Jehovan todistajien karttaminen

Helsingin Sanomat ja Iltalehtikin julkaisivat uutisen 12.10.2017 Jehovan todistajien videosta, joka on nimetty:

Jehovan todistajien aluekonventin (2016) opetusvideo - miten kiristää erotetut takaisin seurakuntaan

(MTV.fi uutisoi samasta videosta jo 6.6.2016)

Vuosien 2016 ja 2017 uutisia kommentoi Jehovan todistajien tiedottaja Veikko Leinonen.

Dragonslayer666

6. lokakuuta Yle Areenaan ilmestyi kahdeksanosainen Dragonslayer666-TV-sarja, joka jatkaa YouTube-Nörtin perintöä.

Dragonslayer666-TV-sarja kertoo luonnollisesti samasta nörtistä, jonka tavoitteena on mestaruus tietokonepelikisoissa Ruotsin Jönköpingissä. Dragonslayer666 on servun pelätyin soturi, joka treenaa kymmenisen tuntia päivässä - eikä ehdi sen vuoksi käydä aina vessassa, vaan hoitaa toimenpiteen kasuaalisti muovipulloon pelaamisen aikana.

Sarjan pointti on avata niiden ihmisten silmiä, jotka vähättelevät tai suhtautuvat skeptisesti nettipelaamiseen. Kuten Dragonslayer666:n hahmo kuvastaa, ilman omistautumista ja hurjaa treenimäärää huipulle ei ole mitään asiaa. E-urheilu on urheilua ja aika ankaraa sellaista - säkällä ei pärjää.

Kulttuurisesta lainaamisesta

Miss Helsinki -kilpailijoiden kuvat nostivat some-äläkän. Missikandidaatit kun poseerasivat kuvissa Yhdysvaltain alkuperäiskansoilta tutuissa sulkapäähineissä. Kantaa otti myös Miss Suomi -organisaatiolle aikoinaan tuohtunut Suomen Saamelaisnuoret ry.

Suomen Saamelaisnuoret ry on järkyttynyt kuvasarjanne kulttuurisesta appropriaatiosta. Kuvittelisimme vuonna 2017 olevan jo selvää, ettei alkuperäiskansakulttuurin hyväksikäyttö ja eksotisoiminen ole hyväksyttävää. Paheksumme syvästi vastuuttomuuttanne, erityisesti sillä missipiireissä kulttuurinen appropriaatio on jo useaan kertaan käyty keskustelu. Montako kertaa näistä itsestäänselvyyksistä on huomautettava, että viesti menee perille?

Hollywood-elokuvat on täynnä kulttuurista appropriaatiota ja kun googlaa "naamiaisasu intiaani", saa lukuisia hakutuloksia jotka voidaan jollakin mittarilla käsittää kulttuuriseksi lainaamiseksi. Itsellänikin on ollut lapsena vapputorilta hommattu "sulkapäähine". Pitäisikö kaikki tällainen kieltää?

Napapiirin sankarit 4

Topfield.fi eli Topfield-digiboksien maahantuoja FinTop Oy meni konkurssiin. Topfield-digiboksit on parhaimpia, mutta ikävä kyllä niiden myynti on laskenut - digiboksia ei moni enää kaipaa. Digiboksit syrjäyttää älytelevisiot ja niihin saatavat suoratoistopalvelut, kuten Yle areena, Katsomo, Ruutu jne. Ohjelmia ei nykyään tarvitse enää tallentaa, kun niitä voi muutenkin katsoa milloin huvittaa.

Itse olen digiboksin/TV:n tehokäyttäjä. Minulla on Topfield TRC-1400 -digiboksi, jolla voi tallentaa neljääkin ohjelmaa samaan aikaan (ottaen huomioon kanavanippujen rajoitukset) ja katsoa viidettä kanavaa. Harvemmin joutuu tallentaa neljää ohjelmaa samaan aikaa, mutta on niitäkin tilanteita silloin tällöin. Toinen hyvä TRC-1400:n ominaisuus on vaihdettava kiintolevy - voi itse vaihtaa.

Uusissa älytelevisioissakin on mahdollinen ns. USB-tallennus ulkoiselle kiintolevylle, mutta se tarkoittaa yleensä, että voi tallentaa vain yhtä ohjelmaa ja sitä mitä katsoo - ihan turha ominaisuus tällainen. Älytelevisio nojautuu enemmän niihin suoratoistopalveluihin, jotka toimii netin kautta.

Älytelevisiolla ja digiboksilla on omat hyvät puolet. Ihan jokaista kanavaa/ohjelmaa ei voi katsoa älytelevisiolla jälkikäteen, kuten TV5:n, Kutosen, Friin ja TLC:n ohjelmia ja esimerkiksi JIM-kanavalla (Nelosen kanava) on ollut ohjelmia, joissa ei ole ns. Ruutu-palveluoikeuksia. Tällaisissa tilanteissa digiboksi voittaa älytelevision, kun ohjelmat voi tallentaa ja katsoa milloin ehtii. Tosin digiboksilla ei voi katsoa ohjelmia, jotka ei ole tulleet televisiosta. Yle areenassa on saatavilla tuotantokausiakin, jos sitten otetaan huomioon maksulliset vaihtoehdot, kuten Netflix, C-More jne. ne ovat oma lukunsa jo. Digiboksi ei tarvitse uusinta uutta televisiota ja nettiä, jotta ohjelmia voi katsoa silloin kuin ehtii.

Napakympistä alttarin kautta saarille

Uudelleen henkiin herätetyt retro-ohjelmat on ollut muotia 2017 vuonna. Nelonen-kanava herätti henkiin vuosina 1985-2002 pyörineen Napakymppi-parisuhdevisailun. Alkuperäisestä Napakympistä muistetaan juontaja Kari Salmelainen ja pianisti Kaitsu (Kaj Wessman). Kukaan tuskin muistaa Markus Similää, joka juonsi ohjelman ensimmäisen kauden.

Pyri olemaan ystävä

Eräänä päivänä katselin keittiössä hedelmäkulhoa ja sain idean.

Puhemiehestä puheenjohtaja

Aamulehti ilmoitti pyrkivänsä eroon sukupuolittuneesta kielestä. Lehden pääkirjoituksessa linjataan, että lehti käyttää muun muassa eduskunnan puhemiehestä jatkossa nimitystä puheenjohtaja. Ulkoministeri Timo Soini pitää uudistusta aprillipilana. Julkisen sanan neuvosto (JSN) ei ainakaan vielä ota suoraa kantaa tähän soppaan, mutta sukupuolineutraaleista sanavalinnoista kehkeytyi vilkas keskustelu.

Eduskunnan puhemies on tasavallan presidentistä seuraava, pääministeriä ylempänä. Tästä johtuen puhemiestä tulee puhutella arvokkaasti, kuten "herra puhemies", "arvoisa puhemies", "arvoisa herra puhemies", "rouva puhemies", "arvoisa rouva puhemies" jne.

Syntyvyyden säännöstelystä synnytystalkoisiin

Antti Rinne ja synnytystalkoot -kirjoituksessani todettiin, että Suomessa syntyvyys on laskenut ja jotain tarttis tehdä. Syntyvyys laskee, missä vika? -kirjoituksessani pohdittiin sinkkuja ja ensisynnyttäjiä. Avioliittolaki - kirkon ikuinen päänvaiva -kirjoituksessani tutkittiin avioliittoa ja avioeroa. Tällä kertaa pyrin jotenkin niputtamaan nuo kaikki yhteen ja löytämään perimmäisen syyn synnytystalkoisiin, miten tähän tilanteeseen on päädytty.

Alkulähde taitaa olla syntyvyyden säännöstely eli lyhyemmin ehkäisy. Suomen evankelisluterilainen kirkko hyväksyi ehkäisyn vuonna 1952. Kannan mukaan ehkäisyvälineiden käyttöä voidaan tietyin edellytyksin puoltaa. Harkitessaan ehkäisyvälineiden käyttöä, aviopuolisoiden on kannettava vastuunsa niin, että he kristillisen uskonsa pohjalta harkitsevat ratkaisunsa vaikuttimia ja seurauksia - mitähän tuokin sitten tarkoittaa?

Avioliittolaki - kirkon ikuinen päänvaiva

Maaliskuussa astui voimaan tasa-arvoinen avioliittolaki, jolloin kirjoittelin kapinapapeista. Jatkan nyt samasta aihepiiristä.

Tasa-arvoinen avioliittolaki keräsi painetta kirkon sisään, vaikka tasa-arvoinen avioliittolaki ei velvoita kirkolta mitään uutta. Maalliset lait ja kirkon käytännöt ovat ristiriidassa, tämä on johtanut "kapinapappeuteen". Maalliset lait sallii papin vihkiä kaikki, jotka eivät ole esteellisiä. Homoseksuaalisuus ei ole laissa este, mutta kirkolle se on. Tästä on kenkä puristanut kauan.

Tammikuussa 2017 piispainkokous päätti laatia kirkolliskokouksen pyytämän selvityksen, niin että kartoitetaan myös avioliittoon vihkimisen merkitystä kirkon identiteetille ja siitä millaisia vaihtoehtoja kirkolla on edessään. Taustaselvitystä tekemään kutsuttiin professori emerita Eila Helander. 6.9.2017 selvitys (127 sivua) luovutettiin piispainkokoukselle.

Epookki blogista

Epookki blogi oli vuosia lähinnä varastona kirjoituksilleni (pysyy jossain tallessa), joita kirjoittelin eri paikkoihin. Viime aikoina olen vähitellen yrittänyt hioa blogini ulkoasuakin - enimmät säröt ja kulmat pois. Tilastojen mukaan blogiani lukeekin jotkut, varsinkin kesän aikana kävijämäärät ovat nousseet hyvin. Kumma ilmiö on se, että vaikka blogiani luetaan, niin hyvin harvat kommentoi kirjoituksia - kai tällainen on yleistä?

Tietoa Epookki blogista -sivulle olen nyt lisännyt hiukan infoa. Suurin lisäys on kommentointimahdollisuus, jota ajattelin käytettävän kuin vieraskirjaa, sinne voi laittaa niitä yleisiä viestejä, jotka ei sovellu blogikirjoituksien aiheisiin. Katsotaan toimiiko tämä idea.

Laitoin myös ohjeita, kuinka blogin kommentteja voi muotoilla hiukan.