Joulutarina 2014

Kauan aikaa sitten taivaalle oli ilmestynyt kirkas tähti. Tähti tähdistä kirkkain herätti huomion myös Korvatunturilla, eräs pieni joulutonttu oli päättänyt lähteä katsomaan, minne tähden säteet lankeavat. Joulutontulla oli tunne, että joulusta puuttui jokin, mikä se voisi olla?

"Puun vihreen oksat kiedomme me hopein, kultavöin. Me lahjat jaamme runsahat. Vaan, mikä meiltä sivuun jää?" - oli joulutonttu pohtinut pienen ikänsä.

Nähdessään taivaalle syttyvän kirkkaan tähden, sai joulutonttu aattehen.

"Jos nyt matkaan kävisin, kohti tähden säteitä, löytäisinköhän sen mikä meiltä sivuun jää?"

Taivaan kirkas tähti oli vastaus joulutontun mietteisiin, hän oli varma, nyt oli aika lähteä ja seurata tähteä. Jäi taakse Joulupukin maa, joka on totta, satua ja unta. Taakse tunturien piilotettu on se valtakunta, sinne moni matkamies tietä kysyy. He eivät tiedä, tien löytää, kun paikallansa pysyy.

Pieni joulutonttu tarpoi halki lumen ja tuiskun sekä jään ja viiman. Matka taittui läpi murheellisten laulujen maan, jossa lumihanki kutsuu perhettä talvisin ja laps' hankeen hukkuu unhoittuu. Joulutontun polku vei ohi peltoaukeiden, joissa halla ja etelätuuli kohtasivat, hallan korjaten viljaa.

Joulutonttu yöpyi usein varjoissa metsien, katsellen öisin tähtiin, jutellen yksinään.

"Sun kasvos siellä nään. Vie mut minne vaan, taivaanrannan taa, yli merten seilataan, yli vuorten kahdestaan."

Joulutontun taival ei ollut helppo, koska ainoa, jolle hän pystyi puhumaan oli tuo kirkas tähti taivaalla. Mitä pidemmälle hän pääsi Korvatunturista, sitä varmempi hän oli siitä, että taivaan tähdellä oli joku sanoma kerrottavanaan. Mikä se sanoma on, ehkä selviää myöhemmin, niin hän ainakin toivoi.

Joulutonttu ei enää tiennyt, montako päivää ja yötä tai viikkoa ja kuukautta hän oli tehnyt matkaa. Hän vain tiesi kävelleensä lukuisten metsien ja peltoaukeiden läpi, kiertäneensä monia järviä, ylittäneensä monia vuoria, jokia sekä meriä. Nyt joulutonttu laahusti keskellä paahtavaa autiomaata, miettien.

"Huhtikuu on kuukausista julmin..."

Ei tainnut olla edes huhtikuu joulutontun hoipertellessa keskellä loputonta hiekkaa. Hän luuli jo näkevänsä harhoja, koska huomasi taakseen katsoessaan kahdet jalanjäljet hiekassa, vaikka hän olikin yksin. Päivän alkaessa hämärtyä iltaan ja yöhön, huomasi joulutonttu horisontissa valonkajoa. Lähemmäksi päästyään valonlähdettä, hän erotti valon tulevan majatalosta, jonka pihapiiriin kuului myös eläinsuoja, jota voidaan myös talliksi kutsua. Kuinka ollakaan taivaan kirkkaimman tähden säteet valaisivat voimakkaimmin juuri tuon matatalon tallin.

Majatalon pihapiirin laitamilla joulutonttu pysähtyy hengähtämään, samalla näkee kuinka viisi ihmistä sitoo kamelinsa tallin edustalle kiinni puomiin ja suuntasivat talliin sisään.

"Tämän se täytyy olla, päämääräni, johon olen tehnyt matkaa kuukausia." - toteaa joulutonttu.

Joulutonttu oli rähjääntynyt laahustaessaan autiomaassa päiviä, kohdaten hiekkamyrskyjä sekä kestäen polttavaa kuumuutta. Tonttujen asu ei ollut kaikkein paras valinta etelän oloihin, tosin autiomaan yöt olivat olleet kylmiä, mutta päivät tukalan kuumia. Nyt joulutonttu ravisteli hiippalakistaan pölyt, samoin tonttunutustaan sekä kaatoi tonttuhuopikkaistaan enimmät hiekat pois. Majatalon kaivosta tämä pieni partaveikko nosti vettä juodakseen ja pestäkseen naamansa. Täytyi yrittää olla olosuhteisiin nähden edustavan näköinen joulutonttu.

"Mitähän kummaa tallissa on, kun en ollut ainoa taivaltaja, joka sinne oli löytänyt? Kohta se selviäisi mitä hän oli tullut etsimään." - pohti joulutonttu, hieman jännittäen.

Joulutonttu oikaisi vielä hiippalakkinsa, suoristi takkinsa ja kiristi leveän vyönsä. Naama puhdas ja asukin miltei kuosissa. Pieni partainen joulutonttu oli nyt tontun arvoinen ja suuntasi askeleensa tallia kohti, jonka oven alta kajasti valoa. Oven takaa kuului puhetta ja eläinten ääniä. Joulutonttu raotti puista tallin ovea ja pujahti talliin sisään. Kukaan ei huomannut, kun ovi hiukan narahti, koska kaikki ihmiset olivat kokoontuneet jonkin ympärille kuin ihmettä katselemaan.

Koska joulutonttu oli pieni, alle ihmisen polven, hän ei millään nähnyt mitä ihmiset katsoivat. Hän yritti hyppiäkin, mutta ei vain nähnyt mitä ihmiset katsoivat. Joulutonttu katseli ympärilleen ja hoksasi kattohirret.

"Tuoltahan ylhäältä, kattohirsien päältä näen mitä ihmettä täällä tapahtuu." - aprikoi joulutonttu.

Niinpä joulutonttu kipusi ketterästi tukipilaria pitkin ylös hirren päälle istumaan, katonrajan hämäryyteen. Silloin hän näki sen, heinillä härkien kaukalon nukkuu lapsi viaton. Joulutontun istuessa ylhäällä hämärässä hirren päällä, ilmestyy hänen viereensä istumaan kuin tyhjästä pieni valoisa jouluenkeli. Joulutonttuhan pelästyy tyhjästä ilmestyvää pientä enkeliä, että horjahtaa hirreltä alas, mutta saa toisella kädellä otteen hirrestä, jääden roikkumaan hirren reunaan. Toisella kädellä nappaa päästänsä pudonneen hiippalakin kiinni, ettei se tipahda seimessä nukkuvan lapsen päähän.

Roikkuessaan yhdellä kädellä kattohirrestä, näkee joulutonttu nyt selvästi mikä hänen viereensä oli ilmestynyt. Kattohirren päällä istuu pieni, hänen kokoisensa jouluenkeli ja käsi suun edessä, hihittää joulutontulle.

"Älä pelkää! Minä ilmoitan sinulle ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on tässä tallissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus Herra." - lausui jouluenkeli, istuessaan kattohirren päällä.

Samalla, kun jouluenkeli lausui kattohirreltä melkein pudonneelle joulutontulle ilosanomaansa. Kampesi joulutonttu itseään ylös kattohirren päälle puhisten ja jupisten, lopuksi jo hirren päällä istuessaan, painoi hiippalakkinsa päähän. Alhaalla lapsen herttaisen nukkuessa seimikätkyessään, tuumaa joulutonttu enkelille.

"Tuo kapaloitu lapsi on siis Vapahtaja, Jumalan Poika?"

"Kyllä, Jeesus on lapsen nimi, näin on ennalta sanottu." - tarkentaa jouluenkeli.

"Miksi Jeesus-lapsi on tässä tallissa ja eläinten syöttökaukalossa, seimessä?" - Kysyy joulutonttu.

"Jeesus on seimikätkyessään..." - aloittaa jouluenkeli, mutta...

Joulutonttu heittää sivuhuomautuksen - "Seimikehdossaan..."

Jouluenkeli jatkaa - "...seimikehdossaan tässä tallissa, koska hänen vanhempansa, Joosef ja Maria tulivat tälle seudulle maksamaan veronsa, mutta majatalo oli täynnä. Muuallekaan he eivät voineet enää mennä, koska Maria synnytti lapsen."

Joulutonttu tiedustelee lisää - "Nuo kaksi ovat siis Joosef ja Maria, mutta keitä ovat nämä viisi muuta ihmistä seimen ympärillä?"

"He ovat viisaita henkilöitä, viisi tähtitieteilijää. Kolme miestä, Caspar, Melchior ja Balthasar ja kaksi naista, joiden nimiä en nyt muista... He toivat syntyneelle Vapahtajalle lahjaksi kultaa, suitsuketta ja mirhaa." - kertoo jouluenkeli.

"Varsinaisia itämaan tietäjiä..." - jupisee joulutonttu itsekseen puoliääneen.

"Olkoon tämä päivä tästä päivästä lähtien Jeesuksen syntymäpäivä, suuri juhla ja korvatkoon se saturnalia-juhlan." - julistaa jouluenkeli.

Joulutonttu kysyy epätietoisena - "Minkä ihmeen saturnalia-juhlan?..."

Jouluenkeli alkaa valistaa joulutonttua - "Täällä päin on juhlittu vuoden pimeimpään aikaan saturnaliaa. Nimensä mukaisesti saturnalia on omistettu Saturnus-jumalalle. Saturnusta pidetään eräänä vanhimmista jumalista. Sitä palvotaan maanviljelyksen suojelijana ja menneiden aikojen valtiaana. Joulukuun 17. ja 23. päivän välillä koristellaan puita, vaihdetaan pieniä lahjoja ja pidetään pileus-lakkia, joka muistuttaa sinun hiippalakkiasi. 25. joulukuuta on Sol Invictuksen eli Voittamattoman auringon syntymäpäivä, mutta korvatkoon siis Jeesuksen syntymäjuhla aiemmat perinteet."

Joulutonttu tuumaa - "Kuulostaa paljon pohjoisten kansojen maatalousvuoden päättäjäis- ja keskitalven juhlalta, joululta. Jouluumme on sekoittunut sadonkorjuujuhlan, kekrin piirteitä. Aikoikaan Joulupukki oli häijy mies, pukeutui hedelmällisyysriitin hahmoksi, vuohipukiksi. Hän laittoi vuohipukin sarvet päähän. Asuun kuuluivat myös tuohesta tehty naamari ja nurin käännetty lammasnahkaturkki. Sarvipäinen pukki ei suinkaan jakanut lahjoja, vaan tunkeutui taloihin mässäilemään ruualla ja ennen kaikkea ryyppämään viinaa.

Joulumuori onneksi kyllästyi Joulupukin joka jouluiseen sekoiluun ja joulukonseptia muutettiin. Joulupukin kauheat sarvet sekä tuohinaamari saivat jäädä unholaan. Nykyään Joulupukki esiintyy omalla naamallaan ja jouluun yhdistyvät yhdessäolo ja joululahjat, joita me tontut teemme ja Joulupukki jakaa ne lapsille. Pohjoisessa koristellaan kuusi, syödään hyvin, jaetaan lahjoja."

Jouluenkeli pohtii - "Kiintoisaa, nykyinen Joulupukki kuulostaa kuin Nikolaus Barilaiselta, joka tunnetaan myös nimellä Sanctus Nicolaus eli Pyhä Nikolaus. Nikolaus on merimiesten, kauppiaiden ja etenkin lasten suojeluspyhimys. Olkoon Jeesuksen syntymäpäivän nimi Christmas eli Kristusmessu."

Joulutonttu vertailee - "Sancti-Spiritus vaan... Pohjoismaiden joulu-sana juontaa juurensa Yule-juhlasta. Yule on muinaisten germaanien keskitalven juhla. Jouluumme ei liity Kristus. Santa Claus nimi tulee näin ollen uskonnollisesta lähteestä, kun taas pohjoismaiden Joulupukki sai alunperin piirteitä sadonkorjuun juhlan kekripukista. Pukki-sana viittaa vuohipukkiin, perin kummallista, mutta näin se vain on. Joulumme olkipukit ja runsas syöminen ovat myös kekrin peruja."

Joulutonttu jatkaa, kysyen - "Voisitko sä jouluenkeli lähteä kanssani kylmään pohjolaan?"

Jouluenkeli vastaa - "Tonttu hyvä, paikkani on täällä, Lähi-idän hedelmällisen puolikuun alueella. Enkä voi poistua toimialueeltani. Mun täytyy jäädä Jeesus-lapsen luo. Me edustamme kahta eri jouluperinnettä, toinen on uskonnollinen ja toinen on ei-uskonnollinen. Sun paikka on siellä pohjoisessa ja mun täällä Lähi-idässä. Me kaksi tuomme joulun maailmaan edustamalla sitä perinnettä johon kuulumme."

Joulutonttu miettii - "Miksi meidän täytyy edustaa eri jouluperinteitä, eikö joulu voisi olla yksi suuri perinne, johon mahtuisivat kaikki? Nyt tiedän mikä puuttuu pohjolan joulusta ja se on jouluenkeli."

Jouluenkeli lohduttaa - "Hautaa mut sydämeesi, ei muisto ystävyyden kuole milloinkaan. Seuraan sua minne menetkin, äänettömin askelin. Olin jo autiomaassakin vierelläsi, kun luulit näkeväsi harhoja. Jalanjäljet hiekassa olivat mun."

Tämän sanottuaan jouluenkeli katosi ilmaan, joulutontun viereen, kattohirren päälle jäi vain tähtipölyä. Joulutonttu kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä. Joulutonttu istui vielä hetken tallin hämärällä kattohirrellä, mutta päätti poistua paikalta, kun Jeesus-lapsi heräsi ja tuijotti häntä suoraan silmiin hymyillen. Kukaan muu ei ollut huomannut joulutonttua kuin seimessä makaava viaton lapsi.

Niin kovin kaukainen on pieni kylä päällä maan, sen tiet ja talot, puut, on lumipuvussaan. Halki avaruuden,
alla tähtisumujen, joulutonttu seuraa avaruuden tähtipolkua, joka kauas vie, kotiin lumiseen pohjolaan. Joulutonttu nousee kukkulalle, sieltä katsoo alas kylään, routa sulaa jalkojen alle.

"Kotiin löysin sittenkin!" - huutaa joulutonttu, kun näkee jälleen Korvatunturin kylän.

Kiirehdittyään muiden tonttujen luo, hän kertoi heille mitä oli nähnyt ja kuullut jouluenkeliltä kaukomailla ollessaan. Kaikki, jotka kuulivat joulutontun sanat, olivat ihmeissään. Koska pohjoisen joulusta puuttui jouluenkeli, tahtoi joulutonttu tuoda jouluenkelin jossain muodossa heidänkin jouluun. Joulutonttu rakensi enkelikellon. Käsissään hän kantaa neljää pientä kynttilää, jokaisen tahtoo itse sytyttää. Yllä niiden kultaisina kimmeltää nuo enkelit, käy kello pyörimään.

Kun outo lämpö olkapäätä koskettaa, ajattelee joulutonttu - "kunniaksi ystävyyden ristinmerkin teen, se on jotain joka sulle merkitsee. Kiitos, kun olit totta hetken... Mä tunnen muistosi lähelläni vielä..."

Tämä oli tarina kahdesta jouluperinteestä, joita edustavat jouluenkeli ja joulutonttu - uskonnollinen ja ei-uskonnollinen joulu. Näiden kahden perinnehaaran välissä on kuilu, joka on enemmän tai vähämmän syvä. Ennen Jeesusta maailmassa vietettiin aikalailla samanlaisia juhlia keskitalvella - sadonkorjuun ja keskitalven juhlia. Jeesuksen jälkeen perinteet muuttuivat joillakin alueilla kristinuskoon viittaaviksi.

Tarina toi julki sen seikan, miksi kristillinen perinne ei tunne joulutonttua, mutta miksi ei-uskonnollinen perinne tuntee jouluenkelin. Joulutonttu oli kyllä todistamassa Jeesuksen syntymistä majatalon tallissa, mutta vain Jeesus-lapsi näki joulutontun hämärässä, kattohirren päällä. Koska muut eivät huomanneet joulutonttua, niin kukaan ei osannut liittää jouluevankeliumiin joulutonttua - tästä syystä Raamatussa ei mainita tonttuja.

Joulutonttu kätki sydämeensä muiston jouluenkelistä ja vei pohjoiseen muiston, tehden enkelikellon ja muitakin enkelikoristeita. Tästä syystä ei-uskonnollinen jouluperinne tuntee myös kristillisen joulun asioita.

Joulutonttu ei voi tehdä tehtäviään alueilla, joilla on vallalla uskomus jouluenkeliin ja toisinpäin. Parhaiten he levittävät joulusanomaa toimimalla alueilla, joihin heidät liitetään ihmismielissä. He tahtoisivat liikkua yhdessä ja levittää joulun ilosanomaa, mutta perinteiden välisen kuilun vuoksi tämä ei onnistu. Heidän täytyy olla erillään ja sydämissään pitää muisto toisistaan.

Vielä nykyäänkin Pohjoismaissa joulu- ja Joulupukki -sanat viittaavat muuhun kuin Kristukseen. Yule sekä kekri ovat pohjana jouluumme. Lihava ja puna-asuinen hahmomme, joka jakaa lahjoja on pukki. Pukki-nimitys tulee vuohipukista, joka on eriskummallista, koska nykyinen Joulupukki on kaukana vuohesta.

Useissa muissa maissa Joulupukki-nimitys viittaa enemmän tai vähemmän Sanctus Nicolaus -nimeen eli Pyhään Nikolaukseen, on Santa Claus, Father Christmas, Sinterklaas, Nikolaus jne. Katolinen kirkko käyttää joulusta latinalaista nimitystä Dies Natalis Domin. Siitä ovat peräisin italian sana Natale, portugalin Natal ja espanjan Navidad. Myös ranskan joulua tarkoittava sana Noel on mahdollisesti samaa alkuperää, joskin sen on myös arveltu tarkoittavan hyvää uutista. Saksaksi joulu on Weihnachten, mikä tarkoittaa pyhiä öitä. Muualla Joulupukki voi olla siis Joulumies, Isä joulu, Pyhämies. Nämä nimitykset viittaavat kaikki jotenkin kristilliseen alkuperään, toisin kuin Pohjoismaissa. Joissain maissa tunnetaan myös Christkind eli Jeesus-lapsi, joka on jakanut lahjat.

Muistat Jeesuksen, jouluenkelin ja joulutontunkin varmaan, mutta sanoma tää sulta usein unhoon jää...

Ajatus on tärkein.

Hyvää joulua kaikille!