Joulutarina 2010

.:*~*:._.:*~*:.1..:*~*:._.:*~*:.

Ihmiset eivät enää muistaneet joulun todellista sanomaa. Joulu oli kaupallistettu, jo syyskuussa kaupoissa saattoi nähdä jouluun viittaavia tuotteita. Marraskuussa kaupoissa oli täysi joulu. Vuosi vuodelta joulu oli tullut yhä aikaisemmin kaupan hyllyille.

Joulu oli muodostunut rahastus- ja kulutusjuhlaksi, lahjojen antamisen tarkoitus oli vääristynyt. Kaikki toivoivat vain kalliita materialistisia lahjoja. Kaikki odottivat joulua vain siksi, että saisivat paljon lahjoja. Ihmiset olivat unohtaneet Joulun hengen.

.:*~*:._.:*~*:.2..:*~*:._.:*~*:.

Tämän vuoksi Joulun henki oli vetäytynyt unohduksien luolien perimmäiseen nurkkaan. Hänestä oli tullut turha, kukaan ei häntä enää muistanut, Joulun hengen olivat syrjäyttäneet ostohysteria, ahneus sekä kilpailuhenki. Joulun hengestä oli tullut heikko ja väsynyt. Joulun henki sai elinvoimansa siitä, että ihmiset muistivat hänet, mutta nyt, kun kukaan ei häntä enää muistanut, niin Joulun henki oli hiipumassa kokonaan unholaan. Hän vain vietti aikaansa unohduksien luolien perimmäisessä nurkassa. Hämärässä kynttilän valossa, kirjoittaen elämänkertaansa - jota tuskin kukaan löytäisi ja lukisi.

.:*~*:._.:*~*:.3..:*~*:._.:*~*:.

Ainoa joka piti Joulun hengen vielä olemassa oli eräs pikkutyttö, joka oli kaikesta kiireydestä ja hulinasta huolimatta säilyttänyt mielessään aidon joulumielen. Pikkutytön positiivinen asenne joulua kohtaan piti Joulun hengen vielä olemassa, vaikkakin se ei riittänyt siihen, että Joulun hengen voimat olisivat lisääntyneet. Tämä samainen pikkutytöstä tuleva positiivinen muistienergia piti Joulun hengen kynttilässä pienen valon. Jos pikkutyttökin olisi unohtanut joulumielensä, olisi silloin sammunut Joulun hengen kynttilästä liekki ja samalla Joulun henki olisi haihtunut lopullisesti unholan syövereihin.

.:*~*:._.:*~*:.4..:*~*:._.:*~*:.

Nyt tämä pikkutyttö oli pyytänyt äitiään avustamaan häntä tekemään joulukortteja tarvikkeista, jotka he olivat hommanneet aiemmin. Siinä kortteja askarrellessa muisti, että huomenna on toinen adventti ja taas hän saisi sytyttää kynttilän. Viime viikon sunnuntaina oli ollut ensimmäinen adventti. Silloin oli sytytetty ensimmäisen adventin kunniaksi kynttilä.

Pikkutytön äiti oli selittänyt, että Adventtisunnuntait ovat neljä joulua edeltävää sunnuntaita. Jokaisena sunnuntaina sytytetään adventtikynttilä. Adventti on latinaksi Adventus Domini ja tarkoittaa Herran saapumista.

Ensimmäinen adventtisunnuntai oli ollut nöyrtymisen adventti. Tällöin oli muisteltu kertomus Jeesuksesta, joka ratsastaa aasilla Jerusalemiin. Pikkutyttö oli silloin myös laulanut Hoosianna-hymnin ja saanut kuulla, että ensimmäinen adventtikynttilä symboloi odotusta.

Pikkutytön äidinkin sisällä syttyi pieni Joulun hengen kipinä, kun he yhdessä askartelivat kortteja ja muistelivat adventin olemusta. Päivä vierähti siinä touhuilessa.

.:*~*:._.:*~*:.5..:*~*:._.:*~*:.

Pikkutyttö heräsi toisen adventtisunnuntaiaamuna ja meni herättämään myös äitiään, jotta voisivat yhdessä sytyttää toisen adventtikynttilän. Äiti kömpi sängystä ylös ja niin he menivät sytyttämään toisen adventtikynttilän. "Nyt sytytit jouluilon, toinen adventtikynttilä on jouluilon sytyttäjä" sanoi äiti, kun pikkutyttö oli sytyttänyt kynttilän. Tyttö sai kuulla myös, että toisen adventtisunnuntain aiheena on Kristuksen toinen tuleminen aikojen lopulla.

Unohduksien luolien perimmäisessä nurkassa oleva Joulun henki oli viime aikoina tuntenut, että hänen olo oli hiukan parantunut. Tämä tarkoitti sitä, että Joulun henkeä oli alettu muistamaan enemmän.

.:*~*:._.:*~*:.6..:*~*:._.:*~*:.

Toisen adventin jälkeen oli vuorossa Suomen itsenäisyyspäivä. Tämä juhlapäivä ei liity jouluun, mutta sitä juhlitaan joulukuussa, koska Suomi itsenäistyi joulukuun 6. päivänä vuonna 1917 - irtautui Venäjästä. Eihän pikkutyttö oikein ymmärtänyt mistä oli kyse, mutta viralliselta päivä vaikutti.

Mukavaa oli sekin, että se oli isälläkin vapaapäivä. Aamusta koko perhe meni nostamaan Suomen lipun salkoon, niin kuului kuulemma tehdä tänään. Lippu otettaisiin alas illalla kello 20:00.

Päivällä isä meni yläkerran televisiosta katsomaan, koska sieltä tuli joku perinteinen Tuntematon sotilas -ohjelma. Pikkutyttö ei saanut sitä vielä katsoa, hänen piti vielä kasvaa joitakin vuosia, niin sitten hänkin saisi katsoa miksi kukaan ei tuntenut sotilasta. Isän katsellessa sotilaan henkilöllisyyden arvoitusta, lähti pikkutyttö äidin kanssa ulos. He suuntasivat hautausmaalle sankarihaudoille viemään sinivalkoisen kynttilän - pikkutyttö tiesi, että Suomen lipussakin oli sinivalkoinen väritys. Tällä ulkoiluretkellä he myös ihailivat jouluvaloja, joita ihmiset olivat jo laittaneet pihapuihin.

Ulkoilun jälkeen oli vuorossa Itsenäisyyspäivän vastaanotto Presidentinlinnassa. Sitä pikkutyttökin sai katsoa televisiosta, mutta ohjelma vaikutti hieman tylsältä hänen mielestään, koska ihmiset vain kättelivät. Päivän ulkoilut väsytti jo, päätti hän hetken katseltuaan Linnan juhlia mennä nukkumaan.

.:*~*:._.:*~*:.7..:*~*:._.:*~*:.

Äidin vatsa oli kasvanut ja pyöristynyt syksyn mittaan, pikkutytölle oli lopulta sanottu, että hän saa joulun aikoihin siskon tai veljen. Joulua edeltävinä viikkoina pikkutyttö painoi korvansa äidin pyöreää vatsaa vasten ja kuunteli puhuuko vauva mitään. Puhetta ei kuulunut, mutta silloin tällöin tuntui pientä liikettä. "Jos vauva on poika, niin sen nimeksi tulee Jesse" tuumaili pikkutyttö, äiti hymyili noille suunnitelmille.

.:*~*:._.:*~*:.8..:*~*:._.:*~*:.

Joulun hengen olo koheni entisestään, kun äiti ja tyttö leipoivat yhdessä pipareita, isän ollessa vielä töissä. Koska äidin vatsa oli valtava pallo ja äidin selkä oli vähän kipeäkin. Oli pikkutyttö halunnut auttaa äitiään joululeivonnoissa. Vaikka pikkuapulainen ehkä tuotti vain lisää töitä, niin heillä oli hauskaa yhdessä.

.:*~*:._.:*~*:.9..:*~*:._.:*~*:.

Joulutouhuilun lomassa pikkutyttö oli oppinut, että joulua vietetään Jeesuksen syntymän muistoksi. Jeesus oli joku, joka oli elänyt monia monia monia vuosia sitten. Joku ikävä mies oli määrännyt Jeesuksen isän ja äidin mennä maksamaan Betlehemiin verot, mutta heidän päästyään Betlehemiin, Jeesus oli päättänyt syntyä. Majatalossa ei ollut tilaa, mutta Jeesus halusi syntyä. Ei heidän auttanut muuta, kuin majoittua eläinsuojaan.

Pikkutytön isä oli vihjannut ettei Jeesus välttämättä ollut syntynyt jouluna, mutta jouluna sitä juhlitaan.

.:*~*:._.:*~*:.10..:*~*:._.:*~*:.

Pikkutyttö arveli, että Jeesus-lapsi oli ollut jotenkin ihmeellinen, kun sitä oli tullut tapaamaan myös kaukaa kolme paimenta, jotka olivat kuulleet Jeesuksen syntymästä enkeliltä. Paimenet olivat seuranneet taivaalla kirkasta tähteä - Betlehemin tähti, joka oli johdattanut heidät seimessä makaavan poikalapsen luo. Paimenet olivat tuoneet mukanaan lahjoja Jeesukselle.

Pikkutytön isä oli taas vihjannut, että niitä paimenia kutsutaan myös Itämaan tietäjiksi.

.:*~*:._.:*~*:.11..:*~*:._.:*~*:.

Kaikki linnut eivät muuta talveksi etelän lämpöön, joten pikkutyttö oli isänsä avustama sitonut kauralyhteen pihapuuhun. Punatulkut olivat tuttu näky kauralyhteessä. Joulun tienoilla laitettua lyhdettä voidaan sanoa joululyhteeksi. Lyhde on viljankorsinippu, josta linnut saavat jyviä, tämän pikkutyttö oli oppinut.

Lintulaudoille laitettiin siemeniä, jotta pikkulinnuillakin olisi ruokaa kylmässä talvipakkasessa.

.:*~*:._.:*~*:.12..:*~*:._.:*~*:.

Joulukuu oli jo vierähtänyt kolmanteen adventtisunnuntaihin ja taas pikkutyttö sytytti kynttilän, sanoen "Nyt niitä on jo kolme, viikon päästä on neljäs adventti". Pikkutytön äiti opetti, että kolmantena adventtisunnuntaina, jota kutsutaan hengen adventiksi, puhutaan Johannes Kastajasta ja hänen kehotuksestansa katumukseen ja parannukseen. Kolmas kynttilä on joulurauhan symboli. "Nyt alkaa sitten joulurauha?" tuumaili pikkutyttö.

.:*~*:._.:*~*:.13..:*~*:._.:*~*:.

13. joulukuuta oli päivä, jolloin pikkutyttö sai olla Lucia-neito. 13. joulukuuta vietetään Pyhän Lucian muistoksi. Pikkutyttö pukeutui, kuin Lucia-perinteeseen kuuluu, valkoisiin vaatteisiin, punaiseen vyöhön ja kynttiläkruunuun sekä pitäen kädessään kynttilää - turvallisuuden vuoksi kynttilät olivat sähkömallia nyt. Pohjoismaiseen Lucia-perinteeseen liittyy oleellisesti myös Santa Lucia -niminen laulu.

Isä oli jälleen osannut viisaana sanoa, että alkuperäiset Santa Lucia -laulun sanat eivät liittyneet Lucia-päivään, vaan se kuvasi merimaiseman kauneutta Napolin Santa Lucia -nimisen kaupunginosan edustalla.

Legendan mukaan vuonna 304 italialainen 21 vuotias Lucia joutui oikeuteen, koska hän oli kääntynyt kristinuskoon, tuolloin Roomassa kristinusko oli kielletty. Lucia tuomittiin pakkotyöhön bordelliin - pikkutyttö ei tiennyt mikä on bordelli, mutta ajatteli sen olevan joku ikävä paikka. Lucia ei kumminkaan lähtenyt mihinkään ja kun häntä yritettiin siirtää miesvoimin, niin silloin Pyhä Henki täytti hänet. Lucia muuttui niin painavaksi ettei edes härkävoimin saatu siirtymään, joten hänen ympärilleen tehtiin rovio. Sekään ei auttanut, koska Pyhän Hengen täyttämää Luciaa eivät edes liekit vahingoittaneet. Tämän jälkeen otettiin tikari käyttöön ja se teki tehtävänsä.

Lucian päivän kynttilänvalo saatetaan tulkita esimerkiksi ihmisten välisen lämmön vertauskuvaksi. Luciasta on myös tullut sokeiden ja näkövammaisten pyhimys.

Seuraavaksi piipahdamme toviksi Korvatunturille...

.:*~*:._.:*~*:.14..:*~*:._.:*~*:.

Napapiirin tuolla puolen, jossakin Lapin erämailla sijaitsee Korvatunturi, jonka uumenissa on myyttisen tarinan mukaan Joulupukin maa. Siellä asuu Joulupukki ja tontut, jotka tekevät lahjat sekä tarkkailevat lapsien kiltteyttä. Moni on koittanut etsiä polkua Joulupukin maahan, mutta harvat ovat sinne löytäneet. Huhuja liikkuu, että muutamilla olisi kartta Joulupukin maahan, mutta eivät siltikään ole löytäneet oikeaa polkua. Kartat ovat unohdettu ullakoille pölyttymään, koska on ajateltu ettei niiden avulla kukaan löydä Joulupukin maata.

Kukaan ei taida vain tietää, että kartassa on taikaa, jos kartan ottaa käsiinsä vuoden lyhyimpänä päivänä, talvipäivänseisauksena. Riippuen vuodesta, sijoittaa talvipäivänseisaus joulukuun 20. - 22. päivään. Silloin karttaan ilmestyy polku hohtavana, joka johtaa Korvatunturin liepeillä olevalle luolan suulle, josta pääsee Joulunpukin maahan. On toinenkin ehto, täytyy uskoa joulun taikaan, kun katsoo karttaa. Vain näin näkee polun talvipäivänseisauksena, polun hohde näkyy kartassa muutamia päiviä, hiipuen pois.

.:*~*:._.:*~*:.15..:*~*:._.:*~*:.

Se joka uskoo joulun taikaan ja katsoo talvipäivänseisauksena karttaan, joka myyttisten tarinoiden mukaan johdattaa Joulupukin maahan. Näkee hän muutaman päivän ajan kartassa hohtavan polun. Joulupukin maahan voi löytää harvat ja hekin vain muutamana päivänä vuodesta.

Joulun taika ilmenee yleensä lapsissa sekä joissakin aikuisissa, jotka ovat kyenneet säilyttämään ominaisuuden tunnistaa joulun taian. Tämän samaisen ominaisuuden avulla nähdään myös enkeleitä. Ne ihmiset, joilta on kadonnut vuosien saatossa usko joulun taikaan eivät voi löytää Joulupukin maata. He eivät myöskään näe tonttuja, tonttujen täytyy lähinnä pysyä piilossa lasten katseilta.

.:*~*:._.:*~*:.16..:*~*:._.:*~*:.

Korvatunturin uumenissa oli myös havaittu Joulun hengen painuminen yhä syvemmälle unohduksien luolien syvyyksiin. Sen vaikutukset näkyivät ja tuntuivat Joulupukin maassa. Joulupukin tanakka ylipaino oli pudonnut roimasti, tontut olivat olleet koko syksyn ihmeen väsyneitä ja laiskoja. Mikä kamalampaa, niin Petteri Punakuonon nenänpää oli kadottanut loisteensa, se ei enää tuonut valoa pimeään. Nämä kaikki johtuivat siitä, että Joulun henki oli poissa ja tämä tiedostettiin Joulupukin maassa. Tilanteelle ei vain oikein muuta voitu, kuin toivoa ihmisten alkavan taas muistaa Joulun henkeä.

Korvatunturin tonttujen keskuudessa liikkui huhuja, että on vielä toivo, sillä eräs pikkutyttö ei ollut unohtanut Joulun henkeä ja loisti ympärilleen jouluenergiaa. Hänen kauttaan joulu voisi pelastua, Joulun pelastaja.

.:*~*:._.:*~*:.17..:*~*:._.:*~*:.

Joulupukin tarkkaa ikää ei tiedetä, sanotaan vaan, että satoja satoja vuosia vanha. Joulupukin alkuperästä tiedetään, että 300-luvulla eli Joulupukin esi-isä, mutta voihan se olla, että Joulupukki on elänyt sieltä asti tähän päivään. 300-luvulla hänet tunnettiin nimellä Pyhä Nikolaus, joka on latinaksi Sanctus Nicolaus. Latinankielisestä nimestä tulee se tunnettu englannin kielinen nimi Santa Claus.

Alkujaan Joulupukki ei ollut tanakka, jos näin voidaan kuvata hänen pyöreyttään. Joulupukin paino on noussut vuosisatojen aikana. Samoin vaatetus on muuttunut aikojen saatossa punavoittoiseen, jota pidetään nykyään joulun värinä.

Joulupukilla on myös poro, jonka nimi on Petteri Punakuono. Punakuono nimi tuli siitä, että sen nenänpää loisti punaista valoa. Tämän ominaisuuden vuoksi Petteristä tulikin sitten etummainen poro Joulupukin rekivaljakossa, koska sen nenä valaisi tietä. Aluksi toiset haukkuivat illoin sitä majakaksi pilkaten, mutta siitähän Joulupukki sai aattehen, Petteri vois nenässään valon tuoda pimeään.

Pikkutytön isä oli mutissut puoliääneen, että nykyinen Joulupukki on vain Coca-Colan mainosmies. Pikkutyttö ei ollut ymmärtänyt ollenkaan mitä isä oli mutissut ja unohti sitten isän oudot jutut.

.:*~*:._.:*~*:.18..:*~*:._.:*~*:.

Joulupukin maassa oli ollut koko syksyn pienoinen kriisi, koska ihmiset olivat unohtaneet Joulun hengen ja sillä oli ollut suuret vaikutukset Korvatunturin väestöön. Joulun henki on yksi tärkeimmistä asioista, jotka vallitsevat Korvatunturilla se on kuin voiman lähde. Ilman Joulun hengen läsnäoloa ei tule joulua. Joulun hengen puuttuminen laihduttaa Joulupukin ja eihän laiha Joulupukki ole aito, olennainen puuttuu silloin. Tontuilla ei ole voimia, he vain tahtoisivat nukkua, koska Joulun henki puuttuu.

Petteri Punakuononkin nenänpäästä oli kadonnut loiste. Aluksi Petteri oli ollut iloinen, mutta sitten tajunnut, että kuka nyt toisi valon pimeään Joulupukin lahjan jakoreissulla.

Onneksi jo marraskuun lopulla tilanne oli alkanut vähän parantua, koska eräs pikkutyttö oli alkanut loistaa ympärilleen yhä enemmän jouluenergiaa muistuttamalla pienillä teoillaan muillekin Joulun hengen olemassa olosta. Näin Joulun henki oli vähitellen voimistunut ja alkanut nousta ylemmäksi, pois ihmisten unohduksien luolista.

Joulupukin painokin oli alkanut nousta ja tontutkin jaksoivat pikku hiljaa enemmän ja enemmän. Petterin nenänpääkin oli alkanut taas kirkastua.

Ehkä joulu vielä pelastuukin...

.:*~*:._.:*~*:.19..:*~*:._.:*~*:.

Viikko oli vierähtänyt siitä, kun oltiin sytytetty edellinen adventtikynttilä. Nyt pikkutyttö sai sytyttää neljännen ja viimeisen adventtikynttilän. Neljäs adventtisunnuntai on pyhä adventti, joka on monissa kirkkokunnissa omistettu Neitsyt Marialle, Jeesuksen äidille. Pikkutytön äiti opetti, että neljäs kynttilä on rakkauden kynttilä.

Nyt oltiin sytytetty kaikki neljä adventtikynttilää, opittu mitä ne symboloi ja mitä eri adventtisunnuntaisin muistellaan.

.:*~*:._.:*~*:.20..:*~*:._.:*~*:.

Joulu oli jo melkein ovella ja Joulun henkikin oli voimistunut paljon. Ensimmäinen adventtisunnuntai oli ollut pikkujoulujen aikaa sekä silloin oli alkanut myös joululaulujen laulaminen ja kuuntelu. Joulukuu, kun oli edennyt lähemmäksi joulua, niin oltiin opittu, että Joulun henkeen kuuluu, nöyrtyminen, rauhallisuus, toisista välittäminen ja toisten huomioiminen sekä ihmisten välinen lämpö eli rakkaus. Unohtamatta jouluiloa ja joulurauhaa, näistä kaikista koostuu Joulun henki, josta Korvatunturin väki saa voimansa. Pienikin hyvän tahdon ele toista kohtaa voimisti Joulun henkeä.

.:*~*:._.:*~*:.21..:*~*:._.:*~*:.

Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen,
kun näin silmät tonttusen...

Lauleskeli pikkutyttö, kun oli ulos katsellessaan nähnyt kuin tontun vilahtavan metsän reunassa. Joulun henki oli siis jo melkein täysissä voimissa ja Korvatunturin uumenissa oli meneillään täysi hulina. Viimeisiä lahjoja tehtiin ja pakattiin Joulupukin reessä olevaan pohjattomaan lahjasäkkiin. Joulupukkikin oli saanut takaisin tanakan mahansa ja Petterin nenänpää oli taas normaali, valoa loistava. Enää muutama päivä niin Joulupukki lähtisi matkaan.

.:*~*:._.:*~*:.22..:*~*:._.:*~*:.

Talvipäivänseisauksena pikkutytön isä oli valistanut, että talvipäivänseisaus on vuoden lyhyin päivä. Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella aurinko ei nouse lainkaan.

Siihen aikaan, kun pikkutyttö oli jo mennyt nukkumaan. Oli äidin mahassa ollut vauva ilmoittanut, että olisi synnytyksen aika ja niin pikkutytön äiti soitti mummon ja papan hoitamaan pikkutyttöä muutamaksi päivää. Kun hoitajat olivat saapuneet, lähtivät pikkutytön äiti ja isä yhdessä kohti sairaalaa, jossa synnytys tapahtuisi.

Heidän sairaalaan päästyään, tuli synnytyksen aika ja pikkutytön äiti synnytti pojan, toisen lapsensa.

.:*~*:._.:*~*:.23..:*~*:._.:*~*:.

Aamulla pikkutyttö oli kokenut yllätyksen, kun mummo ja pappa olivat tulleet häntä herättämään, kertoen isän vieneen äidin synnyttämään myöhään illalla.

Kun pikkutyttö oli noussut sängystä, puhelin soi, isä soitti "Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko suvulle. Tänään on meille syntynyt poika." Ja samalla hetkellä pikkutyttö alkoi laulaa "Tulkaa kaikki nyt laulamaan, on poika syntynyt maailmaan...".

Aamupuurot syötyään pikkutyttö ja pappa lähtivät metsään hakemaan joulukuusta. Joulukuusi löytyikin ja se tuotiin sisälle vähän sulamaan. Kun kuusi oli nyt löytynyt, niin täytyi löytää vielä kuusenkoristeet, ne olivat jossakin ullakolla. Pikkutyttö ja isovanhemmat kapusivat ullakolle etsimään kuusenkoristeita. Ullakko oli jännä paikka, paljon kaikenlaisia vanhoja tavaroita ja pahvilaatikoita.

Ullakolla pikkutyttö avasi vanhan puuarkun ja löysi arkusta vanhan kartan, joka oli pölyssä. Hän otti kartan käsiinsä, jolloin karttaan ilmestyi hohtava polku. Pikkutyttö ei tiennyt mikä kartta se oli, mutta ei myöskään ihmetellyt karttaan ilmestynyttä hohtavaa polkua. Samalla mummo ilmoittikin löytäneensä kuusenkoristeet ja voitaisiin mennä takaisin alas. Pikkutyttö laittoi kartan takaisin arkkuun ja sulki puuarkun kannen, poistuen ullakolta. Näin säilyi edelleen kartan salaisuus, ehkä joskus muutaman kymmenen vuoden kuluttua tämän pikkutytön tuleva lapsi löytää samaisen kartan, jolloin kartan salaisuus ymmärretään.

Iltasella joulukuusi pystytettiin ja koristeltiin koristeilla, jotka olivat haettu aiemmin ullakolta. Joulukuusen tärkein koriste oli latvatähti, "Jouluntähti on ehdoton", kuten pikkutyttö sen ilmaisi. Jännitys oli kohonnut, sillä oli enää yksi yö jouluaattoon. Perinteen mukaan joulukinkku laitettiin uuniin yöksi paistumaan.

.:*~*:._.:*~*:.24..:*~*:._.:*~*:.

Päivän vaihtuessa jouluaattoon oli Joulupukki lähtenyt Korvatunturin uumenista reessä, jota veti porovaljakko, Petteri Punakuono valaisi tietä.

Maailmassa on lukuisia lapsia, joille Joulupukin täytyy viedä jouluna lahja. Moni on miettinyt miten aika riittää moiseen. Eräs tarina kertoo, että Korvatunturin uumenissa, keskellä Joulupukin maata on suuri aikaratas. Aikaratasta kampeamalla voidaan joko hidastaa tai nopeuttaa ajan kulkua. Aikarattaan vaikutus ei vaikuta Joulupukkiin, mutta ihmisiin ja ihmisten aikaan, ihmiset eivät huomaa tätä ajan vaihtelua. Näin Joulupukki ehtii jakaa lahjat vuorokaudessa kaikille.

Joulupukin tavat vaihtelevat alueittain, joissakin maissa Joulupukki jakaa yöllä kuusen alle lahjat, tullen savupiipusta. Suomessa Joulupukki käyttää ovia tai sitten joulutontut käyvät jättämässä lahjat kuusen alle, usein silloin, kukaan ei ole paikalla. On myös alueita, jotka eivät kuulu Joulupukin jakelupiiriin, niillä alueilla joulu ilmenee jotenkin toisin.

Jouluaaton aamuna pikkutyttö heräsi joulutunnelmaan. Joka puolella tuoksui joulu, hän riensi avaamaan joulukalenterinsa viimeisen luukun, 24. luukku, joka oli muita suurempi. Luukun takaa ilmestyi kuva, jossa oli seimessä makaava Jeesus-lapsi ja seimen vieressä Maria sekä Joosef eli Jeesuksen vanhemmat, heidän takana oli enkelirivistö. Pikkutytön mielestä tuohon kuvaan kiteytyi Joulun henki, ihmisten välinen lämpö, toisista välittäminen, rakkaus ja rauha. Hän kätki sydämeensä tuon mitä oli oivaltanut, ja tutkisteli sitä.

Kalenteriluukun avaamisen jälkeen pikkutyttö lähti etsimään jouluisten tuoksujen alkulähdettä ja päätyi keittiöön. Keittiössä hääräsivät hänen isovanhemmat, pappa otti juuri joulukinkun uunista pois ja alkoi tehdä siihen viimeistelyjä eli kuorrutuksen. Mummo laittoi pöytään höyryävää riisipuuroa, johon hän oli laittanut jouluperinteen mukaan yhden mantelin. Pikkutyttö toivotti heille iloisesti "Hyvää joulua!" ja halasi mummoa sekä pappaa. Hän sai kuulla äidin ja isän tulevan myös tänään kotiin mukanaan vauva.

Pikkutytön syödessä joulupuuroa, johon oli vähän lisännyt sokeria ja kanelia, löysi hän puurosta mantelin. Mummo kertoi, että nyt pikkutytön pitäisi toivoa jotain, mutta toivomusta ei saisi sanoa ääneen. Pikkutyttö laittoi mantelin syrjään ja toivoi silmät kiinni hymyillen, jonka jälkeen jatkoi puuron syömistä.

Joulupuuron jälkeen pikkutyttö katsoi televisiosta lastenohjelmia, mutta ei aikaakaan, kun hän kuuli ulko-oven avautuvan. "Pikkuveli tulee kotiin!" huudahti pikkutyttö ja juoksi äitiä ja isää vastaan eteiseen. Hän halasi äitiä ja isää "Hyvää joulua äiti ja isä". Tämän jälkeen hän huomasi pikkuveljensä, joka nukkui kantokopassa. Pikkutytön silmissä vauva, kuin loisti pehmeää valoa, minkä vuoksi vauva näytti pieneltä enkelivauvalta. Vauvan nukkuessa pikkutyttö kyykistyi ja kuiskasi vauvalla "Olen isosiskosi".

Kun siinä sitten oltiin ihasteltu mummon ja papankin kanssa uutta perheenjäsentä sekä keskusteltu tovi, vuorossa oli joulurauhan julistus. Joulurauhan julistus tapahtuu Turun Vanhalla suurtorilla, pikkutyttö seurasi tapahtumaa televisiosta muiden kanssa, tosin pikkuveli nukkui ja tuhisi.

Joulurauhan julistuksen jälkeen oli vuorossa jouluateria, jonka kunkku oli joulukinkku. Joulukinkun lisäksi jouluateriapöydässä oli erilaisia laatikoita, kuten porkkana-, lanttu-, maksa- ja perunalaatikko sekä rosolli, luumukiisseli, myös erilaisia kalaruokia - joillakin joulukinkun korvaa kalkkuna. Jouluna on lupa syödä paljon.

Jouluun kuuluu myös joulusauna, pikkutyttökin meni jouluaterian jälkeen saunaan. Hän sanoi saunovansa saunatontun kanssa. Kun oltiin saunottu, kello näytti sen verran, että täytyi lähteä kirkkoon aattohartauteen. Pikkutyttö lähti mummon ja papan kanssa aattohartauteen. Isä ja äiti jäivät kotiin pikkuveljen kanssa, joka ei voinut vielä lähteä mukaan. Samalla vietiin kynttilät hautausmaalle. Pikkutyttö katseli sitä kynttilämerta, joka oli vähitellen muodostunut, kun haudoille oli tuotu kynttilöitä.

Aattohartauden päätyttyä lähdettiin tallustamaan kotia kohti, lunta satoi hiljalleen ja pakkanen narskui jalkojen alla. Sillä aikaa, kun he olivat olleet kirkossa, oli kotipihaan ilmestynyt ulkotulia reunustamaan pihatietä. Pikkutyttö näki, kuinka äiti vilkutti jo heille ikkunasta, vauva sylissään.

Nyt he olivat kaikki jälleen yhdessä kotona, pikkutyttö ja hän vanhemmat sekä isovanhemmat. Pikkutytön mennessä ihastelemaan joulukuusta, niin suureksi yllätykseksi hän huomasi, että joulukuusen alle oli ilmestynyt joululahjoja sillä aikaa, kun hän oli ollut kirkossa.

Pikkutyttö juoksi äidin luo ja iloitsi "joulutontut ovat tuoneet lahjat!". Kaikki, jotka kuulivat pikkutytön sanat, olivat ihmeissään ja niin he kaikki menivät katsomaan lahjoja. Oli lahjojen jakoaika, pikkutyttö toimi aputonttuna, jakaen lahjat kaikille. Lahjoja ja availtiin ja ihmeteltiin.

Kun lahjat olivat saatu avattua, syötiin vähän jouluherkkuja, pipareita ja joulutorttuja. Pöytään jätettiin yöksi jouluherkkuja, jotta tontutkin saisivat niitä jouluyönä syödä.

Päivä oli ollut jännittävä ja ilontäyteinen, kun äiti peitteli pikkutyttöä nukkumaan. Pikkutyttö sanoi "Äiti, paras joululahjani oli, kun sain oman pikkuveljen...".

Aattoillan mittaan Joulun henki oli voimistunut täysiin voimiinsa, ihmiset olivat muistaneet aidon välittämisen ja sen, että ajatus on tärkein eikä materialistinen lahja. Ihmisten välinen lämpö ja yhdessäolo on joulun tärkeimpiä asioita.

Jouluaattoiltana, kun Korvatunturilla oli kiire päättynyt, tulivat kaikki metsän eläimet viettämään joulua Joulupukin maahan tonttujen kanssa. Joulurauhan vallitsiessa tulivat kaikki eläimet toimeen hyvässä sovussa, myös ne, jotka yleensä karttoivat toisiaan.

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!