Yhdysvaltalaisen tutkijan mukaan jotkut varhaiset kristityt uskoivat Jeesuksen olleen naimisissa. Mutta Yhdysvaltalaistutkijan papyruslöytö, jossa varhaiset kristityt mainitsevat Jeesuksen vaimon, epäilyttää monia kollegoja. Papyruksiin on kirjoiteltu ”kaikenlaisia hullutuksia”, sanoo yksi arvostelija.
Tämän samainen väite nousi viimeksi pinnalle, kun Da Vinci -koodi kirja julkaistiin, jossa esitettiin teoria, että Jeesuksella olisi ollut vaimo. Da Vinci -koodi ei ollut ensimmäinen kirja, jossa tämä teoria esitettiin. Esimerkiksi vuonna 1982 Pyhä veri, pyhä Graal -kirja heitti ilmoille saman teorian.
Myöskin Uuden testamentin apokryfisiin kirjoihin kuuluva gnostilainen kirjoitus, Filippuksen evankeliumi sisältää viittauksen Jeesuksen ja Marian avioliittoon – Filippuksen evankeliumiin pohjautuvat Pyhä veri, pyhä Graal- sekä Da Vinci koodi -kirjat. Apokryfikirjat (Apokryfinen tarkoittaa ”kätkettyä”) ovat juutalaisia tai alkukristillisiä kirjoituksia, jotka on jätetty kaanonin eli ohjeellisen tekstikokoelman (Raamatun) ulkopuolelle. Toisin sanoen, niitä ei löydy Raamatusta. Apokryfiaa ei kumminkaan kannata sekoittaa apokalypsi-sanaan, joka tarkoittaa salattujen asioiden ilmestystä.
Raamatusta on jätetty pois myös Aadamin ilmestys, jossa puhutaan muun muassa Demiurgista, joka olisi materiaalisen maailman luoja, mutta ei korkein Luoja – Demiurgi olisi siis alijumaluus, joka loi kaiken näkyvän. Demiurgi on syntyisin jumalallisessa maailmassa tapahtuneesta häiriöstä. Aadamin ilmestyksen mukaan Aatami ja Eeva olisivat olleet ainakin väliaikaisesti luojaansa (Demiurgi) voimakkaampia olentoja.
Maailman luominen kuvattiin gnostilaisissa myyteissä usein hyvän ja pahan voimien taistelun tai jumalallisen lankeamisen lopputuloksena. Käsitys maailman luomisesta sisältää useampia jumaluuksia. Aineellisen todellisuuden luoja oli alempi jumalolento, demiurgi. Tämä luojajumala halusi luoda täydellisen maailman, mutta epäonnistui. Luojajumalan täydellinen maailma olisi ollut kuolematon ja katoamaton. Luomisen epäonnistumisen vuoksi gnostilaiset pitivät aineellista maailmaa toisarvoisena tai pahana, mutta koska ihmisen sielun alkuperä on kuitenkin jumalallisessa todellisuudessa, kaikkein korkeimman jumalan luona, on aineesta vapautuminen mahdollista gnostilaisten välittämän salaisen, pelastavan tiedon avulla. Pelastavaan tietoon kuului tieto siitä, mistä ihminen on peräisin, missä tilassa hän on nyt, ja mihin hän voi päästä. Gnosis (tieto) oli ensimmäinen itsetietoisuuden tila, pelastava ja vapauttava uskonnollis-mystinen tieto ihmisen alkuperästä ja päämäärästä.
Näin ollen, jos kerta Papyruksiin on kirjoiteltu ”kaikenlaisia hullutuksia”, eikä niistä pidä välittää. Entäs sitten nämä apokryfisetkirjat, jotka ovat jätetty pois virallisista Raamatullisista teksteistä? Kuka ja millä perustein on valinnut (kanonisoinut) Raamatun 66 tekstikokoelmaa (kirjaa)? Alkuperäistä Raamattua yhtenäisenä kirjakokoelmana ei ole ollut olemassa, vaan alussa oli suuri määrä erilaisia tekstejä, jotka kehittyivät itsenäisesti ja myöhemmin kanonisoitiin – niputettiin yhteen. Eikö tässä ole ollut se vaara, että Raamatun niputtaneet ovat tietoisesti koostaneet sellaisen Raamatun, joka sopii parhaiten omiin tarkoituksiin ja tarpeisiin. Totuutta on voitu vääristää jättämällä joitain oleellisia kirjoituksia Raamatusta pois – ja kristityt uskovat näin koottuun kirjaan.
Tai entä, jos Raamatun tekstitkin ovat näitä ”kaikenlaisia hullutuksia”, kuka sen sitten lopulta pystyy määrittelemään, jos todisteita ei oikein ole suuntaan tai toiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti