Ja kuritusväkivalta
Vuonna 2024 kirjoittelin kirosanoista Nyt kiroillaan niin maan perusteellisesti -kirjoituksessa. Tällä kertaa pohditaan, että mihin kiroilu voi johtaa.
Vuonna 2026:
Varhaiskasvatuksen työntekijä pesi lapsen suun saippualla Ylöjärvellä
Varhaiskasvatuksen työntekijän toistuva epäasiallinen käytös johti potkuihin Ylöjärvellä.
Vuonna 2018:
Äiti pesi pojan suun saippualla päiväkodissa
Tapaus päätyi rikostutkintaan, mutta poliisi lopetti rikostutkinnan.
Vuonna 2015:
Mies pesi tutun pikkupojan suun saippualla
Brittimies tuomittiin oikeudessa sakkoihin hänen pestyään kuusivuotiaan pikkupojan suun saippualla.
Vuonna 2015 Ilta-Sanomissa nähtiin otsikko Suun pesemisellä uhkailun toivoisi jäävän 1950-luvulle. Minäkin luulin sen jääneen viime vuosituhannen puolelle, mutta ei ole jäänyt. Aluksi täytyy kerrata historiaa.
KURITUSVÄKIVALLAN HISTORIAA
Ruumiillinen kurittaminen rangaistuksen keinona kiellettiin valtion tukemissa kouluissa Suomen laissa jo vuonna 1914. Yleisesti kuritusväkivalta kiellettiin ensimmäisen kerran Suomessa vasta vuonna 1984 lapsenhuoltolaissa. Eli kotona lapseen pystyi kohdistamaan kuritusväkivaltaa vuoteen 1984 asti, vaikka jo 70 vuotta aiemmin kuritusväkivalta oli kielletty kouluissa.
Mutta eipä se kielto rajoittanut kaikkia opettajia, koska ns. suuret ikäluokat (sukupolvi) muistaa, että vielä 1950-1960-luvuilla jotkut opettajat kohdistivat oppilaisiin kuritusväkivaltaa - puisella karttakepillä lyötiin sormille.
1970-luvun aikana tehtiin peruskoulu-uudistus, joka korvasi vanhan koulujärjestelmän, johon kuului kansakoulu, jatkokoulu, oppikoulu (koulutushaarat riippuivat, kuinka menestyi kouluissa ja oli rahaa maksaa). 1970-luvulla peruskouluaikana oppilaiden fyysinen kurittaminen loppui, mutta saattoi opettaja lyödä karttakepin pulpetin kulmaan niin kovaa, että karttakeppi meni poikki.
KURITUSVÄKIVALTA 1980-LUVULTA 2000-LUVULLE
Yleisesti lapsen kurittaminen kiellettiin laissa vuonna 1984, kun uusi laki tuli voimaan.
“ Raamattu, Sananl. 13:24 ja 18: Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan,
joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain.
Kuritonta odottaa köyhyys ja häpeä,
kunnia sitä, joka nuhteita kuulee. ”
“ Holhouslain 33 § - vuosina 1898-1982: Lapsi on kasvatettava jumalanpelkoon, hyviin avuihin ja siveyteen, niin myös taivutettava sellaisiin harjoituksiin ja toimiin kuin sen sääty, tila ja taipumukset vaativat. ”
Vuonna 1983 säädettiin uusi laki, joka tuli voimaan vuonna 1984. Ennen uutta lakia kurinpitoa ohjasi vuonna 1898 säädetty laki sekä Raamatustakin löytyy aiheeseen sopivia sananlaskuja.
Vitsa on ohut oksa tai risu, joka tunnetaan myös nimellä Koivuniemen herra. Raamattu kehoittaa kurittaa lasta jo varhain ja lyömään vitsalla (yleensä paljaalle pyllylle) lasta. Raamatun mukaan, jos vitsa ei heilu, niin se tarkoittaa ettei aikuinen välitä lapsesta. Holhouslaki käski opettaa lapselle jumalanpelkoa.
“ Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 1 § - vuonna 1983: Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää. ”
Kun lakia uudistettiin, niin muuttuiko mikään?
| ONKO LASTEN RUUMIILLINEN KURITUS HYVÄKSYTTÄVÄÄ | |
|---|---|
| Vuosi | Prosenttia |
| 1981 | 47 % |
| 1985 | 43 % |
| 2004 | 34 % |
| 2006 | 29 % |
| 2007 | 26 % |
| 2012 | 17 % |
| 2014 | 15 % |
| 2017 | 13 % |
| 2021 | 14 % |
| Keskiarvo miehistä ja naisista (kaikki). Lähde: Lastensuojelun keskusliitto | |
Vieressä on taulukko, josta selviää, että noin puolet vanhemmista hyväksyi kuritusväkivallan 1980-luvun alussa. Vuonna 1985 luku oli lähellä 40 %. vielä jopa 2000-luvun alussa kurituksen hyväksyi yli 30 %. Edes 2020-luvulla emme ole päässeet kokonaan irti kuritusväkivallasta.
Huom. miehet sallivat enemmän kuritusväkivaltaa kuin naiset.
1980-luvulla vitsa/piiska saattoi olla melko yleinen tyyli rangaista lapsia, mutta tukistaminen on varmaan ollut yleisin tyyli. Vuosina 2006-2007 noin 7 % vielä antoi piiskaa lapsille, vuonna 2014 piiskan osuus putosi 1 %:iin. 2000-luvun alussa noin 50 % tukisti lapsiaan, 2020-luvulla tukistaminen on pudonnut noin 20 %:iin.
Kovakourainen retuuttaminen laski 2010-luvun lopulla 14 %:iin, mutta jostain syystä se yleistyi 2020-luvun alussa yli 30 %:iin. Samoin väkivallalla uhkaaminen on lisääntynyt 2020-luvulla.
Huom. poliisilla on ollut piiska-autoja.
SAIPPUAA SUUHUN
Itse kuulun Y-sukupolveen eli milleniaaleihin, joiden lapsuus ja nuoruus oli 1980-1990-luvuilla, silloin kuuli aikuisilta uhkauksia "Pestäänkö suu saippualla?", jos sattui päästämään ärräpään. Suun peseminen saippualla uhkaus on pysynyt voimissaan pitkälle 2020-lukuakin, kuten tämän kirjoituksen alussa huomattiin. Kuritusväkivallan kieltävä laki tuli voimaan vuonna 1984, mutta kuten tilastoista voimme nähdä, niin milleniaalit saivat kuritusta uudesta laista huolimatta. Olen minäkin saanut piiskaa sekä on minua tukistettu varmasti vuoden 1984 jälkeenkin. Eihän silloin lapsi tiennyt mistään lakijutuista mitään, jotta olisi voinut vedota lakiin.
Vuoden 2025 lopussa uutisoitiin "Kiroilu vapauttaa estoista ja parantaa suoritusta" eli kiroilusta voi olla apuakin. Voi siis kiroillakin, kun sen tekee oikeissa paikoissa, eikä korvaa joka pilkkua kirosanalla.
YHTEENVETOA
Ennen opettajat hakkasivat oppilaita ja oppilaat pelkäsivät. Nykyään oppilaat hakkaavat opettajia ja opettajat pelkäävät oppilaita ja oppilaiden vanhempia. Joillakin vanhemmilla kurinpito on loppunut täysin ja sekään ei ole hyvä juttu - he pelkäävät lapsia. On nähty myös uutisointia päiväkotiväkivallasta, joka on hieman erikoinen ilmiö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti