Syntyvyyden säännöstelystä synnytystalkoisiin

Antti Rinne ja synnytystalkoot -kirjoituksessani todettiin, että Suomessa syntyvyys on laskenut ja jotain tarttis tehdä. Syntyvyys laskee, missä vika? -kirjoituksessani pohdittiin sinkkuja ja ensisynnyttäjiä. Avioliittolaki - kirkon ikuinen päänvaiva -kirjoituksessani tutkittiin avioliittoa ja avioeroa. Tällä kertaa pyrin jotenkin niputtamaan nuo kaikki yhteen ja löytämään perimmäisen syyn synnytystalkoisiin, miten tähän tilanteeseen on päädytty.

Alkulähde taitaa olla syntyvyyden säännöstely eli lyhyemmin ehkäisy. Suomen evankelisluterilainen kirkko hyväksyi ehkäisyn vuonna 1952. Kannan mukaan ehkäisyvälineiden käyttöä voidaan tietyin edellytyksin puoltaa. Harkitessaan ehkäisyvälineiden käyttöä, aviopuolisoiden on kannettava vastuunsa niin, että he kristillisen uskonsa pohjalta harkitsevat ratkaisunsa vaikuttimia ja seurauksia - mitähän tuokin sitten tarkoittaa?

Palataanpa muutama vuosi taaksepäin tuosta vuodesta 1952. Sotavuosien jälkeen syntyi ns. suuret ikäluokat, vuodet 1946-1949. Sota nosti syntyvyyttä, mutta myös samalla tuli avioeroaalto. Jo 1800-luvun lopulta sotavuosiin oli syntyvyys laskenut, mutta sotavuosien jälkeen oli noin viiden vuoden jakso, jolloin tuli syntyvyyspiikki - suuret ikäluokat. Saattaa olla, että silloin 1900-luvun alussa jo syntyvyyttä säännösteltiin jotenkin, vaikka kirkko ei ollut sellaiseen vielä myönteinen. Vaikka kirkko antoi oman "siunauksensa" ehkäisylle vuonna 1952, niin eihän se vaikuttanut asiaan kuin seinään. Suurten ikäluokkien vanhemmat jatkoivat samalla tavalla kuin aiemminkin. 1960-luvun lopulla avoliitot yleistyivät opiskelijoiden piirissä ja 1970-luvulle tultaessa suuret ikäluokat olivat saavuttaneet parhaan lastentekoiän, noin 20 vuoden tuntumassa. Suurten ikäluokkien jälkeen syntyvyys Suomessa laski nopeasti. Vuonna 1973 naiset synnyttivät elämänsä aikana laskennallisesti keskimäärin vain 1,5 lasta - pohjakosketus.

1970-luvulla elintaso nousi ja muutettiin kaupunkeihin, maaseudun vetovoima laski. Suurimpiin kaupunkeihin lähdettiin maaseudulta opiskelemaan ja töihin. Alettiin suunnitella elämää eri tavalla, opiskelu ja sitten töihin. Suurperhe ei ollut enää pakollinen tapa saada leipää pöytään - ei viljelty jne. Elintaso nousi, mutta asunnot pienenivät, kun muutettiin maaseudulta kerrostaloihin, joissa lähinnä käytiin nukkumassa töiden ohella. Pieniin asuntoihin ei olisikaan suurta perhettä mahtunut. Vuodesta 1969 lähtien kokonaishedelmällisyysluku on pysynyt alle 2,1, joka on uusiutumisraja, kasvanut maahanmuutto on kompensoinut Suomen laskevaa syntyvyyttä.

Suurten ikäluokkien lapset ovat jatkaneet 1970-luvulla kasvanutta ilmiötä. Nykyään avoliitot ennen avioliittoa on normaalia, usein myös ensimmäinen lapsi syntyy ennen avioliittoa. Koulutukseen ja työhön panostetaan, tämä johtaa siihen, että perhe perustetaan yhä myöhemmin. Tämä tarkoittaa sitä, että ensimmäinen lapsi saadaan yhä vanhempana. Tilastollisesti lapsisuotuisia vuosia ei jää montaa, joten lapsia ei saadakaan monta. Tyydytään kahteenkin lapseen, jolloin tilanne on plusmiinusnolla - eikä se 2,1 lasta. Sinkkuus (yksin eläminen) on yleistynyt 2000-luvulla, asutaan väestöllisesti tiheissä kaupungeissa, mutta sinkut eivät vain kohtaa toisiaan - jotkut ovat nirsoja. Nykyään ehkäisy taitaa olla kuin viihdekäyttöä, harrastetaan yhden yön juttuja ja se siitä. Avioliitto menettää merkitystään.

Ennen kaupunkilaistumista elettiin maaseudulla peltojen ja heinälatojen keskellä, joihin nuorten oli helppo kellahtaa, kun siltä tuntui (ja pastorin silmä vältti). Teepä nykyään puistossa samoin, niin johan rapsahtaa sakot. Tällainen sakottaminen ei ainakaan edistä syntyvyyttä. Tosin aikoinaan naisilla oli hamepakko, kesät ja talvet. Housullista naista pidettiin syntisenä. Nainen ei saanut pukeutua kuin miehet eli käyttää housuja. Kukahan (mies) tämänkin säännön on keksinyt ja miksi.

Kirkonkin hyväksymä ehkäisy, ja kaupunkilaistuminen romahdutti Suomessa syntyvyyden. Tämän vuoksi puhutaan nyt jo synnytystalkoistakin. Ehkä nykyään kyllä harjoitellaan ennätysmäärin lastentekoa, mutta mukana on se ehkäisy, jolloin voimme ehkä vain puhua viihdekäyttäytymisestä - pelkkää seksiä.

ONKO RATKAISUJA?
Pitäisikö poliitikkojen alkaa kannustaa maaseudulle muuttoa, isoihin maataloihin - maanviljely ja karjankasvatus jälleen kunniaan? Naisille takaisin hamepakko, helpottaa joitakin juttuja. Ehkäisyn kieltäminen on nykyään jo vaikeampaa, sen on huomannut myös katolinen kirkko, joka sallii ehkäisyn joissain tapauksissa, paitsi raskauden ehkäisyyn - jännä juttu kyllä. Katolisen kirkon ainoa ehkäisytyyli on luonnollinen perhesuunnittelu (LPS). Suomen evankelisluterilainen kirkko tuskin voi kovin äkkiä kieltää ehkäisyn tässä sukupuolitautien valtaamassa maailmassa. Mikäli ehkäisy kiellettäisiin, niin silloin täytyisi jälleen ottaa jyrkkä linja avoliittoihin ja esiaviollisiin suhteisiin. Peitto ei heiluisi ennen avioliittoa kenenkään kanssa. Eri juttu on, että vaikuttaisiko tuollainen käytäntö nostavasti avioliittojen määriin ja sitä kautta syntyvyyden nousuun?

Vanhoillislestadiolaisilla on tällainen jyrkkä ehkäisykielto, jolla he ovatkin pitäneet Pohjois-pohjanmaan syntyvyyden nousussa (yli 2,1 lasta) - melkein ainoita osia Suomesta, jossa syntyvyys on ollut hyvä. Ehkäisy nousi vanhoillislestadiolaisten keskusjärjestön SRK:n puhujainkokouksessa keskustelun aiheeksi vuonna 1945. Alustajana oli kirkkoherra Kullervo Hulkko. Hulkon mukaan lapsirajoitus on Jumalan sanaa ja hyvää omaatuntoa vastaan. Vanhoillislestadiolaisten puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksessa keskusteltiin uudelleen ehkäisystä vuonna 1967. Alustajana toimi Lauri Taskila. Sen mukaan lapsirajoitus on syntiä kaikissa muodoissaan. Ehkäisyä on kutsuttu myös murhan synniksi.

Vanhoillislestadiolaisilla ei ole omasta mielestään kieltoja, joten ns. kiellot kierretään muilla ilmaisuilla. Ehkäisykielto on lapsirajoitus, ehkäisyoppi jne. kielto-sanassa on ikävä kaiku. Vanhoillislestadiolaiset avioparien ei tule edes vältellä seksiä, koska sekin on jo ehkäisyä, kun tietoisesti välttää lapsen mahdollisuutta. Vain Jumalalla on valta antaa elämä tai olla antamatta sitä. Peiton tulee heilua ja avioparin tulee täyttää aviovelvollisuudet, miettimättä tuleeko lapsi vai ei, sen päättää vain Jumala. Ehkäisykiellosta voidaan jotenkin joustaa vakavan sairauden kohdalla ja ehkä nykyään joustetaan vakavan mielenterveysongelman kohdallakin, yleisesti ottaen siitä ei jousteta. Toisaalta, jos vanhoillislestadiolainen ei puhu ääneen ehkäisystä, niin silloin hän voi niin tehdä - paitsi, jos jää kiinni. Mikäli kaikin puoli terve vanhoillislestadiolainen menee uskonsa oppeja vastaan, niin onko hän silloin aidosti mukana uskossaan, tätä voimme pohtia. Nuorena, oikein ilman kunnon seurustelua, avioliittoon tyyli saattaa olla joillekin arpapeliä.

Aina se suunnitelmallisuus ei auta, tämän koki 27-vuotias Pia. Hän sai kuulla olevansa seitsemännellä kuulla raskaana, eikä meinannut tajuta asiaa, sillä hänhän oli käyttänyt ehkäisyä. Suunnitelmissa oli odottaa vielä muutama vuosi.

Jos nyt kaikki mahdolliset (järkevässä lisääntymisiässä) olevat avioparit sekä kaikki sinkutkin löytäisivät parit toisistaan ja alkaisivat Antti Rinteen synnytystalkoisiin. Tapahtuisiko Suomessa hallitsematon väestöräjähdys, lopulta asuntoja olisi aivan liian vähän jne. Jo nyt Henkilötunnukset uhkaavat loppua kesken.

Onko Suomessa syntyvyyden huima nousu nykyään vain mahdoton tehtävä? Toisaalta, vaikka Suomessa syntyvyys laskee, niin maapallo on ylikansoitettu jo aikoja sitten.

1. Moos. 1:28:
Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu."

Olemmeko jo menneet tässä hiukan yli?