Lumiukko-animaatioista

Joulutarina 2022 tulee! -kirjoituksen kommenteissa aloin muistella, että olen joskus kirjoittanut myös Lumiukko-animaatiosta. En löytänyt sitä Epookki blogista, kuten ensin luulin, lopulta löysin sen kaivelemalla netin historian uumenia - Wayback machine. Lumiukko-analyysini oli sen verran hyvä, että päätin julkaista sen uudestaan parempaan talteen tänne Epookki blogiinkin. Loppuun lisäsin myös uuttakin tekstiä vähän.

Huom. alunperin tämä on kirjoitettu 26.12.2012.

Suomessa Lumiukko-animaatio on nähty joka jouluaatto vuodesta 1992 lähtien. Lumiukko-animaatio perustuu Raymond Briggsin samannimiseen lasten kuvakirjaan vuodelta 1978. Lumiukko-animaatio tunnetaan varsinkin Howard Blaken säveltämästä tunnusmusiikista, joka on Walking in the Air, josta mm. Nightwish on tehnyt oman versionsa.

Varoitus: tämä teksti sisältää juonipaljastuksia.

LUMIUKKO (tehty vuonna 1982)
Lumiukko on taianomainen seikkailu, jossa yhdistyvät rakkaus, menetys sekä ystävyys. Tarina alkaa, kun poika nousee jouluisena aamuna ja ryntää ulos tekemään lumiukon. Illan tullen poika menee nukkumaan, mutta herääkin keskellä yötä, huomaten lumiukon elävän. Poika ja lumiukko seikkailevat talon sisällä, lumiukko meinaa sulaa takan lämmöstä, johon auttaa jääkaapin kylmyys. Kun he ovat tarpeeksi talossa riehuneet, lähtevät he ulos. Ulkovarastosta löytyy punainen moottoripyörä, jolla täytyy kaahata ympäri pihoja, kettukin meinaa jäädä alle.

Moottoripyöräkaahailun jälkeen lumiukko tarttuu poikaa kädestä ja he lähtevät lentoon Walking in the Airin soidessa. Pojan talo näyttää olevan melkein keskellä peltoja, harvaan asuttu alue. Naapurissa pikku tyttökin on jostain syystä herännyt, eikä meinaa uskoa silmiään, kun näkee ikkunasta, kuinka lumiukko ja poika lentävät taivaalla.

Poika ja lumiukko lentävät merten yli johonkin salaiseen paikkaan, metsäaukiolle, jossa on muitakin lumiukkoja sekä joulupukkikin. Siellä juhlitaan jonkun aikaa, kunnes on aika lähteä takaisin kotiin. Joulupukki antaa pojalle lahjaksi sinisen kaulaliinan, tämän jälkeen poika ja lumiukko lentävät takaisin kotiin.

Lumiukko jää pihalle omalle paikalleen ja poika menee nukkumaan. Kun poika sitten päivemmällä herää, muistaen öiset tapahtumat ja juoksee ulos katsomaan lumiukkoa. Surukseen poika huomaa lumiukon sulaneen pois, maassa on vain lumiukon hattu, kaulaliina ja muutama hiilen pala.

Poika miettii, että öiset tapahtumat eivät voineet olla unta ja löytääkin taskustaan sinisen kaulaliinan, jonka oli saanut joulupukilta. Lopuksi poika lyyhistyy sulaneen lumiukon eteen, kuin haudalle...

LUMIUKKO JA LUMIKOIRA (Lumiukon jatko-osa, tehty vuonna 2012)
Vuonna 2012 Lumiukko-animaatio sai jatkoa Lumiukko ja lumikoira -animaatiolla. Se tehtiin juhlistamaan Channel 4 -televisiokanavan 30-vuotista taivalta, samalla Lumiukko-animaatiokin täyttää 30 vuotta. Lumiukko ja lumikoira -tarina on myös omistettu John Coatesin muistolle. John oli Lumiukko-animaation tuottaja, joka kuoli vuoden 2012 syyskuussa.

Uudessa Lumiukko ja lumikoira -tarinassa ei kuulla legendaarista Walking in the Air -kappaletta, vaan uusi Light the night -kappale, joka on Andy Burrowsin käsialaa. Uuteen tunnusmusiikkiin liittyy kumminkin ikävän sävyinen asia. Walking in the air -kappaleen tekijä Howard Blake oli kysellyt, että hän voisi tehdä myös musiikit täähän uuteen, mutta hänet oli jätetty projektista ulos, kuin lumiukko pihamaalle.

Suomessa Lumiukko ja lumikoira nähtiin joulupäivänä, 25.12.2012 ja suomalaisessa versiossa kuultiin tunnusmusiikki suomeksi laulettuna, laulaja on Jari Salo - moniosaaja, nähty mm. Voice of Finland -ohjelmassa.

Kuten ensimmäinenkin Lumiukko-tarina oli taianomainen seikkailu, jossa yhdistyivät rakkaus, menetys sekä ystävyys. Jatko-osassa näitä elementtejä on syvennetty entisestään, sydäntä riipaisevalle tasolle, jonka vuoksi Lumiukko-animaatiot ovat hiukan outoja tai ainakin erilaisia joulutarinoita.

Lumiukko ja lumikoira -tarina alkaa jo paljon ennen joulua, kun varmaankin kesällä YH-äiti muuttaa (missä on pojan isä?) taloon, joka on lähiössä. Talo on selvästi se talo mikä nähtiin ensimmäisessä Lumiukko-tarinassa. Talo ei ole enää peltojen keskellä, vaan ympärille on rakennettu paljon taloja sekä talon takapihakin tuntuu pienentyneen paljon. Ensimmäisestä lumiukkotarinasta näyttää siis kuluneen paljon aikaa, ehkä sitten sen 30 vuotta.

Muuttoautosta hyppää poika ja jo iäkäs koira pallo suussa. Tarina etenee nopeasti halloweenin paikkeille, harmaaseen syksyyn, jolloin poika ja äiti hautaavat iäkkään koiransa takapihalle puun juurelle, hautakummulle laitetaan koiran pallo. Tämän jälkeen ollaankin jo joulukuussa, poika piirtää kirjeeseen koiran kuvan ja lähettää sen joulupukille, poika siis toivoo uutta koiraa joululahjaksi. Kävellessään pois huoneestaan, poika kompastuu lattialautaan, joka irtoaa. Lattian alla onkin onkalo, josta poika löytää laatikon. Laatikosta löytyy vanha valokuva pojasta ja lumiukosta sekä valokuvan lisäksi laatikossa on hattu, kaulaliina ja hiiliä, ne kuuluivat sille lumiukolle, joka näkyi vanhassa valokuvassa. 30 vuotta sitten talossa asunut poika oli ne sinne piilottanut.

Laatikon sisällöstä poika saa idean mennä tekemään takapihalle samannäköisen lumiuko, kuin on vanhassa valokuvassa. Ilmastonmuutos taitaa olla, koska hyvä kun pojalla riittää pihan lumet yhteen lumiukkoon. Lumijämistä poika saa vielä kyhättyä lumiukon viereen lumikoiran, mutta lunta alkaa taas sataa enemmän myös.

Illan tullen poika menee nukkumaan, mutta kellon lyödessä keskiyötä ulkona koira haukahtaa ja poika herää, katsoessaan ulos, näkee hän lumikoiran vähän liikuttavan päätään. Poika ryntää alakertaan ja ulos. Ollessaan lumiukon ja lumikoiran vieressä, tapahtuu jotain taianomaista, lumiukko ja lumikoira muuttuvat eläviksi. Lumikoira pomppii sinne tänne ja hakee puun juurelta hautakummulta lumen alta koiran pallon.

Kolmikko päätyy talon sisälle, kun lumiukko heittää vahingossa koiran pallon avoimesta ovesta sisälle taloon. Lumiukko päätyy tutkailemaan jääkaapin sisältöä ja ei mene aikaakaan kun lumikoiran takamusta alkaa kuumottaa hehkuvan takan edessä - jotenkin tuttua. Poika kaappaa lumikoiran kainaloonsa ja vie ulos, lumikoiran takamus kylmettyy hangessa ja meno jatkuu - vaara ohi!.

Ulkona lumiukko päätyy ulkovarastoon, jonka perällä lumiukko näkee vanhan tutun punaisen moottoripyörän - tuntuu kuin lumiukko olisi se sama, joka suli pois 30 vuotta sitten. Ulkovarastossa on myös vanhoja tuttuja leluja sekä puinen kelkka, jonka lumiukko nyt ottaa mukaansa.

Kolmikko lähtee kävelemään kelkka mukanaan läheiselle kukkulalle. Sattumalta naapurissa on myös herännyt keskellä yötä pikku tyttö, joka huomaa ikkunasta, että ohi menee kävelevä lumiukko ja lumikoira pojan kanssa. Pikku tyttö hoksaa, että hänellähän on tuo lumiukko pehmoleluna.

Kolmikon saavuttua kukkulan laelle, he huomaavat, että naapuruston pihoilta nousee lentoon lumiukkoja, niinpä lumiukko tarttuu pojan kädestä kiinni ja poika nappaa lumikoiran kainaloonsa ja näin lento alkaa. Light the night -kappale soi taustalla, kun he liitelevät kaupunkien yllä, tuttujenkin maamerkkien ohi. Jossakin vaiheessa lentomatkaa lumiukko pudottaa nenänsä maahan ja sehän pitää hakea. Tällä välilaskulla he päätyvät jatkamaan matkaa avonaisella lentokoneella.

Lentokoneella matka suuntautuu merten yli johonkin salaiseen paikkaan, joka osoittautuukin laskettelumäeksi hiihtohisseineen. Ei siis enää mikään metsäaukea. Hiihtokeskuksessa on kunnon markkinahumua, lumiukkoja tulee ympäri maailmaa, tarkkasilmäinen voi huomata myös Paksukaisen ja Ohukaisen seikkailevan myös siellä lumiukkoina.

Juhlinnan ja kisailujen jälkeen koittaa aika jolloin täytyy lähteä kotiin, ennen lähtöä joulupukki antaa pojalle pienen joulupaketin. Lumiukko, lumikoira ja poika lentää liitelevät takaisin kotipihaan. Lumikoira haluaisi mennä pojan mukana taloon sisään, mutta apeana poika näyttää lumikoiralle ettei se voi tulla sisälle, koska takka lämmittää taloa. Surullisena lumikoira tallustaa lumiukon viereen omalle paikalleen. Tällöin poika muistaakin joulupukin antaman lahjapaketin, ottaa sen taskustaan, avaten sen. Lahjapaketista paljastuukin koiralle kaulapanta, poika laittaa sen oitis lumikoiran kaulaan, jolloin lumikoira muuttuu ihan oikeaksi koiran pennuksi taianomaisesti.

Poika ja koira menevät sisälle ja lumiukko jää pihalle seisomaan. Poika menee sänkyyn nukkumaan ja koirakin käpertyy peiton päälle nukkumaan, kun poika sitten herää, ei koiraa näy missään. Hetken poika luulee kaiken olleenkin kai unta ja juoksee alakertaan, jossa huomaakin iloisen koiran jo pyrkivän pallo suussa ulos leikkimään lumiukon kanssa - eivät öiset tapahtumat olleetkaan unta!

Kun he pääsevät ulos, kohtaavat he karun totuuden. Lumiukko onkin jo sulanut pieneksi lumikasaksi, jäljellä ovat vain tutut hattu, kaulaliina ja hiilen palat. Surullisena ja korvat lupalla koira laskee pallonsa maahan ja työntää hiljaa palloa kuonollaan eteenpäin, kuin lumiukolle - jota ei ole enää. Surullisena koira istahtaa maahan ja poikakin tulee apeana polvilleen koiran viereen...

YHTEENVETOA
Ensimmäisessä Lumiukko-tarinassa ainoa menetys oli sulanut lumiukko. Toisessa Lumiukko ja lumikoira -tarinassa ollaan laitettu oikein kunnolla tunnetta peliin. Rikkonainen perhe, jossa ei ole isää. Äiti ja poika muuttavat uuteen taloon, koirakin kuolee - muutoksia ja menetyksiä kerrakseen.

Sitten lyödään kunnon söpöyskortti pöytään, kun tarinaan lisätään pieni lumikoira, joka toilailee sinne sun tänne. Lopussa käännettiin kaakkoon tunnesäädin, kun pieni koira ikävöi lumiukkoa, kuin jotain kuollutta perheenjäsentä. Lumiukko ja lumikoira -tarinassa selvästi tuplattiin tunteisiin vetoavuus.

Mikäli joskus tehdään joku Lumiukko osa 3, jossa triplataan tunnepuoli, niin eihän sitä pysty kukaan katsomaan. Paatunut linnakundikin murtuu, kun siinä vähintään jo sitten haudataan se joulupukki ja maailman lapset puhkeavat itkuun.

Lisäys 24.12.2022:
Yle näyttää Lumiukon alkuperäisen version, jonka alussa kirjailija Raymond Briggs kävelee pellolla Sussexin maaseudulla ja kuvailee inspiraatiotaan tarinaan, josta tehdään siirtymä animaatioon. Kun Lumiukko vietiin Yhdysvaltojen markkinoille, niin jostain syystä alkuintron Raymond Briggs haluttiin korvata David Bowiella. Yhdysvaltalaisen version alussa David Bowie on "lapsuudenkotinsa" vintillä ja löytää tavaroiden seasta samanlaisen kaulahuivin, kuin mikä nähdään animaatiossa. Tänä jouluna Lumiukko täyttää 40 vuotta.

Vuoden 2016 Joulutarinaan "piilotin" Lumiukon. Tarina päättyy sanoihin, joilla Lumiukko-animaatio alkaa.

Lumiukon luoja Raymond Briggs kuoli vuoden 2022 elokuussa.