Siunaamisen vaikeus

ELÄIN JA IHMINEN
Aiemmin kirjoitin joulujuhlista ja joulukirkosta, nyt aloitan myös joulukirkosta, tarkemmin ottaen koirien joulukirkosta. Toisille koira on kuin perheen jäsen, mutta jotkut kokevat koirien joulukirkon alentavana.

Eräs kritiikki:
Siunaus on hyvin henkilökohtainen yhteys seurakuntalaisen ja seurakunnan työntekijän välillä. Voisi sanoa niin, että koiria siunaamalla kunnioitus ihmistä kohtaan laskee.

Tämä samainen henkilö uhkasi jopa erota kirkosta, koska tuntee joutuneensa kirkon silmissä koirien kanssa samalle viivalle.

1. Moos. 1:26:
Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu."

Raamatun alussa eläin ja ihminen on kyllä eri viivalla, mutta Raamatun kertomuksien loppupuolella tilanne voi olla jo toinen, kun uusi taivas ja maa on luotu.

Jes. 11:6-9:
6. Silloin susi kulkee karitsan kanssa ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen, vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä ja pikkupoika on niiden paimenena.
7. Lehmä ja emokarhu käyvät yhdessä laitumella, yhdessä laskeutuvat levolle niiden vasikat ja pennut, ja leijona syö heinää kuin härkä.
8. Ja imeväinen leikkii kyyn kolon äärellä, vastikään vieroitettu lapsi kurottaa kättään kohti myrkkykäärmeen luolaa.
9. Kukaan ei tee pahaa, ei tuota turmiota minun pyhällä vuorellani, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan.

Jesajan tekstistä voi käsittää ettei kukaan enää ole kenenkään vihollinen ja yläpuolella, kun Pahuus on kaikonnut. Tosin pikkupoika paimentaa vasikkaa ja leijonanpentua, mutta miksi? Leijonatkin syö heinää, eikä kukaan tuota turmiota. Ihmisetkin istuttavat viinitarhoja ja nauttivat itse niiden hedelmän, joten lihaa tuskin enää silloin syödään (Jes. 65:21).

Välihuomio: Luomiskertomus antaa ihmiselle luvan syödä vain kasvikunnan tuotteita. Karjaeläimet kyllä mainitaan, mutta niiden muuttamista ravinnoksi ei mainita mitään.

Ihmisen ja eläimen ero on se, että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, eläintä ei. Syntiinlankeemuksen jälkeen ihminen tiedosti Hyvän ja Pahan, eläimillä ei ole tätä tietoa?

1. Moos. 1:31:
Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää.

Jumala loi vain hyvää, ei pahaa. Näin ollen eläimiä on ainakin paikassa/tilassa, jossa ei ole murheita ja kipuja. Tarkemmin kun lukee Luomiskertomusta, niin huomaa erikoisen jutun. Jumala siunaa sanallisesti vesien ja taivaan eläimet sekä ihmisen, mutta siunausta ei erikseen mainita maalla olevien eläimiä kohdalla, mutta täytyy varmaan olettaa, että nekin siunattiin - miksi niitä ei oltaisi siunattu? Mutta niin, Raamattu on kirjoitettu ihmistä varten, eikä eläimille. Raamatussa eläin on marginaalisessa sivuroolissa. Eläimessä virtaa elämä, kuten ihmisessäkin ja eläimen syntyminen on yhtä ihmeellistä kuin ihmisen syntyminen, joten eiköhän Jumala katso eläinten perään myös.

IHMINEN
Mikäli eläimen siunaaminen on ongelmallinen asia, niin toisinaan sitä tuntuu olevan myös ihmisenkin kohdalla. Kun ihminen kuolee, niin hänet haudataan eli siunataan hautaan. Mikäli tahtoo tuhkauksen, niin silloin homma on mutkikasta, ruumista kuljetetaan ympäriinsä.  Kuoleman jälkeen päädymme kylmäsäilytykseen (ruumishuone), josta arkkuun ja kirkkoon siunaukseen. Kirkosta tuhkattava ruumis arkkuineen päätyy jälleen kylmäsäilytykseen, odottamaan tuhkausta. Tuhkauksessa poltetaan ruumis ja arkku, jonka jälkeen tuhka päätyy tuhkauurnaan. Tämän jälkeen omaiset hakevat tuhkauurnan ja voidaan suorittaa uurnahautaus.

Välihuomio: Uurnahautaamisesta käytetään myös termiä "uurnan kätkemistilaisuus", kuulostaa jotenkin oudolta.

Helpompaa olisi, jos ruumiin voisi tuhkata ennen ruumiin siunaamista. Kylmäsäilytyksestä ruumiis päätyisi suoraan tuhkaukseen, josta tuhkauurnan voisi viedä kirkkoon siunattavaksi ja sen jälkeen heti hautaan tai jättää siroteltavaksi muistolehtoon. Tällainen looginen toiminta on kirkolle hyvin hankalaa, koska tuhkattava ruumis täytyy olla arkussa, kun ruumis siunataan. Kirkon näkökulmasta tuhka ei ole sama asia kuin arkussa oleva ruumis. Kirkolle tuhkien siunaaminen on lähes pakanallista touhua.

Arkkipiispa Tapio Luoma otti myös kantaa ja tuumasi, että missään tapauksessa tuhkatun ei tule jäädä vaille siunausta. Luoma viittaa Kirkollisten toimitusten oppaaseenkin, jossa mainitaan Hautaan siunaaminen ja tuhkaus -kohdassa:

Hautaan siunaaminen tapahtuu ennen tuhkausta. Jos painavat syyt puoltavat päinvastaista menettelyä, ei siihen ole estettä.

Koska oppaan ohjeistus oli/on hyvin niukka, piispainkokous tarkensi sitä vuonna 2017 seuraavasti:

Painavia syitä ennen siunausta tapahtuvalle tuhkaukselle voivat olla: maantieteellisen etäisyyden aiheuttama kohtuuton kuljetusmatka ja terveydelliset syyt sekä muut painavat tapauskohtaiset syyt.

Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian professori Jyrki Knuutila on eri mieltä kirkon yleisen näkemyksen kanssa. Hänen mukaansa uurnahautajaisiin ei ole mitään estettä. Hän korostaa, että kristinuskon kannalta ei ole väliä, siunataanko vainaja arkussa vai tuhkana. Nykyinen tapa on vain juurtunut kulttuuriimme.

Ruumis on ruumis myös tuhkana, jos minulta kysytään. Taidan jälleen läikyttää liikaa jonkun kahvikuppia, kun totean, että kirkko vastustaa taikauskoa, mutta kumminkin itse toteuttaa taikauskoa. Taikuus alkaa Pyhällä kasteella, pappi valaa kastettavan päähän vettä kolme kertaa. Kastevesi on tavallista, puhdasta vettä. Jumalan sanaan liitettynä se on pelastavaa vettä, sillä se pesee meidät puhtaaksi kaikesta synnistä. Taikuus päättyy hautajaisiin, jossa pappi tekee maan tomusta ristin arkun päälle. Nämähän ovat kuin loitsuja, jos niitä ei tehdä, niin ei tapahdu jotain, jota emme voi todistaa tapahtuneeksi - voimme vain uskoa, että rituaalimme tehoaa.

Jos emme saa Pyhää kastetta tai arkkumme päälle ei tehdä tomuristiä, niin mitä meille tapahtuu? Yleisin vastaus taitaa olla Kadotus. Eikö juuri tällainen ole taikauskoa? Kirkko nojautuu rituaaliseen palvontaan, jota itse vastustaa.

Osa papeista siunaa tuhkauurnankin ilman painavia syitä, miksi tästä ei ole kuulunut tulevan mitään sanktioita? Jos pappi vihkii samaa sukupuolta olevan parin, niin johan tuomiokapituli kutsuu.

Lisäys 15.2.2020:
Luomiskertomuksessa annettiin lupa syödä vain kasviksia, tämä ohje oli voimassa Nooaan ja Vedenpaisumuksen päättymiseen asti eli noin 1657 vuotta - Vedenpaisumus alkoi vuonna 1656 Aadamin syntymän jälkeen.

Jumala teki liiton Nooan kanssa.

1. Moos. 9:1-3:
1. Jumala siunasi Nooan ja hänen poikansa ja sanoi heille: »Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa.
2. Kaikki villieläimet ja taivaan linnut, kaikki maan päällä liikkuvat eläimet ja meren kalat pelkäävät ja säikkyvät teitä; ne on annettu teidän valtaanne.
3. Teidän ravintonanne olkoot kaikki olennot, jotka elävät ja liikkuvat. Ne kaikki minä annan nyt teille, niin kuin annoin teille vihreät kasvit.

Vedenpaisumuksen jälkeen saimme alkaa syödä myös lihaa.