Seitsemän nukkujan päivä

Suomessa vietetään unikeonpäivää 27. heinäkuuta. Valtakunnan virallinen unikeko heitettiin aamuseitsemältä mereen Naantalin vanhan kaupungin vierassatamassa perinteiseen tapaan. Vuotuisessa seremoniassa aaltoihin valahtaa henkilö, joka on tehnyt Naantalia tunnetuksi myönteisellä tavalla. Vuoden 2018 unikeko oli Turun Seudun Energiatuotannon toimitusjohtaja Tapani Bastman.

Naantalissa on vietetty unikeonpäivää 1880-luvulta lähtien, silloin unikekoa heiteltiin takiaisilla - karu kohtalo unikeolla. Unikeonpäivä oli 1920-luvulle saakka lähinnä kesävieraiden juhla, mutta vielä silloinkin takiaiset lensivät. Tuli sotavuodet ja perinne jäi tauolle, kunnes vuonna 1958 perinne heräteltiin jälleen. Kaupungin talonmies Jaakko Sajo toimi unikekona vuosina 1958-1968 ja talonmies Jaakko Väätänen vuonna 1969. Unikeoksi aiottiin nimetä ainoastaan Jaakkoja, sillä heille saattoi laulaa "Jaakko-kulta herää jo" -laulua. Taisi Naantalissa olla Jaakot vähissä, kun vuonna 1970 nimikriteeri jätettiin pois ja siitä lähtien unikeoksi on valittu henkilö, joka on tehnyt Naantalia tunnetuksi myönteisellä tavalla tai muuten tehnyt hyvää Naantalin eteen. Naantalin unikeonpäivän ohjelmaan kuuluu muun muassa aamulla alkava herätyskulkue, unikeon mereen heitto, unikeon kulkue, lasten pukukilpailu, musiikki- ja teatteriesityksiä sekä markkinatori. Varsinaiset karnevaalit.

Varhaisin suomalainen merkintä unikeonpäivästä löytyy Hemminki Maskulaisen virsikirjan kalenterissa vuodelta 1652. Tuolloin unikeonpäivä oli vielä 27. kesäkuuta, mutta siirrettiin 1720-luvulla nykyiselle päivälleen. Miksi siirto tehtiin, haluttiinko Raamatullinen luku seitsemän heinäkuulle, koska se on seitsemäs kuukausi. Jumala lepäsi seitsemännen päivän.

Miksi meillä on unikeonpäivä? Suomalainen unikeonpäivä on kummallisesti jälleen ajautunut kauaksi alkuperäisestä. Monissa maissa unikeonpäivä on nimeltään Seitsemän nukkujan päivä, joka on vanha kristillinen merkkipäivä, jolla muistettiin Efesoksen seitsemää nukkujaa. Jälleen törmäänne, että taustalla vaikuttaa kristinusko, mutta sama legenda löytyy myös Koraanista. Tiettävästi ensimmäisenä seitsemän unikekoa mainitsi syyrialainen piispa Jaakob Sarugilainen eräässä saarnassaan vain puoli vuosisataa unikekojen väitetyn heräämisen jälkeen. Gregorius Toursilainen käänsi 500-luvulla legendan syyriasta latinaksi, minkä jälkeen se tuli nopeasti yleisesti tunnetuksi.

Legendan mukaan Decius nousi Rooman keisariksi syksyllä 249 ja aloitti melkein heti Kristittyjen vainot. Sen verran armelias kuitenkin oli ettei vaatinut kristittyjen täystuhoa. Deciukselle riitti, että kristityt palvoisivat myös Rooman jumalia. Tällainenhan kuvio on vastoin Raamattua, sillä kristityillä on vain yksi Jumala ja Jumalan Poika Jeesus. Joten Deciuksen vaatimus oli mahdoton oikealle kristitylle ja monet surmattiin.

Seitsemän nuorta kristittyä menivät Efesoksen ulkopuolella olevaan luolaan, piiloutuen sinne. Mennessään luolaan, rukoilivat he Jumalalta varjelusta. Kristittyjen vainoajat tiesivät, että luolassa on kristittyjä, mutta eivät varmaankaan jaksaneet mennä tarkemmin luolaan heitä etsimään, joten tukkivat luolan suuaukon kivillä - luolassa olevat nääntyisivät nälkään. Jumala varjeli luolassa olevia, joiden nimet olivat Maximianus, Malcus, Marcus, Dionysius, Johannes, Serafion ja Konstantinus. Jumala tainnutti heidät ihmeelliseen uneen, jota kesti noin 200 vuotta, kunnes luolan suuaukko avattiin. Luolan suuaukon peittäneet kivet otettiin rakennusmateriaaliksi. Aurinko lankesi luolaan ja osui luolassa nukkuneita kasvoille, jolloin nuorukaiset heräsivät pitkästä unesta.

Seitsemän nukkujaa ei tienneet kauanko olivat nukkuneet, mutta arvelivat, että enintään vuorokauden - todellisuudessa he olivat nukkuneet noin 200 vuotta. Keisari Deciuksen valtakausi oli päättynyt lyhyeen, sillä hän kuoli jo vuonna 251 kesällä. Maailma oli muutenkin muuttunut 200 vuodessa. Efesos kuului nyt Itä-Rooman valtakuntaan, jonka keisarina tuolloin oli Theodosius II. 300-luvun lopulla kristinuskosta oli tullut Rooman valtakunnan valtauskonto. Kristittyjä ei enää vainottu, vaan kristityt vainosivat muita.

Luolassa olleilla oli nälkä ja he valitsivat joukostaan yhden, joka lähti Efesos-kaupunkiin ostamaan syötävää. Yksi kristitty nuorukainen lähti luolasta kaupunkiin. Viimeistään kaupungin porteilla hän tajusi, että kaikki ei nyt täsmää. Kaupunki on muuttunut sitten viime näkemän ja kaupungin portille oli ilmestynyt suuri risti - ennenkuulumatonta! Vaikka kaikki oli ympärillä hyvin vierasta, niin leipää oli saatava.

Kaupungin leipuri ihmetteli puolestaan nuoren kristityn vaatteita ja vanhahtavaa puhetyyliä. Viimeinen niitti leipurille oli, kun kristitty yritti maksaa ostoksensa Deciuksen aikaisilla rahoilla - eihän niitä ole ollut käytössä noin 200 vuoteen! Tämä erikoinen kristitty oli niin outo, että hänet vietiin oikeuden eteen, jossa vasta hänelle selvisi, että oli nukkunut noin 200 vuotta.

Tieto ihmeestä levisi julkisuuteen, Efesoksen piispa, papit ja virkamiehet ja lopulta keisarikin tulivat katsomaan luolaa. Tämän jälkeen luolassa nukkuneet eivät enää eläneet kauan. Jumala oli varjellut heitä noin 200 vuotta, jotta he voisivat kuolla uskollisina kristinuskon Jumalalle, he eivät sortuneet palvomaan Rooman jumalia silloin, kun kristittyjä vainottiin.

Näin ollen unikeonpäivänä pitäisikin miettiä uskollisuutta, eikä pitää karnevaalijuhlia ja heitellä ihmisiä veteen. Joissakin legendan versioissa luolassa oli mukana myös koira, joka ehkä symbolisoi uskollisuutta.