Joulutarina 2019

LUKUOHJEITA
En tiedä, että onko tarina hyvä, jos siihen tarvitaan lukuohjeet, mutta ehkä nyt on parempi vähän ohjeistaa. Tämän kertainen joulutarina on epäsuora tarina, mutta kuten ennenkin, niin mukana on faktaa ja fiktiota. Tässä tarinassa on välissä faktatieto-osuuksia, jotka on sisennetty ja niiden otsikko on sinisellä ja teksti vihreää, ne syventävät itse tarinaa. Tarinaosuudet, jotka ovat faktionia (faktaa ja fiktiota) ovat otsikoitu punaisella ja teksti on tummaa.

ALKUSANAT
Kun kirjoitin Pakkoruotsi osana Suomen historiaa -kirjoituksen, niin silloin oli mielessä myös kirjoittaa Saamelaiset osana Suomen historiaa -kirjoitus. Syväluotaavaa kirjoitusta saamelaisista en ole osannut kirjoittaa, mutta olkoon tämä joulutarina eräänlainen kevyt korvike sille - on mukana hitunen kannanottoakin.

Tässä välissä sammuta kaikki turhat valot, lue tämä tarina rauhassa jouluvalojen hämäryydessä.

Korvatunturi ja joulupukki, kaikki tietävät, että ne kuuluvat jouluun. Korvatunturista riittää tarinoita, mutta harvat ovat tulleet ajatelleeksi, että joulupukin hallitsemaan jouluun liittyy varjopuolikin. Niin kuin yleensäkin maailmassa kilvoittelevat hyvyys ja pahuus, samoin on joulunkin suhteen - kaikella on vastavoima. Laulussa sanotaan "Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta. Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta".

Korvatunturi on sinulle tuttu, mutta oletko kuullut Joulutunturista? Et ehkä ole. Noin 200 kilometriä Korvatunturilta pohjoiseen päin, Suomen rajan Vätsärin erämailla sijaitsee Joulutunturi. Joulutunturin alkuperäinen inarinsaamenkielinen nimi on Juovâlâhtuodâr, joka ei viittaa mitenkään jouluun. Saamenkielinen nimi viittaa tunturiin, joka on rakkakivikkoinen - voi verrata ns. pirunpeltoon. Joulutunturi-nimi on siis suomenkielisten käännösvirhe, mutta ei anneta sen nyt häiritä.

Kerron nyt teille hieman toisenlaisen tarinan joulusta, joka on muutakin kuin tunturia, lunta ja rauhan valtakuntaa...

KELOMÖKKI ERÄMAASSA
Joulukuun alussa vinkka riepottaa lapin erämaita, tuuli tuiskuttaa lunta halki kairojen. Tiettömien taipaleiden takana häämöttää erämaassa vanha harmaa säiden piiskaama kelomökki. Kelomökki on niin syvällä erämaata ettei sinne eksy ihminen, jos onkin eksynyt, niin hänestä ei olla kuultu sen koommin.

Öisellä taivaalla kuu valaisee erämaan lumihanget, hangella on kuin pieniä timantteja, kun valo osuu pieniin lumikiteisiin paukkupakkasessa. Kitukasvuiset männyt lankeavat varjonsa hangille, varjot kuin elävät tuulessa ja tuiskussa.

Yön hämäryyden keskellä harmaan kelomökin raskas ovi narahtaa auki ja ovesta astuu tummavarjoinen hahmo. Pureva pakkanen saa hahmon hengityksen höyrystymään. Kuunloisteeseen astuessaan, paljastuu hahmon olemus. Hahmo on raavasta miestäkin kookkaampi körmyniskainen lihaskimppu - petomaisia piirteitä. Sillä on seitsemän miehen voimat, mutta liikkuu kömpelösti. Yllään hahmolla on eläinten nahoista tehty vaateriepu, leveällä vyöllä roikkuu hopeinen veitsi, johon kuunloiste välillä tuikkii. Härkämäistä päätä kruunaa suuret sarvet, punahehkuiset silmät kiiluvat yössä. Suu sillä on kuin sudella. Tämä kalman hajuinen hirvittävä ilmestys tunnetaan nimellä joulustaalo.

JOULUSTAALO
Joulustaalo on saamelaisen mytologian olento, kuin anti-joulupukki. Tosin kekripukissa oli staalonin piirteitä, aikojen saatossa kekripukki muuttui vähitellen joulupukiksi, jonka me nykyään tunnemme.

Staalon sanotaan olleen hirviömäisyyden lisäksi, kömpelö sekä vähän tyhmä. Kömpelyyden ja tyhmyyden staalo yritti korvata voimallaan. Staalo haastoi saamelaisia poromiehiä painiotteluihin tai puukkonujakoihin. Vaikka staalo oli tyhmä, niin sen sanottiin olevan rikas - ryöstänyt voimallaan aarteita itselleen. Staalo saattoi nujakassa tarjota ihmiselle omaa hopeistaan veistään, mutta siihen juoneen ei pitänyt langeta, koska staaloa ei voinut surmata hänen omalla veitsellä. Joidenkin rikkaiden poromiesten kerrotaan päihittäneen staalon ja saaneen näin varallisuutensa. Staalon vierellä kulkee aina koiraeläin, joka tuli myös surmata staalon jälkeen. Jos staalonin koiraa ei surmannut, niin se nuoli staalon haavat umpeen ja staalo heräsi eloon. Kerrotaankin, että staalon koira olisikin staalon todellinen sielu.

Staalon alkuperä on hieman epävarma, joko se on Kuun poika (saamelaisille Kuu on miespuolinen - Mánnu). Toinen vaihtoehto on, että muinaisina aikoina noita olisi nostattanut staalon maan savesta ja tomusta (jotenkin tulee mieleen Raamatun alkusivut). Juutalaisessa mytologiassa on Golem, joka on savesta muodostunut jättimäinen olento.

Joulustaaloa ei kannata suututtaa eli joulun aikaan ei kannata meluta. Jos joulustaalo suuttuu, niin se saattaa napata lapset säkkiinsä ja viedä mukanaan. Pahimmassa tapauksessa joulustaalo syö ilkeät lapset tai imee rautaputkellaan aivot ja veret. Näillä tarinoilla saamelaiset ojensivat lapsiaan ja tavallaan suojelivatkin. Mikäli pihapiirissä lapsi leikki, niin missään tapauksessa ei saanut mennä pimeän metsän puolelle, koska siellä odotti joulustaalo ja saattoi viedä lapsen mennessään.

Olet saattanut kuulla Näkistä, joka vie ihminen veden äärellä. Näkki on suomalaisessa mytologiassa  naispuolinen henkiolento, joka houkuttelee ihmisiä veteen. Joulustaalon lisäksi saamelaiset tuntevat Vesirukka-olennon. Vesirukka on hukkuneen sielu, joka yrittää houkuttaa muita hukkumaan.

Joulustaalo liikkuu raitolla, johon se on valjastanut metsän eläimiä hiirestä karhuun. Yleensä raito (pohjoissaameksi ráidu) tarkoittaa ahkiota vetävien porojen muodostamaa jonoa. Joulustaalo käyttää porojen sijaan muita eläimiä. Koska joulustaalon raitoa saattaa vetää myös hiiri (on ensimmäisenä), niin silloin lähiseudun polut ja tiet on pidettävä joulun aikaan hyvässä kunnossa ja puhtaina - oksat ja muut esteet pois. Samoin asuinsijoiden pihat siivotaan, ettei joulustaalo joudu pysähtymään sotkun vuoksi ja suutu. Näin ollen jouluna on parempi olla kiltisti ja siivota paikat jouluksi.

RAITO JA SUDET
Nyt joulustaalo löntystää suurelle ahkiolleen kelomökin ovelta. Vierellään sillä on karmaiseva ja suuri susi, joka pitää joulustaaloa isäntänään, mutta metsän muut eläimet alistuvat kunnioittamaan joulustaalon sutta.

Ahkion vieressä joulustaalon suuri susi alkaa ulvoa, ääni kantautuu kauaksi erämaan yössä. Tämä on lähellä olevalle susilaumalle merkki, lauma alkaa juosta kohti joulustalon kelomökkiä. Siinä lumi pöllyää ja sopulit juoksevat koloihinsa piiloon, kun suuri susilauma viilettää pitkin erämaata.

Kelomökillä susilauma alistuu, kun joulustaalo valjastaa ne vetämään suurta ahkioonsa. Omaa suurta sutta joulustaalo ei valjasta, vaan se taittaa matkaa ahkion vierellä - vartioi selustaa. Harmaa kelomökki jää taakse, kun joulustaalon raito lähtee matkaan, kadoten yön hämäryyteen.

6,66 PORONKUSEMAA
Joulustaalo lähti tehtävämatkalle, jonka se oli tehnyt jo lukuisina vuosina. Joulun korkein voima eli joulun Henki oli satoja vuosia sitten määrännyt joulustaalolle tämän erikoisen määräyksen. Joulustaalo ei suinkaan lähtenyt jakamaan joululahjoja, lahjojen jakaminen oli määrätty joulupukille.

Joulustaalon tulee tehdä noin 6,66 poronkuseman matka erämaassa Joulutunturille, jossa sijaitsee ihmisiltä salattu seita eli pyhä palvontapaikka, jonka tietävät vain joulukansa. Tämän seidan voi nähdä vain ne, joilla on joulutietoisuus sisimmässään.

UKKO ON ÄIJÄ
Saamelaisten Saamenmaa on osaksi Suomen Lappia, mutta myös Ruotsin ja Norjan pohjoisosia. Suomessakin puhutaan kolmea saamen kieltä: pohjois-, inarin ja koltansaamea. Tästä johtuen samoilla asioilla voi olla monta eri nimeä - joista tällainen amatööri suomalainen menee helposti kujalle.

Saamelaisille tärkeä Jumala oli Äijjih, joka tunnettiin myös nimillä Horagállis ja Tiermes. Äijjih tarkoittaa vanhaa miestä (äijä) ja (hora)gállis tarkoittaa Ukkoa. Horagállis-nimen alku "Hora" arvellaan johdetun skandinaavisen mytologian Thor-jumalasta. Thor oli ukkosenjumala, samoin myös saamelaisten Ukon/Äijän sanotaan olleen ukkosenjumala. Ukon ohella mainitaan myös Taivaan jumala Radien, mutta Radien taitaa olla jo saanut kristillistä kosketusta, koska se miellettiin Isän, Pojan ja Vaimon kolminaisuudeksi - kristillinen kolminaisuusoppi. Näin ollen itse pidän Ukkoa puhtaampana esikristillisenä Jumalana (ennen uskonpuhdistusta).

Ukko-ylijumala on varmaan tuttu ilmaisu ja vielä tutumpi ilmaisu on "ukkonen" eli Ukko-jumala vaikuttaa edelleenkin Suomessa.  Ennen kristinuskoa ei juhlittu juhannusta, vaan silloin vietettiin Ukon juhlaa. Ukko taitaa olla vanhin tunnettu jumaluus Suomen alueella. Usein näkee sanottavan, että Ukko-nimitys on kiertoilmaisu, koska Jumalan oikeaa nimeä ei uskallettu turhaan sanoa. Ukon oikea nimi olisi ollut balttilaisperäinen Perkele, mutta suomalainen arkeologi ja emeritusprofessori Unto Salo ei liittäisi Ukkoa ja Perkelettä samaksi jumaluudeksi. Onhan Perkeleellä nykyään huono kaiku, koska kristityt yhdistivät Perkeleen Raamatun Paholaiseen.

Ukko (inarinsaameksi Äijjih) oli inarinsaamelaisten tärkein Jumala. Inarijärven Ukonselällä sijaitsee Ukko-Jumalalle omistettu Ukonsaari (Ukonkivi), joka oli saamelaisille pyhä seita eli palvontapaikka. Saarella Ukkoa palvottiin 1800-luvun lopulle asti.

Inarijärven eteläpuolella on Ukonjärvi, jossa on Ukko-saari. Ukonjärven pohjoispuolella kohoaa seitavaara Akku eli Ákku eli Akka. Saamelaisille Akka oli Ukon puoliso, Akka oli naispuolinen jumaluus.

Ukonjärven Ukko-saarelta johtaa tarinoiden mukaan järvenalainen tunneli Akan luo (Akku-seitavaaralle). Tunnelin kautta Ukko ja Akka puhelivat toisilleen. Toisen tiedon mukaan tunneli on sen verran maaginen, että sitä pitkin voisi kulkea vain, jos tajunnan tila on jotenkin muuttunut. Näin ollen tunnelin voi ehkä löytää vain lapinnoita (noaidi) eli šamaani. Kartan mukaan tunnelilla olisi pituutta noin 5 kilomeriä, jos joku sen löytää.

Ikävä kyllä oli aikakausi, jolloin saamelaista kulttuuria yritettiin hävittää Suomesta. Saamenkieli täytyi korvata suomella ja kristinusko jyräsi vanhat uskomukset haltijoihin ja maahisiin. Lestadiolaisuuden perustaja Lars Levi Laestadius oli saamelainen äitinsä puolelta ja näin ollen tiesi hyvin saamelaisten uskomukset. 1840-luvun jälkeen, kun lestadiolaisuus syntyi, niin se levisi saamelaisten avulla pohjoisessa Suomessa sekä pohjois-Ruotsissa ja -Norjassa. Laestadius oli ovela, hän alkoi sekoittaa Raamattua ja saamelaisten mytologiaa keskenään. Saamelaisille alettiin opettaa muun muassa, että maahiset ovatkin Aatamin ja Eevan lapsia. Maahisia oli niin paljon, että Aatami ja Eeva häpesivät lapsimääräänsä ja piilottivat suurimman osan lapsistaan (maahiset) maan alle. Aatami ja Eeva ei halunnut, että Jumala näkee heillä niin paljon lapsia. Tällaisilla Raamatullisilla tarinoilla pyrittiin saamelaisten uhontavan vanhat uskomuksensa. Hiukan ristiriitaista nykytilanteeseen, lestadiolaiset suosivat suurperheitä. Muistaakohan enää monikaan lestadiolainen näitä Laestadiuksen ihmeellisiä oppeja tai sitä, että hänen Jumala oli feminiininen, jolla oli rinnat (Äitimaa).

Nykyään ihmiset ovat unohtaneet joulun todellisen sanoman, lokakuusta lähtien ostohysteriaa. Ostohysteerikot eivät ikinä löydä Joulutunturin seitaa ja ne, joilla olisi mahdollisuus löytää, eivät päädy Joulutunturille.

JOULUTUNTURIN SALAINEN SEITA
Joulutunturilla on louhikkoista kivikkoa, pirunpeltoa. Kivikon halki kulkee tasoitettu kivipolku. Kivipolun päässä sijaitsee itse salainen seita. Seita-alue on tasoitettu kivilaatoilla, ylhäältä päin katsottuna alue näyttää suurelta pentagrammilta eli viisisakaraiselta tähdeltä. Keskiajan kristityille pentagrammi symboloi Kristuksen viittä haavaa. Kristuksella oli käsissä ja jaloissa naulat sekä rinnassa keihään pisto - viisi stigmaa. Viisisakaraisen tähtikuvion kärjet edustavat siis Kristuksen haavoja.

Joulutunturin seitapentagrammin keskellä on rujo kivistä kasattu koroke, jonka keskeltä kohoaa Lapin vanhin ja suurin kelottunut mänty eli honka. Tämä honka on karsikko eli vainajien puu. Karsikkopuun runkoon on kaiverrettu kuolleiden olentojen nimiä kuten Gorremaš, Skoarru, Cáráhus ja monien muiden saamelaisten olentojen nimiä. Seitapentagrammin ympärillä pirunpellossa on kiviröykkiöitä, jotka on karsikkopuussa mainittujen hautoja. Tällaisia kiviröykkiöhautoja sanotaan lapinraunioiksi.

KUUKKELI JA JOULUSTAALON SIELUNVELI
Erämaan yllä revontulet leimuavat, kun kuukkeli lehahtaa suuren karsikkopuun latvaan. Sieltä ylhäältä kuukkeli näkee koko komeuden, pentagrammin muotoisen seidan, jonka ympärillä on kiviröykkiöhautoja. Salaista seitaa ympäröi maaginen häkärä eli pakkassumu.

Kuukkeli tuumii - "Onpas sakea riekon pieru" - tarkoittaen pakkassumua.

Kuukkelin alapuolella karsikkopuun juurella murahtelee olento, joka voisi olla joulustaalon sielunveli, mutta se on joulustaaloa hieman häijympi. Se on joulustaaloakin suurempi, jolla on vuohipukin pää, suuret sarvet, tulenpalavat silmät. Ihmismäinen vartalo, mutta kuin vahvat härän jalat sorkkineen. Olennon olemus on kuin Paholaisella, mutta ei ole Paholainen, vaan Krampus.

KRAMPUS
Krampus on puoliksi vuohi ja puoliksi Paholainen. Joulustaalo on Krampukseen verrattuna pikkuilkimys vain, joulustaalo on älyllisesti lahjaton kömpelys. Krampus on demonisen viekas.

Alunperin Krampus olento ei liittynyt jouluun, mutta jotenkin kristinuskon aikana Krampus päätyi jouluun. Samoin staalo oli alkujaan vain suuri tunturin varjo, jolla ei ollut edes staalo nimeä, mutta vuosisatojen aikana staalo sai nimensä ja personoitui, lopulta ilmestyi staalon sivupersoona joulustaalo.

Krampuksen alkuperästä ei ole varmaa tietoa, mutta se tiedetään, että Krampus oli olemassa jo ennen kuin kristinusko saapui Eurooppaan - ennen uskonpuhdistusta. Moni tietolähde viittaa National Geographic -lehteen, jonka jutussa sanotaan, että Krampus olisi skandinaavisessa mytologiassa esiintyvän Hel-jumalattaren poika. Hel on alamaailman eli Helheimin valtiatar. Helin ruumis on puoliksi elävä (kaunis) ja puoliksi mädäntynyt (ruma).

En kuitenkaan ole löytänyt vahvistusta väitteelle, että Krampus olisi Hel-jumalattaren poika. Sen sijaan tuo väite näyttää syntyneen 2010-luvulla, kun vuonna 2012 ilmestyi Gerald Bromin fantasiakirja Krampus the Yule Lord, jossa esiteltiin Hel-idea.

Pohjoismaissa alamaailma on nimetty Helin mukaan. Norjan ja Ruotsin "Helvete" päätyi Suomeen muodossa "Helvetti".

Thor-ukkosenjumala astuu jälleen esiin, kun puhutaan Krampuksen alkuperästä. Thorin vaunuja veti kaksi vuohta, toisen nimi oli Heidrun. Valhallassa (sankarivainajien Taivaassa) Heidrun söi jonkin mystisen puun silmuja (jotenkin taas tuli Raamattu mieleen) ja tuotti maitoa, jota Taivaaseen nousseet sankarisotilaat joivat. Tästä muodostui Yule-vuohi-juhlat, joissa juotiin ja paljon. Yule-juhlat kuulostaa Suomen kekriltä.

Suomalaisen vanhan uskomuksen mukaan ukonilmalla kun jyrisee, niin silloin Ukko-Jumala jyristelee pitkin taivasta vaunuillaan ja viskoo salamoita.

Yule-vuohi alkoi jakaa lahjoja kilteille lapsille, tässä kohtaa kuulostaa siltä kuin mukaan olisi otettu kristillinen Pyhä Nikolaus -perinne. Pakanallinen ja kristillinen perinne sulautuivat. Jostain syystä Alppien ympäristössä haluttiin, että joulupukille on olemassa vastavoima, anti-joulupukki - Krampus. On olemassa kortteja, joiden kuvissa joulupukki ratsastaa vuohella. Joulupukki muistaa kilttejä lapsia ja Krampus rankaisee tuhmia lapsia. Ilman toista, ei ole toista - Jin ja jang.

Raamatun Sananlasku 13:24:
Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain.

Krampus saattaa piiskata lapsia koivuvitsoilla tai pahimmassa tapauksessa Krampus kiinnittää ilkeän lapsen kahleliekaansa ja vie mukanaan Helvettiin.

Ainakin vielä 1900-luvun lopulla lapsille sanottiin, että joulupukki tuo vain oksia, jos ei ole kiltisti. Tällainen pelottelu on tainnut vähentyä, kun päästiin 2000-luvun puolelle, vai pelotellaanko yhä näin lapsia?

Joulustaalon aluetta on Saamenmaa ja Krampus riehuu Alppien ympäristössä. Täytyy vielä mainita latinalaisissa maissa vaikuttava Coco-aave. Coco (tai naispuolinen Coca) on suojelusenkelin vastakohta. Se lymyää tummana varjona katonrajassa ja syö tuhmia lapsia tai siirtää lapset Helvettiin jotenkin mystisellä tyylillä. Näin ainakin Cocosta lapsille kerrotaan.

Miksi Krampus on karsikkopuun juurella? 1900-luku ei ollut Krampukselle suosiollinen, sitä yritettiin hävittää maailmasta. Jo 1100-luvulla Katolinen kirkko kielsi Krampus-perinteet ja muutenkin asenteet muuttuivat ajan saatossa - Krampus oli humpuukia. Krampus on lähellä Paholaista, joten Krampus ei kokonaan hävinnyt maailmasta, aina se löysi jonkin keinon nostaa päätään. Krampusta ei saada hengiltä.

Se mitä ei voida hävittää, se vangitaan, näin tehtiin Krampukselle. Joulun Henki antoi joulupukille keinot vangita Krampus. Krampus tuotiin Alpeilta Suomen Joulutunturille ja sidottiin kiinni seitapentagrammin karsikkopuuhun. Seitapentagrammi vie Krampuksen voimat, eikä se voi paeta.

Joulu Henki teki sopimuksen Krampuksen kanssa, Krampus päästetään vapaaksi joulukuun alussa muutamaksi päivää.

Laulun sanoin:
Tulkoon toivo kansoille maan, pääsköön vangit vankiloistaan. Uskon siemen nouskoon pintaan, olkoon rauha loppumaton.

Tätä sopimusta voi verrata juutalaisten riemuvuoteen (Jes. 61:1-2.) - vangit vapautuu ja kahleet kirpoaa. Joulukuun 5. päivä Krampus palaa Alppien ympäristöön kiusaamaan ihmisiä. Krampus riehuu vain yhden päivän, koska 6. joulukuuta on Pyhä Nikolauksen muistopäivä ja kuolinpäivä. 6. joulukuuta Krampus vangitaan aina uudestaan ja viedään Joulutunturille, jossa se on vangittuna seuraavaan joulukuuhun. 5.-6. joulukuun välinen yö tunnetaan Krampuksenyönä (Krampusnacht).

KRAMPUS VAPAUTUU
Seitapentagrammin keskellä, karsikkopuun latvassa katsoo kuukkeli alas, karsikkopuuhun sidottua Krampusta. Kunnes seitapentagrammin reunalta tupsahtaa esiin maagisesta pakkassumusta jättimäinen hirviökissa, joka tunnetaan nimellä joulukissa. Joulukissan perässä pakkassumusta juoksee ilkeän näköinen ja oloinen joulutonttu.

ISLANNIN 13 JOULUTONTTUA JA JOULUKISSA
Islannissa peikot ja haltijat ovat tärkeitä, niitä on kaikkialla. Islannin jouluun kuuluu 13 joulutonttua, jotka ovat enemmän tai vähemmän ilkeitä. 13 joulutonttua häiritsevät ihmisten joulua, ensimmäinen häirikkötonttu tulee 12. joulukuuta ja siitä eteenpäin päivittäin ilmestyy uusi häirikkötonttu 24. joulukuuta asti, jokainen häirikkötonttu mellastaa 13 päivää. Jouluaattona häiriköi siis kaikki 13 tonttua, mutta joulun jälkeen määrä alkaa laskea, kun ensimmäiset häiriköt lopettavat. Vuonna 1932 kirjoitetussa Jólasveinarnir -runossa mainitaan joulutontut (Joulupojat) nimeltä. Heillä jokaisella on kuvaileva nimi, joka viittaa heidän toimintatapaansa, kuten Ovenpaiskoja, joka tulee 18. joulukuuta. Ovenpaiskoja paiskii 13 yötä ovia, jotta talon asukkaat eivät voisi kunnolla nukkua.

13 joulutontun äiti on nimeltään Gryla, joka ei ole mikään joulumuori, vaan paremminkin vastenmielisen oloinen ja näköinen noitamainen ilmestys. Jouluna Gryla saalistaa tuhmia lapsia ja tekee niistä muhennosta padassaan - syö lapsia. Grylanilla on ollut kolme aviomiestä, joiden kanssa hänellä on ainakin yli 70 lasta. Grylanin nykyinen mies on patalaiska. Gryla on niin pahansuopa, että toisinaan islantilaiset syyttävät Grylania tulivuoren purkauksistakin.

Tähän kauhuperheeseen kuuluu vielä jättimäinen musta hirviökissa - joulukissa. Joulukissa saalistaa niitä lapsia, jotka eivät ole saaneet jouluksi uusia lämpimiä vaatteita. Jouluna on paras olla uusia vaatteita, muuten joulukissa tulee ja syö lapsen.

Joulukissalla saattaa olla yhteys Krampukseen, sillä joulukissankin alkuperä voi liittyä Thor-ukkosenjumalan vuohiin. Alkujaan islannissa on saattanut oleilla Yule-vuohi, joka sitten kristinuskon myötä muuttui vähitellen joulukissaksi.

Joulukissan perässä tullut joulutonttu on Islannin Ovenpaiskoja-tonttu. Kaiken tämän tapahtuman yläpuolella, karsikkopuun latvassa katselee Kuukkeli menoa.

Kuukkeli ajattelee - "Nyt menee mielenkiintoiseksi tämä touhu" - ja jää seuraamaan mitä vielä tapahtuu.

Peloton joulukissa tallustaa Krampuksen viereen ja alkaa raastimen karhealla kielellä nuolla Krampuksen poskea. Krampus on sidottuna karsikkopuuhun kiinni, eikä voi estää joulukissaa.

Ovenpaiskoja-tonttu ilkkuu Krampukselle - "Hei Krampus, onks kiva jumittaa siinä?"

Joulukissa oli karannut Islannista Suomeen, Ovenpaiskoja-tonttu oli pinkonut joulukissan perään ja nyt olivat päätyneet Joulutunturille.

Krampus ärähtää tontulle - "Ota kissasi ja häivy siitä vaikka  Kiritimatille... tai muuten paiskon teidät tunturiin, kunhan pääsen tästä vapaaksi! Haluatteko te nimenne tähän karsikkopuuhun!"

Ovenpaiskoja-tonttu meinasi jatkaa Krampuksen härnäämistä, mutta silloin pakkassumusta kuului kylmäävä vihellys. Ovenpaiskoja-tonttu tiesi heti, että mikä ääni se on. Metsästäjät ovat kertoneet, että vihellyksen voi kuulla vähän aiemmin kuin törmää karhuun. Tämä vihellys ei ollut karhun, vaan Joulustaalon. Tarinat kertoivat, että ennen joulustaalon kohtaamista saattaa kuulua kylmäävä vihellys.

Ovenpaiskoja-tonttu jähmettyy tuijottamaan ääntä kohti, kun pakkassumusta alkaa erottua susiraito ja joulustaalon hahmo. Silloin tontulle tulee kiire ja alkaa repiä joulukissaa hännästä, vaikka joulukissa onkin tonttua suurempi.

Joulukissakin huomaa joulustaalon saapuvan ja silloin tonttu hyppää joulukissaan selkään. Karvat pörröllään joulukissa lähtee juoksemaan sinne mistä oli tullutkin.

Karsikkopuun latvassa kuukkeli oli katsonut, kuinka joulukissa oli saapunut pakkassumusta Ovenpaiskoja-tonttu perässään ja ruvenneet ärsyttämään Krampusta. Kunnes seitapentagrammia kohti oli tullut joulustaalo ja Islannin kaksikolle oli tullut hoppu pois.

Joulustaalon susiraito saapuu pakkassumuverhosta näkyviin seitapentagrammiin ja kiertää karsikkopuun ympäri, pysähtyen Krampuksen eteen. Joulustaalon jättisusi jää seidan reunalle haistelemaan suuntaa, johon joulukissa oli tonttu selässään pinkonut.

Krampus ärjähtää joulustaalolle - "Vihdoinkin sinä taliaivo saavuit, päästä minut näistä kahleista!"

Joulun Henki oli antanut joulupukille keinot vangita Krampuksen, mutta joulu Henki myös salli joulustaalon vapauttaa Krampuksen joulukuun alussa. Samoin kuin Jumala sallii Pahuuden olemassa olon maailmassa tietyin rajoituksin.

Krampuksen kahleet voidaan murtaa vain joulustaalon hopeisella veitsellä. Vaikka Krampus ei koskaan kiittänyt joulustaaloa, kun se mursi Krampuksen kahleet joka vuosi, niin kumminkin joka vuosi tämä operaatio toistui. Niinpä jälleen kuunloisteessa hopeinen veitsi heilahti ja Krampus pääsi vapaaksi.

Krampus karjaisi luihin ja ytimiin pureutuvan äänen ja katosi kuin sumuna tuuleen - mennen Alpeille. Jolloin Alpeilla oleileva joulupukin tonttu sähkötti Korvatunturille Krampuksen olevan liikkeellä.

ARVOITUKSELLINEN KUUKKELI
Joulustaalo jäi yksin seitapentagrammiin Krampuksen kadottua paikalta. Joulustaalolla oli edessään matka takaisin omalle kelomökille 6,66 poronkuseman päähän. Joulustaalo ei tiennyt ettei hän suinkaan ole aivan yksin, oman jättisuden lisäksi karsikkopuun latvassa kuukkeli katseli joulustaaloa.

Kuukkeli päätti liidellä karsikkopuun latvasta alas ja istahti joulustaalon olkapäälle.

Joulustaalo pelästyi pientä kuukkelia ja kirkaisi kuin pienet tytöt - "Hui, kuukkeli!" - mutta heti pälyili ympärilleen ettei kukaan kuullut tai nähnyt, kun hän pelästyi kuukkelia.

"Hihihii..." - kuukkeli hihitti joulustaalon olkapäällä, peittäen siivillään nauravaa nokkaansa.

Jättisusikin hymyili, mutta vakavoitui heti, kun joulustaalo katsoi sitä vihaisesti.

Kuukkelia puolestaan joulustaalo puhutteli lempeästi hymyillen.

"Hei, pieni kuukkeli, tässä sinulle vähän syötävää" - ja kaivoi taskustaan siemeniä kuukkelille syötäväksi.

KUUKKELI
Kuukkeli, saamelaisittain guovssat on Suomen pienin varislintu. Lapissa nuotiopaikoilla retkeilijän seurana on ensimmäisenä kuukkeli - peloton ja sosiaalinen lintu. Kuukkeli on utelias ja helposti tulee olkapäälle syömään kädestä - kaikki ruokainen.

Saamelaisille kuukkeli on onnentuoja sekä sielulintu. Metsämiehen kuoltua, siirtyy hänen sielu kuukkeliin. Kuukkelissa voi olla myös suuren tietäjän sielu. Kuukkelia ei kannata surmata, se tietää epäonnea, kuukkelin pesän löytäminen voi tietää jopa kuolemaa. Kuukkelia kannattaa kunnioittaa, niin se tuo onnea elämään.

Kuukkeli vierailee retkeilijöiden nuotioilla ja kuulee kaikenlaisia juttuja. Kuukkelin läsnäollessa täytyy hieman miettiä mitä puhuu, sillä kuukkeli saattaa kertoa asioita seuraaville, jotka tulee nuotiolle - kuukkeli tietää paljon salaisuuksia. Kun kohtaat kuukkelin, kuuntele, onko sillä tarinoita kerrottavanaan.

Joulustaalo hymyili kuukkelille niin hyvin kuin vain hänen naamallaan pystyi. Joulustaalo olisi voinut huitaista kuukkelilta hengen, mutta joulustaalo tiesi, että kuukkelia tulee kunnioittaa, muuten voi käydä huonosti.. ja olihan joulustaalon mielestä kuukkeli ihan söpökin lintu.

Kuukkelin syötyään kupunsa täyteen joulustaalon olkapäällä, lehahti se jälleen lentoon ja jatkoi matkaansa. Samoin teki joulustaalo, suunnisti susilauman vetämänä takaisin kelomökilleen.

JOULUSTAALON LÄMMIN JOULU
Joulukuun päivät kuluivat kaamoksessa. 6. joulukuuta Krampus oli tuotu takaisin Joulutunturin seitapentagrammiin. 6. joulukuuta oli ollut myös Pyhä Nikolauksen muistopäivä, jolloin Korvatunturillakin muisteltiin joulupukin esi-isää. 6. joulukuuta oli ollut Suomen itsenäisyyspäivä, mutta se juhla ei hetkauttanut juurikaan joulustaaloa keskellä erämaata.

Joulukuun ajan joulustaalo oli kiertänyt Saamenmaata ja pelotellut lapsia. Tai paremminkin vain hiipinyt metsien laitamilla varjoissa. Joku oli saattanut nähdä vain suuren tumman varjon liikkuvan pellon reunassa ja olettaa, että joulustaalo siellä meni.

Vihdoinkin koitti jouluaatto ja joulustaalokin vietti joulua. Joulustaalon kelomökissä oli takassa lämmittävä tuli, mökin nurkassa käkkyrä kuiva kuusi, jonka oksilla roikkui pari lepakkoa koristeena - lepakot viettivät talven joulustaalon kelomökissä. Takan edessä makoili tyytyväisenä jättisusi.

Aamusella Korvatunturin joulutontut olivat tuoneet joulustaalon oven taakse perinteisesti jouluruoat - joulumuorin käskystä. Joulustaalo olisi joka vuosi halunnut kiittää joulutonttuja, mutta kun hän avasi oven, niin tontuista näkyi vain hiippalakkien kulkuset, kun ne pinkoivat nurkan taakse. Tontut pelkäsivät joulustaaloa, mutta joulustaalo vähän hölmönä ajatteli, että tontuilla on aina kiire, siksi juoksivat aina pois, kun hän avasi oven.

Jouluaattoiltana kuukkeli oli lennellyt lapin erämaassa ja haistanut savun. Näin yleensä kuukkeli löytää nuotion ja seuraa, mutta nyt tuo savu tulikin joulustaalon kelomökin savupiipusta. Kuukkeli lensi kelomökin pihaan, jossa oli troikka eli kolmivaljakko, kolmen hevosen vetämä reki. Kuukkeli tiesi ettei kolmivaljakko ollut joulustaalon, kelomökissä oli vieraita. Kuukkeli hypähti kelomökin ikkunalaudalle ja näki sisään. Joulustaalo vieraineen olivat suuren pöydän ääressä syömässä jouluruokia ja takassa oli tuli, takan edessä loikoili jättisusi.

Kuukkeli koputti nokallaan kelomökin ikkunaa, jolloin joulustaalo vieraineen huomasivat kuukkelin ikkunalla.

Joulustaalo sanoi iloisesti - "Sehän on kuukkeli!" - ja nousi pöydästä avaamaan kuukkelille ikkunan.

"Kuukkeli, tule sisään lämpimään viettämään meidän kanssa joulua" - ja niin kuukkeli lennähti lämpimään kelomökkiin.

Joulustaalon kanssa jouluateriaa söivät Venäjältä saapuneet pakkasukko ja hänen sukulainen lumityttö, he olivat tulleet venäläisellä kolmivaljakolla eli troikalla. Pakkasukko on etenkin venäläisen uudenvuoden hahmo, jota voi verrata joulupukkiin. Uskontoon liittyvien seikkojen vuoksi pakkasukko ja lumityttö jakavat lapsille lahjoja sekä toteuttavat salaisia toiveita 1.-7. tammikuuta välisellä ajalla - yleensä 1. tammikuuta. Näin ollen he ehtivät käymään joulustaalon luona 24. joulukuuta. Joulustaalon ei tarvitse yksin viettää joulua.

Joulustaalo laahusti takaisin pöydän ääreen istumaan ja syömään suurella puulusikalla riisipuuroa. Sisällä kelomökissä kuukkeli katseli ympärilleen, puujakkaran päällä oli joulupaketti, jonka joulustaalo oli saanut pakkasukolta ja lumitytöltä. Joulupaketista roikkui joulukortti, jossa luki "Hyvää ja rauhallista joulua". Joulustaalo oli saanut lahjaksi uuden karvalakin, jossa oli reiät hänen suurille sarvilleen - vihdoinkin karvalakki, jota joulustaalo pystyi käyttämään.

Kuukkeli hypähteli takan eteen, jättisuden viereen, kysyen -

"Ookko nää Fenrir?"

Takan edessä makoileva susi ei tajunnut mitä kuukkeli höpisi, mutta vaivautui raottamaan silmiään ja vastaamaan - "Olen susi... jättisusi".

Käkkyräkuusessa roikkuneet lepakot hihittivät keskenään - "Miks tuo kuukkeli puhuu Oulun murteella...".

Kuukkeli tyytyi vastaukseen ja alkoi luonteensa omaisesti höpisemään sudelle juttuja mitä oli viime aikoina kuullut erämaanuotioilla. Joulustaalo vilkaisi olkansa yli takan edessä olleita jättisutta ja kuukkelia, kaikilla näytti olevan ystävä jouluaattoiltana.

KRAMPUS JA JOULUENKELI
Joulutunturin salaisella seitapentagrammilla, sidottuna kiinni karsikkopuuhun murahtelee Krampus yksinään. Ei Krampuskaan ole tuomittu yksinäiseen jouluun, vaan joulun Henki lähettää jouluenkelin Krampuksen luo, joka alkaa laulamaan -

"Tulkoon rakkaus ihmisrintaan, silloin joulu luonamme on."

Krampus vastaa - "Mä toivon vain, vain jouluntaikaa, et sydän ois ees hetken aikaa huoleton ja joulu tois tuon hetken toivon. Jos myötä tuon yötuulen lauhan joulu tois taas mielenrauhan rahtusen maailmaan sekavaan..."

LOPPUSANAT
Kuuntele hiljaaa... kuuletko... selkäsi takana kuin joku iso olento hengittää. Voit ehkä tuntea niskassasi sen hengityksen. Oletko varma, että haluat katsoa taaksesi... mikä se on...

Nukkukaa hyvin lapset.