Jaakko heittää kylmän kiven veteen heinäkuun 25. päivä, mutta miksi Jaakko niin tekee? Jaakonpäivän takaa paljastuu jälleen Raamattu. Kalastaja Sebedeuksen pojat Jaakob (Jeesuksen serkku) ja Johannes, Jeesus valitsi heidät opetuslapsekseen.
Matt. 4:21-22:Koska opetuslapsista kahden nimi oli Jaakob, sai kyseinen Jaakob lisänimiä kuten Jaakob vanhempi, Jaakob Sebedeuksen poika ja suomeksi usein Pyhä Jaakko. Katolisessa kirkossa Jaakob Vanhemman muistopäivä vietetään heinäkuun 25. päivä. Suomessa ennen vuotta 1774 jaakonpäivä oli myös pyhäpäivä. Vuonna 1753 Suomessa siirryttiin juliaanisesta kalenterista gregoriaaniseen kalenteriin, jonka vuoksi alkuperäinen jaakonpäivä olikin 5. elokuuta.
Sieltä jonkin matkaa kuljettuaan Jeesus näki toiset kaksi veljestä, Jaakobin ja hänen veljensä Johanneksen, Sebedeuksen pojat. He olivat veneessä isänsä Sebedeuksen kanssa verkkojaan selvittelemässä. Jeesus kutsui heidätkin. He jättivät heti veneen ja isänsä ja lähtivät seuraamaan Jeesusta.
Vanha kansa eli vuodenkierron mukaan (Ajastaika-kalenteri), silloin kalenterissa oli muistisääntöjä liittyen maatalouteen. Yksi muistisääntö oli sijoitettu elokuun alkuun, jaakonpäivään, joka oli muutenkin ollut pyhäpäivä. Jaakonpäivänä ajateltiin alkavan syyskesä, jolloin järvivedet alkaa kylmetä, yöt tummua jne. Ilmatieteen laitoksenkin mukaan kesä alkaa jäähtyä elokuussa.
Kun Jeesus oli noussut Taivaaseen, suuntasi Jaakob vanhempi Espanjaan. Oltuaan aikansa Espanjassa, palasi Jaakob vanhempi Israelin Jerusalemiin, jossa juutalaiset väittelivät kiihkeästi hänen kanssaan pyhistä kirjoituksista. Silloinen kuningas Herodes Agrippa halusi olla mieliksi juutalaisille ja pöntikki asemaansa mestauttamalla Jaakob vanhemman.
Apt. 12:1-3:Jaakob vanhemman ruumis laitettiin laivaan Jaffassa, joka on nykyään osa Tel Avivia. Laiva päätyi Espanjan Galician alueelle. Espanjan rannikolla Jaakob vanhemman hautapaikka valittiin sen mukaisesti, minne vaunuja vetävät härät pysähtyisivät itsestään. Näin määräytyi Jaakob vanhemman viimeinen leposija, joka on Espanjan Santiago de Compostelassa (suomeksi: Pyhä Jaakob tähden paikalla).
Noihin aikoihin kuningas Herodes ryhtyi väkivaltaisiin toimiin muutamia seurakunnan jäseniä vastaan. Hän mestautti Jaakobin, Johanneksen veljen, ja huomattuaan sen olevan juutalaisille mieleen hän vielä käski vangita Pietarin; silloin vietettiin juuri happamattoman leivän juhlaa.
(joidenkin lähteiden mukaan Jaakob vanhemman ruumis laitettiin veneeseen / luut laitettiin lautalle. Vene tai lautta ajelehti enkelin johdattamana Espanjaan)
Jaakob vanhemman hautapaikka unohtui, kunnes vuonna 813 erakkomunkki Pelagius näki näyn - valoilmiön erään suuren tammen yllä. Piispa Theodomirus löysi metsästä erakkomunkin näyn avulla hautapaikan ja päätteli sen olevan Jaakob vanhemman hauta. Espanjan alueella mellastivat arabit ja islaminusko. Paikallinen kuningas keksi rakentaa hautapaikalle kirkon. Kaikki tämä saattaa olla vain pelkkää poliittista legendaa, jolla kirkko ja kuninkaat pöntikkivät asemaansa.
Oli miten oli, niin pyhiinvaeltajia ei haittaa epäselvät historian kiemurat - usko on uskoa ja ajatus on tärkein. Nykyään Santiago de Compostela on katolisen kirkon kolmanneksi tärkein pyhiinvaelluskohde Jerusalemin ja Rooman jälkeen.
Jaakon kylmä kivi liittyy pyhiinvaellukseen, kun pyhiinvaeltaja lähtee matkaan, ottaa hän kotiseudultaan mukaansa kiven. Mukaan otettu kivi on symbolinen syntitaakka, matka taittuu kävellen, kivi mukana. Määränpään eli Pyhän Jaakobin hautakirkko, Santiago de Compostelan katedraalin häämöttäessä kivi voidaan heittää vuoristojärveen. Jaakon kylmä kivi loiskahtaa veteen ja "kivi vierähtää sydämeltä" (sanonta) eli synnit saa anteeksi pyhiinvaelluksella. Tältä pohjalta ajateltuna, suomalaisten käsitys Jaakon kylmästä kivestä on pinnallisen vinoutunut. Tosin saattaa olla jo loppukesä, kun pyhiinvaeltajat saapuvat hautakirkolle ja näihin aikoihin kiviä lentää eniten järveen. Pyhiinvaeltajan tunnus kautta vuosisatojen on ollut kampasimpukka. Erään legendan mukaan pyhän Jaakobin maalliset jäänteet olivat simpukoiden peitossa, kun ne rantautuivat veneellä tai lautalla Espanjaan.
Aikoinaan Suomessa jaakonpäivä pyhitettiin Ukko ylijumalalle, kuten myös juhannuskin. Sillä erolla, että juhannuksena täytyi örveltää ja metelöidä, mutta Ukon päivänä eli Ukon pyhänä (jaakonpäivänä) täytyi olla hiljaa. Ukon päivänä ei käytetty myllyjä, puitu viljaa, kudottu kangasta, kehrätty lankoja, leikattu viljaa tai pidetty talkoita. Tuli on tullut maailmaan salamasta, joten tulta ei viritetty taloissa ennen iltaa. Näin ukkonen ei tehnyt ihmisille tai sadolle vahinkoa. Päivää varten kodit puhdistettiin ja sisätilat koristeltiin lehdillä kuten juhannuksena.
Joidenkin lähteiden mukaan ukkonen olisi saanut nimensä Sebedeuksen pojista.
Mark. 3:17:Tuota logiikkaa en niele, sillä juhannuksena me opittiin, että "ukko" tarkoittaa vanhaa miestä, joka keksittiin Perkeleen tilalle, koska kristityt harrastivat omaa propakandaansa. Näin ollen Ukko ja ukkonen oli liitetty salamointiin paljon aiemmin kuin suomalaiset kuulivat Raamatusta ja Raamattuun päätyi käsite ukkonen.
Jaakob Sebedeuksen poika ja tämän veli Johannes, joille hän (Jeesus) antoi nimen Boanerges - se merkitsee: ukkosenjylinän pojat.
Vastaus vanhaan kaskuun: Sebedeuksen poikien isän nimi oli Sebedeus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti