. Pysäytin sen iäkkään rouvan ja sanoin, että nuori nainen auttoi häntä. Eihän se ollut huomannut mitään ja pyysi minun välittää sinulle kiitokset. Vaikkakin rouva oli hieman pelännyt sinua, kun ohitit hänet ja oli ajatellut sinun olevan hirvityksen kammotus."
Tiina hymyilee -
"Ja minä olen Tiina. Huomasin ettei iäkäs rouva huomannut, kun vähän autoin häntä. Vai että olen hirvityksen kammotus." - ja naurahtaa.
"Ja minä olen Tiina. Huomasin ettei iäkäs rouva huomannut, kun vähän autoin häntä. Vai että olen hirvityksen kammotus." - ja naurahtaa.
Tiina jatkaa -
"Ymmärrän kyllä, että jotkut voi vähän säikähtää minun persoonallista tyyliä. Tunti sitten eräät pikkupojat sanoivat minua möröksi, mutta sitten noin 10-vuotias tyttö sanoi, että olen cool... eli siis minulla on hieno tyyli. Olen tottunut, että tyylistäni ollaan monta mieltä."
"Ymmärrän kyllä, että jotkut voi vähän säikähtää minun persoonallista tyyliä. Tunti sitten eräät pikkupojat sanoivat minua möröksi, mutta sitten noin 10-vuotias tyttö sanoi, että olen cool... eli siis minulla on hieno tyyli. Olen tottunut, että tyylistäni ollaan monta mieltä."
Martti tuumaa -
"Minustakin tyylisi on... cool... kuten nuoriso sanoo. Maailma muuttuu ja tyylit muuttuvat."
"Minustakin tyylisi on... cool... kuten nuoriso sanoo. Maailma muuttuu ja tyylit muuttuvat."
Martti jatkaa kysyen -
"Kun tulin tähän sinua häiritsemään, niin teit jotain tuolla tabletilla, keskeytinkö jotain tärkeää?"
"Kun tulin tähän sinua häiritsemään, niin teit jotain tuolla tabletilla, keskeytinkö jotain tärkeää?"
Tiina kertoo Martille, että oli vain piirtelemässä, ettei sen tärkeämpää ollut. Martti kiinnostuu kuvista, että minkälaista taidetta tuolla laitteella voi tehdä ja Tiina näyttää. Martti kehuu Tiinan taidetta hienoksi.
Martti hoksaa -
"Huomennahan on jouluaatto, niin miten sinä täällä yksin vietät aikaa?"
"Huomennahan on jouluaatto, niin miten sinä täällä yksin vietät aikaa?"
Tiina huokaa -
"Se on pitkä ja sekava tarina."
"Se on pitkä ja sekava tarina."
9.
PITKÄ JA SEKAVA TARINA
Tiina alkaa kertoa Martille.
Tiina alkaa kertoa Martille.
Tiina kertoo karua historiaansa -
"Lapsuuteni oli kuin Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maa -kappaleesta. Työttömyys, viina, kirves ja perhe, lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe. Vanhemmilla oli vaikeaa, varsinkin isälläni, josta alkoholi otti vallan. On sitä lapsena juostu jouluaattona lumihangessa pakoon psykoottista isää. Josta päästäänkin Vesalan Jouluksi mummolaan -kappaleen tunnelmiin. Usein päädyimme mummolaan, kun kotona oli sekavaa menoa."
"Lapsuuteni oli kuin Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maa -kappaleesta. Työttömyys, viina, kirves ja perhe, lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe. Vanhemmilla oli vaikeaa, varsinkin isälläni, josta alkoholi otti vallan. On sitä lapsena juostu jouluaattona lumihangessa pakoon psykoottista isää. Josta päästäänkin Vesalan Jouluksi mummolaan -kappaleen tunnelmiin. Usein päädyimme mummolaan, kun kotona oli sekavaa menoa."
Martti keskeyttää Tiinan -
"Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maa -kappaleen tiedänkin, mutta Vesalan Jouluksi mummolaan -kappaletta en tiedä."
"Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maa -kappaleen tiedänkin, mutta Vesalan Jouluksi mummolaan -kappaletta en tiedä."
Tiina ottaa kaulaltaan vaaleanpunaiset kuulokkeet ja laittaa ne Martin päähän.
Tiina näpyttelee hetken puhelintaan ja sanoo -
"Kuuntele tästä Jouluksi mummolaan -kappale."
"Kuuntele tästä Jouluksi mummolaan -kappale."
Martti kuuntelee kappaleen ja toteaa -
"Onpas karu joululaulu."
"Onpas karu joululaulu."
Martti hämmentyy, kun huomaa, että Tiina nauraa, mutta koittaa nauraa hiljaa ettei koko kahvila kuule.
Tiina selittää -
"Olet nyt niin tyylikäs nuo minun vaaleanpunaiset kuulokkeet päässäsi, kissankorvat vielä kruunaa kainen. Saanko ottaa kuvan sinusta?"
"Olet nyt niin tyylikäs nuo minun vaaleanpunaiset kuulokkeet päässäsi, kissankorvat vielä kruunaa kainen. Saanko ottaa kuvan sinusta?"
Martti naurahtaa -
"Aijaa, ota vaan kuva, niin minäkin näen, kuinka trendipappa olenkaan."
"Aijaa, ota vaan kuva, niin minäkin näen, kuinka trendipappa olenkaan."
Tiina näpsäsee puhelimellaan kuvan, jonka jälkeen he yhdessä nauravat kuvalle.
Kahvilan kassalla Ulla on seurannut hetken Tiinaa ja vanhusta, miettii nyt mielessään -
"Tämän täytyy olla jokin joulun ihme. Tiina on käynyt täällä monia kertoja, mutta enpä ole nähnyt Tiinan nauravan. Tiina on ollut vakava persoona, mutta kukahan tuo vanhus sitten on."
"Tämän täytyy olla jokin joulun ihme. Tiina on käynyt täällä monia kertoja, mutta enpä ole nähnyt Tiinan nauravan. Tiina on ollut vakava persoona, mutta kukahan tuo vanhus sitten on."
10.
Tiina jatkaa karun historiansa kertomista Martille -
"Seuraavaksi voisit kuunnella Klamydian Joulu piritalossa -kappaleen, luulenpa, että et ole sitä kuullut. Siitä tarinani jatkuu, olin aika nuori vielä, kun isäni kuoli alkoholin vuoksi. Toisaalta se oli helpotus meidän perheelle. Varhaisteininä aloin oirehtia, löysin alkoholin noin 13-vuotiaana, poliisi tuli tutuksi ja minut sijoitettiin lastenkotiin, josta otin hatkojakin.
Martti, kun sulla on vielä kuulokkeet päässä, niin laitanpa soimaan Maustetyttöjen Vuoden pimein yö -kappaleen. Tuolta pohjalta meni elämäni, kun olin 15-17-vuotias, kokeilin huumeita ja notkuin huonossa kaveriporukassa."
"Seuraavaksi voisit kuunnella Klamydian Joulu piritalossa -kappaleen, luulenpa, että et ole sitä kuullut. Siitä tarinani jatkuu, olin aika nuori vielä, kun isäni kuoli alkoholin vuoksi. Toisaalta se oli helpotus meidän perheelle. Varhaisteininä aloin oirehtia, löysin alkoholin noin 13-vuotiaana, poliisi tuli tutuksi ja minut sijoitettiin lastenkotiin, josta otin hatkojakin.
Martti, kun sulla on vielä kuulokkeet päässä, niin laitanpa soimaan Maustetyttöjen Vuoden pimein yö -kappaleen. Tuolta pohjalta meni elämäni, kun olin 15-17-vuotias, kokeilin huumeita ja notkuin huonossa kaveriporukassa."
Martti tekee huomion -
"Olet taiteellinen, mutta myös musiikki on sinulle tärkeä, kun osaat kertoa minulle tarinasi näin musiikin kautta."
"Olet taiteellinen, mutta myös musiikki on sinulle tärkeä, kun osaat kertoa minulle tarinasi näin musiikin kautta."
Tiina jatkaa -
"Huumesekoilujen jälkeen jotenkin minut saatiin paremmalle polulle ja päädyin lukioon, joka oli kyllä ihme. Kun täytin 18 vuotta, niin minut työnnettiin omaan asuntoon, vapaus koitti! Mutta enhän minä hallinnut elämää, niin kuin olisi pitänyt. Raha-asiat meni päin hel... siis päin prinkkalaa."
"Huumesekoilujen jälkeen jotenkin minut saatiin paremmalle polulle ja päädyin lukioon, joka oli kyllä ihme. Kun täytin 18 vuotta, niin minut työnnettiin omaan asuntoon, vapaus koitti! Mutta enhän minä hallinnut elämää, niin kuin olisi pitänyt. Raha-asiat meni päin hel... siis päin prinkkalaa."
11.
Martti tarttuu Prinkkalaan -
"Huomenna, jouluaattona klo 12, Turun Prinkkalan talon parvekkeelta julistetaan joulurauha."
"Huomenna, jouluaattona klo 12, Turun Prinkkalan talon parvekkeelta julistetaan joulurauha."
Tiedon murunen:
Sanonta "Päin Prinkkalaa" on ollut alkujaan "Päin Prinkkalan muuria". Sanonta on syntynyt 1820-luvulla, kun joku on ajanut vaununsa säpäleiksi (muuriin) lähtiessään Prinkkalan talossa järjestetyistä maaherran juhlista.
Sanonta "Päin Prinkkalaa" on ollut alkujaan "Päin Prinkkalan muuria". Sanonta on syntynyt 1820-luvulla, kun joku on ajanut vaununsa säpäleiksi (muuriin) lähtiessään Prinkkalan talossa järjestetyistä maaherran juhlista.
Tiina jatkaa -
"18-vuotiaana elämä meni kuin Aknestikin Oravan joulu -kappaleessa, en maksellut laskuja ja vuokria, joten sain häädön ensimmäisestä asunnostani.
Olen nyt 20-vuotias ja sain uuden kämpän tuosta kilometrin päästä puolivuotta sitten. Lukion rämmin läpi neljässä vuodessa, tällä hetkellä olen työkokeilussa Mäntytunturin palvelutalossa, jossa autan vanhuksia tai siis seniori-ikäisiä, kuten nykyään sanotaan.
Että sellainen tarina."
"18-vuotiaana elämä meni kuin Aknestikin Oravan joulu -kappaleessa, en maksellut laskuja ja vuokria, joten sain häädön ensimmäisestä asunnostani.
Olen nyt 20-vuotias ja sain uuden kämpän tuosta kilometrin päästä puolivuotta sitten. Lukion rämmin läpi neljässä vuodessa, tällä hetkellä olen työkokeilussa Mäntytunturin palvelutalossa, jossa autan vanhuksia tai siis seniori-ikäisiä, kuten nykyään sanotaan.
Että sellainen tarina."
12.
Martti ottaa päästään Tiinan kuulokkeet ja antaa ne takaisin Tiinalle -
"Sinähän järjestit tällaisen auditiivisen tarinatuokion, kerroit tarinaasi ja välillä laitoit soimaan kuulokkeista lauluja, jotka jollain tapaa liittyivät tarinaan, nerokasta. Jos meillä vanhuksilla ei ole ollut helppo nuoruus, niin olet kyllä sinäkin aika kovan elämän jo ehtinyt kokea. Tällä hetkellä elämäsi on löytämässä oikeat polut, joita kulkea.
Isäsi on menehtynyt, mutta entäpä äitisi?"
"Sinähän järjestit tällaisen auditiivisen tarinatuokion, kerroit tarinaasi ja välillä laitoit soimaan kuulokkeista lauluja, jotka jollain tapaa liittyivät tarinaan, nerokasta. Jos meillä vanhuksilla ei ole ollut helppo nuoruus, niin olet kyllä sinäkin aika kovan elämän jo ehtinyt kokea. Tällä hetkellä elämäsi on löytämässä oikeat polut, joita kulkea.
Isäsi on menehtynyt, mutta entäpä äitisi?"
Tiina vastaa -
"Äiti on kyllä elossa, mutta meidän välit on ollut vähän nihkeät, en ole nähnyt äitiä muutamaan kuukauteen. Vois sitä kai huomenna aamulla mennä taas katsomaan, että miten äidillä menee. Meidän perheessä joulut ovat olleet vähän mitä sattuu, joten joulu ei ole meillä ollut mikään riemujuhla."
"Äiti on kyllä elossa, mutta meidän välit on ollut vähän nihkeät, en ole nähnyt äitiä muutamaan kuukauteen. Vois sitä kai huomenna aamulla mennä taas katsomaan, että miten äidillä menee. Meidän perheessä joulut ovat olleet vähän mitä sattuu, joten joulu ei ole meillä ollut mikään riemujuhla."
Samalla kun Tiina oli kertonut tarinaansa, niin olivat he hörppineet juomiaan. He istuivat vielä hetken jutellen, kunnes lähtivät kahvilasta. Martti lähti ensin ja Tiina jäi vielä laittamaan tablettia reppuunsa, nousten sitten pöydästä.
Kun Tiina kävelee kahvilan tiskin ohi, niin Ulla pysäyttää Tiinan -
"Hei Tiina, kuka tuo vanhus oli, teillä näytti juttu luistavan ja nauroitkin. Oliko hän joku sukulainen?"
"Hei Tiina, kuka tuo vanhus oli, teillä näytti juttu luistavan ja nauroitkin. Oliko hän joku sukulainen?"
Tiina kertoo Ullalle -
"Moikka Ulla, se vanhus oli Martti, mutta enpä ollut aiemmin tavannut häntä. Martti tuli kiittelemään, kun autoin tuolla puistossa erästä vanhaa rouvaa. Enpä tiedä Martista muuta kuin lähinnä etunimen."
"Moikka Ulla, se vanhus oli Martti, mutta enpä ollut aiemmin tavannut häntä. Martti tuli kiittelemään, kun autoin tuolla puistossa erästä vanhaa rouvaa. Enpä tiedä Martista muuta kuin lähinnä etunimen."
Tiina poistuu kahvilasta ja Ulla sanoo -
"Hyvää joulua Tiina."
"Hyvää joulua Tiina."
13.
TENU-PENTIN JOULU
Tiina seisoo Ullan kahvilan edessä ja katsoo, että näkyykö Marttia enää, mutta ei näy, Martti on jo ehtinyt mennä menojaan. Ullan kahvilaa vastapäätä, puiston reunassa sen sijaan tapahtuu jotain poikkeavaa. Poliisiauto on pysähtynyt siihen ja kaksi poliisia työntää Tenu-Penttiä poliisiauton kyytiin. Tiina kuulee, kuinka Tenu-Pentti yrittää samalla laulaa J. Karjalaisen Hoopon joulu -kappaletta. Tenu-Pentti on paikallinen kuuluisuus, örveltää, mutta harmiton äijä muuten.
Tiina seisoo Ullan kahvilan edessä ja katsoo, että näkyykö Marttia enää, mutta ei näy, Martti on jo ehtinyt mennä menojaan. Ullan kahvilaa vastapäätä, puiston reunassa sen sijaan tapahtuu jotain poikkeavaa. Poliisiauto on pysähtynyt siihen ja kaksi poliisia työntää Tenu-Penttiä poliisiauton kyytiin. Tiina kuulee, kuinka Tenu-Pentti yrittää samalla laulaa J. Karjalaisen Hoopon joulu -kappaletta. Tenu-Pentti on paikallinen kuuluisuus, örveltää, mutta harmiton äijä muuten.
Tiina katselee, kun Tenu-Pentti menee poliisiautoon ja Tiina miettii -
"Tenu-Pentti pääsee lämpimään putkaan yöksi, sellainen joulu Tenu-Pentillä. On sekin parempi vaihtoehto kuin nukkua puistonpenkillä kylmässä."
"Tenu-Pentti pääsee lämpimään putkaan yöksi, sellainen joulu Tenu-Pentillä. On sekin parempi vaihtoehto kuin nukkua puistonpenkillä kylmässä."
Kun Tenu-Pentti oli saatu ängettyä poliisiautoon ja poliisin lähdettyä, lähti Tiina kävelemään kotia kohti, halki puiston.
14.
MARTIN JA ULLAN SALAINEN JOULUYLLÄTYSOPERAATIO
Kun Tiina oli lähtenyt Ullan kahvilan edustalta ja hävinnyt lopulta puiston hämäryyteen, niin kahvilan nurkan takaa tuli esiin Martti, joka oli odottanut, että Tiina lähtee. Martti meni takaisin Ullan kahvilaan sisään.
Kun Tiina oli lähtenyt Ullan kahvilan edustalta ja hävinnyt lopulta puiston hämäryyteen, niin kahvilan nurkan takaa tuli esiin Martti, joka oli odottanut, että Tiina lähtee. Martti meni takaisin Ullan kahvilaan sisään.
Kahvilan tiskillä Martti alkaa kertoa Ullalle -
"Kuten varmasti muistat, niin juttelin äsken tuolla pöydässä nuoren naisen kanssa, joka kertoi nimekseen Tiina. Tunnetko sinä Tiinaa?"
"Kuten varmasti muistat, niin juttelin äsken tuolla pöydässä nuoren naisen kanssa, joka kertoi nimekseen Tiina. Tunnetko sinä Tiinaa?"
Ulla vastaa -
"Tiina ehti kertoa lähtiessään, että sinun nimi on Martti. Tiina käy kyllä täällä aika usein, mutta enpä minä oikein paremmin tiedä Tiinasta muuta kuin, että näyttävä tyyli hänellä on."
"Tiina ehti kertoa lähtiessään, että sinun nimi on Martti. Tiina käy kyllä täällä aika usein, mutta enpä minä oikein paremmin tiedä Tiinasta muuta kuin, että näyttävä tyyli hänellä on."
Martti yllättyy -
"Tiedät jo nimeni, äkkiä täällä kulkee sana eteenpäin." - ja naurahtaa.
"Tiedät jo nimeni, äkkiä täällä kulkee sana eteenpäin." - ja naurahtaa.
15.
Martti kertoo Ullalle, että Tiinalla on melko rankka historia, eikä Tiinalla ole mukavia muistoja joulusta, Tiina ei ole viettänyt vuosiin kunnon joulua. Martilla on idea, mutta siinä on muutama aukko. Martti ei tiedä, että missä Tiinan äiti asuu. Ullakaan ei tiedä Tiinan äidistä mitään, mutta Ulla saattaa tuntea ihmisiä, jotka tietää asiasta jotain. Ulla soittelee muutaman puhelun ja alkaa saada selville Tiinan äidin osoitteen.
Martin idea oli, että hän tilaa läheisen ruokakaupan verkkokaupasta Tiinalle ja Tiinan äidille jouluruokia, pieni valmiskinkku, riisipuuroa ja perunalaatikkoa jne. Martin toinen ongelma oli, että hän oli huono nettijutuissa. Kun Ulla kuuli Martin asian ja idean, niin Ulla totesi, että hänkin on tässä mukana, Ulla voisi maksaa puolet ostoksista. Niinpä Ulla ja Martti alkoivat tutustua läheisen ruokakaupan verkkokauppaan ja Ulla neuvoi Marttia, kuinka verkkokauppa toimii. Verkkokaupassa klikkailtiin ostoksia ja tilaus ohjattiin Tiinan äidin osoitteeseen jouluaattoaamuun.
16.
PIENI JOULUKUUSI
Kun Tiina oli kävellyt iltahämärissä Ullan kahvilalta kerrostalolle, jossa asui, niin lapsia ei enää näkynyt pihassa. Kävellessä kotiinpäin, oli hän muistanut, että hänen kellarikopissa taitaa olla pieni joulukuusi. Joten Tiina menikin suoraan kerrostalon kellarikerrokseen, omalle varastokopilleen, jossa oli pahvilaatikoita ja muovipusseja.
Kun Tiina oli kävellyt iltahämärissä Ullan kahvilalta kerrostalolle, jossa asui, niin lapsia ei enää näkynyt pihassa. Kävellessä kotiinpäin, oli hän muistanut, että hänen kellarikopissa taitaa olla pieni joulukuusi. Joten Tiina menikin suoraan kerrostalon kellarikerrokseen, omalle varastokopilleen, jossa oli pahvilaatikoita ja muovipusseja.
Tiina availi pahvilaatikoita ja vastaan tuli valokuva hänestä ja isästä -
"Oli isällä hyviäkin päiviä... kaikesta huolimatta." - Tiina katsoi kuvaa ja ajatteli.
"Oli isällä hyviäkin päiviä... kaikesta huolimatta." - Tiina katsoi kuvaa ja ajatteli.
Tiina jatkoi pahvilaatikoiden penkomista ja lopulta löysi sen, 40 cm korkean pienen joulukuusen, jonka voi laittaa pöydälle. Tiina otti mukaansa koko pahvilaatikon, josta pieni joulukuusi oli löytynyt ja kantoi sen asuntoonsa.
Tiinan asunto oli yksiö, ei suuri, mutta riitti Tiinalle ja olihan se oma asunto. Pieni keittiönurkkaus, sänky, pöytä, pieni sohva ja televisio sekä tietenkin pesuhuone, jossa oli myös vessa. Tiina laski pahvilaatikon sängyn viereen ja nosti pienen joulukuusen pöydälle, joulukuusessa oli pienet valot, jotka ihme kyllä toimivat vielä. Nyt Tiinan asunnossa oli joulutunnelmaa.
17.
JOULUAATTOAAMU
Jouluaattoyönä lunta oli satanut enemmän, kerrostalolähiökin oli valkoisen lumen peitossa. Tiina heräili aamulla ja laittoi jalkoihinsa sängyn vieressä olleet pehmoiset pörrötossut, jotka näytti vähän isoilta tassuilta. Pehmotossuilla Tiina laahusti ikkunan viereen ja näki kauniin lumimaiseman, jossa hangen lumihiutaleet kimaltelivat katuvalojen osuessa niihin.
Jouluaattoyönä lunta oli satanut enemmän, kerrostalolähiökin oli valkoisen lumen peitossa. Tiina heräili aamulla ja laittoi jalkoihinsa sängyn vieressä olleet pehmoiset pörrötossut, jotka näytti vähän isoilta tassuilta. Pehmotossuilla Tiina laahusti ikkunan viereen ja näki kauniin lumimaiseman, jossa hangen lumihiutaleet kimaltelivat katuvalojen osuessa niihin.
Tiina heräili enemmän ja hoksasi -
"Tänään on jouluaatto."
"Tänään on jouluaatto."
Tiinan avasi television, josta alkoi Joulupukin kuumalinja -ohjelma. Koska eipä aamulla tullut oikein muutakaan katsottavaa, niin Tiina katsoi Joulupukin kuumalinja -ohjelmaa ja samalla söi aamupalaksi muutaman voileivän. Aamupalan jälkeen Tiina meikkasi itselleen omansa tyylin, mustat huulet ja liioitellut silmäkulmat jne. Tiinaa hieman jännitti, koska kohta hän lähtisi tapaamaan äitiä, vieläpä jouluaattona.
18.
Tiina oli kietonut jouluaaton kunniaksi kapean led-valonauhan kuulokkeiden sangan ympärille. Hieno valotehoste.
Tiina katsoi vielä eteisen seinäpeiliin ja sanoi itselleen -
"Vielä kuulokkeet päähän ja menox."
"Vielä kuulokkeet päähän ja menox."
Tiina avasi asuntonsa oven ja meni rappukäytävään. Kun hän oli laittamassa ovea lukkoon, niin hänen selkänsä takaa kuului lapsen ääni.
Lapsi sanoi Tiinalle -
"Hyvää joulua Tiina. Me lähdetään mummon ja vaarin luo."
"Hyvää joulua Tiina. Me lähdetään mummon ja vaarin luo."
Koska Tiina ei heti tiennyt, että kuka lapsi oli, niin hän toivotti takaisin -
"Hyvää joulua teillekin."
"Hyvää joulua teillekin."
Kun lapsi oli menossa rappusia alas, niin Tiina kuuli, kun lapsen äiti kysyi -
"Kuka tuo oli?"
"Kuka tuo oli?"
Lapsi viisasti äitiään -
"Se on tässä talossa asuva Tiina, joka on cool."
"Se on tässä talossa asuva Tiina, joka on cool."
Tiina hymyili, kun tajusi, että lapsi oli se sama noin 10-vuotias tyttö, joka oli tullut eilen kysymään hänen nimeään. Tiina tarkisti, että ovi oli lukossa ja hänkin lähti kävelemään rappusia alas.
Kävellessään rappusia alas, mietti hän mielessään -
"Olen asunut tässä talossa puolivuotta ja ensimmäinen, joka tervehti häntä oli lapsi. Se on totta, ettei nykyään edes naapurit tunne toisiaan kerrostalossa."
"Olen asunut tässä talossa puolivuotta ja ensimmäinen, joka tervehti häntä oli lapsi. Se on totta, ettei nykyään edes naapurit tunne toisiaan kerrostalossa."
Rappukäytävässä tuoksui joulukinkku, joku oli valmistanut yön kinkkua.
19.
YLLÄTYKSIEN AAMU
Tiinan talolta hänen äidin luo ei ollut kovin pitkä matka, sen matkan pystyi kävellä. Kevyttä pakkaslunta sateli, kun Tiina käveli rauhallisesti, hän katseli talojen ikkunoita, joissa oli jouluvaloja. Jouluaattoaamuna juurikaan muita ei näkynyt olevan liikkeellä, joitakin koiranulkoiluttajia näkyi.
Tiinaa hymyilytti, kun mietti, että hän saattaa olla hieman erikoinen näky jouluaattoaamussa. Tummat vaatteet, kengät, joissa on vähän normaalia paksummat pohjat sekä hänelle tyypillinen meikki kasvoilla ja pieni nenärengas. Mustat hiukset, joissa on liukuvärinä näkyvä sininen. Päässä on vaaleanpunaiset kuulokkeet kissankorvilla. Kuulokkeissa oli vielä hieno led-valonauha, jossa liikkui sateenkaaren värit tai näin jouluna sen voisi ajatella revontulena.
Tiinan talolta hänen äidin luo ei ollut kovin pitkä matka, sen matkan pystyi kävellä. Kevyttä pakkaslunta sateli, kun Tiina käveli rauhallisesti, hän katseli talojen ikkunoita, joissa oli jouluvaloja. Jouluaattoaamuna juurikaan muita ei näkynyt olevan liikkeellä, joitakin koiranulkoiluttajia näkyi.
Tiinaa hymyilytti, kun mietti, että hän saattaa olla hieman erikoinen näky jouluaattoaamussa. Tummat vaatteet, kengät, joissa on vähän normaalia paksummat pohjat sekä hänelle tyypillinen meikki kasvoilla ja pieni nenärengas. Mustat hiukset, joissa on liukuvärinä näkyvä sininen. Päässä on vaaleanpunaiset kuulokkeet kissankorvilla. Kuulokkeissa oli vielä hieno led-valonauha, jossa liikkui sateenkaaren värit tai näin jouluna sen voisi ajatella revontulena.
Tiinaa nauratti itsekseen -
"En näytä ihan perinteiseltä joulutontulta."
"En näytä ihan perinteiseltä joulutontulta."
Tiina oli oikeassa, kun hän käveli jouluaattoaamuna lumista katua pitkin, niin läheisen kerrostalon eräästä ikkunasta sattui katsomaan 90-vuotias Terttu, kun joi keittiöpöydän ääressä kahvia.
Terttu huusi Esko-miehelleen, joka luki olohuoneessa lehteä -
"Esko, tuuppa kattomaan, täällä on eräänlainen jouluihme."
"Esko, tuuppa kattomaan, täällä on eräänlainen jouluihme."
92-vuotias Esko kampeaa itsensä ylös nojatuolista ja kävelee keittiöön -
"No mitä siellä sitten on... Jopas onkin ihme... kai tuo on joku uusi joulutrendi... toisaalta, onhan tuokin tyyli ihan hieno." - Esko pohtii näkemäänsä.
"No mitä siellä sitten on... Jopas onkin ihme... kai tuo on joku uusi joulutrendi... toisaalta, onhan tuokin tyyli ihan hieno." - Esko pohtii näkemäänsä.
Terttu tuhahtaa -
"Sinä ja sinun joulutrendisi..." - Esko laahustaa takaisin olohuoneeseen lukemaan lehteä.
"Sinä ja sinun joulutrendisi..." - Esko laahustaa takaisin olohuoneeseen lukemaan lehteä.
Tiina on autuaan tietämätön, että hänen joulutyylinsä aiheutti keskustelua viereisen talon keittiössä.
20.
Kävelymatka oli mennyt nopeasti ihaillen jouluisia maisemia. Tiina saapui äitinsä talon eteen, jossa hän pysähtyi, koska äidin tapaaminen jännitti näin jouluna ja heidän välitkään eivät ole olleet ihan mutkattomat. Tiina veti syvään henkeä ja kävelee ovelle, painaen oviakelloa. Hän kuulee, kuinka ovea avataan.
Talon sisällä Tiinan äiti, Tuula oli juuri saanut otettua uunista ulos tekemänsä joulutortut, kun ovikello soi.
Tuula ihmettelee -
"Kuka kumma voi olla minun oven takana jouluaattoaamupäivällä?"
"Kuka kumma voi olla minun oven takana jouluaattoaamupäivällä?"
Tuula menee avaamaan ihmeissään ulko-oven -
"Mitä ihmettä... Tiina!" - huudahtaa Tuula, kun näkee ovellaan hymyilevän Tiinan.
"Mitä ihmettä... Tiina!" - huudahtaa Tuula, kun näkee ovellaan hymyilevän Tiinan.
Tiina hymyilee ja toivottaa -
"Hyvää joulua äiti." - ja äiti halaa Tiinaa.
"Hyvää joulua äiti." - ja äiti halaa Tiinaa.
Tiina ja Tuula menevät sisään ja kun Tiina oli saanut riisuttua takkinsa, niin ovikello soi jälleen.
Tiina ja Tuula katsovat toisiaan ihmeissään ja Tuula sanoo -
"En odota ketään vierasta." - Tuula avaa ulko-oven ihmeissään.
"En odota ketään vierasta." - Tuula avaa ulko-oven ihmeissään.
21.
Kun Tuula avaa ulko-oven, niin hän näkee ovensa edessä kolme pahvilaatikkoa sekä ruokakaupan ruokalähetin.
Herkkukeidas-kaupan ruokalähetti ilmoittaa -
"Nämä jouluruuat pyydettiin tuomaan teille."
"Nämä jouluruuat pyydettiin tuomaan teille."
Tuula ei tahdo ymmärtää nyt mitään -
"Mutta... en minä ole tilannut mitään."
"Mutta... en minä ole tilannut mitään."
Ruokalähetti jatkaa -
"Ette niin, mutta tämä tilaus on tilattu ja maksettukin puolestanne. Pahvilaatikosta löytyy kortti, joka ehkä selventää asiaa. Hyvää joulua teille." - ja ruokalähetti poistuu.
"Ette niin, mutta tämä tilaus on tilattu ja maksettukin puolestanne. Pahvilaatikosta löytyy kortti, joka ehkä selventää asiaa. Hyvää joulua teille." - ja ruokalähetti poistuu.
Tiina ja Tuula kantavat kolme pahvilaatikkoa sisään ja yrittävät ymmärtää, että mitä nyt tapahtui.
Tuula miettii ääneen -
"Pahvilaatikosta siis löytyy kortti, joka selventää asiaa."
"Pahvilaatikosta siis löytyy kortti, joka selventää asiaa."
Tuula availee kolme pahvilaatikkoa ja löytää kortin.
HERKKUKEITAAN RUOKALÄHETYS
Hauskaa ja hyvää joulua teille!
Martti ja Ulla
Hauskaa ja hyvää joulua teille!
Martti ja Ulla
22.
Tuula lukee pahvilaatikosta löytynyttä korttia -
"Martti ja Ulla... en kyllä tunne tällaisia henkilöitä. Tunnetko sinä Tiina?"
"Martti ja Ulla... en kyllä tunne tällaisia henkilöitä. Tunnetko sinä Tiina?"
Tiinakin on kuin puulla päähän lyöty -
"En... En tunne... ei kun... voihan joulutorttu!" - Tiina huudahtaa, kun alkaa tajuta.
"En... En tunne... ei kun... voihan joulutorttu!" - Tiina huudahtaa, kun alkaa tajuta.
Tiina selittää -
"Eilen juttelin Ullan kahvilassa vanhan miehen kanssa, jonka nimi oli Martti. Tämän täytyy liittyä siihen jollain tavalla."
"Eilen juttelin Ullan kahvilassa vanhan miehen kanssa, jonka nimi oli Martti. Tämän täytyy liittyä siihen jollain tavalla."
Tuula toteaa -
"Tämä on yllätyksien aamu, ensin sinä ilmestyt tänne ja sitten vielä nämä jouluruuat."
"Tämä on yllätyksien aamu, ensin sinä ilmestyt tänne ja sitten vielä nämä jouluruuat."
He purkavat pahvilaatikoista jouluruuat jääkaappiin ja sen jälkeen päättävät lähteä käymään Ullan kahvilassa tiedustelemassa, että tietääkö kahvilanomistaja Ulla heidän jouluruuista jotain.
Kun jouluruuat oli laitettu jääkaappiin, lähtivät he Tuulan autolla Ullan kahvilaan. Matkalla kahvilaan, Tiina kertoi äidilleen pikakelattuna, mitä eilen oli tapahtunut. Puistossa Tiina oli ohimennen auttanut iäkästä rouvaa ja vanha mies, jonka nimi on Martti oli nähnyt, kun Tiina auttoi iäkästä rouvaa. Tiina oli mennyt Ullan kahvilaan ja Martti löysi Tiinan sieltä. Martti oli kiitellyt Tiinaa, kun auttoi puistossa iäkästä rouvaa. Siinä sitten jouluglögiä hörppiessä Tiina oli kertonut omaa historiaansa, jonka jälkeen Martti oli poistunut, eikä Tiina enää nähnyt Marttia sen jälkeen. Tenu-Pentin Tiina oli kyllä nähnyt, mutta se ei liity tähän mysteeriin.
23.
ANNA HYVÄN KIERTÄÄ
Jouluaatto lähestyi puoltapäivää, kun Ullan kahvilan tiskin takana ollut Ulla huomasi, että kahvilan ovesta sisään astui hymyilevä Tiina ja joku nainen.
Jouluaatto lähestyi puoltapäivää, kun Ullan kahvilan tiskin takana ollut Ulla huomasi, että kahvilan ovesta sisään astui hymyilevä Tiina ja joku nainen.
Ulla tervehtii Tiinaa -
"Tiina, mahtava outfitti sulla tänään, tuo led-valonauha sopii hyvin kokonaisuuteen."
"Tiina, mahtava outfitti sulla tänään, tuo led-valonauha sopii hyvin kokonaisuuteen."
Tiina moikkaa Ullaa -
"Moikka Ulla. Tässä on äitini Tuula." - viittaa vierellään olleeseen henkilöön.
"Moikka Ulla. Tässä on äitini Tuula." - viittaa vierellään olleeseen henkilöön.
Tuula ja Ulla esittäytyvät toisilleen.
Tuula ottaa taskustaan kortin, joka oli löytynyt ruokalähetyksen laatikosta ja näyttää sen Ullalle -
"Ulla, tiedätkö sinä sattumalta tästä asiasta jotain?"
"Ulla, tiedätkö sinä sattumalta tästä asiasta jotain?"
Ulla katsoo Tiinaa ja Tuulaa hymyillen -
"Saatan tietääkkin. Odottakaas hetki."
"Saatan tietääkkin. Odottakaas hetki."
Ulla pyytää työharjoittelijan kassalle -
"Niko, pidän noin 30 minuutin tauon, ole sinä sen aikaa kassalla, menen istumaan tuonne peräpöytään. Huutele, jos on ongelmia."
"Niko, pidän noin 30 minuutin tauon, ole sinä sen aikaa kassalla, menen istumaan tuonne peräpöytään. Huutele, jos on ongelmia."
Ulla tarjoaa Tiinalle ja Tuulalle jouluglögit, kun he menevät peräpöydän ääreen istumaan.
Ulla alkaa kertoa sen mitä tietää -
"Eilen sen jälkeen, kun Tiina oli lähtenyt täältä, niin vanha mies tuli takaisin ja kertoi nimekseen Martti. Tiina oli kertonut Martille historiaansa ja tilannettaan. Martti kertoi minulle ympäripyöreästi jotain. Koska Tiina oli auttanut puistossa vanhaa rouvaa, niin Martti oli saanut idean auttaa ja tukea teitä. Muutaman tuttuni kautta saimme selville Tuulan osoitteen, jonka jälkeen neuvoin Marttia verkkokaupan käytössä. Martin idea oli niin loistava, että minä maksoin puolet niistä jouluruuista ja Martti puolet. Tässä on kaikki mitä minä tiedän."
"Eilen sen jälkeen, kun Tiina oli lähtenyt täältä, niin vanha mies tuli takaisin ja kertoi nimekseen Martti. Tiina oli kertonut Martille historiaansa ja tilannettaan. Martti kertoi minulle ympäripyöreästi jotain. Koska Tiina oli auttanut puistossa vanhaa rouvaa, niin Martti oli saanut idean auttaa ja tukea teitä. Muutaman tuttuni kautta saimme selville Tuulan osoitteen, jonka jälkeen neuvoin Marttia verkkokaupan käytössä. Martin idea oli niin loistava, että minä maksoin puolet niistä jouluruuista ja Martti puolet. Tässä on kaikki mitä minä tiedän."
Tiina tajuaa -
"Kun minä lähdin, niin Martti tuli takaisin. Martti oli siis kokoajan lähistöllä ja näki, kun minä lähdin. Ovelaa."
"Kun minä lähdin, niin Martti tuli takaisin. Martti oli siis kokoajan lähistöllä ja näki, kun minä lähdin. Ovelaa."
Tuulan poskelle vierähtää kyynel -
"En voi uskoa, että meille lahjoitettiin jouluruuat. Onko sinulla Ulla Martin yhteystietoja?"
"En voi uskoa, että meille lahjoitettiin jouluruuat. Onko sinulla Ulla Martin yhteystietoja?"
Ulla itsekin nyt hoksaa -
"Valitettavasti, en tiedä Martista kuin nimen. Kun saimme eilen verkkokauppatilauksen tehtyä, niin Martti lähti."
"Valitettavasti, en tiedä Martista kuin nimen. Kun saimme eilen verkkokauppatilauksen tehtyä, niin Martti lähti."
Tiina muistaa, että hän otti kuvan Martista -
"Mä otin eilen Martista kuvan, niin on meillä kuvakin." - ja Tiina näpyttelee puhelintaan.
"Mä otin eilen Martista kuvan, niin on meillä kuvakin." - ja Tiina näpyttelee puhelintaan.
Tiina löytää puhelimestaan eilen otetun kuvan Martista, näyttäen kuvan äidilleen ja Ullalle. Tuula sekä Ulla katsovat kuvaa ja repeävät nauramaan, myöskin Tiina nauraa.
Tiina kommentoi -
"Eiks vaan Martille sopinut hyvin nuo mun kuulokkeet, vai mitä?" - ja nauraa.
"Eiks vaan Martille sopinut hyvin nuo mun kuulokkeet, vai mitä?" - ja nauraa.
Tuula ja Ulla yrittävät hillitä nauruaan -
"Juu, hyvältä näyttää. Loistavan kuvan kyllä sait Martista."
"Juu, hyvältä näyttää. Loistavan kuvan kyllä sait Martista."
Ulla vakavoituu -
"Me emme siis tiedä, kuka Martti oikeastaan on. Ehkä Martti oli joku jouluenkeli, joka näki Tiinassa hyvää ja laittoi hyvän kiertämään."
"Me emme siis tiedä, kuka Martti oikeastaan on. Ehkä Martti oli joku jouluenkeli, joka näki Tiinassa hyvää ja laittoi hyvän kiertämään."
Tiedon murunen:
Tämän 23. päivän osion otsikko "Anna hyvän kiertää" (Pay it forward) on elokuvan nimi, joka on tehty vuonna 2000.
Tämän 23. päivän osion otsikko "Anna hyvän kiertää" (Pay it forward) on elokuvan nimi, joka on tehty vuonna 2000.
Tiina ja Tuula kertovat Ullallekin tarkemmin heidän karusta menneisyydestä.
Ulla kuuntelee loppuun ja kyyneleet poskilla toteaa -
"Tuohan on aivan järkyttävää. Nyt ymmärrän täysin Martin valintaa, miksi valitsi teidät."
"Tuohan on aivan järkyttävää. Nyt ymmärrän täysin Martin valintaa, miksi valitsi teidät."
Tiina kertoo myös iloisen uuutisen, jota hänen äitikään ei tiennyt. Tiina on Mäntytunturin palvelutalossa työkokeilussa.
Tiina huomaa kahvilan televisiosta, että joulurauhan julistus alkaa -
"Martti viisasti minua, että joulurauhan julistus luetaan Prinkkalan talon parvekkeelta."
"Martti viisasti minua, että joulurauhan julistus luetaan Prinkkalan talon parvekkeelta."
Koko Ullan kahvila hiljentyy kuuntelemaan joulurauhan julistusta. Jonka jälkeen Tiina ja Tuula lähtevät Ullan kahvilasta.
Ulla halaa lopuksi Tiinaa ja Tuulaa -
"Mukava, että tulitte käymään. Vielä kerran hyvää joulua teille."
"Mukava, että tulitte käymään. Vielä kerran hyvää joulua teille."
Tiinan äidin luona odottaa paljon jouluruokia, joten Tuula ja Tiina lähtevät niitä syömään.
24.
MUISTOT ELÄVÄT
Tiinan ja Tuulan jouluaatto on ollut yllätyksellinen, ensin Tiina yllätti äitinsä, ilmestymällä äidin luo. Isompi yllätys oli, kun he saivat ruokalähetyksen, jossa oli jouluruuat. Ei Tuulallakaan ollut varaa ihmeellisiin jouluruokiin, mutta joulutorttuja hän oli ehtinyt tehdä aamulla.
Tiinan ja Tuulan jouluaatto on ollut yllätyksellinen, ensin Tiina yllätti äitinsä, ilmestymällä äidin luo. Isompi yllätys oli, kun he saivat ruokalähetyksen, jossa oli jouluruuat. Ei Tuulallakaan ollut varaa ihmeellisiin jouluruokiin, mutta joulutorttuja hän oli ehtinyt tehdä aamulla.
Nyt he lämmittivät pienen valmiskinkun sekä peruna-, lanttu- ja porkkanalaatikoita. Jälkiruuaksi heillä oli Tuulan tekemiä joulutorttuja, illalla he suunnittelivat syödä vielä riisipuurot. He eivät muistaneet, että milloin heillä olisi ollut tällainen kattaus pöydässä jouluna.
Kun he syövät jouluruokia, niin Tuula iloitsee -
"Olet siis tällä hetkellä Mäntytunturin palvelutalossa työkokeilussa, mukava kuulla. Kuinka siellä on mennyt?"
"Olet siis tällä hetkellä Mäntytunturin palvelutalossa työkokeilussa, mukava kuulla. Kuinka siellä on mennyt?"
Tiina nostaa kinkkuviipaleen lautaselleen ja kertoo -
"Juu, työkokeilun pitäisi kestää pitkälle kevääseen. Hyvin on mennyt. Oltiinhan siellä aluksi hiukan ihmeissään, kun minunlaiseni persoona sinne tupsahti. Mutta totesivat, että tuon palvelutaloon väriä, olen väriläiskä, kuten eräs Emma-mummo kutsuu mua."
"Juu, työkokeilun pitäisi kestää pitkälle kevääseen. Hyvin on mennyt. Oltiinhan siellä aluksi hiukan ihmeissään, kun minunlaiseni persoona sinne tupsahti. Mutta totesivat, että tuon palvelutaloon väriä, olen väriläiskä, kuten eräs Emma-mummo kutsuu mua."
Heillä ei ole mihinkään kiire, heillä kuluu aika syödessä ja vaihtaessa kuulumisia. Ulkona ilta hämärtyy jo aikaisin, olihan muutama päivä sitten vuoden lyhyin päivä eli talvipäivänseisaus. Ruokailuhetken jälkee he ottavat rennosti ja katsovat televisiosta jotain joulukonserttia, sohvalla löhöten. Tiinaa tosin kiinnostaa enemmän myöhemmin illalla tuleva Raskasta joulua -konsertti.
Televisiota katsoessa Tuula kysyy ohimennen -
"Onko poikaystävää kiikarissa?"
"Onko poikaystävää kiikarissa?"
Tiina hymyilee -
"Siitä kiikarista emme tänään juttele."
"Siitä kiikarista emme tänään juttele."
Tuula naurahtaa -
"Okei, selvä. Emme juttele boyfrendeistä tänään."
"Okei, selvä. Emme juttele boyfrendeistä tänään."
Tiinalla ja Tuulalla ei ollut toisilleen joululahjoja, mutta heille tämä jouluaatto oli ollut yksi suuri joululahja, he viettivät yhdessä rauhallista joulua.
Alkuillasta he yhteistuumin päättivät lähteä pitkästä aikaa hautausmaalle, katsomaan Tiinan isän hautaa ja muutenkin hautausmaan kynttilämerta. Olihan se hieman erikoinen idea, koska Tuulakaan ei ollut käynyt miehensä haudalla pitkään aikaan, koska menneisyys oli ollut sellainen kuin oli. Tiinan isän sisko piti huolen veljensä haudasta, näin oli aikoinaan sovittu. Hautausmaalle lähdettiin Tuulan autolla ja matkalla koukattiin kaupan kautta, koska Tiina halusi viedä isän haudalle hautakynttilän.
Auto jätetään parkkipaikalle ja kun he kävelevät hautausmaan portille, näkevät he kynttilämeren, monille haudoille on jo tuotu kynttilöitä. Hautausmaalla kävelee siellä täällä ihmisiä, tuoden haudoille kynttilöitä. Kirkossakin näytti olevan joku jouluaattoillantapahtuma, kun kirkkoonkin meni ihmisiä.
Tiina kantaa käsissään kynttilää ja sanoo äidilleen -
"Oli tämä ihan hyvä idea lähteä tänne." - ja he jatkavat kävelyä hautausmaan keskipolulla.
"Oli tämä ihan hyvä idea lähteä tänne." - ja he jatkavat kävelyä hautausmaan keskipolulla.
Hetken kuluttua he saapuivat Tiinan isän eli Tuulan miehen haudalle. Hautaa oli pidetty hyvin kunnossa, muutama kanervakin, joiden ympärille oli laitettu havunoksia. Kanervien edessä oli jo kaksi hautakynttilää, jotka varmaan oli tuonut Tiinan isän sisko.
Tiina asetti oman kynttilänsä kahden kynttilän väliin, sytytti kynttilän ja sanoi -
"Hyvää joulua isä."
"Hyvää joulua isä."
Tuulalla ja Tiinalla saattoi olla ristiriitaiset ajatukset haudalla, mutta he seisoivat hetken hiljaa, katsoen haudan kynttilöitä.
Kun he lähtivät hiljalleen pois haudalta, kohti hautausmaan parkkipaikkaa, niin he eivät tienneet, että heidän perässä käveli eräs vanha mies.
VALOKUVA
Tiinan ollessa jouluaaton äitinsä kanssa viettämässä joulua, oli Tiinan asunto ollut pimeä koko jouluaaton, siitä lähtien, kun Tiina oli aamusella lähtenyt äitinsä luo. Mutta samaan aikaan illalla, kun Tiina oli sytyttänyt isänsä haudalla hautakynttilän, niin oli Tiinan asunnon pöydällä olleeseen pieneen pöytäjoulukuuseen syttynyt valot palamaan kuin itsestään.
Tiinan ollessa jouluaaton äitinsä kanssa viettämässä joulua, oli Tiinan asunto ollut pimeä koko jouluaaton, siitä lähtien, kun Tiina oli aamusella lähtenyt äitinsä luo. Mutta samaan aikaan illalla, kun Tiina oli sytyttänyt isänsä haudalla hautakynttilän, niin oli Tiinan asunnon pöydällä olleeseen pieneen pöytäjoulukuuseen syttynyt valot palamaan kuin itsestään.
Pöydälle, pienen joulukuusen viereen Tiina oli aamulla nostanut sen valokuvan, jonka oli löytänyt varastokopin pahvilaatikosta. Valokuva oli jouluinen, siinä pieni Tiina oli isänsä kanssa joulukuusen vieressä availemassa joululahjoja.
Valokuvan toisella puolella luki:
LOPPUSANAT
Joulu ei ole kaikille iloinen juhla, joillakin jouluihin saattaa liittyä ikäviä muistoja lapsuudesta asti, jotka vaikuttavat vielä aikuisenakin. Monet viettävät joulua perheen ja ystävien kanssa, mutta yksinäiselle ihmiselle joulu voi olla raskasta aikaa. On ihmisiä, jotka eivät haluaisi kuulla yhtään joululauluja tai nähdä joulukoristeita.
Arttu Wiskari - Varpunen tuulikaapissa
TARINAN VISUALISOINTIA
Kerroin Gemini-tekoälylle Tiinasta sekä Tiinan asunnosta jouluaattoiltana. Täytyy todeta, että Gemini hyvin hahmottaa asioita, ainakin jos osaa tarpeeksi hyvin selittää sille jutut. Alla on kuva Tiinasta ja hänen asunnosta.
Gemini-tekoäly ymmärtää suomea hyvin.
Lue myös:
Joulun historiaa - miten joulusta tuli joulu
Ihmeelliset suomalaiset joululaulut
Joulu ei ole kaikille iloinen juhla, joillakin jouluihin saattaa liittyä ikäviä muistoja lapsuudesta asti, jotka vaikuttavat vielä aikuisenakin. Monet viettävät joulua perheen ja ystävien kanssa, mutta yksinäiselle ihmiselle joulu voi olla raskasta aikaa. On ihmisiä, jotka eivät haluaisi kuulla yhtään joululauluja tai nähdä joulukoristeita.
Arttu Wiskari - Varpunen tuulikaapissa
TARINAN VISUALISOINTIA
Kerroin Gemini-tekoälylle Tiinasta sekä Tiinan asunnosta jouluaattoiltana. Täytyy todeta, että Gemini hyvin hahmottaa asioita, ainakin jos osaa tarpeeksi hyvin selittää sille jutut. Alla on kuva Tiinasta ja hänen asunnosta.
Gemini-tekoäly ymmärtää suomea hyvin.
Lue myös:
Joulun historiaa - miten joulusta tuli joulu
Ihmeelliset suomalaiset joululaulut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti