Syntyvyydestä kirkkoon

Vuosina 2017 ja 2018 olen kirjoitellut syntyvyydestä. Syntyvyyden laskuun on monia syitä, tällä kertaa tarkastelen syntyvyyden laskun vaikutusta kirkkoon.

Vuonna 2019 Suomeen syntyi 45 597 lasta ja ihmisiä kuoli 53 559 henkilöä. Näin ollen kuolleita oli 7 962 enemmän kuin syntyneitä. Kokonaishedelmällisyysluku oli myös mittaushistorian alhaisin eli 1,35. Luku kertoo, kuinka monta lasta Suomessa asuvat naiset keskimäärin saavat elinaikanaan. Kokonaishedelmällisyysluvun tulisi olla vähintään 2,1, jotta syntyvyys ei ainakaan laskisi. Kuten vuonna 2018 todettiin, niin maahanmuutto nostaa vain Suomen asukasmäärää. Maahanmuuton ansiosta Suomen asukasamäärä nousi 9 654 ihmisellä, ollen vuoden 2019 lopussa 5 527 573 ihmistä.

Vuonna 2019 syntyi siis noin 45 600 lasta, kun määrää vertaa ns. suuriin ikäluokkiin, määrä on surkea. Vuodet 1946-1949 olivat vuosia, jolloin vuosittain syntyi yli 100 000 lasta. Vuosi 1947 oli paras vuosi, jolloin syntyi 108 168 lasta. Vuonna 1947 syntyi 58 % enemmän lapsia kuin vuonna 2019. Elintason parantuminen on johtanut syntyvyyden romahtamiseen. Sotavuosilla oli kyllä oma vaikutus asiaan.

Viime vuosina perheiden (aviopari) määräkin on laskenut sekä lapsettomien avioparien määrä on noussut ja lapsiperheiden määrä laskenut. Ns. sinkkuus yleistyy, oikeat ihmiset eivät vain kohtaa ja, jos kohtaavatkin, niin eivät saa lapsia X syystä. Vuoden 2018 tietojen mukaan Suomen sukupuolijakauma on tasainen, naisia on 2 % enemmän kuin miehiä ja 15-64 vuotiaita väestöstä on noin 62 %. vaikka miehiä ja naisia on melkein yhtä paljon, niin ehkä suurin pullonkaula on alueellinen jakauma. Pienen paikkakunnan potenttiaalinen "tarjonta" on äkkiä katsottu läpi ja paikkakunnilla voi olla myös suurempiakin sukupuolijakaumia - kaikille ei vain riitä. Lukujen mukaan miehille ainakin riittää naisia, mutta haasteena on alueelliset jakaumat. Suurissa kaupungeissa kyllä varmaan riittää ihmisiä, mutta sitten vastaan tulee parisuhteen toimivuus. Ehkä nykyään parisuhteen "rimaa" pidetään korkealla - suuret toiveet ja odotukset. Opiskelut, työtilanne, omat haaveet jne. ainakin pitkittävät lapsiperheiden muodostumista nykyään.

Lapsiperheiden määrä on laskenut, tutkimuksien mukaan lapsi voi olla uhka avioliitolle, mutta toisaalta pikkulasten vanhemmat ovatkin muita aikuisia tyytyväisempiä elämäänsä. Vähän ristiriitaista, tyytyväiset eroavat aiempaa useammin.

Vuonna 2019 syntyi 45 597 lasta, joista 28 352 sai kasteen (liitettiin näin samalla kirkon jäseneksi), syntyneistä 62 % sai kirkon kasteen. Koko Suomen väestöstä kirkkoon kuuluu 68,6 % . Vuonna 2019 kirkosta erosi noin 56 000 kirkon jäsentä. Kastettujen lisäksi kirkkoon liittyi noin 16 200 jäsentä, mutta kastettujen ja liittyneiden määrä on laskussa ainakin vuoteen 2018 verrattuna. 2050-luvulla saatetaan kastaa viimeisen kerran, mutta taitaa jo sitä aiemminkin kirkolle tapahtua jotain suurta tätä menoa.

Syntyvyys laskee ja yhä vähemmän lapsia kastetaan kirkon jäseneksi (ruokkivat toisiaan), on vain nimenantojuhlia. Kirkolla on edessään kiihtyvä syöksykierre jäsenkatoon, jos mitään mullistavaa ei tapahdu. Kirkolla on muitakin kipupisteitä, joista se tuskin selviää.

Noin 5,5 miljoonasta suomalaisesta 68,6 % kuuluu kirkkoon, mutta vain noin 30 % uskoo luterilaiseen Jumalaan. Samoilla suunnilla on kirkon kysely ja Alman tutkimus vuodelta 2018. Tämä johtaa siihen, että koulujen joulujuhlien uskonnollisuutta kyseenalaistetaan sekä 70 % suomalaisista kannattaa yhteistä oppiainetta uskonnon ja elämänkatsomustiedon tilalle.

Suuret ikäluokat (1945-1950 syntyneet) kannattaa kirkkoa, mutta milleniaalisukupolvi (ja Z-sukupolvi) vähemmän. Suuret ikäluokat poistuu hitaasti, mutta varmasti, samaa tahtia vähenee kiinnostus luterilaiseen kirkkoon.  Usko korkeampaan voimaan ei vähene, se muuttaa muotoaan. Kankean luterilaisen kirkon tilalle tulee uushenkisyys, jota ehkä jotkut nimittävät joissain tapauksissa hiukan alentavasti New ageksi.

Venäjän hiihtoliiton puheenjohtaja Jelena Välbe kehotti maajoukkueen naisia hankkimaan tähän väliin lapset ja niin he myös tekivät. Joten samalla idealla voitaisiin nyt toimia Suomessakin. Naiset, jotka saivat viime vuonna lapsen, voisi jälleen tänä vuonna yrittää saada lapsen ja kannustaa vähintään yhtä naista yrittämään lasta. Mikäli oikein laskin, niin tällä tavalla tuplaamme viime vuoden määrän ja voimme päästä jopa 90 000 lapseen vuodessa. Helpommin sanottu kuin tehty.