Juhannus ja sen historiaa

Suomalainen juhannus, tuo yötön yö. Viinapäissään saunaan, sepalus auki veneeseen, grillimakkarat kärventyy ja nuoret neidot tekevät taikojaan tavalla, jos toisellakin. Siitä se alkaa ja lopuksi hukkumistilastot. Miksi juhannuksemme on sellainen kuin se on?

Kesän valoisimpana aikana (kesäpäivänseisaus) esi-isämme viettivät säänjumala Ukon juhlaa sadon ja hedelmällisyyden varmistamiseksi. Juhannuksella ja vakkajuhlalla on yhteisiä perinteitä, ainakin kummassakin virtasi olut. Toukokuun lopulla vietetyt vakkajuhlat saattoi venyä myös juhannuksen tienoille. Meluaminen ja juopuminen ovat jo varhain kuuluneet juhannuksen viettoon. Niiden on uskottu tuottavan onnea ja karkottavan pahoja henkiä. Erään uskomuksen mukaan mitä enemmän juhannuksena juopoteltiin, sitä parempi tuli sadosta. Pahoja henkiä on karkotettu myös juhannuskokkoja polttamalla. Ukon juhlissa tehtiin myös "häpeää", sen vaikutukset näkyivät selkeästi 1990-luvulle saakka.

Vähitellen Ukon juhlat muotoutuivat juhannukseksi, varsinkin uskonpuhdistuksen myötä, kun Ukon juhlat kiellettiin sakon uhalla. Vielä 1800-luvulla Karjalan perukoilla saattoi kuulla juhannusta kutsuttavan Ukon juhlaksi. Juhannus-nimi juontaa Johannes Kastajasta, jonka syntymäjuhlaa katolinen kirkko on viettänyt 400-luvulta lähtien. Päivän ajankohta perustuu käsitykseen, että Johannes syntyi kuusi kuukautta ennen Jeesusta. Näin juhannuspäivä määräytyi 24. kesäkuuta. Suomessa ensimmäinen maininta kristillisestä juhannuksesta (Nativitas Johannis baptiste) on vuodelta 1316. Vuodesta 1955 alkaen juhannuspäivää on Suomessa vietetty työmarkkinajärjestöjen aloitteesta kesäkuun 19. päivää seuraavana lauantaina ja juhannusaattoa tätä lauantaita edeltävänä perjantaina. Nykyisin siis juhannus liikkuu (20.-26.6.), eikä osu keskelle viikkoa - haittaa vähemmän työviikkoa. Ruotsinkielisillä alueilla ja Lounais-Suomessa juhannusta kutsutaan keskikesään viittaavalla midsommar-sanalla, suomenkielinen väännös siitä on mittumaari-sana.

Monet juhannuksen perinteistä juontavat juurensa vanhaan eurooppalaiseen valon ja hedelmällisyyden juhlaan kesäpäivänseisauksen aikana - Ukon juhlat. Suomen Ruotsin vallan aikakin (joka alkoi noin 1200-luvulla ja päättyi vuonna 1809) on osaltaan saattanut vaikuttaa Ukon juhlien vakiintumista kesäpäivänsesuksen paikkeille. Sillä Ruotsin kautta virtasi Ruotsin vallan aikana tietoa Suomen alueelle germaanisista pakanauskonnoista, niissä kesä- ja talvipäivänseisaukset sekä kevät- ja syyspäiväntasaukset olivat tärkeitä juhlapäiviä.

Juhannuskokkojen / juhannusvalkeiden / juhannustulien polttaminen liittyy keskieurooppalaiseen tapaan polttaa tulia kevätjuhlien ja talvijuhlien yhteydessä. Kokko-sana on johdettu sanasta kokka, joka tarkoittaa veneen keulaa. Kokoissa poltettiin usein veneitä, mutta kokkojen yhteydessä kokko-sana viittaa kokon kartiomaiseen muotoon. Sanaa tuli on käytetty idässä ja sanaa valkea on käytetty lännessä. Valkeaa on alettu käyttää ikivanhan tuli-sanan kiertoilmauksena, kun hyödyllistä mutta vaarallista ilmiötä ei ole uskallettu nimittää oikealla nimellä. Ylijumalan Ukko-nimityskin saattaa olla vain kiertoilmaisu, kun Jumalan oikeaa nimeä ei uskalleta käyttää. Ukko-sana tarkoittaa vanhaa miestä (ja jälleen törmättiin uskontojen maskuliinisuuteen).

Itä-Suomessa (johon liitän nyt Karjalankin) poltettiin juhannuskokkoja, idästä kokot levisi vähitellen länteen päin. Karjalassa on poltettu vieri vieressä useita kokkotulia rannansuuntaisena ketjuna. Näistä isointa ja keskeisimmällä paikalla sijatsevaa on kutsuttu Ukko-kokoksi. Suomen länsirannikolla juhannusalko eli maistonki oli kokon vastine.

Juhannukseen on vanhastaan liittynyt erilaisia uskomuksia ja taikoja, joilla on pyritty varmistamaan tuleva sato ja naimaonni. Usein taikoihin liittyy jostain syystä nuoret neidot ja alastomuus, alla joitakin esimerkkejä.

• Katsottaessa kaivoon, lampeen tai lähteeseen juhannusyönä, mieluiten alasti, näkee tulevan puolison.
• Hyvän naimaonnen saa, jos juhannusyönä kierittelee alastomana kasteisella niityllä.
• Kun juhannusyönä kiertää kolmikulmaisen pellon kolmeen kertaan alastomana, niin kolmannella kerralla tulee sitten se tuleva elämänkumppani vastaan.
• Jos juhannusyönä tyttö lakaisee makuuhuoneensa lattian ilkosen alastonna punainen rihma vyötäisillä, niin hänen sulhasensa haamu tulee häntä tervehtimään.
• Mihin suuntaan juhannuskokon kärki kaatuu, sillä suunnalla oleva talo saisi pian naitettua tyttärensä.
• Juhannuskokon savu kääntyy sen suuntaan, joka pääsee pian naimisiin.
• Juhannuskokon poltettuaan hyppäävät tytöt lempeään nostaakseen kokon savun yli.
• Jos juhannusyönä kerää seitsemän kukkaa/yrttiä ja ylittää seitsemän aitaa ja nukkuu kukat tyynyn alla, niin unessa näkee tulevan sulhasen/morsiamen.

Juhannusta on vanhassa kansanperinteessä pidetty taikavoimaisena ajankohtana, koska silloin päivä on pisimmillään ja tapahtuu käännös kohti talvea. Henkien on uskottu nousevan esille seisauspäivien läheisyydessä. Koivunoksia on käytetty vihdottaessa pahojen henkien karkottamiseen ihmisestä. Juhannussauna on myös nähty sopivaksi erityisesti lemmennostatus-taioille.

YHTEENVETOA
Alkujaan juhannus oli pakanallinen Ukon juhla, jonka kristinusko kaappasi kuin on kaapannut myös joulunkin. Ukon juhlat oli kesäpäivänseisauksena, mutta kristinuskon Jeesus vaikutti kauan Johannes Kastajan syntymäpäivän ajankohtaan. Vuoteen 1955 asti juhannuspäivä oli 24. kesäkuuta, koska Johannes Kastajan uskotaan syntyneen puolivuotta aiemmin Jeesusta. Noin vuosi sitten kirjoitin Kalenterin historiaa -kirjoituksen, josta käy ilmi, että kristinusko on määritellyt lähes kaiken, kuten nyt myös juhannuksen ajankohdankin. Kesäkuun 24. päivänä on Jussin nimipäivä ja 23. kesäkuuta on Aaton nimipäivä. Koska juhannuksen ajankohta liikkuu nykyään, niin Aatto ja Jussi eivät voi viettää nimipäiviään juhannuksena. Samasta syystä juhannus ei osu kesäpäivänseisaukseen, jolloin olisi se oikea juhannus (mielestäni). Kristinuskon vuoksi vietämme jouluakin aina "vääränä" päivänä, joulu ei ole koskaan talvipäivänseisauksen aikaan, vaan muutama päivä myöhemmin - tämä on niin väärin! Erikoista on myös se, että joulupäivä on 25. joulukuuta, mutta kumminkin juhannuspäivä haluttiin 24. päivä kesäkuuta, tämähän ei ole tasan puolivuotta.

Ennen Ukko ylijumalaa esi-isämme on saattaneet pitää ylimpänä jumaluutena Kalevalan Ilmarista. Ilmarinen on osallistunut maailman luontiin ja sitä on myös pidetty tuulen, sään ja ilman jumalana. Myöhemmin Ilmarisesta on ehkä muotoutunut Ukko ylijumala. Ukko-nimi saattaa olla kiertoilmaisu, koska ukkosenjumalan oikea nimi on voinut olla Perkele - nimi lainattu germaanisista kielistä. Kristinunkon ottaessa jalansijaa täällä peräpohjolassakin, alkoi kristityt sanoa Perkelettä Raamatun Paholaiseksi. Perkeleestä tehtiin epäjumala, koska metsäkansojen haluttiin uskovan Raamattuun. Perkele-nimi sai näin huonon maineen ja se korvattiin Ukolla. Nykyäänkin Perkele on kirosana, vaikka oli alkujaan meidän jumalan nimi. Aikojen kuluessa Ukko ylijumala sulautui Raamatun Jumalaan. Ukkokin siis paukutettiin Raamatulla maan rakoon, tukahdutettiin pois. Ukko on kumminkin vielä keskuudessamme Ukkosen muodossa (Ukonilma). Samaa pohjaa on englannin "thunder", joka tarkoittaa ukkosta. Thunder on johdettu Thor:ista, joka on/oli mm. viikinkien ukkosenjumala.

1990-luvulle asti juhannus oli aikaa, jolloin peitto heilui ja pellon ladossa neidon hiuksiin tarttui olkia sekä juhannustanssilavojen läheiset pusikot kahisivat. Eipä ihme, kun katsoo juhannususkomuksia ja -taikoja. Kesän kuumaa huumaa riittää ja alastomuutta. Neitojen täytyy juosta alasti pitkin pitäjän peltoja, jopa kieriä pellossa ja katsoa kaivoon jne. Nämä juhannususkomukset oli tiedossa myös pojilla, jotka piilottelivat ojissa ja pusikoissa. Kyllähän tällä kaavalla neito ainakin miehen kohtasi juhannusyössä ja helposti myös pellossakin vilja heilui tai saunanlauteet natisivat. Tällä tyylillä ainakin joku kylän neidoista kantoi seuraavana kesänä lasta sylissään. Nykyään homma on astetta vaikeampaa, kun naisilla on hameen sijaan housut. Voi kuulostaa koomiselta, mutta vasta 1960- ja 1970-luvuilla naisille hyväksyttiin Suomessa housut. Sitä aiemmin juhannusyössä oli helppoa nostaa vain hame korviin. Pitäisiköhän Antti Rinteen miettiä Suomen naisille jälleen hamepakkoa?

Suomalaiset säilyvät parhaiten hengissä +14 °C:ssa (ei mikään seksihelle). SUH:in tilastoista huomaa, että 2000-luvulla hukkuneiden määrä on pääosin pysynyt alle 10. 1970-luvulla hukkuneita saattoi olla yli 20.

Juhannus on Suomen lipun päivä ja se päätettiin 1920-luvulla. Viralliseksi liputuspäiväksi juhannus tuli vuonna 1934.


Lue myös:
Jaakko ja kylmä kivi