Protestiuskonto

Noin 76 % suomalaisista kuuluu Suomen evankelis-luterilainen kirkkoon, mutta valtaosa heistä ovat ns. tapakristittyjä, jotka kuuluvat kirkkoon, mutta eivät juurikaan käy kirkossa (ja eivät tiedä edes mihin oikeastaan kuuluvat). Kirkkoon täytyy kuulua, jos haluaa kirkkohäät tai olla kummi jollekin jne.

Lähdetäänpä aikojen alusta liikkeelle - hieman oikoen mutkia. Jeesuksen kuoleman jälkeen pieni ryhmä ihmisiä alkoi levittää ns. Jumalan sanaa, tätä voidaan nimittää alkuseurakunnaksi, mutta jo muutaman sadan vuoden sisällä alkuseurakuntakin oli jo jakautunut moniin eri oppiin/näkemyksiin, kuten areiolaisuus ja gnostilaisuus. Nämä monet näkemyksen kumminkin julistettiin harhaopeiksi, kun 300-luvun loppupuolella keisari Theodosius kielsi muiden uskontojen kuin (katolisen) kristinuskon harjoittamisen Rooman valtakunnassa. Muiden uskontojen temppelit hävitettiin ja vuonna 416 keisari Theodosius kielsi ei-kristityiltä julkiset virat.

Ensimmäisen vuosisadan ja vuoden 1050 välisenä aikana evankeliumia ja kristinuskoa julistettiin Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa. Muhammadin perustama islam kuitenkin syrjäytti kristinuskon valtauskontona lähes kaikkialta Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta. Kristinuskoa siis pyrittiin runttaamaan koko maapallon valtauskonnoksi, mutta sitten Muhammad näki ilmestyksiä ja alkoi korjata kristinuskon väärinkäsityksiä Jumalasta jne. näin Muhammad perusti uskonnon, joka sai nimekseen islam. Joidenkin mielestä islamikin on vain yksi kristinuskon harhaoppi ja muslimien mielestä islam korjaa kristinuskon virheitä.

1000-luvun alussa tuli suuri kirkollinen kriisi, jota kutsutaan suureksi skismaksi. Katolinen kirkko hajosi läntiseen- ja itäiseen kirkkoon sekä samassa rysäyksessä muodostui ortodoksinen kirkko. Uskonto siis jakautui moneen eri näkemykseen lopullisesti. Hupaisaa suuressa skismassa oli se, että silloin valtaan astui muutama Paavi yhtä aikaan, jotka julistivat toisensa pannaan sekä kirosivat toiset näkemykset eli pitivät itseään oikeana Paavina. Lopulta sitten päästiin sopuun ja katolinen kirkko sai yhden Paavin sekä ortodoksinen kirkko erosi kokonaan Paavin alaisuudesta. Vaikka idän ja lännen kirkkojen välejä yritettiin sovitella useaan otteeseen keskiajalla, kiroukset olivat voimassa vuoteen 1965 asti.

Seuraava suurempi kriisi tuli 1500-luvulla, kun Martti Luther parin ystävänsä kanssa alkoivat protestoimaan katolisen kirkon joitakin oppeja vastaan. Tästähän sitten katolisen kirkon johto ei pitänyt ja erottivat Martti Lutherin ystävineen (reformaattorit) kirkosta. Luther syytti katolista kirkon harjoittavan harhaoppisuutta joissakin kohdin ja tietenkin sitten katolinen kirkko syytti Lutheria harhaoppiseksi.

Martti Lutherin alkuperäinen tarkoitus ei ollut pilkkoa kirkkoa, vaan puhdistaa uskoa, näin alkoi kuuluisa uskonpuhdistus (reformaatio). Lutherin idea oli vain puhdistaa katolisen kirkon epäkohdat, joita mielestään oli havainnut. Kun sitten Luther lensi kirkosta ulos, muodostui uskonnon haara, jota kutsutaan protestanttisuudeksi. Tähän haaraan kuuluu mm. evankelis-luterilaisuus (Ev.Lut.), joka on Suomen valtauskonto. Näin ollen voidaankin sanoa, että uskontojen näkökulmasta katsottuna valtaosa suomalaisista kuuluu uskontoon, joka on vain protesti katolista kirkkoa vastaan. Evankelis-luterilaisuus on siis vain pienen pieni haara maailman tuhansien kristinuskonnon alahaarojen joukossa. Kuulumme Martti Lutherin perustamaan vastarintaliikkeeseen.

Martti Luther oli saksalainen, Natsi-Saksan aikana Lutherille annettiin oikeaoppisen uskonpuhdistajan rooli. Juutalaisvastaisten mielipiteidensä takia Luther oli arvostettu mies Adolf Hitlerin johtamassa Saksassa. Luther kuvattiin useaan otteeseen juutalaisvihaajaksi. Kummia mielipiteitä Lutherilla, ottaen huomioon, että Jeesus oli juutalainen, vasta Jeesuksen jälkeen alkoi kristinusko muodostua.

Kun nyt tässä olen käynyt läpi suurpiirteittäin kristinuskon historian, niin on se kummaa, kun tällaista sekamelskaa voidaan enää pitää uskottavana uskontona. Alkuseurakuntakin jo jakautui osiin, mutta päähaara julisti pienet alahaarat harhaopeiksi. Tämän jälkeen kristinuskontoa levitettiin verisestikin maailmalle, jopa juutalaisia kristityt vainosivat, silloin kun kristinuskosta (aiemmin kristittyjäkin oli vainottu) tuli Rooman valtakunnan ainoa virallinen uskonto. Oli myös aika, jolloin vallassa oli montakin Paavia samaan aikaan, jotka sitten kirosivat toisiaan - aikamoista pelleilyä.

Martti Luther pilkkoi kirkkoa edelleen pienempiin osiin, protestoimalla katolista kirkkoa. Evankelis-luterilaiset sitten pitävät sankarina Lutheria, joka olikin myös juutalaisvihaaja sekä katolisen kirkon mielestä jopa Peto. Pistää miettimään, että haluanko kuulua tällaiseen uskonnon haaraan (uskonnon ääriliike)?

Evankelis-luterilaisuus on siis katolisen kirkon alahaara (erkaantunut sellainen). Evankelis-luterilaisuus on myös sitten haarautunut pienempiin alahaaroihin, kuten lestadiolaisuus, josta tutkija Aini Linjakummulla on mielenkiintoisia näkemyksiä. Aini Linjakummun mukaan lestadiolaisuus on ääriliike. Hän on katsonut lestadiolaisilla liikkeillä olevan yhteistä ääri-islamilaisten kaltaisten uskonnollisten ääriryhmien kanssa oman opin ja yhteisön korostamisessa samalla kun tehdään eroa ulkopuolisiin. Linjakummun mukaan kielteisessä mielessä yhteisön muodostaminen tulee ilmi oman ainutlaatuisuuden ja oikeamielisyyden ylikorostamisessa. Tällainen ajattelu voi ilmetä ahdasmielisyytenä ja toisten ihmisten arvon kieltämisenä.

Alkuperäinen uskonto on aikojen kulueassa muokkautunut sekä haarautunut yhä pienempiin alahaaroihin, nanotasolle. Herätysliikkeetkin ovat pilkkoutuneet herätysliikkeen sisäisiin alahaaroihin.

Onko tällainen kristinusko enää uskottava, kun näin voidaan haarautua tuhansiin eri näkemyshaaroihin? Minäkin siis voisin nyt luoda jonkun omani alahaaran uskontoon ja voisin pitää sitä ainoana ja oikeana näkemyksenä.