Passiivis-aggressiiviset millenniaalit ja rento Z-sukupolvi
Joillekin senioreille digimaailma on hankalaa tai täyttä "hepreaa". Useat nuoremmista sukupolvista ovat nykyään älypuhelinzombeja.
Lähde: Iltalehti
1990-luvulla "raahattavat" puhelimet muuttuivat "haloiksi", jotka näyttivät jo kännyköiltä. Kohti 2000-lukua kännyköiden koko pieneni - mitä pienempi, niin sen uudempi ja coolimpi se oli. Viereisessä kuvassa on vuonna 2000 julkistettu Nokia 3310 -kännykkä.
2000-luvun alussa kännykät olivat näppärän kokoisia pieniä "kapuloita" ja ulkoiset antennitkin oli saatu pois/piiloon. Kännykät mahtuivat taskuun kuin taskuun, niillä pystyi soittamaan, tekstailla (SMS) ja pelailla muutamia pelejä - muuta ei tarvittu.
2010-LUKU JA 2020-LUKU
2010-luvulle tultaessa, kännyköiden kehityssuunta oli muuttunut, kännykät olivat alkaneet saada älyä ja kosketusnäyttöjä. Kännyköistä hävisi fyysiset painikkeet lähes kokonaan ja niiden kuvaruudun koko kasvoi käsittämään koko kännykän etupuolen. Pienuus ei enää ollutkaan uutta ja coolia, koska älypuhelinten myötä puhelimen koko alkoi jälleen kasvaa, koska haluttiin suurempi kuvaruutu puhelimeen.
2020-luvulla puhelimeen tuli tekoäly ja älypuhelinten koko oli kasvanut niin suuriksi, että sitä on vaikea tunkea pieniin taskuihin, joten monet ihmiset kantavatkin niitä koko ajan käsissään. Älypuhelin koko ajan käsissä on johtanut sijaistoimintoihin. Joillekin on ahdistavaa kävellä ilman, että tuijottaa puhelinta (omat ajatukset pelottavat). Junassa ja bussissa ainakin täytyy katsella puhelimesta Tiktokia, jotta ei tarvitse edes ottaa katsekontaktia muihin ihmisiin, saatika jopa puhua tuntemattomille - hui!
NÄKKILEIPÄPUHELUT
Koska nykyään älypuhelinta täytyy kantaa kädessä, niin sitten puhelimeen hommataan PopGrip-puhelinpidike, jotta siitä olisi helpompi pitää kiinni. Varsinkin nuori sukupolvi harrastaa näkkileipäpuheluita (kaiutinpuhelu). Itse kuulun millenniaaleihin, enkä oikein ymmärrä näkkileipäpuheluita, mikä järki on pitää kaiuttimella, kun kaikki kuulee jutut. Jotkut selittävät, että meikit sotkeentuu (tai puhelin meikkeihin), jos puhelinta pitää korvalla - mutta onko sitten puhelinta pakko painaa poskeen kiinni.
PopGriptien lisäksi älypuhelimissa käytetään suojakoteloita. Silloin tällöin näkee, kun vanhempi ihminen puhuu puhelimeen ja puhelin on korvalla - niin kuin kuuluukin. Mutta sitten pitävät kahdella kädellä kiinni puhelimesta, kun pitävät suojakotelon kantta auki - koomisen näköistä. Silloin tekisi mieli mennä sanomaan, että ei sen kannen tarvitse olla auki, kun puhuu puhelimeen. Vanhempien älypuhelimien suojakotelon kannessa olla kyllä reikä kaiutinta varten, jos tarvitsee. Uusimmissa puhelimissa mikrofoni ja kaiutin on puhelimen päissä. Ei se ääni tule kuvaruudusta.
TEKSTARIT (SMS) JA MUUT PIKAVIESTIT
Älypuhelimissa on ennakoiva tekstinsyöttö ja QWERTY-näppimistö. Suomessa puhelinliittymissä on kiinteä kuukausihinta ja rajoittamaton datan käyttö. Näin ollen nykyään viestit ovat periaatteessa ilmaisia ja niitä voi lähettää niin monta kuin haluaa.
1990-luvulla asiat olivat toisin, se oli jo huippua, kun vuonna 1995 kännyköillä alkoi pystyä lähettää SMS-viestejä (Short Message Service) eli tekstareita. Yhteen tekstariin mahtui 160 merkkiä ja jokainen viesti maksoi erikseen - viestejä ei siis aluksi heitelty ihan turhaan. 2000-luvun puolella alkoi tulla kiinteä hintaisia puhelinliittymiä ja tekstareiden suosio räjähti.
Vaikka WhatsApp-viestisovellus julkaistiin vuonna 2009, niin kumminkin vuosi 2012 oli tekstareiden (SMS) suosion huippuvuosi. ihmeen kauan tekstarit olivat suosiossa, kunnes muut pikaviestit menivät ohi.
NOKIA 3310:N NÄPPÄINASETTELU | ||
---|---|---|
1 | 2 abc | 3 def |
4 ghi | 5 jkl | 6 mno |
7 pqrs | 8 tuv | 9 wxyz |
* + | 0 [väli] | # [shift] |
Näppäimmistä sai paljon muitakin merkkejä, ne piti tietää, kuten Ä ja Ö. |
Ennen älypuhelimia, kännyköissä oli pieni kuvaruutu ja fyysiset näppäimet, yhdessä näppäimessä oli monta merkkiä. Viereisessä taulukossa on vanhan kännykän yleinen näppäinasettelu.
Ei siis ollut helppoa QWERTY-näppäimistöä, vaan tekstareita kirjoittaessa täytyi painaa yhtä näppäintä monta kertaa peräkkäin nopeasti, jotta sai halutun kirjaimen. Numeron tekstariin sai, kun painoi näppäintä pohjassa hetken (sekunnin?).
Jos esimerkiksi kirjoitti "Mitä kuuluu?", tarkoitti se 28 painallusta eli #644482222205588885558888111.
#6 on M (iso kirjain), 444 on i, 8 on t, 22222 on ä jne.
Koska tilaa oli vain 160 merkkiä ja jokainen viesti maksoi, niin joillakin se johti siihen, että turhat välimerkit jätettiin pois ja jopa välilyönnit. Teksti kirjoitettiin yhteen pötköön, sanat saatettiin erotella isolla alkukirjaimella, mutta koska sekin kulutti aikaa, niin saatettiin kaikki kirjoittaa pienillä kirjaimilla yhteen pötköön. Jotkut korvasivat V:n W:llä, koska W:hen tarvittiin yksi painallus ja V:hen kolme. Esimerkki "Terwetuloa", näin aikaa säästyi muutama nanosekunti.
Kun vuonna 2021 WhatsApp ja Facebook kaatuivat eli eivät toimineet muutamiin tunteihin, niin silloin ihmiset muistivat, että onhan meillä tekstarit. Tekstiviestien määrä nousi moninkertaisesti.
NUORTEN JA VANHEMPIEN KIRJOITUSTYYLIT
Millenniaalit kirjoittivat tekstiä pötköön ja jopa kaikki pienellä, koska sillä tavalla sai hiukan pidempiä viestejä ja nopeammin. Nykyään ei ole enää 160 merkin rajaa ja datakin on melkein ilmaista, joten enää ne eivät rajoita kirjoittamista. Kuitenkin The Guardian -lehti kirjoittaa otsikolla "Isojen kirjainten kuolema. Miksi Z-sukupolvi rakastaa pieniä kirjaimia" (Google-käännös).
Etenkin nuorten keskuudessa yleistyy tapa, jossa virke tai erisnimet eivät alakaan isolla kirjaimella.
“ Pieniä kirjaimia perustellaan muun muassa: Pienet kirjaimet tuntuvat jatkuvalta keskusteluääneltä ilman alkua tai loppua.
Kirjoitan tekstiviestin pienillä kirjaimilla, koska se tuntuu rennommalta.
Isot kirjaimet voivat tuntua ankarilta tai äkillisiltä.
Pienet kirjaimet ovat tapa hylätä perinteiseen kielioppiin liittyvä auktoriteetti ja jäykkyys. ”
“ Ellis Digitalin sosiaalisen median johtaja Caitlin Jardine kommentoi: "Rauhallinen ja ystävällinen" -sävy resonoi enemmän Z-sukupolven arvojen kanssa. Tämä on kuitenkin sukupolvi, joka kasvoi verkossa, jossa muodollisen ja epävirallisen viestinnän välinen raja on usein hämärtynyt. ”
Z-sukupolvea ahdistaa ja pelottaa isot (pahat) kirjaimet niinkin paljon, että kielioppi heitetään romukoppaan - älä ragee, chillaa bro!
Koska Z-sukupolvi on herkkä ja tunteellinen, niin he voivat käyttää myös tekstismejä.
Tekstismit
Kielikorvaa kirveleviä tekstiviestien tehokeinoja kutsutaan englannin kielessä nimellä "texstism". Niillä voi osaltaan korvata äänensävyjen, kehonkielen ja kasvonilmeiden puutetta. Tekstismit, kuten epätyypillinen välimerkitys ja harkitut kirjoitusvirheet, voivat toimia tekstiviesteissä äänensävyjen, ilmeiden ja eleiden vastineina.
1. tekstismiesimerkki:
Tule. tänne. heti. ja. nyt.
2. tekstismiesimerkki:
Tule
Tänne
Heti
Ja
Nyt
Kielioppisääntöjä taivuttamalla voi saada viesteihinsä lisätehoa. Lisäämällä sanojen perään ylimääräisiä pisteitä tai lähettämällä yksittäisiä sanoja erillisinä viesteinä teksti tuntuu vastaanottajasta painokkaammalta.
Todellakin tuntuu painokkaalta, jopa ärsyttävältä, koska itse pyrin edes selkeään tekstiin sekä koitan noudattaa kieliopin perussääntöjä. Koska olen millenniaali, niin ehkä sen vuoksi en voi käsittää tuollaista kieliopin tärvelyä. Ei jokaisen sanan jälkeen voi laittaa pistettä! Ai niin, tekstismien idea olikin rikkoa kielioppia. Jos joku viestittelee minulle sanan per viesti, niin se saa minut raivon partaalle, koska sanottavan voi laittaa selkeästi yhteenkin viestiin ja viestiin voi jopa tehdä kappalejakoja, jos viesti on pitkä.
Hymiöt ja emojit
Kielioppisääntöihin liittyen, niin 2000-luvun alussa kirjoittelin ensimmäisen version Hymiökieliopista. Nykyään puhutaan hymiöistä ja emojista tai vain emojista, mutta ovatko ne sama asia?
Vuonna 2022 hymiöt täyttivät 40 vuotta, koska Carnegie Mellon -yliopiston professori Scott Fahlman keksi hymiöt 19.9.1982, Hän toivoi, että :-) kuvaisi vitsejä ja :-( vakavampia asioita.
Hymiö on yksinkertainen tekstipohjainen merkkijono, joka muodostetaan käyttämällä näppäimistön merkkejä.
Vuonna 1999 Japanissa julkaistiin ensimmäiset 176 emojia, mutta vasta vuonna 2011 niistä tuli suosittuja, kun Apple otti ensimmäisenä emojit käyttöön iPhonessaan.
Emoji ovat visuaalisia symboleita (graafisia), jotka voidaan lisätä viesteihin käyttämällä erilaisia kuvakkeiden valikoita ja näppäimistöjen emoji-näppäimiä. Ne tarjoavat monipuolisemman tavan ilmaista tunteita ja viestejä kuin perinteiset hymiöt.
Hymiö on siis merkkijono ja emoji on visuaalinen kuva, tarkkaan ottaen ovat eri asioita, vaikka nykyään niitä pidetään samoina - toistensa synonyymeja.
“ Carnegie Mellon -yliopiston professori Scott Fahlman: En ole graafisten emojien suurin fani ja käytän niitä itse hyvin harvoin. Mielestäni niistä aikaisimmat, keltaiset hymyilevät naamat, ovat oikeastaan aika rumia. ”
Kuulun Fahlmanin kanssa samaan "koulukuntaan", usein käytän =) hymiötä, mutta sovelluksissa on nopeampi laittaa hymyemoji 😊 Fahlmanin mukaan hymiölle kuuluisi laittaa myös nenä :-)
Passiivis-aggressiiviset millenniaalit
Hymyemojin käyttö on kylläkin virhe, ainakin jos viestin lukee nuorempi sukupolvi. Millenniaalit saatetaan tulkita (väärin) passiivis-aggressiiviseksi tai viesti tulkitaan jopa vittuiluksi. Ylellä on emojitesti, sen mukaan olen 100 % millenniaali, koska näemmä ymmärrän emojit täysin erilailla kuin Z-sukupolvi 😁 eikun siis =) Hymyemoji on sarkastinen tekohymy, ❤ ei välttämättä kuvasta rakkautta. Itkunauruemojin 😂 käyttämisen Z-sukupolvi kokee nolona ja sen tarkoituksesta on myös keskusteltu Etelä-Karjalan käräjäoikeudessa.
Erikoisinta on, että myöskin 👍 (peukaloemoji) onkin merkki passiivis-aggressiivisuudesta.
“ Emojituntija Petteri Puustinen vuonna 2022: Vielä viisikin vuotta sitten emojien käyttämiseen oli vielä kynnys esimerkiksi työsähköpostissa, mainoksessa tai uutiskirjeessä. Nyt kynnys on poistunut ja kuka tahansa emojeita käyttävä voi olla asiallinen ja uskottava ihminen. ”
Vielä vuonna 2017 emojien käytöstä varoiteltiin työelämässä, mutta 2020-luvun puolella emojit hyväksytään myös työelämässäkin. Itse välttelen hymiöitä ja emojeita virallisissa yhteyksissä, koska haluan olla asiallinen ja uskottava. Uskottavuuteen pyrkiminen voi ollakin nykyään virhe, jos viestini lukee nuorempi henkilö, jota ahdistaa pisteet ja isot kirjaimet, eikä viestissä ole yhtään emojia. On tämä nykyään niin vaikeaa, jos laittaa emojin, niin se voikin olla ihan "väärä", minut tulkitaan passiivis-aggressiiviseksi.
Lue myös:
Sukupolvet
Minusta on jo pidemmän aikaa tuntunut, että jotkut lehtitoimittajat saavat blogistani juttuideoita. Kun kirjoitan jotain, niin muutaman päivän sisään "keltainen lehdistö" tekee aiheesta jutun. Tai sitten olen vain niin "ajan hermolla" (tai sattumaa), että ehdin heidän edelle =)
VastaaPoistaTuo linkki on taas niin hyvä esimerkki.
Aivan varmasti. Minulla ollut vuosia havaittavissa sama ilmiö. Tietyillä toimittajilla on myös aina lähteenä Facebookin puskaradioryhmät :D
PoistaKannattaa alkaa itse toimittajaksi, jos on valmis tekemään työtä liian halvalla.
Mielestäni julkaisin vuosia sitten pitkän jutun, miten meistä tuli jenkki-Suomi. Nyt on palkittua podcastia aiheesta ja analyysia lehdet täynnä. Paras olisi tietysti ollut minun, hehheh.
Taas asiantunteva teksti tärkeästä aiheesta. Moni ei jaksa näin pitkiä lukea, mutta se on heidän häpiänsä. LOL (oltaisiinpa vielä tällä tasolla). Kieli elää, joskus kuoleekin. Vain hymiö jää.