Kielitoimisto on kaikessa viisaudessaan vihdoin ymmärtänyt, että saamme alkaa tekemään.
Aiemmin on täytynyt kirjoittaa: Alkaa tehdä... (Alkaa + infinitiivi)
Väärin on ollut kirjoittaa: Alkaa tekemään...
Mielestäni tässä säännössä ei ole ollut ikinä mitään järkeä, sillä aina on kyllä voitu ruveta tekemään. Miten ihmeessä alkaa-sana on ollut sitten niin erilainen ettei sen kanssa ole voinut alkaa tekemään, on vain pitänyt tehdä? Näin se kieli muuttuu.
Seuraavaksi odotamme milloin enää-sana muuttuu muotoon enään, joka on siis nykyään virheellinen muoto, mutta sitä usein näkee käytettävän. Toinen voisi olla kuka-sanan korvaaminen sanalla ketä - tuo oli juu vitsi.
Itseäni hämäävät lukujen oikeaoppiset päätteet esimerkiksi:
Viidenteentoista = 15:nteen
Viiteentoista = 15:een
Viidenneltätoista = 15:nneltä
Pääte täytyy ottaa sanan keskeltä, tämä ei ole mennyt ikinä minun ymmärrykseen.
Kieliopissa olisi vielä hiottavaa, jos minulta kysytään.
torstai 6. helmikuuta 2014
tiistai 14. tammikuuta 2014
Edward Snowdenit VS. Juhan Af Grannit
Vuonna 2010 Bradley Manning julkaisi Wikileaksin kautta noin 700 000 erilaista sotilaallista ja diplomaattista asiakirjaa, jotka olivat salaisia. Manning oli USA:n armeijassa tiedusteluanalyytikkona. Tietovuodosta hän sai 35 vuotta vankeutta.
Myös Wikileaksin perustajan Julian Assangen päätä on vaadittu pölkylle vuodesta 2010 lähtien. Vuonna 2012 Assange pakeni Ecuadorin Lontoon suurlähetystöön, minkä jälkeen hän ilmoitti hakevansa maasta poliittista turvapaikkaa ja sai turvapaikan. Siitä lähtien hän on majaillut vain Ecuadorin Lontoon suurlähetystön tiloissa, muualla hänet voitaisiin pidättää.
Vuoden 2013 kesäkuussa, CIA:ssa sekä NSA:ssa työskennellyt Edward Snowden paljasti salaisia tietoja, joita hän oli kerännyt ollessaan NSA:ssa töissä. Hän luovutti The Guardian ja The Washington Post -lehdille NSA:n salaiseksi luokiteltua tietoa. Snowden keräsi arviolta 200 000 asiakirjaa, joissa paljastetaan Yhdysvaltain ja sen länsiliittolaisten harrastama puhelin- ja interneturkinta. Koko loppuvuoden saimme lisää lukea Snowdenin keräämiä tietoja, vyyhti vain laajeni. Edward Snowden päätyi Hong Kongin kautta Venäjälle, josta hän sai turvapaikan.
Vuonna 2013 Edward Snowden oli vuoden henkilö The Guardian -lehden äänestyksessä. Vuonna 2012 samaisen äänestyksen oli voittanut myös tietovuotaja, Bradley Manning.
Tällaiset tietovuotajat ovat vainottuja ja heidät halutaan vaientaa - ovat vaaraksi maailmalle. Suurvallat eivät halua totuuksia julki, mutta maailmassa on myös monia henkilöitä, jotka ainakin omasta mielestään puhuvat paljon suurimmista paljastuksista kuin mitä edellä mainitut tietovuotajat ovat tuoneet päivänvaloon. Vaikka he puhuvat suurista salaisuuksista, niin kumminkin he voivat melko vapaasti levittää tietojaan, ilman pidätyksen uhkaa.
Suomestakin löytyy tällaisia henkilöitä, jotka pitävät oikein julkisia luentoja aihepiiristään. Tunnetuimmat ovat Rauni-Leena Luukanen-Kilde ja Juhan Af Grann.
Myös Wikileaksin perustajan Julian Assangen päätä on vaadittu pölkylle vuodesta 2010 lähtien. Vuonna 2012 Assange pakeni Ecuadorin Lontoon suurlähetystöön, minkä jälkeen hän ilmoitti hakevansa maasta poliittista turvapaikkaa ja sai turvapaikan. Siitä lähtien hän on majaillut vain Ecuadorin Lontoon suurlähetystön tiloissa, muualla hänet voitaisiin pidättää.
Vuoden 2013 kesäkuussa, CIA:ssa sekä NSA:ssa työskennellyt Edward Snowden paljasti salaisia tietoja, joita hän oli kerännyt ollessaan NSA:ssa töissä. Hän luovutti The Guardian ja The Washington Post -lehdille NSA:n salaiseksi luokiteltua tietoa. Snowden keräsi arviolta 200 000 asiakirjaa, joissa paljastetaan Yhdysvaltain ja sen länsiliittolaisten harrastama puhelin- ja interneturkinta. Koko loppuvuoden saimme lisää lukea Snowdenin keräämiä tietoja, vyyhti vain laajeni. Edward Snowden päätyi Hong Kongin kautta Venäjälle, josta hän sai turvapaikan.
Vuonna 2013 Edward Snowden oli vuoden henkilö The Guardian -lehden äänestyksessä. Vuonna 2012 samaisen äänestyksen oli voittanut myös tietovuotaja, Bradley Manning.
Tällaiset tietovuotajat ovat vainottuja ja heidät halutaan vaientaa - ovat vaaraksi maailmalle. Suurvallat eivät halua totuuksia julki, mutta maailmassa on myös monia henkilöitä, jotka ainakin omasta mielestään puhuvat paljon suurimmista paljastuksista kuin mitä edellä mainitut tietovuotajat ovat tuoneet päivänvaloon. Vaikka he puhuvat suurista salaisuuksista, niin kumminkin he voivat melko vapaasti levittää tietojaan, ilman pidätyksen uhkaa.
Suomestakin löytyy tällaisia henkilöitä, jotka pitävät oikein julkisia luentoja aihepiiristään. Tunnetuimmat ovat Rauni-Leena Luukanen-Kilde ja Juhan Af Grann.
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
Todisteita Jumalasta?
Ihminen on läpi historiansa pohtinut, mitä oli ennen kuin Jumala loi kaikkeuden, vai oliko mitään? Ennen massallista maailmankaikkeutta on saattanut olla tyhjä aika-avaruus, joka on alkanut kiehumaan ja pyörimään. Tähän tulokseen on päätynyt Edinburghin yliopiston Arjun Bagchin vetämä kansainvälinen tutkijaryhmä "Tyhjä aika-avaruus alkaa kiehua ja muodostuu pieniä kuplia. Näistä yksi laajenee ja täyttää lopulta koko aika-avaruuden".
Mikä on sitten aika-avaruus? Se saattaa olla yksi säieteorian mukainen ulottuvuus, jota emme voi hahmottaa. Säieteorian mukaan maailmankaikkeudessa on paljon enemmän ulottuvuuksia kuin havaitsemme normaalissa elämässä. Japanilaiset tutkijat ovat esittäneet todisteita niin sanotun Maldacenan konjektuurin puolesta. Kyseinen konjektuuri on osa fysiikan perusvoimia kuvaavaa säieteoriaa. Joidenkin mukaan maailmankaikkeus on vain optinen illuusio.
Voidaanko jo vähitellen tiede ja Jumala yhdistää lähemmäksi toisiaan? Jumala on jokin jossakin maailmankaikkeutemme ulkopuolella - tilassa mitä emme käsitä. Jokin sai tyhjän aika-avaruuden muuttamaan muotoaan ja näin syntyi massallinen maailmankaikkeus - olkoon se jokin sitten vaikka se Jumala?
Voi myös olla, että maailmankaikkeutemme on vain pölyhiukkanen, joka on kömpelön norsun armoilla.
Mikä on sitten aika-avaruus? Se saattaa olla yksi säieteorian mukainen ulottuvuus, jota emme voi hahmottaa. Säieteorian mukaan maailmankaikkeudessa on paljon enemmän ulottuvuuksia kuin havaitsemme normaalissa elämässä. Japanilaiset tutkijat ovat esittäneet todisteita niin sanotun Maldacenan konjektuurin puolesta. Kyseinen konjektuuri on osa fysiikan perusvoimia kuvaavaa säieteoriaa. Joidenkin mukaan maailmankaikkeus on vain optinen illuusio.
Voidaanko jo vähitellen tiede ja Jumala yhdistää lähemmäksi toisiaan? Jumala on jokin jossakin maailmankaikkeutemme ulkopuolella - tilassa mitä emme käsitä. Jokin sai tyhjän aika-avaruuden muuttamaan muotoaan ja näin syntyi massallinen maailmankaikkeus - olkoon se jokin sitten vaikka se Jumala?
Voi myös olla, että maailmankaikkeutemme on vain pölyhiukkanen, joka on kömpelön norsun armoilla.
tiistai 24. joulukuuta 2013
Joulutarina 2013
Mopsi-rotuinen pieni koira köpöttelee ulko-oven viereen ja istahtaa siihen. Koira kääntää katseen isäntäänsä kohti, joka istuu nojatuolissaan. Isäntä ei kumminkaan heti huomaa koiransa olevan ulko-ovella, joten koira kallistaa hieman päätään ja päästää vaimean äänen. Nyt isännän huomio kääntyy koiraansa kohti, joka haluaa selkeästi lenkille. Isännän kääntäessä katseensa koiraansa kohti, työntää koira vähän kieltänsä suusta ulos ja häntä alkaa heilua.
On jouluaattoilta ja koiran isäntä viettää koiransa kanssa rauhallista joulua. Isäntä on jo vanhusikäinen, elänyt pitkän elämän. Aiemmin päivällä vanhus oli etsinyt ja kaivanut kaapin uumenista pienelle koiralleen söpön poronsarvipäähineen jouluaattoillaksi. Koira näytti hassulta nyt sarvineen, eikä se näyttänyt haittaavan koiraa. Samalla, kun hän oli etsinyt koiralle hassua päähinettä oli hän löytänyt tavaroiden alta vanhan pölyttyneen valokuva-albumin. Vanhus oli istahtanut nojatuoliinsa katselemaan vanhaa valokuva-albumia. Huoneeseen antoi valoa nojatuolin vieressä oleva valaistu ja koristeltu joulukuusi. Ilmassa leijui joulun tuoksu, vanhus oli tehnyt perinteisiä joulupipareita, joita hän nyt söi samalla, kun katseli vanhoja valokuvia.
"Tahdot siis lenkille" - tuumaa isäntä koiralleen.
Koira haukahtaa iloisesti myöntämisen merkiksi.
Koira haukahtaa iloisesti myöntämisen merkiksi.
On jouluaattoilta ja koiran isäntä viettää koiransa kanssa rauhallista joulua. Isäntä on jo vanhusikäinen, elänyt pitkän elämän. Aiemmin päivällä vanhus oli etsinyt ja kaivanut kaapin uumenista pienelle koiralleen söpön poronsarvipäähineen jouluaattoillaksi. Koira näytti hassulta nyt sarvineen, eikä se näyttänyt haittaavan koiraa. Samalla, kun hän oli etsinyt koiralle hassua päähinettä oli hän löytänyt tavaroiden alta vanhan pölyttyneen valokuva-albumin. Vanhus oli istahtanut nojatuoliinsa katselemaan vanhaa valokuva-albumia. Huoneeseen antoi valoa nojatuolin vieressä oleva valaistu ja koristeltu joulukuusi. Ilmassa leijui joulun tuoksu, vanhus oli tehnyt perinteisiä joulupipareita, joita hän nyt söi samalla, kun katseli vanhoja valokuvia.
tiistai 5. marraskuuta 2013
Ufojen jäljillä
Ufojen jäljillä on uusi National Geographicin tosi-tv-sarja. Ohjelmassa koulutettu tutkijatiimi haluaa paljastaa totuuden ufoista.Näillä sanoilla esitellään Fox-kanavan huikea Ufojen jäljillä -sarja. Olen katsonut joka jakson, mutta olenko päässyt ufojen jäljille, siitä en ole varma.
Erin Ryder, Ben McGee ja James Fox tutkivat, ovatko tunnetut ufo-tapaukset totta vai tarua. Yksi heistä uskoo ufoihin, toinen epäröi ja kolmas ei usko ollenkaan, kunnes toisin todistetaan... Tämän kolmikon tehtävänä on selvittää planeettamme salaperäisimmät havainnot ja kaivaa esiin uusia todisteita tapauksista.
Erin, Ben ja James vaikuttavat wannabe-ufo-tutkijoilta, on varusteliivit ja rinkat. Kameroitakin on joka lähtöön, yksi olennainen kamera on, jonka tukivarsi on kiinnitetty varmaan reppuun ja se tulee olkapään yli kasvojen eteen. Näin voidaan kuvata tutkijan naamaa, kun hän liikkuu.
Päivällä he haastattelevat ihmisiä, jotka ovat nähneet ufoja, jotka ufo on kaapannut tai jopa armeijan väkeä, joilla on salaista tietoa ufoista. Yöllä... nimenomaan yöllä kolmikko aina suuntaa matkansa johonkin korpeen, missä on nähty joskus vuonna Elvis ufo. Yökuvauksessa suuressa roolissa ovat ne olkapääkamerat, jotka kuvaavat henkilön naamaa. Kaikki suuntaavat eri suuntiin tutkimaan maastoa, yhteyttä toisiin pidetään radiopuhelimilla. He aina toivovat näkevänsä juuri sinä yönä keskellä-ei-mitään ufoja. Metsässä kyllä kuuluu aina hyvinkin ufomaisia ääniä ja sitten hyperventiloidaan sekä taivaalla näkyy outoja valoja, jolloin taas tulee kiire X suuntaan.
Jakson lopussa tehdään yhteenveto mitä ollaan saatu selville. Yleensä lopputulos on sama, oikein mitään todisteita ei olla saatu ufoista. Metsässä lehdet ja oksat putoavat maahan, linnut ja muut eläimet ääntelevät yön pimeydessä. Oudot valot saattavat olla lentokoneita tai jopa vain valoheijastumia omista valoista kameran linssiin ja sitä rataa.
Minäkin pystyisin tekemään tällaisen ohjelman, menisin vain muutaman ystäväni kanssa yöllä metsään kuuntelemaan metsän yöllisiä ääniä ja kuvaamaan muita ilmiöitä. Kun jotain vähänkin outoa tapahtuisi, huutaisin "OMG, OMG... tulkaa tänne, havaitsin jotain outoa!". Aamusella katsoisimme mitä olemmekaan saaneet videolle, niin selviäisikin, että OMG-kohtauksen aiheuttikin vain Ossi Oravan röyhtäisy oksalla.
Miten ihmeessä National Geographic rahoittaa tällaista ohjelmaa? Miten minä jaksan katsoa tällaista? No, minä aina salaa toivon, että joskus tämä tutkijakolmikko tekisi muutakin kuin juoksivat ympäriinsä pitkin metsää, saaden vihdoinkin todisteita ufoista. Mutta kun ei, niin ei.
Lue myös:
TV:n löytöretkiä joka lähtöön
perjantai 18. lokakuuta 2013
Free to play
Vuonna 2010 perustetusta peliyhtiö Supercellistä enemmistöosuus myytiin 1,1 miljardilla japanilaisille internet- ja mobiilioperaattori SoftBankille sekä peliyhtiö GungHolle. Tämä on yksi Suomen historian suurimmista yrityskaupoista.
Vertailuna, Microsoft osti Nokian matkapuhelintoiminnan 5,4 miljardilla. Supercellillä työntekijöitä on noin 130, Nokialla kymmeniä tuhansia työntekijöitä. Nokian kaupan mukana menivät ympäri maailman niin puhelintehtaat, jakeluketjut kuin suunnittelukin. Voidaan sanoa Supercellin tehneen hyvät kaupat.
Supercellin tapa tehdä rahansa edustaa peliteollisuudessa nyt pinnalla olevaa ajattelua, eli free to play -pelimallia ja pelinsisäisten ostosten tekemistä. Pelien pelaaminen on ilmaista, mutta niissä pärjääminen maksaa oikeaa rahaa. Pelisysteemin oveluuksiin kuuluu se, että ostosten hinta on hämärretty. Esimerkiksi Clash of Clansissa ei voi suoraan ostaa jousipuolustustornia. On ostettava "jalokiviä" eli pelinsisäistä leikkirahaa, joilla voi puolestaan ostaa tuon jousipuolustustornin. Tällä tavoin harva enää tietää, paljonko torni oikeasti maksaakaan. Pelaaja houkutellaan ostamaan jalokiviä paljon kerrallaan, sillä mitä enemmän niitä ostaa, sen halvempia ne ovat. Varustusten hinta kasvaa niiden tason noustessa, ja loppujen lopuksi jousipuolustustorni voi maksaa sen tasosta riippuen kahdesta eurosta noin kahteen kymppiin.
Parhaimmillaan Supercellin Clash of Clans -peliin yksi henkilö kuluttaa jopa 1500 euroa kuukaudessa. Voidaan kyllä miettiä, onko tällainen ihmisiä addiktoiva liikeidea moraalinen? On nähty uutinen, jossa 11-vuotias teki 4600 euron laskun isälleen pelatessaan Clash of Clans -peliä. Suomessa Kuluttajavirasto on huolissaan ilmaisten pelien lisäostoista. Joidenkin mielestä tällainen ansaitalogiikka on kuvottavaa ja eettisesti hyvin arveluttavaa. Supercell puolustautuu "70-80 prosenttia Supercellin liikevaihdosta tulee yli 30-vuotiailta pelaajilta, eikä nuorten peliriippuvaisten taskuista."
Onko Supercell vain yhden tai kahden pelin ihme? Talouslehti Financial Times muistuttaa, että useat peliyhtiöt ovat tehneet vain yhden menestyvän pelin. Supercellin perustajan ja toimitusjohtajan Ilkka Paanasen mukaan Zynga ja monet muut yhtiöt ovat tehneet virheen siinä, että ne pyrkivät miellyttämään liikaa sijoittajia. Tämän takia yhtiöt ovat käyttäneet epäilyttäviä markkinointikeinoja ja peleillä on yritetty rahastaa pelaajia liikaa. Nimenomaan näin, olen samaa mieltä.
Roviokin tuntuu olevan yhden pelin ihme. Rovio rämpi vuosia, kunnes keksivät Angry birdsit. Vihaisten lintujen ja sikojen kanssa on nyt vuosia menty. Väliin tehtiin Amazing Alex -peli, se teki historiaa nousemalla 8 tunnissa ladatuimmaksi sovellukseksi App Storessa. Amazing Alexin jälkeenkin on porskuteltu Angry birdseillä - tehdään vain Angry birds -pelejä. Mitäs sitten, kun Angry birds -buumi hiipuu ja Angry birds -puistot kasvavat sammalta?
Pystyykö Suomen peliala muuhunkin kuin yhden pelin ihmeisiin? kestääkö free to play -metodi enää kauan? Pystyvätkö Supercell ja Rovio toistamaan ihmeitään?
Vertailuna, Microsoft osti Nokian matkapuhelintoiminnan 5,4 miljardilla. Supercellillä työntekijöitä on noin 130, Nokialla kymmeniä tuhansia työntekijöitä. Nokian kaupan mukana menivät ympäri maailman niin puhelintehtaat, jakeluketjut kuin suunnittelukin. Voidaan sanoa Supercellin tehneen hyvät kaupat.
Supercellin tapa tehdä rahansa edustaa peliteollisuudessa nyt pinnalla olevaa ajattelua, eli free to play -pelimallia ja pelinsisäisten ostosten tekemistä. Pelien pelaaminen on ilmaista, mutta niissä pärjääminen maksaa oikeaa rahaa. Pelisysteemin oveluuksiin kuuluu se, että ostosten hinta on hämärretty. Esimerkiksi Clash of Clansissa ei voi suoraan ostaa jousipuolustustornia. On ostettava "jalokiviä" eli pelinsisäistä leikkirahaa, joilla voi puolestaan ostaa tuon jousipuolustustornin. Tällä tavoin harva enää tietää, paljonko torni oikeasti maksaakaan. Pelaaja houkutellaan ostamaan jalokiviä paljon kerrallaan, sillä mitä enemmän niitä ostaa, sen halvempia ne ovat. Varustusten hinta kasvaa niiden tason noustessa, ja loppujen lopuksi jousipuolustustorni voi maksaa sen tasosta riippuen kahdesta eurosta noin kahteen kymppiin.
Parhaimmillaan Supercellin Clash of Clans -peliin yksi henkilö kuluttaa jopa 1500 euroa kuukaudessa. Voidaan kyllä miettiä, onko tällainen ihmisiä addiktoiva liikeidea moraalinen? On nähty uutinen, jossa 11-vuotias teki 4600 euron laskun isälleen pelatessaan Clash of Clans -peliä. Suomessa Kuluttajavirasto on huolissaan ilmaisten pelien lisäostoista. Joidenkin mielestä tällainen ansaitalogiikka on kuvottavaa ja eettisesti hyvin arveluttavaa. Supercell puolustautuu "70-80 prosenttia Supercellin liikevaihdosta tulee yli 30-vuotiailta pelaajilta, eikä nuorten peliriippuvaisten taskuista."
Onko Supercell vain yhden tai kahden pelin ihme? Talouslehti Financial Times muistuttaa, että useat peliyhtiöt ovat tehneet vain yhden menestyvän pelin. Supercellin perustajan ja toimitusjohtajan Ilkka Paanasen mukaan Zynga ja monet muut yhtiöt ovat tehneet virheen siinä, että ne pyrkivät miellyttämään liikaa sijoittajia. Tämän takia yhtiöt ovat käyttäneet epäilyttäviä markkinointikeinoja ja peleillä on yritetty rahastaa pelaajia liikaa. Nimenomaan näin, olen samaa mieltä.
Roviokin tuntuu olevan yhden pelin ihme. Rovio rämpi vuosia, kunnes keksivät Angry birdsit. Vihaisten lintujen ja sikojen kanssa on nyt vuosia menty. Väliin tehtiin Amazing Alex -peli, se teki historiaa nousemalla 8 tunnissa ladatuimmaksi sovellukseksi App Storessa. Amazing Alexin jälkeenkin on porskuteltu Angry birdseillä - tehdään vain Angry birds -pelejä. Mitäs sitten, kun Angry birds -buumi hiipuu ja Angry birds -puistot kasvavat sammalta?
Pystyykö Suomen peliala muuhunkin kuin yhden pelin ihmeisiin? kestääkö free to play -metodi enää kauan? Pystyvätkö Supercell ja Rovio toistamaan ihmeitään?
torstai 19. syyskuuta 2013
Suvaitsevaisuus koetuksella
Suvaitsevaisuus on UNESCO:n määritelmän mukaan:Jehovan todistajien lapsille suuntaama video hämmentää - "Jehova vai saatana?". Videolla muistutetaan lapsia siitä, millaisilla leluilla leikkiminen on soveliasta. Videolla lapsi leikkii taistelijavelholla, mutta äiti muistuttaa taikuuden olevan Saatanasta - tämä lelu täytyy unohtaa.
Meidän maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista. Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä. Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan. Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille.
Tällainen opetustyyli on puhuttanut ihmisiä, onko oikein uhkailla näin lapsia? Kun äkkiä miettii, niin päätyy, että tuo on väärä tyyli - vai onko?
Pyrin olemaan suvaitsevainen ihminen, se ei ole aina niin helppoa. Suvaitsevan ihmisen täytyy myös hyväksyä ajatukset, jotka ovat omia ajatuksia vastaan. Ongelma tulee vastaan, kun miettii mitä kaikkea täytyy suvaita. Missä menee oikean ja väärän raja, onko jokin oikeasti väärin, vaikka minusta se olisi väärin - moraalin tasapaino. Kaikkea ei tule suvaita, mutta kumminkin toisenkin mielipide täytyy hyväksyä. On asioita, joissa oikean ja väärän raja on veteen piirretty. Minä toimin moraalini pohjalta, mutta mistä tiedän, onko moraalini liian tiukka? On helppo tuomita joku, jos hän toimii toisin kuin itse. Silloin helposti unohtaa suvaitsevaisuuden, täytyisi myös katsoa asioita toisen näkökulmasta. Taas päädymme kysymykseen, kuinka paljon täytyy suvaita?
SWOT-analyysi on nelikenttä, johon voisi sijoittaa esimerkiksi hyvän ja pahan sekä oman moraalin ja toisen ihmisen moraalin. Suvaitsevaisuus olisi silloin tasapainossa, kun nelikentän sisäristikko olisi keskellä. Usein kyllä tuo sisäristikko taitaa liikkua johonkin kulmaan päin, että omat näkemykset saavat eniten tilaa nelikentässä.
Yhteiskunnassa on asioita, joita voidaan pitää yleisesti negatiivisinä, kuten huumeet jne. tällaisia asioita on helppo olla suvaitsematta. Asiat mutkistuvat, kun puhutaan uskonnosta. Mihin asti minun tulee suvaita toisen näkemys uskonnosta ja se miten toinen harjoittaa uskontoa, milloin mennään oikeasti väärän puolelle? Toisen näkemys uskonnosta tulee suvaita, mutta milloin voin sanoa ettei tuo näkemys ole enää moraalin rajoissa?
Jehovan todistajien videolla lelu oli vaaraksi, koska velhofiguuri edusti taikuutta. Nyt voisin kysyä, että eikö Jumala tai Jeesus tehneet taikuutta - luomiset ja ihmeteot. Eikö ihmetekoja katsota ihmisen näkökulmasta taikuudeksi, mikä on sitten ihmetekojen ja taikuuden ero? Jeesus muutti veden viiniksi ja David Blaine muutti kahvin rahaksi - kumpi on vaikeampaa?
Uskontojen uhrien tuki yhdistys (UUT) on ottanut kantaa asiaan.
maanantai 19. elokuuta 2013
Tyhmä on onnellinen
Rochesterin yliopiston professorin Miron Zuckermanin vetämä tutkijaryhmä kävi läpi 63 tieteellistä tutkimusta vuosikymmenten ajalta. Niistä kävi ilmi, että uskonnolliset ihmiset ovat tyhmempiä kuin uskonnottomat. Tutkimusaineistoa oli vuosilta 1928-2012 ja tämä tutkimus tehtiin meta-analyysilla eli monen eri tutkimuksen tuloksista tehtiin yhteinen loppupäätelmä.
Yksi analyysin tutkimuksista on 1920-luvulla alkanut ja edelleen jatkuva elämän mittainen analyysi, jossa selvitetään lahjakkaiden lasten (älykkyysosamäärä yli 135) uskomuksia. Tutkimuksen mukaan jo varhaisten elinvuosiensa aikana älykäs lapsi kääntyy todennäköisemmin poispäin uskonnosta. Myös iäkkäistä keskivertoa älykkäämmistä ihmisistä harvempi uskoo Jumalaan. Tutkimuksia analysoineet psykologit määrittelivät älykkyyden "kyvyksi perustella, suunnitella, ratkaista ongelmia, ajatella abstraktisti, ymmärtää monimutkaisia ideoita, oppia nopeasti ja oppia kokemuksen kautta".
Tutkimuksen yhteenvedossa kuitenkin huomautetaan, että analyysissa ei oteta huomioon älykkyyden uusimpia havaittuja muotoja luovasta älykkyydestä ja tunneälystä. Tutkimus otti siis huomioon vain analyyttisen älykkyyden, kuten Mensan testikin ottaa. Mensa käyttää kuviopäättelytestiä, joka on parhaita yleisen älykkyyden mittareita - Mensan mukaan.
Älykäs lapsi siis kääntyy poispäin uskonnosta, mutta jos hän sattuu syntymään perheeseen, joka on kiinteästi jossakin herätysliikkeessä, voi tällöin hänen olla vaikeaa kääntyä poispäin uskonnosta - muu perhe ei anna muita mahdollisuuksia. Älykäs lapsi kärsii, kun joutuu esittämään tyhmää. Tyhmä lapsi menee massan mukana, koska hänet voidaan aivopestä siihen mihin perheessä kuuluu uskoa. Tällaisia päätelmiä tutkimuksesta voisi tehdä. Toisaalta sitten psykologian emeritusprofessori Markku Ojasen mukaan on tutkimuksia, joissa on todettu, että uskonnollisuus lisää yksilön hyvinvointia, onnellisuutta ja pärjäämistä, pidentää elinikää, vähentää riippuvuuksia ja tukee vaikeista elämäntilanteista selviämistä. Ateisti on siis älykäs, mutta ei onnellinen? Onko hyvä matemaattinen ja avaruudellinen hahmottaminen turhaa, jos alemmalla tasolla olisi onnellisempi? Sitähän sanotaankin, että tieto lisää tuskaa.
Kun kerta ateisti on älykäs ja uskovainen tyhmä, niin onko agnostikko silloin keskiverto/normaali? Agnostikko ei tiedä, onko jumalaa tai jumalia olemassa, hän kyseenalaistaa Jumalan, mutta ei myöskään kiistä Jumalaa. Monikohan tapakristitty on tietämättään agnostikko, sillä vuonna 2012 kristinuskon Jumalaan uskoi 27 % suomalaisista. Noin 7 % Kirkon jäsenistä käy hengellisissä tilaisuuksissa vähintään kerran kuussa ja heistäkin noin puolet kuuluvat johonkin herätysliikkeeseen. Voi siis sanoa, että paljon parjatut herätysliikkeet pitävät Suomessa Kirkon toimintaa jotenkin pystyssä, ilman niitä, juurikaan kukaan ei kävisi Kirkossa. Puolet Kirkon jäsenistä ei käy kirkossa edes kerran vuodessa - noin 76 % suomalaisista kuuluu Kirkkoon. Pitäisikö tässä olla iloinen, koska Suomessa älykkyys kasvaa? Vai olla huolissaan, koska usko Jumalaan hiipuu?
Onko se uskoa Jumalaan, jos mieltää jonkinmoisen elämän kuoleman jälkeen, mutta ei sulata kaikkia Raamatun kirjoituksia (agnostikkoko)? Ottikohan tämä tutkimus huomioon muitakin jumaluusoppeja kuin kristinuskon. Intialaisissa uskonnoissa on laaja ja monimutkainen sekä mielenkiintoisempi jumaluusoppi kuin kristinuskossa.
Muistissamme on vielä Paavi Franciscuksen lausunto siitä, että ateistikin pääsee Taivaaseen, niin eihän tässä sitten ole mitään hätää - Jumala hyväksyy kaikki.
Yksi analyysin tutkimuksista on 1920-luvulla alkanut ja edelleen jatkuva elämän mittainen analyysi, jossa selvitetään lahjakkaiden lasten (älykkyysosamäärä yli 135) uskomuksia. Tutkimuksen mukaan jo varhaisten elinvuosiensa aikana älykäs lapsi kääntyy todennäköisemmin poispäin uskonnosta. Myös iäkkäistä keskivertoa älykkäämmistä ihmisistä harvempi uskoo Jumalaan. Tutkimuksia analysoineet psykologit määrittelivät älykkyyden "kyvyksi perustella, suunnitella, ratkaista ongelmia, ajatella abstraktisti, ymmärtää monimutkaisia ideoita, oppia nopeasti ja oppia kokemuksen kautta".
Tutkimuksen yhteenvedossa kuitenkin huomautetaan, että analyysissa ei oteta huomioon älykkyyden uusimpia havaittuja muotoja luovasta älykkyydestä ja tunneälystä. Tutkimus otti siis huomioon vain analyyttisen älykkyyden, kuten Mensan testikin ottaa. Mensa käyttää kuviopäättelytestiä, joka on parhaita yleisen älykkyyden mittareita - Mensan mukaan.
Älykäs lapsi siis kääntyy poispäin uskonnosta, mutta jos hän sattuu syntymään perheeseen, joka on kiinteästi jossakin herätysliikkeessä, voi tällöin hänen olla vaikeaa kääntyä poispäin uskonnosta - muu perhe ei anna muita mahdollisuuksia. Älykäs lapsi kärsii, kun joutuu esittämään tyhmää. Tyhmä lapsi menee massan mukana, koska hänet voidaan aivopestä siihen mihin perheessä kuuluu uskoa. Tällaisia päätelmiä tutkimuksesta voisi tehdä. Toisaalta sitten psykologian emeritusprofessori Markku Ojasen mukaan on tutkimuksia, joissa on todettu, että uskonnollisuus lisää yksilön hyvinvointia, onnellisuutta ja pärjäämistä, pidentää elinikää, vähentää riippuvuuksia ja tukee vaikeista elämäntilanteista selviämistä. Ateisti on siis älykäs, mutta ei onnellinen? Onko hyvä matemaattinen ja avaruudellinen hahmottaminen turhaa, jos alemmalla tasolla olisi onnellisempi? Sitähän sanotaankin, että tieto lisää tuskaa.
Kun kerta ateisti on älykäs ja uskovainen tyhmä, niin onko agnostikko silloin keskiverto/normaali? Agnostikko ei tiedä, onko jumalaa tai jumalia olemassa, hän kyseenalaistaa Jumalan, mutta ei myöskään kiistä Jumalaa. Monikohan tapakristitty on tietämättään agnostikko, sillä vuonna 2012 kristinuskon Jumalaan uskoi 27 % suomalaisista. Noin 7 % Kirkon jäsenistä käy hengellisissä tilaisuuksissa vähintään kerran kuussa ja heistäkin noin puolet kuuluvat johonkin herätysliikkeeseen. Voi siis sanoa, että paljon parjatut herätysliikkeet pitävät Suomessa Kirkon toimintaa jotenkin pystyssä, ilman niitä, juurikaan kukaan ei kävisi Kirkossa. Puolet Kirkon jäsenistä ei käy kirkossa edes kerran vuodessa - noin 76 % suomalaisista kuuluu Kirkkoon. Pitäisikö tässä olla iloinen, koska Suomessa älykkyys kasvaa? Vai olla huolissaan, koska usko Jumalaan hiipuu?
Onko se uskoa Jumalaan, jos mieltää jonkinmoisen elämän kuoleman jälkeen, mutta ei sulata kaikkia Raamatun kirjoituksia (agnostikkoko)? Ottikohan tämä tutkimus huomioon muitakin jumaluusoppeja kuin kristinuskon. Intialaisissa uskonnoissa on laaja ja monimutkainen sekä mielenkiintoisempi jumaluusoppi kuin kristinuskossa.
Muistissamme on vielä Paavi Franciscuksen lausunto siitä, että ateistikin pääsee Taivaaseen, niin eihän tässä sitten ole mitään hätää - Jumala hyväksyy kaikki.
torstai 15. elokuuta 2013
Suomen kieli sekä asenteet muuttuvat
Voidaanko kouluja syyttää siitä, jos lapsista kasvaa ennakkoluuloisia rasisteja. Sillä koulun oppikirjoissa on enemmän tai vähemmän outoja stereotypioita. Vielä nykypäivänäkin oppikirjoissa saatetaan muun muassa islamista puhuminen aloittaa viitaten WTC-iskuihin.
Vuosikymmeniä sitten rasismi rehotti oppikirjoissa, jos peilaa nykypäivään. Tämähän johtuu siitä, että kieli ja asenteet ovat muuttuneet. Neekeri-sana on ollut keskiössä, kun viime aikoina on asiasta puhuttu. 1950-luvulla Kultaisessa aapisessa oli Heikki ja neekeri -runo, siinä särähtää nykyisin korvaan "hän hyppii palmupuussa ja puree pähkinää" -kohta. Vuoden 1972 Uudesta aapisesta löytyy kuva, jossa "neekeri nauttii banaanista". Vanhasta aapisesta löytyy myös jo kovan luokan rasismia "neekeri pesee kasvojaan, muttei valkene ollenkaan".
Aapista pitäisi nykyaikaistaa esimerkkien suhteen:
J - Jonnet juovat ES ja pärisevät.
H - Homot vaativat tasa-arvoa.
V - Vladimir Putin on homofobinen.
Y - Ylilihavat yhdysvaltalaiset.
N - Narkomaanin aivot narikassa.
P - Persut perseilevät.
A - Ateisti on älykäs.
Neekeri oli vielä vuonna 1960 niinkin eksoottinen ilmestys Suomessa, että pystyttiin tekemään minstrel-tyylinen Pekka ja Pätkä neekereinä -elokuva. Tämä Puupää-elokuva kumminkin jäi viimeiseksi Puupääksi, koska Masa Niemi (Pätkä) päätti itse päivänsä, jättäen paperilapulle viestin "On niin hyvä olla, kun pää on tyhjä nolla".
Warner Brothers suunnitteli tuovansa markkinoille Tom ja Jerry Blu ray -boksin, jossa olisi kaikki aikoinaan tehdyt Tom ja Jerry -piirretyt, mutta viranomaiset ovat puuttuneet asiaan ja estäneet myynnin toistaiseksi. Vuonna 1948 tehdyn Casanova-jakson minstrel show -osuus on joillekin liikaa.
Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että Vares-elokuva opettaa, että neekeri on rasistinen ilmaisu nykyään. Täytyy sanoa yön Timo.
Vuoteen 2001 asti Suomessaa myytiin Neekerinsuukkoja sekä vuoteen 2007 asti Lakupekkoja.
Lue myös:
Ajankuva ja jälkiviisaus
Vuosikymmeniä sitten rasismi rehotti oppikirjoissa, jos peilaa nykypäivään. Tämähän johtuu siitä, että kieli ja asenteet ovat muuttuneet. Neekeri-sana on ollut keskiössä, kun viime aikoina on asiasta puhuttu. 1950-luvulla Kultaisessa aapisessa oli Heikki ja neekeri -runo, siinä särähtää nykyisin korvaan "hän hyppii palmupuussa ja puree pähkinää" -kohta. Vuoden 1972 Uudesta aapisesta löytyy kuva, jossa "neekeri nauttii banaanista". Vanhasta aapisesta löytyy myös jo kovan luokan rasismia "neekeri pesee kasvojaan, muttei valkene ollenkaan".
Aapista pitäisi nykyaikaistaa esimerkkien suhteen:
J - Jonnet juovat ES ja pärisevät.
H - Homot vaativat tasa-arvoa.
V - Vladimir Putin on homofobinen.
Y - Ylilihavat yhdysvaltalaiset.
N - Narkomaanin aivot narikassa.
P - Persut perseilevät.
A - Ateisti on älykäs.
Neekeri oli vielä vuonna 1960 niinkin eksoottinen ilmestys Suomessa, että pystyttiin tekemään minstrel-tyylinen Pekka ja Pätkä neekereinä -elokuva. Tämä Puupää-elokuva kumminkin jäi viimeiseksi Puupääksi, koska Masa Niemi (Pätkä) päätti itse päivänsä, jättäen paperilapulle viestin "On niin hyvä olla, kun pää on tyhjä nolla".
Warner Brothers suunnitteli tuovansa markkinoille Tom ja Jerry Blu ray -boksin, jossa olisi kaikki aikoinaan tehdyt Tom ja Jerry -piirretyt, mutta viranomaiset ovat puuttuneet asiaan ja estäneet myynnin toistaiseksi. Vuonna 1948 tehdyn Casanova-jakson minstrel show -osuus on joillekin liikaa.
Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että Vares-elokuva opettaa, että neekeri on rasistinen ilmaisu nykyään. Täytyy sanoa yön Timo.
Vuoteen 2001 asti Suomessaa myytiin Neekerinsuukkoja sekä vuoteen 2007 asti Lakupekkoja.
Lue myös:
Ajankuva ja jälkiviisaus
maanantai 29. heinäkuuta 2013
Palvooko Paavikin epäjumalaa?
Kankaanpään kansanlähetyspäivillä sanottiin Päivi Räsäsen kohupuheiden lisäksi, että meidän aikamme yleisin epäjumala on "Minun Jumalani". "Minun Jumalani" on kaikille armollinen, hyväksyy kaiken, on suvaitsevainen, ei tuomitse ketään, ei varsinkaan kadotukseen.
"Minun Jumalani" on se mielikuva Jumalasta, joka on jokaisella enemmän tai vähemmän erilainen - Päivin miehen, Niilo Räsäsen mielestä se on epäjumala. Kaikkien pitäisi uskoa yhteen ja samanlaiseen näkemykseen Jumalasta, Räsästen mielestä totuus on Raamatun Jumala.
Räsäset eivät vain näytä hoksaavan, että heilläkin on tämä "Minun Jumalani". Kristinusko on aikojen kuluessa haarautunut moneen näkemykseen ja herätysliikkeisiin, jotka ovat haarautuneet myös pienempiin osiin. Kristinuskosta on siis lukuisia eri näkemyksiä ja näin ollen monta eri "Minun Jumalaani". Kuka voi sanoa, mikä niistä on se oikea?
Vähän aikaa sitten Nobelin rauhanpalkinnolla palkittu Etelä-Afrikan entinen arkkipiispa Desmond Tutu sanoi "Menen mieluummin helvettiin kuin palvon homovastaista Jumalaa", hänelläkin on siis "Minun Jumalani"? Soppaa hämmentää lisää Paavi Franciscus, hänen mielestään homoseksuaaleja ei pidä marginalisoida tai tuomita heidän seksuaalisen orientaationsa perusteella. Hänen mukaansa homoseksuaalisuus ei ole synti sinänsä ja hyväksyy homopapit. Onko Paavillakin tämä Räsästen "Minun Jumalani", joka on epäjumala?
Paavi Franciscus kohautti jo aiemminkin tänä vuonna sanoessaan, että jopa ateistit ovat lunastettu Jeesuksen verellä, kaikki pelastuvat. Nykyisen Paavin puheet ovat Kirkon näkökulmasta niin outoja, että Paavia on jo sanottu antikristukseksi, joka Raamatun kirjoituksien mukaan "tasoittaa tietä" itse Saatanalle. Antikristus johdattaa ihmisiä harhaan salakavalasti, jopa asettuen Kirkon "sisään" (Vatikaaniin?). Antikristus ei vaikuta pahalta ja toimillaan harhauttaa ihmisiä.
Tältä pohjalta Paavin "Kaikki pääsevät Taivaaseen" jutut sekä uusimpana homomyönteisyys ovat pahasti vinossa siitä linjasta, mitä Kirkko on ennen vetänyt. Pyrkiikö Paavi näin hajottamaan kristinuskon viimeisetkin tukipilarit. Kristinusko romahtaa lopulta, syntyy jokin uskollinen kaaostila - Kirkolta menee uskottavuus, se vähäinenkin. Tämän jälkeen esiin astuu itse Saatana?
"Minun Jumalani" on se mielikuva Jumalasta, joka on jokaisella enemmän tai vähemmän erilainen - Päivin miehen, Niilo Räsäsen mielestä se on epäjumala. Kaikkien pitäisi uskoa yhteen ja samanlaiseen näkemykseen Jumalasta, Räsästen mielestä totuus on Raamatun Jumala.
Räsäset eivät vain näytä hoksaavan, että heilläkin on tämä "Minun Jumalani". Kristinusko on aikojen kuluessa haarautunut moneen näkemykseen ja herätysliikkeisiin, jotka ovat haarautuneet myös pienempiin osiin. Kristinuskosta on siis lukuisia eri näkemyksiä ja näin ollen monta eri "Minun Jumalaani". Kuka voi sanoa, mikä niistä on se oikea?
Vähän aikaa sitten Nobelin rauhanpalkinnolla palkittu Etelä-Afrikan entinen arkkipiispa Desmond Tutu sanoi "Menen mieluummin helvettiin kuin palvon homovastaista Jumalaa", hänelläkin on siis "Minun Jumalani"? Soppaa hämmentää lisää Paavi Franciscus, hänen mielestään homoseksuaaleja ei pidä marginalisoida tai tuomita heidän seksuaalisen orientaationsa perusteella. Hänen mukaansa homoseksuaalisuus ei ole synti sinänsä ja hyväksyy homopapit. Onko Paavillakin tämä Räsästen "Minun Jumalani", joka on epäjumala?
Paavi Franciscus kohautti jo aiemminkin tänä vuonna sanoessaan, että jopa ateistit ovat lunastettu Jeesuksen verellä, kaikki pelastuvat. Nykyisen Paavin puheet ovat Kirkon näkökulmasta niin outoja, että Paavia on jo sanottu antikristukseksi, joka Raamatun kirjoituksien mukaan "tasoittaa tietä" itse Saatanalle. Antikristus johdattaa ihmisiä harhaan salakavalasti, jopa asettuen Kirkon "sisään" (Vatikaaniin?). Antikristus ei vaikuta pahalta ja toimillaan harhauttaa ihmisiä.
Tältä pohjalta Paavin "Kaikki pääsevät Taivaaseen" jutut sekä uusimpana homomyönteisyys ovat pahasti vinossa siitä linjasta, mitä Kirkko on ennen vetänyt. Pyrkiikö Paavi näin hajottamaan kristinuskon viimeisetkin tukipilarit. Kristinusko romahtaa lopulta, syntyy jokin uskollinen kaaostila - Kirkolta menee uskottavuus, se vähäinenkin. Tämän jälkeen esiin astuu itse Saatana?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)