Joulun historiaa - miten joulusta tuli joulu

Ja jouluevankeliumi

Vuoden 2020 jouluna en kirjoittanut joulutarinaa, vaan Jouluevankeliumi Jacken mukaan 2020. Tarkkaavainen ehkä huomasi, että tämän vuoden Joulutarina alkoi kuin jouluevankeliumi. Tietyllä tavalla vuosi 2025 alkaa siitä, mihin vuosi 2020 jäi - spin-off -tyyllinen jatko-osa tosielämässä.

Tällä kertaa syvennytään jouluevankeliumeiden maailmaan. Jouluevankeliumiksi sanotaan Raamatun Luukkaan evankeliumin toisen luvun alkuosaa (Luuk. 2:1-20 - KR92). Joulunaikaan jouluevankeliumi luetaan kirkossa jumalanpalveluksien yhteydessä, joissakin perheissä jouluevankeliumi luetaan joulupöydässä, ennen jouluruokailua - ehkä harvinaista näin 2020-luvulla.

RAAMATTU JA JOULU
Kun tarkkoja olemme, niin Raamattu ja joulu on hiukan ongelmallinen yhdistelmä. 25. päivä joulukuuta on Jeesuksen syntymäjuhla - senhän me tiedämme. Vai tiedämmekö? Emme tiedä, se on vain päätetty, että Jeesus syntyi 25. päivä joulukuuta.

200-luvulla Rooman valtakunnassa pääuskonnoksi nousi Sol Invictus (Voittamaton aurinko) -jumalan palvonta. Sol Invictuksen syntymäpäivää vietettiin 25. joulukuuta. 300-luvulla Jeesus-kultti alkoi saada jalansijaa Rooman valtakunnassa enemmän ja 300-luvun lopulla Jeesus-kultista muodostui Rooman valtakunnan ainoa ja oikea uskonto, kristinusko. Muut uskonnot julistettiin harhaopeiksi, osittain sulautettiin kristinuskoon, jotta ihmiset hyväksyisivät helpommin kristinuskon Rooman valtakunnan ainoana uskontona. Sol Invictus oli helppo muuttaa Jeesukseksi, joten Sol Invictuksen syntymäpäivästä tehtiin Jeesuksen syntymäpäivä ja näin meillä on edelleenkin joulupäivä 25. päivä joulukuuta. Muinaiset roomalaiset määräsivät myös, että milloin meillä vaihtuu vuosi - 1. päivä tammikuuta.

Raamatussa kerrotaan jotain Jeesuksen syntymästä (kuten Luuk. 2:1-20), mutta Raamattu ei kerro mihin vuodenaikaan Jeesus syntyi. Raamatussa ei mainita edes joulu-sanaa. Raamatun kohtaa Luuk. 2:1-20 vain on ruvettu sanomaan jouluevankeliumiksi, vaikka Raamattu ei tunne edes käsitettä joulu.

Miksi Raamattu ei puhu joulusta mitään? Raamatun Vanhan testamentin (VT) kertomukset ovat ajalta noin 1000-160 eaa. eli ajalta ennen Jeesuksen syntymää. Raamatun Uusi testamentti (UT) on kirjoitettu noin vuosina 50-150 jaa. eli Jeesuksen kuoleman jälkeen - Jeesus kuoli 30-luvulla.

Huom. lyhenteet:
• eaa. = ennen ajanlaskun alkua. Kirkko käyttää eKr. eli ennen Kristusta.
  • Varsinkin Vanhan testamentin kertomuksien ajoittamisessa on suurtakin haarukkaa, että milloin ne ovat kirjoitettu ensimmäisen kerran muistiin.
• jaa. = jälkeen ajanlaskun alun. Kirkko käyttää jKr. eli jälkeen Kristuksen.

Jeesus-kultti oli 200-luvulla Rooman valtakunnassa harhaoppinen, ainakin 200-loppupuolella palvottiin Sol Invictusta.

Kaksi teoriaa
200-luvulla palvottu Sol Invictus oli helppo muuttaa Jeesukseksi, jolloin 25. joulukuuta olikin Jeesuksen syntymäjuhla.

Tiettävästi ensimmäisenä Jeesuksen syntymän ajoitti joulukuun 25. päivään Hippolytos Roomalainen 200-luvulla. Näin ollen kristityt ovat saattaneet juhlia Jeesuksen syntymää jo 200-luvun puolella. Jolloin roomalaiset päättivät 200-luvun lopulla sijoittaa Sol Invictuksen syntymäjuhlan samalle päivälle ja näin tukahduttaa Jeesus-kultin pois.

Yksinkertaisin selitys Jeesuksen syntymän sijoittamiselle 25. joulukuuta on, että 25. joulukuuta on roomalaisen juliaanisen kalenterin talvipäivänseisauksen alkuperäinen ajankohta.

Rooman valtakunnassa 300-luvun lopulla kristisuskosta tehtiin valtakunnan ainoa ja oikea uskonto. Samoihin aikoihin Raamattu sai lopullisen muotonsa, valittiin ne kertomukset, joista nykyinen Raamattu koostuu. Vasta siis 300-luvun lopulta lähtien kristityt ovat voineet näkyvämmin juhlistaa Jeesuksen syntymää. Tämän vuoksi Raamattu ei tunne joulua - sitä ei ollut Jeesuksen aikoina.

Mitä joulu tarkoittaa?
Englannin kielessä joulua tarkoittava sana on Christmas, joka tulee muinaisenglannin sanoista Cristes Maesse eli Kristuksen messu tai Kristusmessu. Christmas-sanaa käytettiin tiettävästi ensimmäisen kerran 1000-luvun alussa. Christmas on siis Kristuksen juhla.

Yule ja Yuletide ovat harvinaisempia sanoja. Yule on muinainen talvijuhla (ennen kuin kristinusko saapui), jota peräpohjolan viikinkikansat juhlivat talvipäivänseisauksesta alkaen 12 päivää, tammikuun alkuun. Yule-sanasta juontuu suomen joulu-sana, joka ei ollut alkuperältään kristillinen ilmaus. Yule eli joulu oli ennen kristinuskoa Auringon syntymäjuhla, talvipäivänseisauksesta eteenpäin valo lisääntyi eli aurinko syntyy silloin uudelleen. Kun pimeään pohjolaan saapui kristinusko, niin joulusta tuli sekava soppa, jossa oli mukana yulea, kekriä ja Kristusta. Aikaa kului ja perinteet sulautuivat yhdeksi möykyksi, josta on enää vaikea erottaa, että mikä juttu kuuluu mihinkin alkujuureen. Tuli joulu, jossa on mukana joulupukki sekä kristillinen kuvasto ja sanoma.

Joulupukki-dilemma
Joulupukin esikuvana pidetään Pyhä Nikolausta (ihmeidentekijä), hän vaikutti 300-luvulla nykyisen Turkin alueella - syntyi siellä 200-luvun lopulla. Hän päätyi luostariin asumaan, mutta munkki hän ei ollut. Pyhä Nikolaus oli vuonna 325 mukana Nikean ensimmäisessä kirkolliskokouksessa, jossa määriteltiin kristinuskon kolminaisuusoppi (Isä, Poika ja Pyhä Henki). Pyhä Nikolaus puolusti kristinuskon Pyhää Kolminaisuutta. Hänen aikaansaannostaan ilmeisesti oli, että kristillinen kolminaisuusoppi virallistettiin.

Pyhä Nikolaus oli saanut suuren perinnön, hän oli varakas. Hän alkoi auttaa köyhiä ja jätti köyhille lahjoja, mutta teki sen salaa, kukaan ei tiennyt, että hän oli lahjat jättänyt köyhille. Tästä alkoi joulupukin myyttinen tarina, legenda jäi elämään. Keskiajalla merimiehet levittivät tarinoita Saint Nicolaus -perinteestä, jossa joulukuussa Pyhä Nikolaus jakaa lahjoja.

Hollannilla ja Saksalla on ollut suuri vaikutus nykyaikaiseen jouluun. Hollannissa on Sint Nikolaas -perinne, tosin se on muotoutunut muotoon Sinterklaas (Pyhä Nikolaus). 1600-luvun alkupuolella hollantilaiset perustivat Amerikan Manhattanin saarelle Uuden Amsterdamin, josta tuli myöhemmin New York, kun englantilaiset ottivat sen haltuunsa.

Sinterklaas-sana ei tahtonut taipua varmaan englantilaisten suussa, joten Amerikassa se vääntyi muotoon Santa Claus eli lyhyemmin Santa. Näin Saint Nicolauksesta tuli Santa Claus. 1800-luvulla Santa Claus alkoi saada nykyisen ulkomuotonsa, punatakkinen ja pulska hahmo. Vuonna 1931 Haddon Sundblom (suomalaissukuinen) piirsi Coca-Cola-pukin ja Santa Claus -hahmo levisi mainosten avulla koko maailmaan.

Santa Clausilla on kristillinen pohja, mutta suomen joulupukki-sanalla ei ole mitään yhteyttä Pyhä Nikolaukseen. Pohjoismaissa vuohiperinne on ollut ainakin 1700-luvulta lähtien jotenkin liitettynä jouluun. Suomessakin tunnetaan räyhäävät ja känniset kekripukit, jotka kiersivät talosta taloon pyytämässä ainakin viinaa. Kekripukkiperinne siirtyi jouluun ja samalla meno siistiytyi, näin saimme suomalaisen joulupukin. 1800-luvulla vuohipukin näköinen ihmishahmo jo jakoi lahjoja, mutta oli pelottava näky. 1900-luvun puolella vuohinaamio oli muuttunut ihmismäisempään muotoon, mutta ei edelleenkään ollut "lapsiystävällinen" hahmo. 1950-luvun paikkeilla suomalainen joulupukki alkoi jo vaikuttaa jotenkin joulupukilta. 1960-luvulle tultaessa suomalainen vuohipukkiperinne ja Coca-Cola-pukki olivat sulautuneet yhteen. Suomessakin alettiin tavata lempeämmän oloista joulupukkia, joka pukeutui punaisiin vaatteisiin ja sillä oli valkoinen parta.

Mikäli olemme tarkkoja ja pidämme tiukkaa linjaa, niin Santa Claus ja joulupukki ovat eri hahmot, vaikka nykyään voivat näyttää samoilta. Pohjoismaissa on (pakanallinen) joulupukki. Keskemmällä Eurooppaa on jouluhahmoja, jotka pohjautuvat enemmän tai vähemmän Pyhä Nikolaukseen sekä näyttävät kuin paavin ja joulupukin sekoitukselta.

Jos edelleen olemme tiukkoja, niin christmas ja joulu ovat eri asioita. Christmas on kristillinen Kristusmessu-juhla ja pohjoismainen joulu on pakanallinen yule-juhla. Nykyään christmasta ja yulea koitetaan sulauttaa yhteen kuin vettä ja öljyä. Santa Claus on ollut enemmän lähtöisin christmas-puolelta, mutta Coca-Colan myötä hukannut juurensa. Santa Claus on christmasin ja joulun välimaastossa hiihtävä hahmo.

Nykyään kouluissa tuntuu olevan hankalaa viettää kristillistä joulua, niin koulut voisivatkin juhlia viikinkien Yule-juhlaa. Viikingeillä oli yule-puu (joulukuusemme), joka koristeltiin ja sen juurelle laitettiin lahjoja hengille. Yulen aikana syötiin ja juotiin hyvin (jouluruoat). Kun viikingit löysivät tiensä Keski-Eurooppaan, niin heidänkin jouluperinteet antoivat omansa vaikutteet jouluperinteisiin, kuten joulusukka takan reunalla ja mahdollisesti idean, että jouluhahmolla on valkoinen parta.

Yule-juhlaan liittyi myös poltettava jouluhalko, joka toi onnea seuraavalle vuodelle. 1800-luvun lopulla Pariisissa keksittiin tehdä kakkumallinen jouluhalko, jonka englantilaiset tuntevat edelleenkin nimellä yule log.

JOULUEVANKELIUMI
Suomeksi jouluevankeliumin käännöksiä on neljä, mutta on myös epävirallisia versioita eri murteilla sekä selkokielellä. Alla on neljän jouluevankeliumin alku.

“ Jouluevankeliumi, Agricola 1548 Se tapahtui siis niinä päivinä, että yksi käsky uloskävi keisarilt Augustuselta, että kaikki mailma piti veroliseksi laskettaman. Ja tämä veron laskemus oli ensimäinen ja silloin tapahtui, koska Kyrenius oli valtamies ylitse Syyrian maan. Ja menit itsekukin kaupunkihins antamaan heidäns arvattaa. ”

Katso Agricola 1548 -versio vähän vaikeammin.

“ Jouluevankeliumi, 1938-käännös Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. ”

“ Jouluevankeliumi, 1992-käännös Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. ”

“ Jouluevankeliumi, UT2020-käännös Niihin aikoihin keisari Augustus määräsi, että kaikkien maailman ihmisten piti ilmoittautua veronmaksajiksi. Näin laadittiin ensimmäinen veroluettelo Quiriniuksen hallitessa Syyriaa. Kaikki lähtivät omaan kotikaupunkiinsa ilmoittautumaan. ”

Joidenkin uskovaisten mielestä 1938-käännös on se ainoa ja oikea. 1992-käännöksessä ei ole kuulemma samaa tunnelmaa. Tietyt uskonhaarat luottavat muutenkin enemmän Raamatun 1933/1938-käännökseen. Jouluevankeliumin 1938-käännöksessä on muita enemmän "ja"-sanoja, jotka rytmittävät jouluevankeliumin lukemista.

"Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky..." alku voi olla heti jotenkin mukaansa tempaavampi kuin "Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn...".

1992-käännös on edelleen kirkon virallinen versio, mutta kumminkin on tehty UT2020. UT2020-käännös ei korvaa 1992-käännöstä, mutta toimii sen rinnalla ja erityisesti mobiilikäytössä. UT2020-käännöksessä on otettu huomioon erityisesti mobiilikäyttö ja 15–25-vuotiaiden kielentaju.

Raamattua pidetään muuttumattomana Jumalan Sanana, mutta onhan se päivänselvää, että aina, kun Raamatun kieltä muutetaan nykyaikaan, niin sen sanoma muuttuu tahattomasti tai tahallisesti.

Helsingin sanomat on listannut sanoja (on maksumuurin takana, näen itse vain alun), kuinka UT2020-käännös muuttaa Raamattua. UT2020-käännös köyhdyttää nuorten sanavarastoa, kun monia vanhahtavia sanoja on muutettu vastaamaan nuorten kielitajua, mutta eihän kielitaju voi ainakaan näin parantua.

Muutama esimerkki:
• Langeta = kompastua. Nykyään siis syntiin voi kompastua. Tai voi joutua synnin ansaan. On kyllä suuri vivahde-ero lankeemukseen.
• Opetuslapsi = oppilas. Jeesus piti siis kiertokoulua?
• Publikaani = tullimies. "Ja passi, olkaa hyvä".
• Herjata = puhua pahaa, pilkata.

Ei ole ihme, jos nuorten sanavarasto suppenee. Itse tarkoitukselle viljelen teksteihini myös vähän vanhahtavia ilmaisuja, ei kaikkia voi edes korvata uusilla, sanoma voi muuttua.

YHTEENVETOA
Talvipäivänseisaus on joulun ytimessä, Viikingeillä se oli yule-juhla, jolloin Aurinko syntyi - talven käännepiste, kohti lisääntyvää valoa. Talvipäivänseisaus osui muinaisilla roomalaisilla 25. päivä joulukuuta, joka oli Sol Invictuksen syntymäpäivä ja siihen oli hyvä sijoittaa myös Jeesuksen syntymäjuhla. Kalenterit ovat muuttuneet 2000 vuodessa sen verran ettei talvipäivänseisaus enää ole 25. päivä joulukuuta. Rooman valtakunnassa vain päätettiin, että Jeesuksen syntymäjuhla on 25. joulukuuta - Raamattu ei sitä määritä.

Legendat Saint Nicolauksesta ja viikinkien yule-perinteet yhdistyivät - kristillinen ja pakanallinen haara - näin saimme joulun. Hollantilaiset veivät Sint Nikolaas eli Sinterklaas-perinteen Amerikan mantereelle, jossa Sinterklaassista tuli lopulta Santa Claus eli Santa. Coca-Cola-mainoksien kautta 1930-luvulla Santa Claus tuli vasta-aaltona takaisin Eurooppaan ja saimme nykyisen näköisen joulupukin.

Hollannin kaksijakoinen joulu
Hollanti on se maa, johon merimiesten mukana kantautui ja rantautui tarinat Pyhästä Nikolauksesta ensimmäisenä. Hollannissa kohtaavat Sinterklaas ja Santa Claus (kerstman). Hollannissa on kaksi joulua, 5.12. on se jouluaatto, jolloin Sinterklaas jakaa lahjat. 6.12. on Pyhän Nikolauksen muistopäivä (kuten Suomessakin - sekä Suomen itsenäisyyspäivä). Hollannissa 24.12. on työpäivä, mutta silloin saattaa näkyä Santa Claus eli joulupukki, jolta voi saada pieniä lahjoja vielä. 25.-26.12. on vapaapäiviä.

Hollannin Sinterklaas asuu Espanjassa, josta se tulee höyrylaivalla Hollantiin jakamaan joululahjat. Hollannin joulu on mielenkiintoinen. Saattaa olla, että Sinterklaas menettää valtaansa joulupukille ja lahjojen antaminen siirtyy enemmän 24.-25.12. päiville.

Muita jouluhahmoja
Itävallassa saattaa nähdä Pyhän Nikolauksen mukana kulkevan Krampuksen, joka rankaisee tuhmia lapsia. Joidenkin tulkintojen mukaan suomalaisessa joulupukissa on ainakin joskus ollut sulautuneena myös Krampus, koska joulupukki toi tuhmille lapsille vitsoja.

Uskonpuhdistaja Martin Luther alkoi kertoa 1500-luvulla lapsille, että lahjat tuokin "Pyhä Kristus" (Holy Christ). Pyhä Nikolaus oli katolisen kirkon pyhimyksiä ja Luther tahtoi päästä eroon siitäkin katolilaisesta perinteestä ja korostaa Kristusta pyhimyksien sijaan. Vuosien saatossa tämä idea sai kannatusta ja luterilaiset alkoivatkin korostaa 25. joulukuuta, Jeesuksen syntymäjuhlaa. Luterilaiset siirsivät joulun kohokohdan Pyhän Nikolauksen muistopäivästä (6.12.) Jeesuksen syntymäpäivään (25.12.).

Pyhä Kristus muuttui jossain kohtaa enkelimäiseksi Jeesus-lapseksi, joka jakaa jouluna lapsille lahjoja. Nykyään tämä perinne tunnetaan nimellä Christkind / Christkindl (Christ-child). Christkindl tunnetaan vieläkin monissa maissa, mutta joillakin alueilla kukaan ei oikeastaan tiedä, miltä Christkindl näyttää. Christkindl saattaa olla myös jouluenkelin alkuhahmo. Kuten Sinterklaassin kilpailija on Santa Claus, niin sama jouluhahmo uhkaa Christkindl-perinnettä - Jeesus-lapsi uhkaa unohtua joulusta.

Suomessa Lounais-Hämeessä on harvinainen jouluvalkoperinne. Joulupäivänä tai tapaninpäivänä jouluvalko kiertää talosta taloon kertomassa joulun sanomaa vapahtajan syntymästä. Jouluvalko on valkoinen hevoshahmo (hevonen ja ratsastaja), jouluvalkon mukana kulkee avustaja. Hieman ristiriitaista on, että jouluvalkolle tulee tarjota viinaa (Fennia-viinaa). Ehkä sitten viinan vuoksi jouluvalko saattaa vähän riehaantua ja pyöriä pitkin pirttiä vikuroiden. Uudemmalla jouluvalkolla voi ratsastaa joulupukkikin.

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Koska Raamattu ei määritä joulua, niin sille on monta mahdollista aikaa.

Mahdollisia jouluja:
• Pyhän Nikolauksen muistopäivä, 5.-6.12.
• Talvipäivänseisaus, 21.-22.12.
• Perinteinen joulu / Jeesuksen syntymäjuhla, 24.-26.12.
• Suomessa loppiainen, 6.1. (päättää joulun pyhäpäivät)
• Venäläinen joulu (Kristuksen syntymä), 7.1. (juliaaninen kalenteri)

Alkujaan Jeesuksen syntymäjuhla oli loppiainen, mutta 300-luvulla se siirtyi 25. joulukuuta. Myöhemmin tuli Pyhän Nikolauksen muistopäivä. Muun muassa Viikingit juhlivat yulea talvipäivänseisauksena.

Jos tahtoo pitää erillään pakanallisen Santa Clauksen ja kristillisen Jeesuksen, niin silloin joulua voisi viettää Pyhän Nikolauksen muistopäivänä tai talvipäivänseisauksena. Jonka jälkeen 25. joulukuuta voi juhlia Jeesuksen syntymää. Jos joulupukki kävisi talvipäivänseisauksena ja siihen perään juhlisi Jeesuken syntymäjuhlan, niin silloin olisi pitkä lomaviikko (riippuu myös miten viikonloppu osuisi).

Kuva luotu tekoälyllä.

Suomalainen joulupukki tuo tuhmille lapsille vitsoja.

Lue myös:
Joulupukki-tutkimus