maanantai 1. lokakuuta 2012

Sosiaalinen media aiheuttaa syrjintää

Saksalaislehti Der Taggspiegel kirjoittaa, että jos ei omista Facebook-profiilia, niin silloin on psykopaatti. Facebookia tai muutenkin näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa pidetään oletusarvona nykyään, jos ei ole esillä netissä, niin silloin olet jopa ympäristölle vaarallinen henkilö. Välttyykö leimautumiselta sillä, että luo tyhjän Facebook-profiilin (on vain nimi) – sama kuin sitä ei olisi.

Slashdot-sivusto vie saksalaislehden tekemän huomion vielä pidemmälle muistuttamalla, että sosiaalisesta mediasta eristäytyvä voi mahdollisesti olla massamurhaaja. Sivusto perustelee johtopäätöstään sillä, että verilöylyihin syyllistyneitä ihmisiä yhdistää usein oikeiden ystävien puute. Minä nyt puolestani voisin kysyä, että pitäisikö minun esitellä netissäni koko elämäni julkisesti kaikille, laittaa julki kaikki henkilöt joita pidän ystävänä? Eikö minulla saa tai voi olla enää mitään yksityisyyttä, pitääkö kaikki olla julkista tietoa?

Slate.comin toimittaja Farhad Manjoo kirjoittaa kolumnissaan, ettei nuorten pitäisi lähteä treffille sellaisten henkilöiden kanssa, joilla ei ole profiilia Facebookissa. Toimittajan mukaan Facebookin kautta voi ennen kaikkea tarkistaa, onko deittikumppani kertonut rehellisesti itsestään. Hälytyskellojen tulisi soida viimeistään silloin, jos henkilön nimellä ei löydy profiilia lainkaan. Tässäkö onkin se syy miksi kukaan ei lähde treffeille minun kanssa? Tämähän on sitten paradoksi. Voiko minulla olla edes ystäviä, jos en ole Facebookissa ja tämän vuoksi kukaan ei uskalla lähestyä minua – Facebook estää minulta ystävät? Määritteleekö pelkkä Facebook siis nykyään minkälainen ihminen on sisimmiltään, eikö ihmiseen voi enää tutustua tapaamalla hänet ja sen perusteella sitten vetää johtopäätöksiä?

Forbes.com kertoo, että työpaikkojen henkilöstöosastoilla ollaan nykyisin jo varuillaan niiden nuorten suhteen, jotka pysyttelevät Facebookin ulkopuolella. Tämänkö vuoksi en saa myöskään töitä, koska kukaan ei voi urkkia minusta mitään tietoa.

Mitä tästä kaikesta voi päätellä? Facebook on ottanut isännän paikan maailmassa, se määrittelee minkälainen ihminen olet. Jos et ole Facebookissa et voi saada ystäviä tai päästä treffeille, työtäkään et saa Facebookin vuoksi. Mitä tästä sitten seuraa? Kun sinulla ei ole ystäviä ja työtä, niin siinähän sitten erakoituu ja mielenterveyskin kärsii.

Facebook on ottanut vallan, aivopessyt ihmiset salakavalasti, syöpynyt yhteiskuntaan syvälle. Voisinpa nyt sitten vetää noille aiemmin mainituille asioille vasta-argumentin – yhtä voimakkaan. Facebook on itse Saatana, joka hallitsee ja määrittelee ihmisiä. Facebookissa olevat ovatkin sokaistuneet Saatanan hallinnalle ja käyttäytyvät kuten Saatana haluaa, se tietää ihmisistä kaiken, koska ihmiset helposti kertovat Facebookissa paljon – sen minkä laitat Facebookiin, pysyy se siellä ikuisesti.

Saatana (Mark Zuckerberg?) haluaa kaikki Facebookiin, jotta ihmisiä olisi helpompi hallita ja johdatella harhaan. Nykyään niitä pidetään outoina, jotka eivät ole Facebookissa. Miksi näin sitten on, johtopäätelmät ja mielikuvat tehdään suoraan Facebookin kautta. Facebook on luonut yhteiskuntaan uuden määrittelytavan ja se on vain ja ainoastaan Facebook – hallitsee kaikkea. Sama kuin, jos et ole Facebookissa, silloin sinua ei ole olemassa.

Loputon syy-seurauskierre, sinua pidetään epäilyttävänä henkilö, jos et ole Facebookissa. Yleisen käsityksen mukaan sinun on silloin oltava henkilö, jota tulisi välttää. Koska Facebook määrittelee, kuka on outo, niin silloin et voi saadakaan ystäviä ja työtä. Vaikka olisit normaali ihminen, mutta et ole vain Facebookissa, niin silloin syrjäydyt yhteiskunnasta, koska kukaan ei luota sinuun. Lopulta olet varmasti outo, kun kukaan ei uskalla olla ystäväsi, väistämättä siinä sitten erakoituu ja alkaa nähdä mielikuvitusystäviä.

Facebook on oletusarvo ja itsestäänselvyys (samoin kuin Googlekin), mutta entäpä, jos jonain päivänä Facebook lopettaisi toimintansa. Olisi siinä maailma jonkun aikaa, kuin tyhjän päällä, koska Facebookiin nojataan nykyään niin paljon. Monista tuntuisi, että menetti ystävät, olisiko silloin kaikki epäilyttäviä henkilöitä? Tosiasia on, että todellinen ystävä on ystävä ilman Facebookiakin – ei ystävät katoa Facebookin kaaduttua mihinkään. Näin ollen Facebook ei saisi olla oletusarvo ja itsestäänselvyys – kaikki ei vain ole siellä, eikä tule olemaankaan.

Facebookiin on helppo liittyä, mutta siitä ei tahdo päästä pois, jos niin tahtoo. Facebookin asetuksissa ei ole mahdollisuutta poistaa profiiliaan kokonaan, on vain profiilin piilotus, mutta sehän ei siis poista tietojasi Facebookista. Facebook-profiilin tuhoaminen kokonaan on kyllä mahdollista, mutta se täytyy tehdä ”hämärän” linkin avulla. Facebook ei halua sinun poistuvan sieltä, tietosi pysyvät siellä, vaikka piilottaisit profiilin muilta ja et käyttäisi sitä – kaikki eivät tiedosta tätä.

Facebookiin kertyy valtavasti tietoa käyttäjistä, mutta mitä kaikkea? Itsestään kerätyt tiedot on mahdollista saada tietoonsa, jos tietää oikeutensa. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY (Komission päätös), tuohon direktiiviin, kun vetoaa, niin ainakin saa itselleen kaikki tiedot mitä on kerätty käyttäjästä.
95/46/EY ote:
…rekisteröityjen oikeudessa saada tieto käsittelystä sekä mahdollisuudessa tutustua tietoihin ja pyytää niiden oikaisua…
Komission päätös ote:
Rekisteröidyn ei kuitenkaan tarvitse perustella pyyntöään saada häntä itseään koskevat tiedot.
Hollantilainen Max Schrems tiesi oikeutensa ja pyysi EU-direktiiviin vedoten nähtäväkseen kaiken tiedon, minkä Facebook on kerännyt hänestä vuosien saatossa. Hän sai kuin saikin tiedot, Tiedot tulivat CD-levyllä, jolla oli huimat 1222 PDF-sivua dataa hänestä. Datassa oli muun muassa tiedot siitä, milloin Schrems oli kirjautunut sisään ja ulos palvelusta, kaikkien hänen lähettämiensä ja saamiensa viestien lähetysajat ja sisällöt sekä lista kaikista hänen ”tykkäyksistään”, päivityksistään, ”tökkäyksistään” ja kaverisuhteistaan. Lisäksi tiedoissa oli kaikki Facebookissa esiintynyt informaatio esimerkiksi miehen ja hänen ystäviensä sähköpostiosoitteista, työsuhteista, muuttuneista nimistä, parisuhteista ja valokuvista, joista osassa oli myös paikannustiedot. Suuri osa Schremsin saamasta tiedosta oli sellaista, jonka hän luuli poistaneensa järjestelmästä. Facebook siis kerää ja tallentaa kaiken tiedon palvelun käyttäjistä. Jos on kova Facebookin käyttäjä, niin silloin Facebook tietää koko elämäsi melko tarkasti. Eikä pidä unohtaa Googlea, joka myös kerää tietoja käyttäjistä.

Kaiken tämän jälkeen vielä ihmetellään, miksi joku ei ole Facebookissa. Kaikki eivät vain halua jakaa koko elämäänsä nettiin omalla nimellään (nimi yksilöi henkilön) hämärien bisnesmiesten ja -naisten armoille. Menneisyyden haamut voivat vaikeuttaa elämää nykyisyydessä. Vääränlainen lauseesi tai kuvasi netissä (jotka olet laittanut joskus aiemmin ja hämärissä olosuhteissa) voivat olla syy miksi et saa jotain työtä. Kaiken maailman exät ja muut stalkkeritkin voivat Facebookissa urkkia elämääsi.

Kun en mene valtavirran mukana Facebookiin, niin silloin minua sanotaan psykopaatiksi ja jopa massamurhaajaksi, muiden ihmisten kehotetaan välttämään minun seuraa sekä työnantajatkin karttelevat minua. Nyt kysynkin, kenen vika se sitten oikeasti onkaan, jos kerta olen epäsosiaalinen työtön psykopaatti? Onko se vain oma vikani ja ainoastaan sen vuoksi, että en ole Facebookissa?

Oikeastaan voisinkin nyt haastaa oikeuteen kaikki ne tahot, jotka ovat sanoneet edelläkin mainittuja asioita. Koska en ole Facebookissa, niin minua on lehtijutuissa kutsuttu, psykopaatiksi ja massamurhaajaksi. Muiden ihmisten on kehotettu välttämään minua, tämähän sitten rajoittaa tai suorastaan tuhoaa minun sosiaalisen elämäni, En saa töitä, koska en ole Facebookissa.

He, jotka näin sanovat niistä, jotka eivät ole Facebookissa. He loukkaavat minun kunniaani (kunnianloukkaus) sekä pilaavat mahdollisuuden minun elää normaalia elämää.

Facebook ei ole ainoa totuus…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti