Ja Prometheus-leirit
Vuonna 2023 rippikoulun kävi 73,3 prosenttia 15-vuotiaiden ikäluokasta. Uskonnollisesti sitoutumattomille Prometheus- eli protuleireille osallistui viime kesänä lähes 1000 henkilöä, mikä on n. 1,5 prosenttia 15-vuotiaiden ikäluokasta.
Merikarvialla rippileiri eskaloitui erikoisesti. Rippileiriä vetäneen kirkkoherran sanotaan olleen humalassa ja puhuneen ahdistavia epäasiallisuuksia.
Rippileirille oli jopa soitettu poliisit (jotka eivät tulleet) ja rippileiri keskeytettiin konfliktin vuoksi. Lopulta kirkkoherrasta tehtiin rikosilmoituskin.
PÄIVÄRIPPIKOULU 1990-LUVULLA
Itse olin rippikoulussa 1990-luvulla, kävin ns. päivärippikoulussa, en mennyt siis rippileirille. Päivisin käytiin seurakuntatalolla klo 9-15.
Itse osuin mielenkiintoiseen "vuosikertaan", kaikki lähiseudun skinheadit (skinit) ja muuten vaan "mummonpotkijat" päätyivät minun kanssa samaan rippikouluun. Osaa heistä en ollut ikinä nähnytkään, mutta tarinoita heistä kyllä olin kuullut - kannattaa väistää, jos vastaan tulee jne. Tällaisessa rippikoulussa olin, minä joka olin melko hiljainen ja rauhallinen.
Tapahtumia riitti ainakin. "Takarivin kauhut" heitti huoneen etuosaan, papin pään viereen, seinään virsikirjan. Yhtenä päivänä intoutuivat potkimaan toisiaan. Eräs päätti kerran ruokatunnilla alkaa juoda kaljaa. Rippikoulun lopussa otettiin yhteisvalokuva ja ohjeistettiin, että hiukset täytyy olla siististi. Muutama "neropatti" ajeli ennen kuvausta päänsä kaljuksi ja kysyi "Onko nyt hyvä?". Kaikenlaista tapahtui, mutta se oli vielä sitä aikaa, ettei poliisia soitettu paikalle jokaisen "pikkurisauksen" vuoksi. Pahimmat tapaukset vain erotettiin rippikoulusta tai he itse jätti sen kesken.
Selvisin elossa siitä rippikoulusta.
RIPPILEIRI 1960-LUVUN LOPULLA
Eräs sukulainen on kertonut tarinaa hänen rippileiristä. Hän asui Pohjois-Pohjanmaalla maatilalla, jossa oli karjaa ja viljeltiin maata eli työtä riitti kaikille. Jostain ihmeen syystä hän päätyi eri paikkaan rippikouluun kuin muut seudun nuoret. Yksi syy saattaa olla, että hänen rippileirillään pystyi suorittamaan rippikoulun nopeammin tai jotain. Ei maatilalla ollut aikaa olla turhaan edes rippikoulussa.
Sukulaiseni oli päätynyt Oulun Kelloon (kylä), Kellonkartanoon rippileirille. Kellonkartanon oli saanut itselleen Suomen Raamattuopiston Säätiö (SROS) vuonna 1962.
Ote Kellonkartanon historiasta:
Alkuvaiheissa toiminta oli voimakasta ja herätyshenkistä ja sen jälkeen on ollut nousun ja laskun vaiheita.
Sukulaiseni oli vain päätynyt SROS:n rippileirille tietämättä, että mikä se SROS oikeastaan on. Sukulaiseni ei ollut mitenkään ns. uskovainen, vaan normaali tapakristitty. Pohjois-Pohjanmaa on tunnettu lestadiolaisista, mutta sukulaiseni ei ollut edes lestadiolainen.
Pian sukulaiselleni oli alkanut selvitä, että minkälaiseen paikkaan hän oli joutunut. Kyseisellä rippileirillä harrastettiin uskonnollista aivopesua. Paras esimerkki on kun leiriläisten nukkuessa yöllä, huoneeseen tuli isosia kuiskimaan Jumalan Sanaa (oletan että kuiskivat). Tuskin nykyään tällainen aivopesu saisi kovin kauan jatkua.
Jonain päivänä rippileiriläiset olivat tehneet retken johonkin ja pysähtyneet huoltoasemalle matkalla. Huoltoasemalla oli ollut jukeboxi, joku leiriläisistä oli laittanut soimaan Kirkan Hetki lyö -kappaleen.
Kun rippileirin pappi oli kuullut Hetki lyö -kappaletta, niin oli hän lyönyt nyrkkiä pöytään ja suuttunut:
Tuskin tällainenkaan käytös olisi nykyään ihan sallittua.
Tällaisia rippikoulumuistoja tällä kertaa.
Lue myös:
Kirkon kuolinkorinoita
"Edellisen kerran Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli erotti papin pappisvirasta syyskuussa 2022. Syynä erottamiseen oli papin esiintyminen humalassa kolmissa hautajaisissa. Yksiin hautajaisiin pappi saapui niin kovassa humalassa, että paikalle kutsuttiin poliisi."
VastaaPoistaMikä nuita pappeja riivaa, kirkkoviunat vai, hyvä että asioihin puututaan ja katkolle juopot papit.
Itse kävin riparin leirillä, ei valittamista, osa ystävistä kävi iltaisin riparia, melkein minäkin, mutta rippileiri oli hyvä kokemus.
Yksi ystävistäni jätti iltariparin väliin, aloitti kyllä, mutta syystä x lopetti kesken, sanoi että sitä lopettamistietoa ei ole kirkolla, kun pääsi kummiksikin.
"Kummit ovat vanhempien kutsumia seurakunnan edustajia, jotka ovat käyneet rippikoulun ja heidät on konfirmoitu."
Kummiuskin on jokin jäänne, ei kukaan kummi anna kummilapselle uskonnollista kasvatusta, eikä kummin tarvi olla lahjakone tai käytetään vain hyväksi.
Onko vielä joku joka ajattelee että kummius päättyy esim ripariin?
Sain kastejuhlista eteenpäin aina yhden lusikan, pienenä ajattelin niissä on virhe aivan weird päivämäärä, ne lusikat on yhä mulla.
Aikamoista ollut sukulaisesi riparilla, Hetki lyö, viime hetki lyö
Kukaan aikaa lahjomaan ei käydä voi milloinkaan. RIP Kirka.
Enää tänä #metoo aikana, mikä tahansa mene läpi, ainakaan juopot papit tai aivopesijät.
Rippikoulupäättyy konfirmaatioon, mutta monikohan nuori ymmärtää, että mikä se oikeasti onkaan. Konfirmaatio on kasteen (joka usein saadaan vauvana) jatko-osa. Kastettu on vasta seurakunnan jäsen ja konfirmaatio on tavallaan kasteen vahvistus, jolloin tunnustaudutaan kristityksi (täysivaltainen kirkon jäsen).
PoistaItse en ainakaan miettinyt rippikoulussa konfirmaation tarkoitusta, se oli vain joku ihmeen kaapujuhla, joka kuului juttuun. Minut tavallaan pakotettiin rippikouluun, ei ollut muita vaihtoehtoja - koska muutkin menee jne.
Minut on myös pakotettu kummiksi, koska "sääntöjen" mukaan kummeudesta ei voi kieltäytyä, jos kysytään. Kummeus (on kuulemma kunnia asia) ei pääty koskaan, pahempi kuin avioliitto. Ei ole olemassa mitään rituaalia, jolla voisi kumota kummeuden, avioliiton voi purkaa, mutta ei kummeutta.
Hieno nippelitieto. Kummi on kasteen todistaja, joka on latinaksi sponsor. Kummit ovat siis sponsoreita (tarkoitus muuttunut nykykielessä).
Minun kummilapsi tuntuu olevan ateisti tai jotain, mutta kumminkin taitaa käydä rippikoulun - koska niin kuuluu tehdä. Kummilapsi (tai hänen vanhemmat) ei ole koskaan minulta kysynyt uskonasioita, vaikka minullahan olisi kyllä tietoa vähän joka suuntaan (no, harva sukulainen edes tietää minun tiedon laajuutta - ei niitä kiinnosta) =)
Hienosti sanottu siellä perällä! Ajattelin itse riparilla että konfirmaatio on pyhä rituaali ja siltä se tuntuikin, mulla on kummilapsia viisi, ja olen sponssari kyllä.
VastaaPoistaOtan säännöllisesti hoitoon kummilapsia tarpeen mukaan, mutten ole mikään löllö osaan sanoa ei jos ei käy.
Mun eka kastejuhla jossa olin 17v ja serkkubaby, se makasi sängyllä ja pieraisi, ajattelin että osaako ne piereäkin, kuin gorillat jotka pörisee koko ajan.
Enoni sanoi että odotaha vaan pian sullakin on tuollainen(baby)
Varastin sukulaisbabyn 4kk ikäinen, hyvin meni vaikka vähän jännitin.
Ja terkkaritunnilla ope sanoi mulle älä kovin pian ala lastenvaunuja lykkimään.
Ope otti mut silmätikuksi ja ajatteli että mulla on lattajalat piti sitten ottaa sukat pois ja kastella jalat astua paperille, ihan normaali jälki tuli ope oli pettynyt-
Sama ope oli mein luokanvalvoja joka sanoi vanhempainillassa äidillenii että pidän kynttilää vakassa. (ettei muitakin hyödyttäviä tietoja pitäisi pitää vain omanaan vaan jakaa tiedon valoa toisillekin.)
Back aiheeseen, olen todella sponssari, kastejuhlissa annoin kastelahjan tietenkin. Kerran kotikotona ovellemme tuli weird mies ja lapsi, mies antoi lahjan.
Se oli hieno nukke, jälkeenpäin tajusin se mies oli mun kummi, onhan mulla vauvakirja jossa lukee kummien nimet, vaikka sukupuuhun kirjoitin kavereitani.
Kun mua pyydettiin kummiksi otin sen vastaan, velvollisuus sponssaa.
Sepäs se kun ei kiinnosta joka onkin jännä juttu. Olla kummitäti on aika hieno asia.
Siellä missä nuoria, on kännyköitä, riparileirillä se on tuonut ongelmia.
VastaaPoistaEräässä srk asiaan on puututtu siten että kännykkää ei saa käyttää ruokapöydässä, kun ruokailuja on viisi kertaa päivässä, kertyy mukavasti kännykkätöntä aikaa- Jo tuo on tuonut ihmeen suuren vaikutuksen. Jos nuoret saisivat olla kännykällä, he eivät puhuisi mitään toisille eivätkä tutustuisi.
Nyt siis kuuluu utelias puheensorina.
Kännyköiden vaikutus näkyy riparileirillä, miten vaikeaa on nuorten ottaa kontaktia toisiin.
Varmaan ensimmäinen sukupolvi joka tulee riparileirille valmiiksi peläten, etteivät tutustu kehenkään. He eivät ole saaneet harjoitusta toimia sosiaalisissa tilanteissa, koska niin monet ovat olleet lapsesta asti piilossa kännyköiden takana.