Raskaudenkeskeytyksestä sieluun

RASKAUDENKESKEYTYS ELI ABORTTI TAI JOPA LAPSENSURMA
Yhdysvaltojen Alabaman senaatti hyväksyi tiukan aborttilain ja Alabaman kuvernööri Kay Ivey allekirjoitti sen. Mikäli lainsäädäntö jää voimaan, Alabamassa ei jatkossa saa keskeyttää raskautta muutoin kuin siinä tilanteessa, että äidin henki on vaarassa tai sikiöllä todetaan tappava kehitysvamma - raiskaus tai insesti, sillä ei ole merkitystä.

Raiskauksen tai insestin uhrit pakotetaan synnyttämään. Abortin tekevä lääkäri voi puolestaan saada enintään 99 vuoden vankeustuomion. Yashica Robinson, alabamalainen lääkäri, kirjoitti CNN:lle mielipideartikkelin. Mielipidekirjoituksessaan Robinson ilmoitti jatkavansa aborttien tekoa kuin ennenkin, laista huolimatta. ja huomautti, että 99 vuoden mahdollinen tuomio on kovempi kuin, jonka voi saada 2. asteen raiskauksesta.

Kaikkiaan 16 Yhdysvaltojen osavaltiota on lyhyen ajan sisään jollakin tavalla hankaloittanut abortin saamista. Esimerkiksi Kentucky, Georgia, Mississippi ja Ohio ovat ottaneet käyttöön niin sanotun sydämenlyöntilain, joka kieltää abortit kuudennen (6.) raskausviikon jälkeen.

Kristillisdemokraattien ex-puheenjohtaja, kansanedustaja ja Suomen entinen sisäministeri Päivi Räsänen innostui Alabaman uutisista ja toisti kantansa, joka kävi ilmi myös hänen viime vuoden joulukuussa jättämästään kirjallisesta kysymyksestä hallitukselle. Päivi Räsänen pitää Yhdysvaltain kiristynyttä abortti-ilmapiiriä hyvänä asiana.

Päivi Räsänen Iltalehdelle:
Olen sitä mieltä, että Suomessakin pitäisi ottaa käyttöön samanlainen lainsäädäntö (kuin Alabamassa) ja suojella syntymättömän kohdussa olevan lapsen elämää. Toivon ja uskon, että Yhdysvaltain keskustelu aiheesta heijastuu laajemminkin Suomeen saakka.

Raskausviikkoon 12. saakka raskaudenkeskeytys on Suomessa mahdollinen yhden tai kahden lääkärin päätöksellä, tämän jälkeen luvan myöntää Valvira (Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto). Viimeinen takaraja on 20. raskausviikko ja sikiöpoikkeavuuden kohdalla 24. raskausviikko. Suomessa rekisteröidään elävänä tai kuolleenna syntynyt lapseksi, jos raskauden kesto on ollut vähintään 22 viikkoa tai syntyneen paino on vähintään 500 grammaa.

Päivi Räsänen kutsuu myöhäisiä raskaudenkeskeytyksiä lapsensurmiksi. Myöhäisillä raskaudenkeskeytyksillä tarkoitetaan raskausviikkojen 22.-24. aikana tapahtuneita raskaudenkeskeytyksiä. Räsänen jätti joulukuussa 2018 kirjallisen kysymyksen hallitukselle näistä "lapsensurmista". Iltalehti, Helsingin Sanomat ja Hämeen Sanomat ovat uutisoineet ainakin aiheesta ja käyttäneet Päivi Räsäsen tilastolukemia. Räsänen on viitannut THL:n vuoden 2017 tilastoihin, mutta ottanutkin vuoden 2016 lukemat - ehkä ajatusvirhe. Toisaalta tuolla virheellä ei ole suurta merkitystä, kun Päivi Räsänen viittaa 20 vuotta vanhoihin tilastoihin, jolloin myöhäisiä raskaudenkeskeytyksiä oli 9 (vuonna 2000). Tuolla välillä ne on kyllä lisääntyneet huomattavasti, vuonna 2016 oli 71 keskeytystä ja vuonna 2017 oli 66 keskeytystä. Toisaalta, kun Päivi Räsänen on puhunut aiheesta myös kesän 2019 kulmillakin, niin hän olisi voinut katsoa vuoden 2018 lukemat - katso alla oleva taulukko.

RASKAUDENKESKEYTYKSET VUONNA 2018

RASKAUSVIIKOT

 0 -  6

3429 / 39,87 %

 7 -  8

3283 / 38,17 %

 9 - 11

1268 / 14,74 %

12 - 13

190 / 2,21 %

14 - 17

306 / 3,56 %

18 - 19

55 / 0,64 %

20 - 21

32 / 0,37 %

22 - 24

38 / 0,44 %

0 %25 %50 %75 %100 %
LUKUMÄÄRÄT JA PROSENTIT

100 % on yhteensä 8601 raskaudenkeskeytystä

Lähde: THL. Jostain syystä THL ilmoittaa lukumäärääksi 8602, mutta minä saan THL:n luvuilla 8601.

Kuten huomataan, niin myöhäiset raskaudenkeskeytykset on vähentyneet huimasti edellisistä vuosista, ollen 38 vuonna 2018.  Päivi Räsänen tarkastelee hyvin pientä marginaalia, joka on kyllä kasvanut, mutta kokonaisuudessaan raskaudenkeskeytykset ovat vähentyneet vuosien mittaan. Viime vuosina on puhuttu myös ilmaisesta ehkäisystä.

Kirjallisessa kysymyksessään Päivi Räsänen mainitsee myös Lääkäriliiton ohjeistuksen vuodelta 2016.

Ote Päivi Räsäsen kirjallisesta kysymyksestä:
Myöhäiset raskaudenkeskeytykset loukkaavat syvästi lasten ihmisoikeuksia. Lääkäriliiton vuonna 2016 päivitetyssä "Syntymättömän oikeudet" -ohjeistuksessa todetaan: "Syntynyt lapsi katsotaan raskauden kestosta riippumatta ihmiseksi. Häneen ulottuu sekä lainsäädännön, että eettistennormien määrittämä suoja." Tämä ei tällä hetkellä toteudu.

Päivi Räsänen on hieman valikoiva, sillä kyseisen Lääkäriliiton ohjeistuksen toinen lause on:

Lääkäriliiton ohjeistus vuodelta 2016:
Vastasyntynyt lapsi katsotaan raskauden kestosta riippumatta ihmiseksi ja häneen ulottuu sekä lainsäädännön että eettisten normien määrittämä suoja. Syntymättömän asema ja oikeudet ovat kuitenkin epäselvempiä, eikä ongelmaan, milloin sikiöstä tulee ihminen ole yksiselitteistä ratkaisua.

Ei ole siis selvää, milloin sikiöstä tulee ihminen. Yksi määritelmä mainittiin aiemmin eli syntynyt painaa vähintään 500 grammaa tai raskaus on kestänyt vähintään 22 viikkoa. Raja on veteen piirretty viiva, sillä Yhdysvalloissa 24. raskausviikolla syntynyt 245 grammainen lapsi selvisi hengissä, saaden aluksi elinaikaa vain tunnin. Siinä voin olla Räsäsen kanssa samaa mieltä, että myöhäiset raskaudenkeskeytykset voi olla ihmiselle (hoitohenkilökunta) moraalisesti ongelmalliset, jos syntynyt on selvästi elossa - liikkuu ja itkee. Päivi Räsänen viittaa myös Käypä hoidon suosituksiin, fetisidiin eli sikiön kuolettamiseen kaliumkloridilla. Fetisidistä ollaan monta mieltä.

Päivi Räsästä häiritsee abortin puolustajien perusselitykset (insesti ja raiskaus) abortin puolustamiseksi.

Päivi Räsänen Iltalehdelle:
Insesti on kortti, joka näissä asioissa vedetään aina esiin, vaikka se on äärimmäisen harvinainen juttu. Minua häiritsee, että liioitelluin esimerkein yritetään kumota keskustelu.

Jos ollaan johdonmukaisia sille, että elämä alkaa biologisesti hedelmöittymisen hetkellä, niin raiskauksen myötä syntyvät lapset ovat yhtä arvokkaita.

Jos insesti-kortti on liioittelua, niin mikä sitten on Päivin oma lapsensurma-kortti? Vuonna 2018 raskaudenkeskeytyksiä oli yhteensä 8601 ja niistä vain 38 myöhäisiä eli vain 0,44 % kaikista. 0,44 %:n turvin Päivi Räsänen haluaa vaikuttaa aborttilakiin, eikö tämäkin ole liioittelua? Valtaosa raskaudenkeskeytyksistä tehdään 12. raskausviikkoon mennessä, myöhäiset toimenpiteet on hyvin marginaalissa.

Asiantuntijat tyrmää Räsäsen aborttipuheet. Väestöliiton toimitusjohtaja Eija Koivuranta sekä Väestöliiton kehityspolitiikan asiantuntija Kamomilla Ilmonen tyrmää Päivi Räsäsen puheet aborttilainsäädännön kiristämisestä Suomessakin Alabaman malliin. Aborttilainsäädäntö on Suomessa menossa pikemminkin pohjoismaalaiseen, vapaampaan suuntaan. Nykyisin on lääkkeellinen abortti, jonka vuoksi Suomessakin voitaisiin harkita suuntaa, jossa esimerkiksi Ruotsi, Norja ja Tanska ovat. Ruotsissa saa abortin omasta toiveestaan 16. raskausviikolle asti. Suomessa raskaudenkeskeytys voidaan tehdä lääkärin päätöksellä 12. raskausviikolle asti sosiaalisista syistä, jotka täytyy eritellä. Väestöliitto ei ole valmis tiukentamaan aborttilainsäädäntöä, mutta kannattaa ilmaista ehkäisyä.

Yhdysvalloissa Planned Parenthood -järjestö on kutsunut tilannetta "kansalliseksi kriisiksi". Yhdysvaltain Missourissa tuomioistuin esti entistä tiukempien aborttilakien voimaantulon. Ilman oikeuden päätöstä laki olisi kesäkuun alusta alkaen kieltänyt abortit heti, kun sikiön sydänäänet alkavat kuulua. Tiukan aborttilain säätänyt Georgian osavaltio on joutumassa maksamaan kalliin hinnan päätöksestään. Nyt muun muassa Marvel-elokuvia tuottava Disney on ilmoittanut saattavansa siirtää kuvaukset pois Georgiasta vastalauseena aborttilain tiukentamiselle.

ELÄMÄ
(Huom. Elämä-osia ei välttämättä ole kivaa luettavaa herkimmille)
Yhdysvalloissa Sydämenlyöntilaki ja 6. raskausviikko on keskiössä aborttilakisopassa. Tässä vaiheessa törmätään kysymykseen: Milloin elämä alkaa? Ei kovin helppo kysymys, mutta elämähän on alkanut ja jatkunut evoluution alusta tai ihmisen luomishetkestä lähtien - elämä ei ole kuollut siinä välissä. Elämä on siirtynyt ihmiseltä toiselle.

Hedelmöityksen ihme:

1. Nainen ja mies kohtaavat.
2. Naisella on munasolu ja miehellä on siittiö.
3. Munasolu odottaa, että yksi siittiö miljoonista tavoittaisi sen.
4. Jos siittiö olisi ihmisen kokoinen, joutuisi se uimaan reilut 5 kilometriä.
5. Vain muutamia siittiöitä pääsee munasolun luo.
6. Yksi siittiö pääsee munasolun sisään, jolloin munasolun pinta muuttuu ja muut siittiöt jäävät ulos.
7. Munasolun sisään päässyt siittiö menettää häntänsä, vain siittiön pää jää jatkamaan tehtävää.
8. Siittiön pää (siittiön tuma) jatkaa matkaansa munasolun tumaan.
9. Munasolun tuma ja siittiön tuma sulautuvat yhteen.
10. Munasolu hedelmöittyy ja syntyy alkio (tsygootti).
11. Alkio jatkaa kehittymistään.

Yllä on pääkohdat, miten uusi ihmiselämä saa alkunsa tieteen silmin. Milloin elämä alkaa? -kysymykseen voidaan näin ollen vastata, että elämä on koko ajan. Munasolu ja siittiö on eläviä, kun ne sulautuvat, muodostuu kahdesta yksi erillinen elävä yksilö. Kaksi elämää sulautuu yhteen, syntyy yksi elämä lisää. Tieteen näkökulmasta uusi elämä alkaa hedelmöityksen hetkellä. Munasoluun nähden siittiö on mitättömän kokoinen, mutta selvästi siittiö on tärkeä pieni osa. Ilman siittiötä munasolu ei aktivoidu luomaan uutta elävää yksilöä.

8. raskausviikon jälkeen alkiota sanotaan sikiöksi ja sikiö kehittyy 40 viikkoa eli 9 kuukautta. 6. raskausviikko tuntuu olevan tärkeä, mutta miksi? 6. raskausviikolla kehitys on vielä siis alkion tasolla, mutta silloin alkaa tapahtua mullistuksia. Uusia hermosoluja muodostuu noin 100 000 kappaletta minuutissa. Aivot ja silmät alkavat kehittyä sekä se tärkein asia, sydän alkaa sykkiä! 6. raskausviikolla uuden elävän yksilön sydän sykkii ja aivot välittävät jotakin tietoa. Tämän vuoksi 6. raskausviikko on tärkeä ja avainasemassa aborttikeskusteluissa.

Sydämen syke ja tietoisuus (aivot) tarkoittaa siis elämää. 8. raskausviikon jälkeen puhutaan sikiöstä. Suomessa on mahdollista tehdä raskaudenkeskeytys 12. raskausviikolle asti ilman erikoislupia. 12. raskausviikkoon mennessä sikiö näyttää jo ihmismäiseltä ja kehittynyt huimasti verrattuna 6. raskausviikkoon - se syy miksi 12. raskausviikon jälkeen tarvitaan erikoislupia.

Myöhäisellä raskaudenkeskeytyksellä eli 22.-24. raskausviikoilla sikiön tietoisuus on kasvanut, ymmärtää mm. tuntoaistin - sikiö on pieni keskonen. Näissä tilanteissa hoitohenkilökunta saattaa joutua suuriinkin eettisiin ristiriitoihin - Päivi Räsäsen lapsensurma. Onneksi näitä myöhäisiä toimenpiteitä on tilastojen mukaan vain 0,44 % kaikista (vuonna 2018), joten melko harvoin.

Nyt me tiedämme miten elämä syntyy tai jatkuu sekä sen, miksi 6. raskausviikko on niin merkityksellinen. Vielä on elämän lisäksi yksi asia, joka täytyy huomioida tässä aiheessa ja se on...

SIELU
Sielu on yhteydessä ihmisen elämään ja henkeen. Ihminen on kokonaisuus, johon kuuluvat ruumis ja sielu. Raamatussa sielu kuvaa ihmisen henkistä olemusta, jota ilman ihmisellä ei olisi elämää. Näin sanoo Aamenesta öylättiin - kirkon sanasto. Ruumis ja sielu yhdessä on siis elävä ihminen, ilman sielua ei ole elämää. Ihminen on elävä sielu.

Raskaudenkeskeytystä voidaan pohtia myös sielun näkökulmasta, mutta sekään ei ole kovin selkeä asia. Uusi elämä saa alkunsa, kun munasolu hedelmöittyy ja seuraava kohokohta on 6. raskausviikko, kun alkion sydän sykkii ja muutenkin kehittyy nopeasti. Seuraavaksi vastaan tulee kysymys, milloin sielu tulee ihmiseen?

Kysymykseen on monta vastausta, mutta kristinusko opettaa, että Jumala luo ihmiselle sielun hedelmöityshetkellä - silloin kun uusi elämä laitetaan alulle. Toisaalta, se miten sielu ihmiseen tulee, ei ole aivan selvä asia. Kuviota hämmentää Perisynti - periytyvä synti. Jos Jumala luo jokaiselle erikseen sielun, niin silloinhan uusi sielu ei voi olla perisynnin alainen. Uusi sielu on puhdas ja viaton, mutta se voi olla taipuvainen syntiin, kun ihminen kasvaa - tällä selitetään lapsien viattomuutta.

Mielestäni loogisempi sielu-teoria on, että Jumala loi vain Aatamille sielun ja koska Eeva tehtiin Aatamista, niin Eevakin sai sitä kautta sielun. Aatamin ja Eevan jälkeläiset saivat sielun vanhempiensa perimässä - tälle on hienokin termi olemassa, tradusianismi. Jokainen siis saa kuin sielun pistokkaana. Ihmisen perimässä on mukana menneet sukupolvet, sitä kautta myös perisyntikin kulkee mukana. Perimä ei puhdistu (monien mielestä vain rappeutuu), Jumala on näin määrännyt. Toisaalta perisynti koskee vain ruumista - ruumis on heikko ja katoavainen. Sielu on ikuinen, ainakin, jos pääsee Taivaaseen.

Perimässä mukana kulkeva sielu ja perisynti istuu myös paremmin selitykseen, jossa sanotaan ruumiin ja sielun olevan yhtä (ihminen = elävä sielu). Jos sielu luodaan erikseen, niin silloinhan ruumis ja sielu on erikseen ja mielestäni luterilainen kristinoppi ei sulata sitä. Sielua ei ole olemassa ennen kuin tapahtuu hedelmöitys, mutta sielu ei katoa ns. kuolemaan, jossa sielu jättää  katoavan ruumiin. Aatamin kautta saamme kaikki sielumme (pistokas) ja sielu on pysyvämpi kuin ruumis. Uuden syntyvän ihmisen mukana syntyy aina myös uusi sielu, jolla on oma taakkansa. Kastamalla lapsi kristinuskoon, pääsee hän silloin Jumalan armon alaisuuteen.

Raamattu antaa ymmärtää, että Jumala tuntee jokaisen jo ennen heidän syntymäänsä. Tämä johtaa oppiin, joka on kristinuskossa nykyään harhaoppia.

Vanhoillislestadiolaisuuden pre-eksistenssi -oppi (ennalta oleminen)
Käytän tässä (kuten jo vähän aiemminkin Sielu-osiossa) lähteenä Etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia. Etniset vanhoillislestadiolaiset ovat joko kuuluneet joskus vanhoillislestadiolaisuuteen tai ajattelevat eri tavoin kuin VL-piireisssä yleensä ajatellaan. Tiedän, että VL-piireissä tätä etnistä ryhmittymää ei arvosteta kovin korkealle - ovat lähinnä Paholaisen kätyreitä. Olen kumminkin tullut siihen johtopäätökseen, että etnisten vanhoillislestadiolaisten jutut kelpaavat minulle, ovat selkeitä ja loogisia. Jotta saisin vähän muualtakin taustatietoa (ristiintarkastus), niin toinen lähde on tässä Rauhan Tervehdys -lehti. Rauhan Tervehdys on herätysliikkeisiin sitoutumaton evankelis-luterilaisten seurakuntien lehti. Kolmas lähde on vanhoillislestadiolainen vaikuttaja Valde Palola.

Lestadiolaisen käsityksen mukaan kaikki maailman lapset uskontokunnasta riippumatta syntyvät Jumalan lapsiksi, heillä on syntymälahjana sama usko kuin lestadiolaisilla. Lapseen vaikuttaa perisynti, mutta ihmisluonto on kuitenkin Jumalan luoma ja Kristuksen sovitustyön tähden lunastettu uudeksi Kristuksessa. Toisin kuin valtavirtaluterilaisuudessa, lestadiolaisuudessa ajatellaan, että uskoa ei anneta kasteessa, vaan kaste vahvistaa lapsen jo lahjaksi saaman lestadiolaisittain ymmärretyn uskon. Kaste ei siis ole tie uskoon, koska lapsi on jo valmiiksi uskossa.

Jokainen lapsi sikiää ja syntyy Aatamin lankeemuksen johdosta perisynnistä osallisena eli syntisenä, mutta samalla hän sikiää ja syntyy myös Kristuksen ansion tähden Jumalan armosta osallisena ja vanhurskautettuna. Vanhoillislestadiolaisuuden mukaan me synnymme kyllä syntisenä, mutta samalla olemme osallisia Jumalan armoon. Tämä oppi poikkeaa luterilaisesta opista, jossa kaste on tie Jumalan armon alaisuuteen.

Raamatusta kyllä löytyy tuollainen kaksijakoisuus. Jeesus kumosi perisynnin, kun uhrasi itsensä ihmisten puolesta. Näin ollen voidaankin myös tulkita kuin VL:t tulkitsee.

Room. 5:18-19:
18. Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän.
19. Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuus teki kaikista syntisiä, niin yhden kuuliaisuus tekee kaikista vanhurskaita.

Luterilaista ajatusta tukee ainakin yksi psalmi.

Ps. 51:7:
7. Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.

Mutta, jos tuon haluaa kumota, niin se tehdään kertomalla, että tuo psalmi kertoo vain yhdestä ihmisestä, eikä koske kaikkia.

Luterilainen kastetaan uskoon, vanhoillislestadiolainen syntyy uskoon ja kaste on vain uskon vahvistus. Luterilainen käy ehtoollisella, joka on syntien anteeksiantamus. Vanhoillislestadiolaisilla synnit on tekoja, joita voi pyytää useastikin anteeksi. Heille ehtoollinen ei tarkoita, että saa syntejä anteeksi, vaan toinen vanhoillislestadiolainen voi toimia syntien anteeksiantajana.

Vanhoillislestadiolaisuudessa ajatellaan, että sielut on olemassa jo ennen syntymää. Jumala on luonut sielut etukäteen ja määrännyt jokaiselle äidille tietyn määrän lapsia (vauvavarasto-oppi) - Jumala siis tietää etukäteen, montako ihmistä maailmaan voi syntyä. Tämän vuoksi vanhoillislestadiolaiset eivät suosi ehkäisyä, sillä ehkäisy olisi Jumalan suunnitelmaa vastaan. Kaikkien lasten täytyy antaa syntyä, jotka heille on suotu.

Yhtä veriset kädet ovat ehkäisijällä kuin abortin tekijällä.

Jehovan todistajien sieluista maksettiin lunnaat
Jehovan todistajien näkemykset poikkeaa Raamatusta, sillä vaikka heidän usko pohjautuu kristinuskoon, niin heillä on oma raamattunsa, Uuden maailman käännös - heidän mielestään täydellinen. Näkemykset poikkeavat niin paljon luterilaisesta, että yritän kiteyttää niitä jotenkin lyhyesti, mutta selkeästi - jos olen itsekään kaikkea sisäistänyt aivan oikein.

Jehovan todistajat painottavat, että sielu ei ole ikuinen, sielu voi kuolla. He antavat ymmärtää, että muut kristilliset uskot ovat ilmaisseet sielun väärin, kun sanovat, että sielu on ikuinen. Jehovan todistajat taitavat tietoisesti unohtaa ettei luterilainen oppi ihan niinkään opeta. Luterilaisten Raamatussa sanotaan:

Room. 6:23:
23. Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Syntinen joutuu kadotukseen, mutta uskova pääsee Taivaaseen. Jehovan todistajat haluavat painottaa "Synnin palkka on kuolema" -pätkää (rangaistus synnistä on kuolema) ja mieltää ettei sielu ole ikuinen. Kuolema tomuna pois on siis rangaistus synnistä, jos ei valitse Jumalaa.

1. Moos. 3:19:
19. Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat.

Mielenkiintoisaa on se, että Jehovan todistajilla ei ole Helvettiä. Sielu on kuolevainen ja katoavainen maan tomuun. Tuolla 1. Moos. 3:19 - pätkällä perustellaan ettei kiduttavaa ja ikuista kadotusta ole, Jumala ei uhannut Aatamia Helvetillä. Paholainen kumminkin on, mutta sekin vain hallitsee maata tietyn ajan. Paholainen on jossakin maan lähellä suljettuna. Jehovan todistajien mukaan Helvetti tarkoittaa ihmiskunnan yhteistä hautaa, missä kaikki toiminta on päättynyt. Helvetti on siis varmaan tuhoutunut ja autio maapallo.

Room. 6:7:
7. Se, joka on kuollut, on näet päässyt vapaaksi synnin vallasta.

Syntinenkin sielu pääsee synneistään, kun kuolee ja muuttuu tomuksi - katoaa kokonaan olemasta. Toisaalta tuonkin merkitys muuttuu, kun katsoo sitä luterilaisin silmin.

Room. 6:5-7:
5. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän.
6. Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia.
7. Se, joka on kuollut, on näet päässyt vapaaksi synnin vallasta.

Ihminen vapautuu perisynnistä Jumalan armosta.

Jumala uhrasi ristillä Poikansa, joka sovitti ihmisen (Aatamin ja Eevan) synnit, tästä Jehovan todistajat käyttävät ilmaisua "Lunnaat maksettiin". Normaali ihminen ei olisi ollut tarpeeksi arvokas lunnaaksi. Jeesus syntyi neitseellisesti ja näin oli vapaa perisynnistä, Jeesus ei tehnyt syntiä, eikä edes ristillä kidutettuna luopunut Jumalasta - hän pystyi sovittamaan ihmisen synnit.

Jehovan todistajien oppien mukaan me kaikki teemme virheitä. Joskus sanomme ja teemme sellaista, mitä meidän ei pitäisi. Mutta jos olemme aidosti pahoillamme siitä, mitä olemme tehneet, ja pyydämme nöyrästi Jumalalta anteeksi syntejämme, voimme luottaa siihen, että hän antaa meille anteeksi. Jumalan hyväksymystä ei ole liian vaikea saada. Hän ymmärtää heikkouksiamme, ja hän on armollinen ja huomaavainen.

Jehovan todistajien sielu-näkemys on moniselitteinen. Alla on kolme määritelmää sanalle sielu:

1. Ihminen
2. Eläin
3. Ihmisen tai eläimen elämä

Jehovan todistajien omassa raamatussa sielu on siis laaja käsite. Ihmisellä on myös henki, joka on eri asia kuin sielu. Sielu ja henki ovat toisiinsa yhteydessä, mutta kuitenkin erillisiä. Sielu on ihmisyyden perusolemus; se on minuus meissä. Henki on ihmisyyden Jumalaan yhdistävä tekijä.

Jehovan todistajille ehkäisy ei ole ongelma, koska Jeesus ei käskenyt seuraajiaan hankkimaan lapsia, eikä tällaista määräystä antanut kukaan hänen opetuslapsistaankaan. Raamatussa ei ole selväsanaista kieltoa, joka tuomitsisi syntyvyyden säännöstelyn. Tähän asiaan soveltuu Roomalaiskirjeen 14:12:ssa esitetty periaate.

Room. 14:1-12:
1. Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä.
2. Joku katsoo voivansa syödä kaikkea, mutta heikkouskoinen syö vain kasviksia.
3. Joka syö kaikkea, älköön halveksiko sitä joka ei syö, ja joka taas ei syö kaikkea, älköön tuomitko sitä joka syö. Onhan Jumala ottanut omakseen hänetkin.
4. Mikä oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu – vaikka kyllä hän seisoo, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä.
5. Joku pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma.
6. Joka kiinnittää huomionsa päiviin, tekee niin Herran kunniaksi, ja joka syö, syö Herran kunniaksi, sillä hän kiittää Jumalaa. Joka taas ei syö, on Herran kunniaksi syömättä, ja hänkin kiittää Jumalaa.
7. Kukaan meistä ei elä itseään varten eikä kukaan kuole itseään varten.
8. Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle.
9. Juuri sitä vartenhan Kristus kuoli ja heräsi elämään, että hän olisi niin kuolleiden kuin elävienkin Herra.
10. Kuinka sinä voit tuomita veljesi? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen.

11. Onhan kirjoitettu:
- Niin totta kuin elän, sanoo Herra,
jokainen polvi on notkistuva minun edessäni
ja jokainen kieli on ylistävä Jumalaa.

12. Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään.

Lyhyesti sanottuna, jokainen saa toimia ja uskoa miten haluaa, sillä lopulta hän itse vastaa niistä Jumalalle, joka punnitsee ne. Ihmisen tulee toimia omatunnon mukaan ja pysyä uskossaan. Toista ei tule ihmisen heti tuomita. Hyvä periaate yleensäkin uskon asioihin.

Raskaudenkeskeytys onkin vaikeampi juttu Jehovan todistajille, koska elämä on Jumalan silmissä pyhää, ja hän pitää jo alkiota yksilöllisenä elävänä olentona.

Ps. 139:16: (Jehovan todistajien versio)
Silmäsi näkivät minut jo silloin kun olin alkio, kirjaasi oli kirjoitettu kaikki sen osat ja päivät, jolloin ne muodostettaisiin, ennen kuin yhtäkään niistä vielä oli.

Ps. 139:16: (Luterilainen KR92-versio)
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.

Tästä voimme päätellä, että Raamatun mukaan hedelmöityshetkellä luodaan uusi elämä. Vaikka kristinusko yleisesti pitää pre-eksistenssi -oppia harhaoppina, niin Ps. 139:16 -pätkä kyllä tukee sitä mielestäni - Jumala on suunnitellut kaiken etukäteen. Tarkemmin ottaen ennaltamääräämisoppi on predestinaatio-oppi, jota luterilaisuus ei tue. Pre-eksistenssi -oppi on jonkin oleminen ennalta, kuten sielut tai Jeesus oli ollut olemassa ennen kuin syntyi maailmaan.

2. Moos. 21:22-23:
22. Jos ihmiset tappelevat keskenään ja samalla töytäisevät raskaana olevaa naista, niin että hän saa keskenmenon, mutta hänelle ei aiheudu muuta vahinkoa, lyöjä maksakoon sakkoa sen mukaan, mitä naisen aviomies vaatii tai miten asia oikeudessa ratkaistaan.
23. Mutta jos muuta vahinkoa tapahtuu, annettakoon henki hengestä.

Tuossa on vähän epäselvää, että onko keskenmeno siis keskenmeno, kohtukuolema vaiko ennenaikainen synnytys ja onko muu vahinko äidinkin kuolema. Jos lapsi selviää elossa, silloin tulee vain sakkoa, mutta lapsensurmasta lähtee surmaajankin henki?

Luterilainen kirkko muotoilee, että abortti ei ole ehkäisykeino, mutta raskaudenkeskeytys on joissain tapauksissa perusteltua huolellisen harkinnan jälkeen.

Tässä välissä voi vielä mainita, että Jehovan todistajat eivät hyväksy verensiirtoja. Jumala pääasiassa kieltää ettei verta saa syödä, mutta kumminkin he sitä välttelevät lääketieteessäkin.

Gnostilaisuuden kolmijakoinen ihminen ja kaksijakoinen sielu
Gnostilaisuudessa ihminen käsitetään kolmijakoiseksi olennoksi, joka koostuu ruumista, hengestä ja sielusta. Näistä ruumis on vain kuori tai kulkuväline. Henki antaa ruumiille elinvoiman ja on sen polttoainetta. Sielu muodostaa ihmisen todellisen olemuksen ja on kuolematon.

Gnostilaisuudessa sielu ei ole vain sielu. Valon maailmassa on valo-olentoja, joita kutsutaan aioneiksi. Aioni on sukupuoleton valo-olento, joka ainakin symbolisesti muodostuu feminiinisestä ja maskuliinisestä sielun puolikkaasta, jotka ovat kumminkin yhtä. Kaksijakoinen sielu on siis yksi aioni valo-olento.

Jompi kumpi sielun puolikas lähtee elämään ihmiselämää, jolloin ainoni jakautuu kahteen sielun puolikkaaseen - feminiininen ja maskuliininen. Vain toinen sielun osanen on kerrallaan kokemassa elämää ihmisenä. Toinen puolikas jää Valon maailmaan, mutta sielun puolikkaat voivat olla yhteydessä toisiinsa, jos ihmiskehossa oleva sielu muistaa edes jollain tasolla, että on olemassa muutakin kuin materiaalinen maailma. Valon maailmaan jäänyt sielun puolikas toimii toisen puolikkaan oppaana ja ihmisen omantunnon äänenä. Ihmisen kuoltua aineellisessa maailmassa ollut sielun puolikas palaa Valon maailmaan ja yhdistyy jälleen toiseen puolikkaan kanssa, jolloin ne ovat jälleen sukupuoleton valo-olento. Valo-olennon voi mieltää olevan osa/pisara Maailmansielua, emanaation alkulähde - ensimmäinen Ajatus ja Olemus.

Gnostilaisen käsityksen mukaan sielun tie on 4-vaiheinen: Syntymä – Kehittyminen – Siirtyminen - Jälleensyntyminen. Gnostilaiset uskovat, että ihmisen sielu on osa jumalallista tietoisuutta, joka ihmisen kuoltua palaa takaisin Jumalan yhteyteen. Ehkä selkeämmin sanottuja on vain yksi alkulähdejumaluus, joka on kaikkialla, mutta se on jakanut itseään pienempiin "osiin" eli emanoitunut. Kaikki on yhtä, vaikka on monia yksilöitä. Alkulähde virtasi itsestään jumaluuksia, joista yksi on Jumalamme, joka puolestaan loi oman luomuksen eli ihmisen. Ihmisen sanotaan olevan emanaation päätepiste, josta voimme vain virrata takaisin päin - karkean aineellisen maailmasta kohti puhtaan Valon ja Tietoisuuden ulottuvuutta. Alkulähde ei ole paikka, vaan paremminkin Ajatus ja Olemus.

2. Moos. 3:14:
Minä olen se joka olen.

Ilm. 1:8:
"Minä olen A ja O, alku ja loppu", sanoo Herra Jumala, hän, joka on, joka oli ja joka on tuleva, Kaikkivaltias.

Yksilöllisellä sielulla on tietoisuus, joka säilyy samana inkarnaatiosta toiseen, ja ilmentää hänen persoonallisuuttaan. Sielupersoonallisuus kehittyy jokaisen elämän kierron aikana. Ihmisen keho aloittaa kehittymisen nollasta jokaisen elämän alussa, kun sen sijaan sielu jatkaa seuraavassa elämässään siitä, mihin edellisessä elämässään päätyi. Sielu kuljettaa mukanaan edellisten elämiensä aikana saavuttamiaan kokemuksia ja yrittää ilmaista niitä ihmismielelle, jos tämä vain suostuu niitä kuuntelemaan ja tulkitsemaan.

Suomalainen sanonta:
Ei näy ristin sieluakaan.

MUTTA MILLOIN?
Nyt on käyty läpi elämän alkumetrit ja sielu-näkemyksiä. Tiedämme, että tieteen ja kristinuskon näkökulmasta uusi elämä alkaa heti, kun munasolu hedelmöittyy. Mutta milloin sielu virtaa ihmiseen, se ei olekaan yksiselitteinen asia. Kristinuskon piirissä voidaan olettaa, että sielu virtaa heti ihmisalkioon. Siitä, että milloin ihmiseen virtaa sielu on monia näkemyksiä.

1. Sielu valitsee jo etukäteen (ennen syntymää) vanhemmat ja elämänsä käännekohdat.
2. Sielu tulee heti, kun munasolu hedelmöittyy ja uusi elämä alkaa.
3. Sielu tulee sikiöön, kun sydän alkaa lyödä - se 6. raskausviikko.
4. Gnostilaisuuden mukaan sielu virtaa sikiöön 5. raskauskuukaudella.
5. Sielu tulee sikiöön, kun se alkaa selvästi liikkua.
6. Sielu tulee ihmiseen, kun hän syntyy - keuhkot alkaa toimia.
7. Sielu tulee ihmiseen X ajan kuluttua syntymästä.

Carol Bowman aloitti aikaisempien elämien tutkimisen vuonna 1988 ja on kirjoittanut kirjan Paluu Taivaasta - Perheesi jälleensyntyneet rakkaat sukulaisesi. Kirjassa puhutaan abortista ja viitataan tutkimuksiin, joita on tehneet mm. Helen Wambach, Michael Newton, Gladys McGarey ja Ian Stevenson - kirjan sivuilla 175-185. Tutkimuksissa on haastateltu satoja ihmisiä ja hypnoosiakin käytetty, lasten spontaasia kertomuksia kirjattu muistiin jne.

Paluu Taivaasta -kirjan mukaan vain 11 % ihmisistä eli sieluista muisti olleensa kiinnittyneitä alkioon ensimmäisen 6 raskausviikon aikana. Ensimmäiset 6 viikkoa alkiolle on hyvin epävarmat, selviytymisprosentti on 27 % ja sen jälkeen paremmat mahdollisuudet. 89 % sieluista kiinnittyi sikiöön 7. raskauskuulla.  Mutta sielu on kyllä "ankkuroitunut" sikiöön koko ajan, tietää mihin sikiöön hän kiinnittyy lopullisesti. Sielut pitävät ihmiskehoa ahtaana ja rajallisena, tästä syystä sielut viettää mielummin raskausaikana aikaa kehon ulkopuolella äidin vierellä. Sielut voivat käydä sikiössä, mutta voivat irrottautuakin siitä. Jotkut sielut kiinnittyvät viimeisellä hetkellä sikiöön lopullisesti eli kun vauva syntyy.

Jotkin kertovat, että he syntyivät uudestaan alle 9 kuukautta siitä kuin edellinen elämä päättyi. Näin ollen sieluille aika ei ehkä olekaan lineaarinen tai heidän ei tarvitse olla tietoisia koko 9 kuukauden ajan mihin sikiöön he päätyvät.

Aborttitapauksissa sielut reagoivat eri tavoin. Jos sielu on jo täysin kiinnittynyt sikiöön, kun abortti tapahtuu, niin silloin se voi olla sielullekin järkyttävä kokemus. Näissäkin tapauksissa on esimerkkejä, joissa abortoitu sielu halusi kumminkin edelleen saman äidin ja liittyi äidin seuraavaan sikiöön. Mikäli sielu ei ollut kiinnittynyt sikiöön vielä täysin, niin silloin abortti on helpompi sielulle. Sielut myös ymmärtävät äidin valintoja ja vallinneita olosuhteita. Äidin sielu on voinut sopia lapsen sielun kanssa, että näin tulee käymään, eräänlainen elämänoppitunti - mutta ihmisen tietoisuudella tätä on vaikea ymmärtää. Sielu saattaa itsekin aiheuttaa spontaanin keskenmenon, jos havaitsee ettei nyt ole paras aika raskaudelle ja irrottautuu sikiöstä, palaten myöhempään sikiöön. Tutkimuksissa tuli esiin myös gnostilainen näkökulma, sielun sukupuoli voi vaihdella eri elämissä - tasapainottaa elämäkokemuksia.

YHTEENVETOA
Raskaudenkeskeytykseen liittyy moni asia, kuten on tullut ilmi. Asiaa pohtiessa ei voi ottaa huomioon vain tiedettä, täytyy huomioida uskomuksetkin ja pseudotiedettäkin.

Milloin sikiöstä tulee ihminen? Tähän dilemmaan ei ole yksiselitteistä ratkaisua. Näin todetaan muun muassa Lääkäriliiton ohjeistuksessa vuodelta 2016, vaikka Päivi Räsänen vetoaa samaan ohjeistukseen omissa mielipiteissään. Suomessa rekisteröidään elävänä tai kuolleena syntynyt, jos raskaus on kestänyt vähintään 22 viikkoa tai sikiö painaa vähintään 500 grammaa. Uusi elämä alkaa heti kun munasolu hedelmöittyy, josta tulee alkio ja alkiosta tulee sikiö 8. raskausviikolla. Terminä sikiöstä tulee ihminen vasta, kun sikiö syntyy.

Välihuomio:
Avaruudessa kiitävä pienehkö kivi on meteoroidi, kun sama kivi tulee maan ilmakehään, muuttuu se meteoriksi (tähdenlento). Jos meteori pääsee maanpinnalle asti, sanotaan sitä silloin meteoriitiksi.

Alkio on toki elämää, mutta sillä ei ole ainakaan vielä täysiä ihmisoikeuksia, sen sijaan raskaana olevalla äidillä on ihmisoikeudet (Suomessa ainakin). 12. raskausviikkoon asti raskaana olevalla äidillä paljon päätösvaltaa koskien uutta elämää. Suurin osa raskaudenkeskeytyksistä tehdään 12. raskausviikkoon mennessä. Vuonna 2018 myöhäisiä raskaudenkeskeytyksiä eli 22.-24. raskausviikoilla tehtiin 38 toimenpidettä. Päivi Räsäsen huoli keskittyy lähinnä noihin 38 tapaukseen ja Räsästä häiritsee, kun aborttilakia puollustetaan insesti-kortilla, joka on hänen mielestään äärimmäisen liioiteltu esimerkki. Päivi Räsänen itsekin heittää pöytään liioitellun lapsensurma-kortin. 38 tapausta 8601:stä on vain 0,44 % kaikista, joten aika marginaalista Räsänen itsekin puhuu. Vuonna 2018 syntyi 47577 lasta.

Päivi Räsänen haluaa Suomeenkin Alabaman lait ja on mielissään viime aikaisista aborttiuutisista maailmalla. Yhdysvalloissa on noussut suureen rooliin ns. sydämenlyöntilaki, jossa abortti olisi mahdollista 6. raskausviikkoon asti. Suomessa Väestöliiton asiantuntijat tyrmäävät Päivi Räsäsen puheet ja toivovat, että Suomessa seurataan muita pohjoismaita näissä asioissa.

Tieteen ja kristinuskon näkökulma elämän alkamisesta on samoilla suunnilla - elämä on jo alkiossa. Toisaalta ilman sielua ei ole elämää ja sielu-teorioissa on hajontaa. Jos sieluton alkio tuhotaan, niin onko silloin tehty väärin? Raamatusta voi saada käsityksen, että sielu on kiinteä osa alkiota ja sikiötä alusta alkaen - synnitön vai syntinen, sitä on vaikea sanoa. On myös tutkimuksissa, joissa on käynyt ilmi, että sielu ei olisi heti kiinteästi osa sikiön alkutaivalta. Emme voi siis olla varmoja, että milloin abortti estää sielun suunnitelmat. Tutkimuksissa on todettu, että estetty sielu voi myös ymmärtää syyt, että miksi hänet estettiin eli tehtiin abortti. Sielu voi yrittää tulla toisenkin kerran osaksi saman äidin elämää.

Luterilainen kirkko suhtautuu raskaudenkeskeytykseen maalaisjärjellä. Raskaudenkeskeytys on joissain tapauksissa perusteltua huolellisen harkinnan jälkeen. Koska elämä on Jumalan silmissä pyhää, ja hän pitää jo alkiota yksilöllisenä elävänä olentona. Tästä johtuen raskaudenkeskeytys on Jehovan todistajalle hankalampi asia. Hätätilanteessa, jossa on pakko valita äidin ja lapsen elämän välillä, pariskunnan on päätettävä, kumman elämä yritetään pelastaa.

Vanhoillislestadiolaiset pitävät ehkäisyä ja aborttia yhtä verisenä tekona - murhana. Vanhoillislestadiolaisilla on se erikoinen piirre ettei seurakuntalaiset itse juurikaan lue Raamattua. He käyvät ns. seuroissa, joissa puhujat lukevat Raamatun pätkiä ja selittävät niitä kuulijoille. Jehovan todistajilla on täysin oma Raamattunsa, niin vähän samaa on sanottu Vanhoillislestadiolaisistakin, heilläkin on "oma Raamattu". Vanhoillislestadiolaiset on luterilaisen kirkon alaisia, mutta kumminkin he soveltavat Raamattua omaan käyttöön. Joitakin Raamatun kohtia ei huomioida ja joitakin Raamatun kohtia nostetaan kunnolla esiin. Seurojen puhujat saattavat värittää Raamatun tekstejä omilla näkökannoilla, jotka sopivat paremmin heidän oppiinsa - seurakuntalaisille jää vinoutunut käsitys Raamatun teksteistä. Silloin tällöin onkin pohdittu, pitäisikö vanhoillislestadiolaisten perustaa ihan oma kirkko, koska heidän oppinsa poikkeavat paikoin paljonkin luterilaisesta opista - kuten ehkäisykielto. Omana kirkkonaan kuvio olisi paljon selkeämpi kuin nyt, tosin se ratkaisu olisi iso lovi luterilaiselle kirkolle, josta muutenkin katoaa jäseniä. Tyrmäävän tilaston mukaan vuonna 2056 Suomessa kastetaan viimeinen lapsi, joka luterilaisen opin mukaan tarkoittaa, että se lapsi on viimeinen, joka saa Jumalan armon. Onneksi näitä armokäsityksiä on muitakin. Itse voisin kääntyä gnostilaisuuden suuntaan.

Välihuomio:
Kun vanhoillislestadiolaiset kipuilevat oppiensa vuoksi luterilaisuudessa, niin Jehovan todistajat kipuilevat Jehova-nimestä. Luterilainen kirkko sanoo Jehova-muotoa vääräksi, oikea muoto olisi Jahve.

Entäpä sitten vapaaehtoinen sterilisaatio, siitä ei ole mielestäni käyty kovaa keskustelua, muuta kuin pakkosterilisaatiosta translain yhteydessä ja puhuttaessa vammaisten oloista Suomessa menneinä aikoina. Vapaaehtoinen sterilisaatio on normaalia ehkäisyä kovempi asia, mutta lievempi kuin abortti. Eihän sterilisaatiossa tuhota uutta elämää, mutta siinä puututaan ihmisen anatomiaan, mikä ei ole niin väliaikainen ratkaisu. Onanin tarinasta ollaan myös erimielisiä mitä se oikein tarkoittaa.

Mihin päätelmään tästä kaikessa voi tulla? Itse sanoisin, että nykyinen aborttilaki on varmaankin ollut ihan toimiva. 12. raskausviikkoon mennessä tehdään valtaosa aborteista ja sen jälkeen erikoisluvalla pieni määrä. Kokonaisuudessaan aborttien määrä on laskenut vuosien mittaan, tosin syntyvyyskin on laskenut.

Sitä on vaikea sanoa, että milloin sielu tulee sikiöön, mutta ehkä uuden elämän voidaan sanoa alkavan viimeistään, kun sydän sykkii. Kyllä antaisin naisille oikeuden päättää mitä tekee - nykyisen lain puitteissa. Varmaan ovat vähissä ne, jotka toimivat epäloogisesti. Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään - jos siihen uskoo.


Sua ei ole tehty kenenkään kylkiluusta!
PMMP - Tytöt

Lue myös:
Saattohoidosta eutanasiaan