Syväluotaus digimaailmaan ja sen historiaan

Sekä digiloikan haasteita

Korkea ikä, muistin ongelmat ja heikot nettitaidot voivat syrjäyttää ihmisen palveluista. Asiat käyvät ilmi THL:n tekemästä tutkimuksesta.

Koronapandemia on osaltaan kiihdyttänyt digitaalista muutosta, kun iso osa palveluista siirtyi verkkoon. Samalla kuitenkin palvelujen tasavertainen saavutettavuus on noussut ongelmaksi; etenkin haavoittuvassa asemassa olevat eivät välttämättä yksinkertaisesti pysty käyttämään digipalveluita.

Ikääntyneistä 70 vuotta ja erityisesti 80 vuotta täyttäneet kokevat muita useammin, ettei sosiaali- ja terveyspalveluiden sähköinen asiointi koske heitä. Muun aikuisväestön kohdalla samanlaisia näkemyksiä on niillä, jotka kokevat, että omat taidot käyttää verkkopalveluja ovat heikot.

Yhdysvalloissa opettajat ovat havahtuneet siihen, että monet yliopistoikäiset opiskelijat eivät enää tiedä, mikä on tiedosto tai hakemisto eli kansio. Suomessa tämä uutinen johti kommentointiin, jossa todettiin, että Nuoriso alkaa olla vanhusten tasolla.

Usein mielletään, että vanhukset ovat niitä, jotka jäävät digitalisaation jalkoihin. Nykyään nuoriso vain swaippaa Tinderissä, SnäpChättää ja TikTokkaa - Facebook on keski-ikäisille. Kun Facebook, Whatsapp ja Instagram eivät toimineet moneen tuntiin, niin tekstiviestien määrä jopa nelinkertaistui. Nuorisokin muisti ja osasi vielä lähettää SMS-viestejä eli tekstiviestejä - kun oli pakko. Nuoriso ei tarvitse edes sähköpostia. Paradoksaalista kumminkin on, että kaikki palvelut ja sovellukset vaativat nykyäänkin vielä sähköpostin, että palvelua voi käyttää.

Monet nuoret käyttävät sosiaalista mediaa eli somea, mutta siihen liittyy harha. Kaikilla nuorillakaan ei ole mahdollisuutta tai edes kiinnostusta käyttää tietokonetta tai puhelinta. Ne, jotka puhelin juurtuneena kämmeneen somettavat 24/7, eivät välttämättä ole diginatiiveja. Nuori voi osata lisätä kuvan Instagramiin ja muuttaa kuvaa filttereillä, mutta siihen se kuvanmuokkaustaito jääkin.

Jo vuonna 2013 on puhuttu, että nuorilla unohtuu kirjakieli ja puhekieltä viljellään paikoissa, jonne se ei kuulu. Ylioppilaskokeidenkin ohjeissa on taidettu erikseen huomauttaa, että hymiöitä ei tulisi käyttää ja hymiöt työhakemuksessa antavat kyseenalaisen mielikuvan - nuoriso, ei näin!

Välihuomio: Milloin hymiöt muuttuivat emojiksi?

Internet ja pikaviestikulttuuri ovat turmelleet nuorison kirjoitustaidon. Somemaailmassa kirjoitetaan lyhyesti ja puhekielellä. Pahimmassa tapauksessa suomea ja englantia kirjoitetaan sekaisin samassa lauseessa. Nuorilla köyhtyy sanavarasto ja sanasokeus yleistyy, ei hahmoteta, että mikä on puhdasta suomea ja mikä ei.

Sanasokeus ei koske vain nuoria, vaan myös jo työelämässäkin olevia. Bisnesmaailmassa on yleistä, että englanti on puhuttu kieli. Tällöin kaikki eivät enää osaa käyttää suomen kieltä oikein, käytetään englantia huomaamatta.

Välihuomio: Koronapandemia-aika on hyvä esimerkki. On nähty take away -ruokaa ja on ollut drive in- ja walk in -rokotuspaikkoja sekä long covid. Ei näin, kun olemme Suomessa, niin suomea täytyisi käyttää!

Jos nuoriso ei osaa kielioppisääntöjä, niin ei niitä kyllä osaa kaikki aikuisetkaan. Välillä näkee karseaa tekstiä, perussäännötkin hukassa. Ei tunneta pilkkusääntöjä ja isot kirjaimet loistaa poissa olollaan jne. Olen miettinyt, että minkälaista opetusta he ovat saaneet joskus 1970-1980-luvuilla. En kyllä itsekään hallitse kaikkia sääntöjä, mutta pyrin edes perussäännöt täyttävään tekstiin, joka olisi selkeää.

Välihuomio: Minä alan tehdä (alkaa + infinitiivi), vaikka nykyään saa alkaa myös tekemään. Ihan käsittämättömiä nämä jotkut säännöt. Muistakaa myös, että mm. Jumala ja Raamattu kirjoitetan isolla etukirjamella. Sydämeen mahtuu vain yksi ämmä.

Nuoriso voi kirjoittaa paljon somehöttöä, mutta sitten tekstinkäsittelyohjelma saattaa olla heille täysin vierasta maastoa - eivät osaa käyttää sitä kunnolla. Taulukkolaskenta voi olla heille täysin pimennossa, eikä kuvankäsittelyohjelmatkaan ole tuttuja - muuta kuin ne puhelimen filtterit.

Välihuomio: Tietokoneohjelma (application program) on nykynuorisolle App eli Appi, Äppi.

Itse hieman järkytyin, kun luin ettei kaikille somenuorille ole selvää, että mikä on tiedosto tai hakemisto/kansio. Tähän tiedostosokeuteen on syynä tietenkin älypuhelimet, kaikki kuvat löytyvät puhelimessa Galleria-sovelluksen kautta. Ei siinä tarvitse miettiä, että missä hakemistossa ne on? Ne on Galleriassa - missäs muuallakaan. Älypuhelinlogiikkaan tottuneella voi sitten olla joitain vaikeuksia hahmottaa hakemistologiikka.

Tiedostosokeuden alkujuuret ovat Windows 95:ssä, siitä se vinouma alkoi.

MS-DOS:ISTA MICROSOFT WINDOWSIIN
Nykyään kaikki on niin helppoa, että tietyt perusjututkin voi jäädä pimentoon. 2000-luvulla syntyneiden ei ole täytynyt oppia/nähdä, että miten systeemit toimivat konepellin alla - kaikki vain on ja tapahtuu. Itse kuulun niihin onnekkaisiin, jotka on nähnyt digitalisoitumisen alkuakin.

TIETOKONEHISTORIAANI 1980-LUVULTA 2020-LUVULLE
Vuosi	Tietokone	Muuta huomioitavaa
1987	Commodore 64	Levyasema ja paljon (kopioituja) pelejä
1991	Amiga 500	Myös ensimmäinen tulostimeni
1993	Intel 486 DX 33 MHz	Win 3.11, 125 Mt kovalevy, 8 Mt RAM, 1 Mt näytönohjain
1995	Intel Pentium 120 MHz	Win 95, 1,27 Gt kovalevy, 16 Mt RAM, 2 Mt näytönohjain
1998	Intel Pentium II 233 MHz	Win 95,  6,4 Gt  kovalevy, 96 Mt RAM, 4 Mt näytönohjain
2001	AMD Athlon XP 1,6 GHz	Win XP, 80 Gt kovalevy, 768 Mt RAM, 64 Mt näytönohjain
2008	AMD Phenom 2,5 GHz	Win Vista, 500 Gt kovalevy, 2 Gt RAM, 1 Gt näytönohjain
2016	Intel Core i7-6700K 4 GHz	Win 10, 3 Tt HDD + 256 Gt SSD kovalevy, 16 Gt RAM, 4 Gt näytönohjain
MHz = Megahertsi, GHz = Gigahertsi		Mt = megatavu, Gt = Gigatavu, Tt = Teratavu
Commodoren ja Amigan vuodet saattavat heittää vuodella johonkin suuntaan. Niistä minulla ei ole säilynyt mitään päivämäärätietoja.

Yllä on taulukko, jossa on kaikki tietokoneeni, jotka minulla on ollut (paitsi vuonna 2011 hommattu läppäri, joka toimii yhä). 1980-luvulla tajuntani räjähti, kun näin serkullani ensimmäisen kerran tietokoneen, joka oli Commodore 64. Ymmärsin heti mistä oli kyse, tämä on se minun juttuni! keräsin rahaa ja ostin itselleni Commodore 64:n käytettynä - sai hiukan halvemmalla.

Commodore 64 oli tietenkin pelikone, mutta pystyi sillä muutakin tekemään, jos jaksoi perehtyä. Ensimmäiset askeleet ohjelmointiin otin Commodore 64:llä. C64-ohjekirjan lopussa oli koodeja ja ainakin Bouncing Ball -koodin näpyttelin, vaikka en silloin osannut englantia yhtään, mutta sain sen koodin toimimaan.

Välihuomio: Up'n down - peli oli muistaakseni ensimmäinen peli, jota silloin pelailin paljon - siitä se sitten lähti. Toinen suosikki oli Nemesis-peli.

Luonteva jatkumo Commodorelle oli tietenkin Amiga 500 ja sekin pääasiassa pelikäyttöön. Amigan jälkeen hyppäsin raskaampaan sarjaan eli PC-koneisiin, joilla pystyi tehdä "helposti" muutakin kuin pelailla - mutta tietenkin silläkin pelattiin! 486 DX 33 MHz oli silloin tykkikone ja vieläpä 125 megan kovalevyllä, se oli suuri (486:n ostin käytettynä).

Välihuomio: Vuoden 1993 jälkeen en ole koskaan ostanut valmista kokoonpanoa, vaan olen itse valinnut tietokoneen osat ja kasauttanut niistä tietokoneen.

PC-koneissa oli silloin MS-DOS-käyttöjärjestelmä (Microsoft Disk Operating System), joka oli tekstipohjainen komentoliittymä. MS-DOS:in viimeisin itsenäinen versio 6.22 julkaistiin vuonna 1994. Vuoteen 1995 asti Windows oli kuin graafinen sovellusohjelma MS-DOS:issa, Windows käynnistettiin MS-DOS:in kautta. Windows 95 mullisti ajattelun, se sulautti itseensä MS-DOS:in, jonka nykyään tunnemme nimellä Komentokehote. Windows 95 ei enää ollut vain ohjelma MS-DOS:issa, vaan käyttöjärjestemä, jossa on myös Komentokehote.

Ennen vuotta 1995 tietokoneita käskytettiin tekstikomennoilla ja Windows oli vain irrallinen ohjelma.

Komentokehote

C:\>HELP
MS-DOS:IN KOMENTOJA:

DIR

Näyttää hakemistolistauksen eli sisällön

CD\

Hypätään juurihakemistoon

CD..

Hypätään yksi hakemisto kohti juurihakemistoa

CD hakemisto

Avaa hakemiston, jonka nimi on hakemisto

MKDIR

Luo uuden hakemiston

RMDIR

Poistaa tyhjän hakemiston

COPY

Kopioi tiedostoja toiseen paikkaan

MOVE

Siirtää tiedostoja tai hakemistoja toiseen paikkaan

RENAME

Uudelleennimeää tiedoston tai hakemiston

DEL

Poistaa tiedoston

CLS

Tyhjentää ruudun

HELP

Listaa komennot

HELP komento

Näyttää halutun komennon tarkemmat ohjeet

Yllä oleva Komentokehote-ikkuna on tehty HTML- ja CSS-koodilla. Se näyttää vähän suuntaa, miltä MS-DOS näyttää ja siihen on listattu tärkeimpiä komentoja.

Komentokehote - 1. esimerkki

C:\>

MS-DOS:issa näkyy vähintään C:\> (1. esimerkki), se tarkoittaa, että ollaan C-aseman juuressa (ei missään hakemistossa). Windows asentuu C-asemalle ja yleensä muutkin ohjelmat, jos ei itse määritä asentumispaikkaa. C-asema on tietokoneen pääasema, mutta miksi se on C, miksi ei loogisesti A?

Tietokoneen kovalevyn voi kuvitella esimerkiksi kerrostaloksi, jossa on kaksi kellarikerrosta, A- ja B-asemat. Kerrostalon ns. katutasokerros on C-asema (pääasema). Jos tietokoneessa on esim. DVD-asema, niin se on C:n jälkeen D-asema. Mikäli suuren kovalevyn on jakanut osiin, niin asemia voi olla monta, E, F jne.Yhden kovalevyn voi siis jakaa osiin (partitiointi) tai sitten voi olla monta erillistä kovalevyä, joista yksi on pääasema ja muut sijoittuvat sen jälkeen.

Entäpä se A- ja B-asemien mysteeri? Kauan kauan aikaa sitten kaukaisessa galaksissa... ei kun... tietokoneessa ei ollut kovalevyä, oli vain A- tai jopa B-levykeasema. Asemien järjestys on siis muinaisjäänne.

Miten löydät nykyisen MS-DOS:in eli Komentokehotteen:
Aloituspainike => Windows-järjestelmä -kansio => Komentokehote

Tai sitten paina Aloituspainiketta hiiren kakkospainikkeella ja avautuvasta valikosta valitse Suorita. Suorita-ikkunan Avaa-kohtaan kirjoita cmd ja paina OK:ta.

Komentokehote - 2. esimerkki

C:\Users\JokuNimi>

Kun avaa Komentokehotteen, niin näkymä saattaa olla 2. esimerkin kaltainen. 2. esimerkissä sijainti on kahden hakemiston päässä C-aseman juuresta. Hakemisto on sama asia kuin kansio.

Välihuomio: MS-DOS:issa hakemistopoluissa \ (kenoviiva) erottaa hakemistot. Nettiosoitteissa on / (kauttaviiva).

Komentokehotteessa turvallisia komentoja ovat: HELP, DIR, CD(-komennot) ja CLS. Niillä tuskin voi aiheuttaa suurempaa tuhoa. Komennot voi kirjoittaa myös pienillä kirjaimilla, mutta selvyyden vuoksi minä laitan ne nyt isoilla kirjaimilla.

Kovalevy on siis kuin kerrostalo, jonka kellarikerroksina ovat A- ja B-asemat. Katutason kerros on C-asema, johon oletusarvoisesti yleensä asentuu Windows ja muut ohjelmat. C-aseman "yläpuolella" on esim. DVD-asema (jos sellainen on) eli D-asema. Mikäli löytyy muita kovalevyasemia, niin ne ovat E, F jne. Kerrostalon kerrokset ovat kovalevyn asemia ja kerroksissa olevat asuinhuoneistot ovat hakemistoja (kansioita). Asuinhuoneiston huoneet ovat hakemiston alihakemistoja (katso 2. esimerkki) ja huoneissa olevat ihmiset ovat tiedostoja, jotka ovat hakemistoissa. Olikohan tämä nyt selkeä selitys.

Kun vuosikaudet joutui MS-DOS:issa käyttämään komentoja, niin siinä kyllä sisäisti ns. hakemistopuun - miten kansiot ja tiedostot sijoittuvat.

Windows 95 poisti käytännössä tarpeen koskea MS-DOS-komentoihin ja hakemistot muuttuivat kansioiksi. Nykyään kansioita ja tiedostoja hallitaan Resurssienhallinnan kautta, mutta edelleen järkevä ihminen luo järkevästi kansioita ja laittaa niihin haluttuja tiedostoja - järjestys se olla pitää! Älypuhelinsukupolvelta on hämärtynyt hakemistopuuajattelu, koska puhelimessa on Galleria, josta kaikki löytyy. Jos syventyy puhelimenkin hakemistorakenteeseen, niin huomaa ettei kaikki olekaan samassa läjässä.

Pilvipalvelut voivat hämärtää ymmärrystä siitäkin, että mitkä tiedostot ovat omalla koneella ja mitkä on jossain netin uumenissa. Itse en käytä pilvipalveluita, koska pilvivarastot ovat ties missä ja itse en voi vahtia niitä mitenkään. Käytän ulkoista kovalevyä, jonne olen varmuuskopioinut kaiken tärkeän sekä myös muistitikuilla on mm. valokuvat jne. Minulla on siis kolmessa paikkaa tiedot, tietokoneella, ulkoisella kovalevyllä ja muistitikuilla. Muistitikkujen sisältö on myös ulkoisella kovalevyllä. Ulkoinen kovalevy on kiinni tietokoneessa vain tiedostojen siirron ajan. Näin ulkoinen kovalevy on turvassa paremmin tietomurroilta ja haittaohjelmilta. Jos haluaa hommasta "pomminvarmaa", niin ulkoinen kovalevy kannattaa säilyttää jossakin oman asunnon ulkopuolella - paloturvallisuus.

Tosin, tulevaisuudessa Windows ja pelitkin saattavat toimia pilvipalvelun kautta.

INTERNET SAAPUI SUOMEEN
Internet saapui Suomeen vuosina 1994-1995, kun kotitalouksiin alettiin myydä nettiyhteyksiä. Jo vuonna 1993 nähtiin ensimmäinen graafinen nettiselain NCSA Mosaic, joka sai suuren suosion ja näytti mikä on nettiselain. Vuoden 1994 lopulla ilmestyi Netscape Navigator -selain (Netscape), jonka kehittäjiin kuului sama henkilö, joka oli tehnyt Mosaic-selaimen. Vuonna 1995 Microsoft julkaisi Internet Explorer -selaimensa (IE) ja sulautti sen lopulta osaksi Windows-käyttöjärjestelmää. Alkoi ns. selainsota, Netscape vastaan IE. Koska Microsoft jakoi selaintaan ilmaiseksi, niin Netscapeakin oli jaettava ilmaiseksi. Windowsin kiinteänä osana ollut IE-selain voitti sen sodan ja Netscape hiipui. Mutta Netscapen raunioista nousi Mozilla Firefox -selain (aiemmin Phoenix) - Firefox jatkoi siis Mosaickin sukulinjaa.

Noin 1995 vuodesta 2000-luvun alkuun AltaVista oli suosituin netin hakukone, mutta taipui Googlen hakukoneen edessä. Googlen voittokulku on jatkunut noin 20 vuotta ja Google Chrome -selain nousi 2010-luvun alussa suosituimmaksi selaimeksi - pyyhkii lattioita muilla selaimilla.

WORLD WIDE WEB
Joillekin internet on sama kuin WWW, mutta internet on kuin avaruus, jossa WWW voi kasvaa ja kehittyä. Internetiin eli nettiin luodaan WWW-sivuja eli web-sivuja (verkkosivu). Verkkosivujen verkosto muodostaa WWW:n eli World Wide Webin, joka on internetissä.

Verkkosivujen tärkein rakennusaine on HTML-koodi ja nykyään myös CSS-tyylimäärittely sekä JavaScript-koodi. Näillä rakennusaineilla pääsee pitkälle verkkosivujen rakentamisessa.

Välihuomio: Netscape kehitti JavaScriptin, mutta sitä ei saa sekoittaa Java-koodikieleen.

KUN ATK:STA TULI TVT
Joskus 1980-1990-lukujen taitteessa peruskoulussani oli ATK-tunteja (Automaattinen tietojenkäsittely) - se oli mahtavaa ja mullistavaa. Koulussa oli muutamia 286-tietokoneita eli yhdellä koneella oli pari oppilasta samaan aikaa. Ottaen huomioon, että 286-koneet ilmestyivät 1980-luvun alussa, niin peruskouluni oli kai saanut ne jostain vanhoina käytettyinä tietokoneina. Eihän niissä ollut edes Windowsia, mutta sehän ei haitannut, koska sellaista ei osanut kaivata. Niillä koneilla oppi DOS:in käytön ja ehkä joku hyvin alkeellinen (ei ainakaan graafinen) tekstinkäsittelyohjelma saattoi löytyä. Deluxe paint -kuvankäsittelyohjelma oli silloin suosittu. Joitakin pelejä tietenkin oli myös koulun koneilla.

1990-luvulla PC-tietokoneissa oli kaksi tärkeää tiedostoa, AUTOEXEC.BAT ja CONFIG.SYS (katso esimerkki), ne määritteli miten tietokone latautuu, kun tietokoneen avaa. Niihin tiedostoihin ei kannattanut koskea, jos ei tiennyt tarkalleen mitä on tekemässä. Tietenkin koulun nörtit huumorilla lisäsivät Autoexec.bat:iin pari komentoa, jolloin koneen auetessa ruudulla alkoi pyöriä loputtomasti DIR-listaus. Loopin sai pysäytettyä, jos osasi painaa ESC:iä. Itsekin kokeilin tuota harmitonta pilaa.

BAT-tiedostoilla pystyi tekemään monimutkaisiakin toimintoja, jos osasi. Niillä sai aikaan alkeellisen haittaohjelmankin. BAT-tedostotekniikka oli tarkoitettu automatisoimaan toimintoja, mutta kaikilla ei ollut hyvät aikeet mielessä. Nykypäivänäkin joku saattaa tarvita BAT-tekniikkaa - toimii yhä. Joku saattaa muistaa, että Aapelissa (pelisivusto) Java-sertifikaattiongelmia kierrettiin BAT-tiedostolla, joka muutti asetuksia. Se oli helpotus amatööreille, kun BAT-tiedosto teki hommat, ei tarvinnut itse säätää.

Peruskoulun jälkeen pääsin kouluun (kauppis), jossa oli jo internetyhteys. Aluksihan internet ei ollut kovin laaja tai eihän kukaan tiennyt kuin muutamia sivustoja, jolla saattoi käydä. Enemmän tuli käytettyä sähköpostia, joka sekin oli jotain ihan mahtavaa. Koulun koneille oli jostain ilmestynyt IRC (Internet Relay Chat) ja MSN Messenger (eli Mese) tuli vuonna 1999 - niillä pidettiin kavereihin yhteyksiä.

Sain kotiin nettiliittymän, joskus 1990-luvun loppupuolella, mutta silloin joutui maksamaan joka minuutista, jolloin nettiyhteys oli auki. Eipä sitä silloin turhia viitsinyt oleilla netissä. Toinen rajoittava seikka oli talouden lankapuhelin, jos oli netissä, kun joku soitti, niin usein nettiyhteys meni pokki ja/tai soittaja ei voinut soittaa meille. Näin ollen kävin netissä yleensä vain iltaisin.

2000-luvun alkuvuosina sain ADSL-nettiyhteyden, jossa oli kiinteä kuukausimaksu. Se jälleen mullisti maailman, kun nettiyhteyttä pystyi pitämään koko ajan auki - ajatella!

Kun sain nettiyhteyden kotiin, niin kiinnostuin heti tekemään ns. kotisivuja. Arkistoista löytyy, että olen jo vuonna 1997 tehnyt kotisivun ja ainakin vuonna 1998 olen väsännyt HTML-oppaan. 1990-luvun loppu ja 2000-luvun alku oli kotisivujen kulta-aikaa, kaikilla täytyi olla omat sivut. Nettiliittymän mukana tuli vakiona kotisivutilaa - toisin kuin nykyään. HTML-oppaassani kävi parhaimmillaan noin 10 000 kävijää kuukaudessa - se yllätti minut. Silloin WWW-sivut täytyi itse koodata.

2010-luvulle tultaessa itse koodattujen WWW-sivujen suosio laski ja alkoi blogialustojen aikakausi. Nykyään blogipalvelut ovat niin hienoja ettei välttämättä tarvitse tietää HTML:stä mitään, kun jo saa hyvän blogin pystyyn. Tässä on vain se huono puoli, että blogin kirjoittaja ei välttämättä tiedä miten kaikki toimii "pellin alla". Joillakin on hukassa kansioiden ja tiedostojen toimintalogiikka, samoin on myös pimennossa WWW-sivujen rakenne ja HTML-koodaus. Blogista saa paljon enemmän irti, jos hallitsee HTML:n ja CSS:n. Ei tätäkään kirjoitusta olisi saatu näyttämään tältä, jos en olisi uralla myös vääntänyt HTML:ää ja CSS:ää mukaan.

Kauppiksessa oli niin "nörtti", että sain ATK-tunnit vapaiksi tai sain mennä tunnille, jos huvitti. Toisinaan olin ATK-tunnilla apuopettajana, jos jollakin oli suurempia vaikeuksia tajuta juttuja. Koulutukseen kuului myös suunnitella oppitunti ja vetää se, minähän tietenkin opetin muille HTML:ää - helppo nakki.

Kun pääsin kouluistani pois, niin sen jälkeen pikku hiljaa ATK-termistä alkoi tulla hieman vanha. Alettiin puhua IT-osaajista, ICT-alasta ja TVT-taidoista. Tieto- ja viestintäteknologisia taidot on laajempi käsitteinen kuin oli ATK. TVT pitää sisällään kaiken, joka liittyy nykypäivän digitalisaatioon.

JATKUVA OPPIMINEN
1980-luvulla pankkikorttien käyttö yleistyi ja shekkien käyttö hiipui. Samaan aikaan Suomea valtasi Commodore 64, jota myytiin Suomessa väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muualla maailmassa. "Kuusnepa" oli kaikilla.

Välihuomio: 1980-luvulla vielä pelaamista ja itsensä viihdyttämistä pidettiin syntinä.

Tällainen meno ja vauhti alkoi heikompia huimata. 1990-luvulla PC-koneet yleistyivät ja kehittyivät sekä alettiin puhua jostain internetistä, eikä uusissa puhelimissa ollut johtoa. 1990-luvulla osa ihmisistä alkoi jäädä kehityksen jyrän alle, maailma toimi eri lailla kuin aiemmin. TV:sssäkin oli enemmän kuin kaksi kanavaa.

Vuoden 1999 viimeisenä päivänä odotimme maailmanloppua, koska tietokoneet sekoaisivat Y2K:n takia. Ei tullut maailmanloppua, mutta tuli IT-kupla, josta muistamme Saunalahti/Jippii-buumin - Rytsölän veljeksien nousu ja tuho. Riot-E oli myös omansa jännä tapaus.

2000-luvun puolella verkkopankit alkoivat yleistyä, enää ei tarvinnut mennä joka raha-asian vuoksi pankkiin. Verkkopankit johti lopulta siihen, että pankkikonttoreita vähennettiin - asiakkaat ohjattiin verkkopankkiin. Tässä vaiheessa viimeistään kehityksen kärryjen perässä roikkuneet putosivat matkasta.

Älypuhelinten valtakausi alkoi vuosina 2007-2008, kun iPhone ja Android tulivat markkinoille. Aiemmin Google oli ottanut haltuun hakukoneen ja nettiselaimen, 2010-luvun alusta alkaen Googlen Android on hallinnut puhelinmarkkinoita.

Välihuomio: Itse ostin ensimmäisen 4G-älypuhelimen vasta vuonna 2015. Siihen asti pärjäsin älyttömällä 3G-puhelimella.

Nokia hylkäsi kosketusnäyttökännykkänsä vuonna 2004 - eivät luottaneet sen kannattavuuteen. Kolme vuotta myöhemmin Apple julkaisi iPhonensa. 2010-luvulla Nokian puhelimet romahtivat ja Nokia yritti nousta Microsoftin avulla, mutta huonosti kävi.

PUHELINHISTORIAANI 1990-LUVULTA 2020-LUVULLE
Valmistusvuosi	Puhelin	Teknologia	Sukupolvi
1993	Benefon Max	NMT	1G
1993	Benefon Beta	NMT	1G
1997	Nokia 3110	GSM	2G
2001	Nokia 3330	GSM	2G
2003	Nokia 5100	GSM	2G
2006	Nokia 5500 Sport	GSM	2G
2009	Nokia E75	UMTS	3G
2014	Samsung Galaxy S5 Mini	UMB	4G
2020	Samsung Galaxy S20 FE 5G	5G NR	5G

Benefonen valmistusvuosista en ole täysin varma. Benefon oli suomalainen puhelinmerkki, kuten Nokiakin.

1990-luvulla kännykät (käsipuhelin) olivat "halkoja" ja kohti 2000-lukua ne pienenivät. Oli trendin aallonharjalla, jos omisti pienen kännykän. Kännyköiden koko pieneni ja ulkoiset antennit katosivat. Kännyköillä soitettiin ja lähetettiin tekstiviestejä, joten niiden ei tarvinnutkaan olla kovin isoja. 2010-luvulle ja älypuhelinten aikakauteen tultaessa puhelinten koko alkoi taas kasvaa ja samalla hävisivät fyysiset näppäimet. Nyt on trendikästä omistaa puhelin, jossa on suuri näyttö tai jopa taittuva näyttö.

Välihuomio: Kännykkä on keksitty sana, joten minäkin voisin nyt lanseerata älykkä-sanan, joka tarkoittaa älykännykkää.

Oikeastaan älypuhelin ei ole enää puhelin. Älypuhelin on laite, jonka yksi ominaisuus/sovellus on puhelin. Älypuhelimella tehdään kaikkea muuta kuin soitellaan. Joillekin on haastavaa loikata peruskännykästä älypuhelimeen, koska se vaatii jo digitaitoja tai jopa TVT-taitoja. Vanhukselle voi olla jo tarpeeksi haastavaa pärjätä kännykän kanssa - älypuhelin on sitten liian vaikea.

Kaikilla vanhemmilla ihmisillä ei ole tietokonetta ja näin ollen heillä ei ole mitään digitaitoja ja ajatusmallia, että miten uudet laitteet toimivat. Oletko tullut ajatelleeksi, mitä älypuhelin vaatii? Ensimmäinen isompi vaatimus on sähköpostiosoite, eihän kaikilla vanhuksilla ole sellaista. Jos päästään käyttämään kunnolla älypuhelinta, niin haasteena on opetella kosketusnäytön käyttö. Mikäli hallitaan kosketusnäyttö, niin sitten voidaan opetella soittamaan ja unohtaa muut ominaisuudet suosiolla. Älypuhelimen ruutuun saattaa ilmestyä kaikenlaisia ilmoituksia, jotka pitäisi ymmärtää ja toimia sen mukaan. Älypuhelin saattaa päivittää ominaisuuksiaan ja käyttölogiikka voi muuttua, jolloin ollaan taas hukassa.

Tunnen vanhempia ihmisiä, jotka eivät edes tiedä, että minkä näköiset on esim. play- stop- ja pause-symbolit. Vaikka onhan niitä näkynyt radioissa vuosikymmenet. Tällaisille ihmisille olen joutunut opettamaan kännykän käyttöä. Onneksi on Doro.

Televisiokin on mullistunut. 2000-luvulla tuli digitaaliset TV-lähetykset, jolloin tarvittiin digiboksi tai digi-TV. 2010-luvun lopulla alkoi yleistyä älytelevisio, joka sekin jo vaatii digitaitoja, jos haluaa kaikki irti. Digiboksin kanssa vielä pärjäsi, mutta älytelevisio on haastavampi. Ensinnäkin se vaatii WIFI:n tai muun nettiyhteyden toimiakseen (älypuoli). Koska kaikilla ei ole tietokonetta, niin ei ole myöskään nettiyhteyttä. Tällöin älytelevisio on ilman älyä. Tunnen monia, joilla on tuo tilanne, taloudessa ei ole nettiyhteyttä, mutta on älytelevisio - eihän nykyään muuta myydä.

Älytelevisiokin vaatii digiosaamista, täytyy hahmottaa eri sovellukset ja sovelluksia täytyy asentaa. Älypalveluihin täytyy kirjautua sisään, joten sekin vaatii sähköpostiosoitteen, käyttäjätunnuksia ja salasanoja. Mikäli tietokonemaailma ei ole ennestään tuttu, niin älytelevisio voi olla hyvin haastava käyttää - vaikka saatavilla olisikin nettiyhteys.

Vuonna 2016 jo puhuttiin digiloikasta. 2020-luku alkoi koronapandemialla, joka pakotti silloin viimeistään tekemään suuren digiloikan. Kouluissa siirryttiin etäopetukseen ja osa opettajista joutui äärirajoille, jotta hallitsee tilanteen ja tekniikan. Osa oppilaista vain katosi, heitä ei näkynyt etäopetuksessa. Joillakin ei ollut sopivia laitteita tai osaamista käyttää laitteita ja ohjelmia. Työpaikoillakin siirryttiin etätyöhön.

YHTEENVETOA
Tämä kirjoitus kertoo noin 35 vuoden ajanjaksosta, jolloin digitalisaatio on kehittynyt, joillekin kehityksen vauhti on ollut liikaa. Jotkut ovat "jääneet" 1970-luvulle, jolloin elämä oli vielä melko verkkaista ja ei ollut monimutkaisia laitteita - silloin vielä heinätkin laitettiin seipäälle.

Itse sain ensimmäisen tietokoneen 1980-luvun loppupuoliskolla, sitä aiemmin olin tainnut tutustua ns. elektroniikkapeliin Donkey Kong. 1980-luvun lopulta lähtien olen pyrkinyt pysymään kehityksen kärryissä kyydissä - jatkuva oppiminen. Aina voi oppia uutta ja kehittää itseään, oppiminen ei lopu koskaan. Mitä enemmän ottaa asioista selvää, niin sitä vähemmän huomaa tietävänsä.

Mooren laki:
Tietokoneiden tehot tuplaantuvat kahden vuoden välein.

Näin kirjoitti Intelin perustaja Gordon Moore vuonna 1965. Vuonna 2010 Moore arvio, että hänen kuvaamansa kehityksen päätepiste saavutetaan vuosien 2020-2030 välillä - eli olemme loppusuoralla tällä hetkellä. Täytyykö sen jälkeen tehdä joku kvanttihyppy?

Suurilla ikäluokilla on haasteita 2000-luvulla pysytellä mukana, maailma on muuttunut älykkäämmäksi ja nopeammaksi. Tapahtui digitaalinen vallankumous, tuli internet ja kaikki palvelut painuivat verkkoon. Verkkopankit vähensi pankkikonttorit minimiin, Verotoimistot ohjaa asiakkaat verkkopalveluihin, TE-toimisto tekee samoin. Joka kaupalla ja palvelulla on oma äppinsä - älypuhelin täynnä. Jopa auton parkkeeramiseen voi tarvita älypuhelimen ja parkkisovelluksen.

Karua, mutta totta. On ihmisiä, jotka ovat ulkona kaikesta tästä, he kyllä ovat kuulleet jostain internetistä, jossa on sitä sun tätä, mutta muuta he eivät tiedäkään. Jotkut ajattelevat ettei heidän tarvitsekaan tietää internetistä mitään, koska heitä ei edes kiinnosta - ei kuulu heidän maailmaansa. Lähimaksaminen on heille outoa, kyllä näkyvällä rahalla kuuluu maksaa. Mikäli mahdollista, niin käyttävät pankkikirjaa ja digitaalinen muoti ei mahdu heidän ajatteluun mitenkään. Tämän kaltaiset ihmiset putoavat digimaailman rotkoihin, valtaosa ihmisistä pärjää jotenkin kehityksen kanssa, mutta on heitäkin, jotka jää jyrän alle.

Itse miellän kuuluvani Y-sukupolveen, joka on nähnyt digitaalisen muutoksen ja elänyt sen. 2000-luvun taitteessa syntyneellä Z-sukupolvella on omat haasteensa, heidän maailmassa digitaalisuus on aina ollut vahvasti läsnä. He eivät ole nähneet alkua, heille on täysin normaalia digitaaliset palvelut ja sosiaalisen median eri muodot. Pikkulasten "lapsenvahtina" toimii älylaitteet, puhelin tai tabletti kouraan. Leikkipuistossa aikuiset istuvat rivissä ja tuijottavat älypuhelinta, vaikka kuuluisi olla lapselle läsnä, pitää seuraa lapselle.

Sosiaalinen media tuottaa paljon tekstiä, mutta se on höttömäistä puhekieltä ja kieliopinkin voi siellä unohtaa. Mikäli tekstiä on kahta lausetta enemmän, niin silloin huudetaan "TLDR!".

Välihuomio: TLDR tarkoittaa "Too long; didn't read" eli teksti on liian pitkä, ei pysty lukemaan.

Puhelimessa kyllä osataan muokata kuvia filttereillä, mutta sitten tietokoneen kuvanmuokkausohjelmien käyttäminen on haasteellista. Paitsi ammattitubettajille, jotka ovat enemmänkin perehtyneet videoiden ja kuvanmuokkaukseen. Jos aika kuluu somessa swaippailen ja Instagramissa pyöriessä, niin eihän siinä voikaan oppia myöskään tekstinkäsittelyä ja taulukkolaskentaa.

Pari vinkkiä:

LibreOffice

Hyvä ja ilmainen toimisto-ohjelmisto, joka pitää sisällään tekstinkäsittelyn kuin myös taulukkolaskennankin.

GIMP

Hyvä ja ilmainen kuvankäsittelyohjelma, jolla pääsee hyvin alkuun.

Photopea

Kuvankäsittelyä suoraan verkkoselaimella.

Lopuksi muistutan medialukutaidosta, kaikkea ei kannata niellä pureksimatta. Netistä löytyy faktaa ja vähemmän faktaa. Netissä liikkuu myös huijareita, olkaa tarkkana. Itse kuulun niihin ihmisiin, joille opetettiin ettei nettiin kannata laittaa itsestä turhaa tietoa. Tämän vuoksi en ole laittanut nettiin itse omaa kuvaani tai koko nimeäni. Z-sukupolvella on ihan toinen tyyli.

Tämä kirjoitus saattoi joillekin olla TLDR!

Lue myös:
Maksulliset palvelut