Kuolemanjälkeistä elämää?

Harwardin yliopistossakin opettanut neurokirurgi Eben Alexander kertoo yhdysvaltalaisen Newsweek-viikkolehdessä koomastaan, jonka hän koki vuonna 2008.

Aivokalvotulehduksen seurauksena hän vaipui seitsemän päivän koomaan, eikä lääkärit antaneet toivoa enää heräämisestä. Hänelle tehdyt pään alueen CT-kuvaukset ja muut neurologiset tutkimukset osoittivat ettei hänellä ollut aivotoimintaa, kun hän oli koomassa. Tämän hetkisen lääketieteellisen tietämyksen mukaan ei ole mitenkään mahdollista, että hän olisi voinut kokea edes hämärää tai rajallista tietoisuutta koomassa – täysin aivokuollut.

Eben Alexander heräsi lääkärien hämmästykseksi koomasta täysin yllättäen. Hän oli kokenut koomassa jotain mitä hänen itsekin oli aluksi vaikea ymmärtää, joka muutti hänen aiemmat olettamukset.

Eben Alexander kertoo, että aivoista vapautunut tietoisuus matkusti universumin toiseen, suurempaan ulottuvuuteen, jossa olemme paljon enemmän kuin aivoja ja ruumiita. Siellä kuolema ei ole tietoisuuden loppu vaan pikemminkin yksi kappale valtavalla ja mittaamattoman positiivisella matkalla.

Tässä suuremmassa ulottuvuudessa hän oli nähnyt hohtavien olentojen parvia, jotka kaartelivat taivaalla jättäen jälkeensä pitkiä vanoja. Kyse oli korkeammista olennoista. Neurokirurgin mukaan suuremmassa ulottuvuudessa aistit toimivat eri tavalla kuin olemme tottuneet. Hän saattoi kuulla hahmojen kauneuden ja nähdä heidän laulunsa.

Suurimman osan matkasta hänellä oli ollut seuranaan nuori nainen (varmaankin joku opas?). Nainen puhui käyttämättä sanoja. Hänen viestissään oli kolme osaa, ja ne kuuluivat jotenkin näin: ”Olet rakastettu ja kunnioitettu, rakkaudella, iänkaikkisesti”, ”Sinulla ei ole mitään pelättävää” ja ”Et voi tehdä mitään väärin”.

Joidenkin mukaan jokainen kokee omalla tavallaan Taivaan. Taivaskokemus muokkautuu ihmisen omasta ajattelutavasta, kulttuurista jne. Näin kokemus on jokaiselle rauhallinen sekä turvallinen, vaikka olisikin tajunnan räjäyttävä. Onko Taivaassa monta tasoa, ”alimmilla” tasoilla totutellaan toisen ulottuvuuden olemukseen, jotta muutos ei olisi liian mullistava. Aluksi tietoisuus siirtyy tilaan, joka on itselle sopiva, siitä vähitellen edetään”syvemmälle” Taivaaseen? Vai onko tämä kaikki vain hapenpuutetta aivoissa?

Steve Jobsin viimeiset sanat olivat ”OU WAU!” (OH WOW). Mitä hän näki yläpuolellaan, sitä voimme vain arvailla.

Vesa-Matti Loirikin on kertonut kokeneensa ruumiista irtautumisen. Katri Helena kertoo saavansa viestejä ”rajan” takaa.