lauantai 11. lokakuuta 2014

Kahvin uhrit

Kahvi - suuri suomalainen intohimo -kirja kertoo, että Suomi on maailman ainoa maa, jossa työpaikoilla on pidettävä kahvitauko. Kahvitauot ovat kirjattuina työehtosopimuksiin ja työnantaja takaa ne. Kahvi on oleellinen osa suomalaisten arkea, myös työpaikoilla.

Suomessa kahvin kulutus on maailman suurinta, yli 11 kiloa asukasta kohti vuodessa. Kahvi on maailman ylivoimaisesti käytetyin piristävä aine,joka on laillinen ja halpa. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan kuitenkin jo yksi kupillinen kahvia päivässä riittää aiheuttamaan riippuvuuden. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen taulukon mukaan kofeiini on kannabistakin pahempi aine ja tällainen aine on Suomessa oikein säädöksin turvattu huume.

90 % ihmisistä juo enemmän kuin yhden kupin kahvia päivässä. 10 % kuuluvat he, jotka juovat yhden kupin kahvia päivässä tai eivät juo yhtään. Kahvi on kuin oletusarvo - kaikkihan sitä juovat. Mutta, kun ei juo! Esimerkiksi minä kuulun varmaan siihen muutamaan prosenttiin, jotka eivät juo kahvia yhtään. Kahvi tekee minusta oudon friikin, minua katsotaan oudosti, kun käy ilmi etten juo kahvia. Kahvittomana aiheutan kiusallisia tilanteita, kaikki olettavat, että kaikki juovat kahvia. Kahvinkaataja menee lukkoon, kun minä kieltäydyn kahvista "Etkö juo kahvia... nooh... mitähän minä sitten tarjoan?... Otatko keksin...".

Tämä on kyllä vinoutunut asia, kun kieltäydyn riippuvuutta aiheuttavasti aineesta, minua pidetään poikkeava ja joudun selittelemään, miksi en juo. Sama on alkoholin kanssa, sitäkään en juo ja joudun sitäkin perustelemaan, miksi en juo. Asenteet ovat kieroutuneet, narkomaamit ja alkoholistit eivät joudu mitään selittämään, mutta raivoraittiit joutuvat - he ovat kummajaisia.

Työpaikoilla on kahvitauot, ne tuntuvat minusta kiusallisilta, koska en juo kahvia! Kahvitauot syrjivät kahvittomia. Kahvinjuonti on yleensä sosiaalinen tapahtuma, juodaan muiden seurassa. Kahvi tekee minusta näin ollen myös syrjityn ja epäsosiaalisen ihmisen. Kahvitauko-nimitys pitäisi muuttaa esimerkiksi virkistystauoksi, näin ollen se ei syrjisi minua.

Yleensä, kun mennään kylään, odottaa pöydässä kahvi ja pulla. Mikä ihmeen tapa tämäkin on! Eikö ihmiset osaa jutella toisilleen ilman kahvia ja pullaa? Onko kahvi ja pulla joku ihmeen henkinen tuki, ettei tarvitse koko ajan pöydän ääressä tuijottaa toista ihmistä - voi piiloutua kahvikupin taakse.

Perustan kohta Kahvin uhrit -tukiryhmän. Sen kokouksissa ei juoda kahvia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti