Ja ääniä helvetistä
Ranskalainen kirjailija Jules Verne kirjoitti vuonna 1864 Matka maan keskipisteeseen. Siihen aikaan on varmaan myös pohdittu, voiko maapallon läpi tehdä reikää. Jos voisi porata maapallon läpi reiän, niin kuinka syvä "kuoppa" se olisi. Näillä pohdinnoilla lähdetään tähän aiheeseen.
Jules Verne etsi Maan keskipistettä, mutta löysi jotain muuta. 1970-luvulla neuvostoliittolaiset (nykyinen Venäjä) tiedemiehet tahtoivat kokeilla, kuinka syvän reiän voi porata. Vuonna 1992 projekti päättyi ja he eivät päässeet tavoitesyvyyteen (joka oli paljon syvemmällä), koska 12,2 kilometrissä oli jo niin kuumaa ettei laitteet kestäneet, mutta se on maailman syvin reikä - sen halkaisija on vain 22,86 cm.
Vien ajatusta vähän pidemmälle. Kuinka syvä kuoppa tarvitaan, että ihminen kuolisi putoamisen aikana, ennen kuopan pohjaa?
Tähän väliin vähän fysiikkaa.
Jos kivi tippuu 1 sekunnin ajan, niin sen vauhti on 9,81 m/s2 eli noin 35 km/h. Kahdessa sekunnissa vauhti on jo noin 70 km/h.
Kun nopeus kasvaa, ilmanvastus lisääntyy. Aina, kun nopeus kaksinkertaistuu, ilmanvastus nelinkertaistuu. Jossain vaiheessa ilmanvastus on niin suuri, että se kumoaa putoamiskiihtyvyyden, ja putoava kappale on saavuttanut loppunopeutensa (rajanopeus). Jos on ilmanvastus, niin kappaleen vauhti ei loputtomasti kiihdy.
Rajanopeus tarkoittaa suurinta mahdollista nopeutta, jonka tietty putoava kappale voi saavuttaa. Ihmisen rajanopeus on noin 200 km/h, jos hyppää X-asennossa, mutta voi saavuttaa jopa 500 km/h, jos pystyy vähentämään ilmanvastustusta. Nopeuslaskijakin voi yltää noin 255 km/h nopeuteen.
Ehkä näillä pääsemme eteenpäin.
Vapaassa pudotuksessa ihminen putoaa 200 kilometriä tunnissa, joka on sama kuin Helsingin rautatieasemalta Lappeenrannan lentoasemalle.
Jos ihminen putoaisi vuorokauden eli 24 tuntia, silloin ihminen putoaisi päivässä 4 800 kilometriä. Tällöin pudotaan Afrikan Nigerin keskiosiin, kun lähtöpiste olisi Helsingin rautatieasema. 4 800 kilometriä ei aivan riitä Yhdysvaltoihin, mutta ehkä Kanadan kulmalle nippa nappa.
Maan halkaisija on 12 742 kilometriä (ymmärtääkseni navalta navalle), sen mittainen olisi kuoppa pohjoisnavalta etelänavalle - oikeastaan se olisi tunneli. Tuota matkaa ihminen putoaisi 200 km/h vauhdilla noin 2,7 päivää. Siinä ajassa ei vielä kuole, vaikka jano voisi olla jo kova.
Kuvittele putoavasi kuukauden eli 30 päivää. Jupiterin halkaisija on noin 140 000 kilometriä, vaikka se onkin kaasuplaneetta, niin porataan sen läpi tunneli. 200 km/h vauhdilla, ihminen putoaa sen matkan noin 29 päivää. Veikkaanpa, että se aika riittäisi, jotta ihmiseltä lähtisi henki energiapuutteen vuoksi. Jälleen kannattaa unohtaa, että Jupiterissa kaasut on nesteenä ja muutenkaan ihminen ei selviäisi sekuntiakaan Jupiterissa.
Maan ja Kuun välinen etäisyys on 384 400 kilometriä ja kun unohtaa aika monta muuttujaa, niin 200 km/h vauhdilla ihminen putoaisi Kuusta Maahan 80 päivää. Vertailun vuoksi, niin Kuun pinnalla painovoimakiihtyvyys on 1,62 m/s2 eli noin 5,83 km/h.
Tuli tosiaan mieleen Maailman ympäri 80 päivässä.
VastaaPoistaOlen miettinyt jos putoaa kerrostalosta kuinka korkealta että "vain"halvaus?
(nyt on vaikea sana paralysis, halvaantuu?) Riittääkö viides kerros.
Korkeammalta on eri juttu, delaisi.
En ole koskaan ajatellut että maan sisällä olisi helvetti, toki mielikuvitus sallittu.
Jospas se on alhaalla jossa kadotetut sielut ulisee.
Taivaisiin pääsee vain harvat ja valitut.
Olisihan se metkaa pudota 30 päivän ajan ja niin olen hypännyt laskuvarjolla, en koskaan ole ajatellut jos varjo ei aukeisi.
Muistan leffan Journey to the Center of the Earth. Siinä löydettiin uusia maailmoja, joiden olemassaoloa kukaan ei olisi pystynyt edes kuvittelemaan.
Aku Ankassa (The Universal Solvent) on Don Rosan käsikirjoittama ja piirtämä ankkatarina vuodelta 1995 tarinan suomenkielinen nimi viittaa Jules Vernen 1800-luvulla kirjoittamaan seikkailuromaaniin Matka maan keskipisteeseen, joka sekin kertoo Maan keskipisteeseen tähtäävästä tutkimusmatkasta. Rosan tarina on kuitenkin yksityiskohdiltaan huomattavasti lähempänä nykyaikaista tieteellistä tietoa planeetan rakenteesta. Jules Verne itse esiintyy ohimennen yhdessä sarjan ruudussa hämmästelemässä tarinan juonta.
Niin ja kuussa piilee Kamaraiset ja Tantereiset
Myös mieleen tuli leffa The City of Ember eli Hehkuva kaupunki, leffa on jäänyt kesken mutta kun aikaa niin katson.
"Kun maapallo on tuhoutumassa, joukko tiedemiehiä päättää luoda uuden kaupungin syvälle maan uumeniin. Hehkuvan kaupungin on tarkoitus kestää 200 vuotta, jonka jälkeen asukkaat saavat ohjeet maanpinnalle paluusta, jotka kuitenkin yhtäkkiä katoavat."
Mutta mitäs jos maapallo olisi ontto? Jotkut ihmiset uskovat niin... He uskovat, että sisäpuolella piileskelee rinnakkaisen sivilisaation lisäksi mittaamattomia rikkauksia, avaruusolioita ja musta aukko. Ehkäpä he miettivät asiaa liikaa. Mikseivät he ota vain lapiota kauniiseen käteen ja selvitä asiaa.
Jos kaatuu, niin huonolla tuurilla kuolee. Muistan uutisen, että joku oli istunut terassin aidalla ja pudonnut siitä (ehkä 1,5 metriä), kuoli. Ei halvaukseen tarvita kuin putoaminen niskoilleen - metrikin riittää. Jotkut halvaantuvat, kun hyppäävät laiturilta veteen ja osuvat pohjaan.
PoistaHyppääminen viidennestä kerroksesta jalat edellä voi olla kivuliasta. Jalat ottaa iskun vastaan. Jalat ja lantio tuusana, mutta hyvällä tuurilla selviää hengissä - eikä halvauskaan ole kaukana. En suosittele testaamaan.
(WTC ja Putoava mies, jos en väärin muista, niin olen nähnyt tuon putoavan miehen videokuvissakin. Hallittu ns. teräsmies-asento, toinen jalka koukussa ja toinen käsikin oli suorana alaspäin, toinen käsi koukussa. Hänellä ei varmaan ollut muuta mahdollisuutta, joten otti näyttävän lähdön, tietoinen päätös.)
Itse olen miettinyt, että voisiko mustat aukot olla portteja helvettiin - niistäkin kuuluu melko helvetillisiä ääniä.
Journey to the Center of the Earth -elokuva kertoo Jules Vernen tarinan. The Core (ytimessä) -elokuvassa on vähän eri lähtökulma Maan ytimeen.
Ontto Maa -teoriaan tarttui Iron sky: The coming race -elokuva.
Illalla, kun menet nukkumaan, makaat selällään, silmät kiinni ja ympärillä on hiljainen rauhallisuus. Rentoudut, niin että et tunne käsiä ja jalkoja. Yhtä äkkiä putoat sänkysi läpi tai sänkysi ja huoneesi katoaa ja putoat tyhjyydessä... oliko se unta vai totta. Kokeile tuota =)
Tosi järkky tapahtuma WTC kaikkineen, muistan sen kuin eilisen tulin dataamasta ja ihmettelin kun TV auki että miksi tähän aikaan tulee tuollaista kauhua, ei mennyt jakeluun että se oli true asia. Kello oli yhden kieppeillä.
VastaaPoistaJärkytti suuresti ja näin hyppääviä ihmisiä, mitäs itse tekisit jos olisi ollut siellä korkealla, palanut, ruhjoontunut vai hyppääjä?
Mä kai olisin palanut, en olisi ainkaan hyppääjä.
Teräsmies on aika vieras mulle, mutta ajatella miten vanha sekin on kuin Doctor Who, mutta juu poden pientä korkeuden pelkoa siksi laskuvarjoilua.
Sain trauman lapsena kun päätetiin kiivetä talomme katolle, mutta alastulo kammotti, veljeni meni tikkaiden sisäpuolella alas.
Enkä muutenkaan urheilisi nojaamalla epävarmoihin parvekelaseihin tms.
Ajattelin vain kun tiedän tapauksen jossa teini-ikäinen päätti hypätä partsilta ja halvaantui vain kädet toimii, huomaa että jonkinlaisia kipuja on kun vetää käsiään pyörätuolin taakse.
Jokaisesta planeetasta tulee erilaisia soundeja, hyvin mahdollista että musta aukko vetää sieluja puoleensa.
Saattaa olla että musta aukko tulee ja vetää koko maapallon sisuksiinsa, kilju sitten siinä.
Netflixissä on Ytimessä maybe tulossa.
Yleensä rentoutan varpaista päähän asti, joskus herää kun tuntee putoavansa.
Saatanpa kokeilla.
Jos olisin ollut WTC:ssä ja vaihtoehtona olisi elävältä palaminen tai hyppääminen... kolmas vaihtoehto olisi hengittää palokaasuja (savua) muutama sekuntti, jolloin lähtisi vähintään taju - ehkä paras vaihtoehto. Mutta palaminen vai hyppy?
PoistaJos joutuu tuollaiseen tilanteeseen, niin siinä ehkä muutamassa sekunnissa hyväksyy tilanteen "Tämä oli nyt tässä". Joillekin saattaa ilmestyä ns. enkeli (mikä se ikinä sitten onkaan) viereen, joka kertoo jotain (mitä emme saa koskaan tietää) ja sitten mennään. Itse epäilen, että voisin päätyä hyppyyn.
Piti myös sanoa kun olin kakara, sanottiin että kaiva kuoppa mutta varo kiinalaisia.
VastaaPoistaSiis jos läpi niin siellä olisi kiina. Kyllä se kiehtoi jos en maalannut savella suurta isoa kiveä, niin kaivoin syvän kuopan ajatellen että näkisin kiinalaisen.
Kyllä aikuiset osavat huijata kuten entinen talkkari sanoi että tulee uima-allas kun kysyimme koska aina vastaus oli "huomenna"..siitä lähtien aloin inhoomaan sanaa huomenna, kuten inhosin sanaa kohta.
Muistan kun kaivettiin leikkikentällä syvää kuoppaa, ajatuksena oli kaivaa kiinaan. Muistan mielikuvitelleeni että tipunko avaruuteen sitte kun kuoppa valmis ja valmistauduin siihen että kuopan valmistuttua jonkun pää katsoo vastaan sieltä kuopan pohjasta. Mietin myös että mitenköhän kommunikointi onnistuu kun ei varmasti puhu suomea se kuka sieltä kuopasta vastaan kurkkii..
PoistaSe on jännää, jos kävelee Kiinaan, niin on koko ajan oikein päin. Mutta jos kaivaa kuopan, niin jossakin kohtaa (keskipisteessä - sen jälkeen) huomaa olevansa väärinpäin - pää alaspäin on vaikeampi kaivaa. Tämän fysiikanlain keksijä on ollut nero.
Poista