maanantai 25. syyskuuta 2017

Pyri olemaan ystävä


Eräänä päivänä katselin keittiössä hedelmäkulhoa ja sain idean.

LUUMUN TARINA
Syrjintä

Vaalea omeana ei halunnut tummaa luumua hedelmäkulhoon. Luumua syrjittiin ja hän joutui hedelmäkulhon reunalle yksinään nököttämään.

Kukaan ei halunnut olla luumun ystävä, koska hän oli erilainen.

Luumu oli yksin ja surullinen.



Kiusaaminen



Yksinäisen ja surullisen luumun ympärille kerääntyi ilkeä banaanijoukko. Banaanit alkoivat ilkkua ja kiusata yksinäistä luumua.

Luumua alkoi pelottaa niin paljon, että hänestä tuntui kuin olevansa kuopassa, josta ei pääse pois.

Ystävyys







Omenaa alkoi kaduttaa, että oli syrjinyt luumua. Omena ajoi ilkeät banaanit tiehensä ja tutustui paremmin luumuun. Omena huomasi, että hänen ennakkoluulonsa olivat olleet väärät.

Luumu oli loistava tyyppi ja ystävä, kun häneen paremmin tutustui.

Siitä lähtien omena ja luumu olivat parhaat ystävät ja luumu pääsi muiden joukkoon hedelmäkulhoon, eikä sen koommin kukaan kiusannut luumua.




Tällainen taiteellinen pläjäys tällä kertaa, jossa oli sanomaa ja onnellinen loppu.

10 kommenttia:

  1. Heip!
    Mua häiri kun kutsuit luumua häneksi..
    (Hän, suurempi sana kuin se) Häirii myös jos kaksi koiraihmistä juttelee koirista sanomalla hän..

    Ymmärrän kyllä pointtisi, ja tarina hedelmistä on herttainen, erilainen, yksinkertaisen selkeä, sekä koskettava, sillä itse pyrin olemaan ystävä kaikille, ikään, kokoon, väriin katsomatta, pidän itseäni rikkaana.

    -Kun banaanit piiritti luumua, missä oli omena? (:

    Kiitos tästä, punainen lanka ystävyys.
    Ps. Kiitos myös ystävyydestä!

    -C

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän oli tietoinen valinta. Hän on elävä persoona, ei mikään kylmä esine. Hän ei ole syötävä luumu =)

      Kai omena oli välillä jossain kauempana mietteissään ja potkimassa pikkukiviä, kunnes tajusi olleensa väärässä. Jolloin lähti etsimään luumua.

      Koira on se, mutta kyllä minäkin tilanteen mukaan käytän hän-muotoa - riippuu tilanteesta.

      Poista
  2. Ennenvanhaan teititeltiin, kunnes tehtiin sinunkaupat.
    Nykyään saatan teititellä vanhempia (vanhoja)ihmisiä.
    Kun nykyään tosiaan teititellään jopa koiria, niin voidaan ihmistäkin kutsua sanalla se.. johon toisinaan sorrunkin puhekielessä, vaikkei saisikaan, mutta koskaan en sorru eläintä etc häneksi kutsumaan.

    Ymmärsin toki että miksi luumu oli hän, vaikka se häirikin. :d

    -C

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ikinä tajunnut teitittelyn vakavuutta. Jotkut suuttuu, jos puhuu "väärin". Mitähän ihmeen vakavaa siinä on, jos sanoo Sinä Te:n sijaan. Sinä on sinä ja te on myös suurempi joukko, jos näin vähän oikoo mutkia =)

      Teitittely on mennyttä aikaa.

      Poista
  3. Niinpä! Olen joitakin kertoja empinyt käytänkö teitittelyä, vanhemman ihmisen kanssa, vain silkasta kunnioituksesta..kai.

    Mutta kuten sanoin, lemmikki on se, korvani särähtää jos koiraa sanotaan hän. Vaikka eläintä arvostetaankin.
    -Hän tykkää niin kovasti leikkiä. Se käyttää häntä pitkällä lenkillä.

    Lounais-Suomessa hän-pronominia käytetään ainakin kotieläimiin.
    V 1889 syntynyt kertoo tarinaa kissastaan: Juu maitoo mää ole hänel antanut-hän syä niin vähän.

    Suomen kirjakieleen luotiin 150v sitten sääntö että ihmiseen voi viitata vain HÄN- pronominilla.

    Entäs jos puhutaan ihmisistä, ihmiset vain ryysii punaisia päin, tai ihmiset eivät tajua. Puhutaan jostain negatiivisestä ominaisuudesta, joka siis kuulostaa, koskee muita ei minua, tai niitä jotka käyttää sanaa ihmiset.

    -Se- on puhekielessä yleistä, kato mitä se tekee, joku kokee se sanan loukkaavana.
    Teitittely on mennyttä aikaa, ja ihminenkin voi olla se, on nykyaikaa.

    -C

    VastaaPoista
  4. Tuli vielä mieleen sananlaskuja.
    "Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa."
    Mitäs jos se muutettaisiin
    "Hän parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa."

    Voimme olla happy, koska meillä ei ole he, she.

    Kirkossa taas kuulee:
    "Muistamme heitä, jotka ovat menettäneet rakkaansa."
    Heitä, kaikkia niitä jotka...koske keitä tahansa.

    Hän, he, on mielestäni yliarvostettua.
    Miksi se ja ne pronminit monet kokee loukkaavina?

    -C

    VastaaPoista
  5. Jumalakin on SE:

    2. Moos. 3:14:
    Jumala sanoi Moosekselle: "Minä olen se joka olen." Hän sanoi vielä: "Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: 'Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.'"

    Jumalalla ei ole nimeä, hän on vain itse olevaisuus =)

    VastaaPoista
  6. Mmhh Jumalako on SE... eihh kun Kingin pelle on IT suom. SE.
    Jumala on ylin ja tosiaan en ikinä ole ajatellut kai että hän..
    Miksi en, siksi että olen pitänyt Jumalani omana, ei siis ole ollut tarvetta puhua kellekkään siitä.. (no nyt se tuli, se.. siitä)

    -C

    VastaaPoista