Elämän pikakelaus
Vuonna 2012 kirjoitin neurokirurgi Eben Alexanderista, joka vaipui syvään koomaan seitsemäksi päiväksi ja koki sinä aikana jotain mullistavaa - hänen tietoisuus matkusti toiseen ulottuvuuteen. Vuonna 2017 kirjoitin julkisuuden henkilöiden kokemuksista. Vuoden 2022 UMK:ssa Olivera pohti ikuista elämää.
Vuonna 2016 lääkärit Kanadassa tutkivat 87-vuotiaan epilepsiaa sairastavan miehen aivoja (EEG:llä), kun tämä sai äkillisen sydänkohtauksen ja kuoli. Odottamaton kuolema tarjosi tutkijoille tarkkaa tietoa kuolevan aivoista.
Kuoleman hetkellä ihmisen aivot näyttävät tuottavan samanlaisia aivoaaltoja kuin silloin, kun ihminen muistelee, näkee unta tai meditoi. Aivoaallot alkoivat 30 sekuntia sydämen pysähdystä ennen ja jatkuivat yhtä kauan sen jälkeen. Nyt on ehkä saatu ensimmäisiä todisteita siitä, että elämä nähdään kuin "pikakelauksena" kuoleman hetkillä.
ELÄMÄN "PIKAKELAUS"
Mikä tarkoitus on elämän pikakelauksella kuoleman hetkillä? Onko se sielun automaattinen systeemi, joka käynnistyy, kun sielu alkaa irrtottaa "piuhojaan" ruumista (tapahtuukohan se aivo- vai sielutasolla?). Onko se hallittu alasajo/irrottautuminen ruumiista? Sielu valmistaa itseään matkalle.
Jos pikakelaus tapahtuu aivotasolla, niin mikäli äkillinen kuolema johtuu laajasta aivovauriosta (aivot tuhoutuvat) - pikakelaus ei ole mahdollinen. Onkohan pikakelaus "pakollinen" hallittuun sielun irtautumiseen? Jos pikakelausta ei tehdä, niin onko se järkytys sielulle, ruumiista irtaudutaan ilman pikakelausta.
Kun tietokoneen sammuttaa oikein eli valikon kautta valitsee Sammuta, niin silloin tietokone sammuttaa itsensä hallitusti - tekee tarvittavat sammutustoiminnot. Mikäli tietokoneen sammuttaa vetämällä piuhan seinästä (en suosittele), niin huonolla tuurilla se voi vaurioittaa tietokonetta - tämän vuoksi inhoan sähkökatkoja.
Mikäli sielutasolla voi jotenkin järkyttyä/yllättyä äkillistä kuolemaa - ilman pikakelausta. Voikohan tällaisen kuoleman jälkeen jäädä hetkeksi harhailemaan, kunnes tajuaa, että on kuollut - ei mene suoraan toiseen ulottuvuuteen.
1440 x 365 = 525 600 minuuttia vuodessa.
80 x 525600 = 42 048 000 minuuttia 80 vuodessa
42 048 000 / 1440 = 29 200 päivää 80 vuodessa (tai 80 x 365 = 29 200)
Jos elää 80 vuotta, niin silloin noin 60 sekunnissa pikakelataan 29 200 päivää - aikas nopea kelaus.
On sanottu, että pikakelauksessa vilahtelee elämän käännekohtia ja tärkeimpiä hetkiä sekä samalla jotenkin tuntee ne kaikki tuntemukset, jotka niihin liittyvät. Ehkä elämän jokainen hetki kelataan, mutta jotenkin korostetaan joitakin kohtia enemmän. 80-vuotias näkee sekunnissa noin 487 päivää (29 200 / 60), jos pikakelaus kestää 60 sekuntia (1 minuutti) ja kaikki päivät näytetään.
Steve Jobsin viimeiset sanat:
Oh wow, oh wow, oh wow...
Steve Jobsin väitetään hokeneen viimeisinä sanojaan "Ou wau..." ja katsoneen johonkin "tyhjyyteen". Jos kerta EEG:ssä näkyy jotain erikoista 30 sekuntia ennen kuolemaa, niin silloin Steve Jobs on saattanut alkaa nähdä pikakelausta jo tajuissaan ollessaan ja hämmästellyt sitä lopuksi.
MUUTAMA MIELENKIINTOINEN ASIA KUOLEMASTA
Kun sydän pysähtyy, kehon solut eivät saa tarvitsemaansa happea. Eri kudosten kyky kestää hapenpuutetta on hyvin erilainen, ja näin kuolemasta tulee vähitellen etenevä prosessi eikä yhtäkkinen tapahtuma. Koko keho ei kuole koskaan samaan aikaan.
- Aivojen hermosolut alkavat kuolla viiden minuutin hapenpuutteen jälkeen
- Sydämen lihassolut kuolevat noin 20 minuuttia pysähdyksen jälkeen
- Hengitysteitä puhtaana pitävät värekarvat liikkuvat vielä 10 tuntia kuoleman jälkeen
- Siittiösolut uiskentelevat kiveksissä ja lisäkiveksissä vielä puolentoista vuorokauden kuluttua kehon kuolemasta - kuollut mies voi saada lapsen
- Ihon karvat, hiukset ja kynnet kasvavat vielä kuoleman jälkeen. Tämä ilmiö on saattanut vahvistaa vampyyritarinoita
Lue myös:
Siunaamisen vaikeus
"Elämä nähdään kuin "pikakelauksena" kuoleman hetkillä."
VastaaPoistaYes itse en tuota uskonut, ennekuin koin sen The Lost Island kova myrsky, piti kuitenkin lähteä jollailemaan, hankain irtosi ja aallokko vei hups vain, ehdotin! uimataidotonta maalaisserkkuani hyppäämään ja uiden (uimataidoton koska asuinpaikallaan ei ollut kuin mutakuoppa)hakemaan sen, mutta hän ruokki naama vihreänä kaloja, päätin hetkeäkään kai miettimättä hypätä meren harmaaseen aallokkoon, uin ja uin sain hankaimen ja käännyin en nähnyt mitään muuta kuin armottoman harmaan seinämän, siinä vilisi filminauhana kuvia, olin hämmentynyt.
Siinä katselin ja en tiennyt hukunko.
Onneksi aallonpohjasta aallonharjalle otin suuntaa missä jolla on, ja sinne, olin kyllä aika puhki jo, en yhtään tiedä millä voimalla kampesin jollaan?Enkelin voimallako? Ei ollut aikani.
En kyllä osaa arvoida mistä se filminauha tuli uskoisin aivoista, enkä muista mitä näin hahmoja kyllä.
Filminauha oli lyhyt, aihe on kyllä hyvin mielenkiintoinen.
Kuuluisat viimeiset sanat, muistelen tehneeni kerran Aapossa kyselyn niistä. Jobsin oh wow, oh wow, oh wow..varmaan näki enkelin tyyppien olkapäiden takana, tai sen kuuluisan filminauhan.
Jokainen saa uskoa mihin vain haluaa, itsehän uskon mystisyyteen, enkeleihin ja korkeimpaan sekä reinkarnaatioon.
Kun ihminen kuolee eräs pappikin sanoi ettei halua siunata kuolevia enää ikinä, hän on nähnyt miten kuolevasta irtautuu jokin, ihminen on tyhjä kuori. On helppoa olla samaa mieltä, olenhan kertonut tuonne toiseen paikkaan aiemmin että äitini ei uskonut moisiin ennenkuin näki syöpään kuolevan ystävänsä silmät, se oli ihan tyhjä. Miksi, uskon että sielu karkasi siirtyen eri hiippakuntaan tahi jää kummittelemaan tai siirty sitten toiseen hahmoon, se voi olla vaikka eläin.
Kyllä tiedän että kynnet ja hiukset voivat kasvaa kuoleman jälkeen, 10 tuntia värekarvojen värähtelyä aika hurjaa.
Jos vaikka mieheni kuolisi yllättäen ja haluaisin lapsen aika erikoista kuolleesta lypsää hiukan, puoltoista vrk aikaa.
Oletetusti voisin haluta lapsen jotta jotain jäisi jälkeen.
Tai sitten en..en osaa edes miettiä enkä tykkää jossittelusta.
Ihmislajin takuuaika on 65 vuotta.
VastaaPoistaValtioillisia juhlia kehiin.
VastaaPoistaMiksi valtio maksaisi vain juhlista surullisimman??
a) Valtiolliset risti-nimiäiset-Nämä voi järjestää arpajaisina(vrt. Amerikan green card)
joihin voisi osalistua synnytyslaitoksella. Voittanut sinappilinko saa yhden liputuspäivän, tykinlaukauksen ja pääministerin videotervehdyksen.
b) Valtioilliset Häät-Pikkuisen kuninkaallista henkeä tähänkin tasapäiseen tasavaltaan.
Ministerin lähisukulaisille maksetaan häät Kämpissä ja ne televisioidaan.
c)Valtiollinen konfirmaatio- Jos otat vastaan tämän näkkileivän, joka on Suomen valtio, ja hörppäät piimää, joka on sen talousarvio, sinusta tulee tämän maan virallinen veronmaksaja.
d)Valtiolliset jatkot-Valtioneuvoston virallinen jatkopaikka kuulutetaan ravintola Butchersin tanssilattialla viisi minuuttia ennen valomerkkiä.
Yhdysvaltalaisen Michiganin yliopiston tutkijat ovat saattaneet päästä sen jäljille, mitä aivoissa kuoleman rajalla tapahtuu.
VastaaPoistaMadonna oli koomassa, herättyään hänen ensimmäinen sana oli "Ei".
VastaaPoistaMadonna:
"Olen aika varma, että jumala kysyi minulta haluanko tulla ylös, vastasin siihen."
En ole ollut koskaan koomassa ja toivon en tulevaisuudessakaan.
VastaaPoistaMutta esim nukkumatin antama nukutus on kuin pieni kuolema, ei näe ei kuule ei kykene, herätessä voi kyllä sekoilla hetken.
Mut on nukutettu muutamia kertoja, ja viimeksi mua oli vaikeaa herättää kuulin, ja sitä ennen tulin liian huonovointiseks, jos joku syy tulee on se puudute, ei nukutus, nukutukseen jouduin mm kun puudute ei toiminut tai ei onnistunut.
Madonnan perhe lähentyi kun mami oli kuoleman porteilla.
Osaako Madonna arvostaa tarpeeksi.
Kuten kerroinkin kiinnostuin eetterinukutuksesta.
VastaaPoista-1700-luvulla alkoholi, amputaatio kertarysäys, usein lähti hei hei-henkikin.
-1700-luvulla myös tyypillinen kivunlievitys yritettiin hoitaa alkoholia juottamalla, saattoi tajunta pimetä.
-Ilokaasulla, hilpeyttä kun jokin leikkaustoimenpide tehtiin.
Pian eetteri korvattiin kloroformilla. Siitä ei hyvää seurannut.
Jo ennen 1900-luvun vaihdetta siirryttiin takaisin eetteriin.
Suomen ensimmäinen eetterinukutus 16.2.1847.
1600-luvulla saksalainen tohtori nimeltä Paracelsus keksi yhdistämällä ja tislaamalla rikkihappoa ja alkoholia eetterin.
Äitini oli 1970-luvulla eetterinukutuksessa, kertoi että kasvoille laitettiin "pussi" jota piti hengittää. Karmivaa.
Mitä ihmettä jos maailman ensimmäinen kivuton kystan poisto eetterinarkoosissa 1847.
Ja _vielä_ 1970-luvulla eetteriä, aika hitaasti kehitys mennyt.
Eetteri haisi hirveälle, sen kuulinkin, ja se ärsytti limakalvoja. Nukuttava vaikutus eetterillä alkoi hitaasti.
Mut on nukutettu kolme kertaa. Jos nukutus onnistuu, on potilas leikkauksen aikana syvää koomaa muistuttavassa tilassa. Hereille ihmistä ei tuolloin saa ennen kuin anestesia-aineiden pitoisuus on annostelun loputtua laskenut aivoissa riittävästi. Heräämössä sai täristä kylmästä siksi "foliopeitto".
Duodecim: Anestesia laajentaa ääreisverisuonistoa lamaamalla aivolisäkkeen lämmönsäätökeskusta. Koska leikkauksessa potilas ei saa liikkua, hänen lihaksensa lamataan. Tällöin lihaksisto ei pysty värisemään lämmöntuottoa varten ja potilaan keinot ylläpitää lämpöä ovat siksi vähäiset. Leikkauspotilaista noin puolet jäähtyy tarkoituksettomasti. Ei ole tavatonta, että 3–4 tunnin leikkauksen aikana potilas jäähtyy yli asteen ja toipuu lihaslamasta seuralaisenaan kova, ikimuistoinen horkka (lihasvärinä), jolla elimistö kompensoi jäähtymistä.
Ollessani operatiossa tunsin loppupuolella tunteen että polvessani kauhotaan jäätelökauhalla, se tunne oli karmea ja pelkäsin että kipu tulee mukaan.
Jos anestesia on liian syvä, seuraa siitäkin ongelmia. Varsinkin kasvuiässä olevat lapset ja hauraat vanhukset voivat saada pysyviä vaurioita.
No olin 4v kun kitarisat leikattiin ja korvat putkitettiin.
Kun ensimmäinen hereillä oloa selvittävä tutkimus tehtiin vuonna 1961, oli vielä 1,2 prosenttia eli enemmän kuin joka sadas nukutettu operaation aikana hereillä.
Kirurgiseen toimenpiteeseen valmistautuvat suomalaispotilaat pelkäävät ennen kaikkea kolmea asiaa; kipua, pahoinvointia ja sitä, että he ovatkin nukutuksen aikana hereillä. Pieni joukko pelkää lisäksi kuolemaa.
Nukutukseen käytetään aivoihin vaikuttavia lääkeaineita. Käytännössä lääkkeistä seuraa tajunnan menetys ja kipuaistimuksen estyminen sekä tarvittaessa myös lihastoiminnan lamautuminen. Jos kaikki osa-alueet toimivat oikein ja uni on riittävän syvää, ei leikkauksesta jää potilaalle mitään mieleen.
Ei niin, siksi kutsun nukutusta pieneksi kuolemaksi, onko kuoleminen sitten se ettei tapahdu mitään, no se sielu karkaa, osa jää välitilaan ja harvat näkee niitä, osa on vihaisia osa lempeitä.
Nukuttamisen suurin vaikeus on arvioida, kuinka syvä anestesia on. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä ja kaikki myös reagoivat lääkkeisiin eri tavoin.
Anestesia eli nukutus poistaa tietoisuuden ja kyvyn havaita kipua, mutta ei estä unien näkemistä. Jotkut potilaat näkevätkin nukutuksen aikana unta: jopa 10–36 prosenttia raportoi näkevänsä unta nukutuksessa.
En ainakaan minä, kokemus on kuin valutettu mustaan aukkoon.
Leikkauksen aikana potilaan verenpaine, pulssi, liikkuminen, hikoilu, ihon väri ja kyynelehtiminen paljastavat jotakin anestesian syvyydestä. Nykyleikkauksissa potilas on kuitenkin yleensä peitelty lähes näkymättömiin.
Kun synnyin äitini verenpaine hävisi, mystistä.
Minutkin on nukutettu monia kertoja ja hyvin on mennyt. Selkäydinpuudutettu (lantiosta alaspäin tunto poissa) kerran (hereillä tehtiin operaatio), kun tunto alkoi palata jalkoihin niin kylmävapinaa oli jonkun aikaa. Se oli outo tunne, vapinaa ilman syytä.
PoistaNukutukset oli lähinnä lapsena. Muistan, että vaikka nukute annettiin kanyylin kautta, niin sen maun ehti maistaa jotenkin suussa, ennenkin kuin taju lähti.
Varmasti tuntui suussakin, vaikka kanyyli oli oletan ranteessa.
VastaaPoistaNukutukseen olen joutunut kun selkäydin tai kainalopuudutus epäonnistui.
Tai kerran oli varmaan kuusi tyyppiä pistämässä selkäydinpuudutetta kun ei osattu.
Samoin kun tehtii biopsia lonkkaan kun haluttiin tutkia onko mulla jotain geenimuunnoksia erikoisen veren takia, porattiin kovaa lonkkaluuta mutta kun sen pintapuudute ei mennyt millän kävi pistämässä useampi tyyppi, kokemus oli karmea, samalla otettiin pari solua, noh onnuin loppupäivän.
Toinen kerta toinen sairaala kiinnostui ja sama haluttiin tehdä pyysin esilääkitystä ei sitä enää voi antaa, ja toimenpidekin meni kuin anelmaunelman joulu.
Enkä edes ontunut, noin sen pitäisi mennä.
Kauhein oli se kun selkäydinpuudute meni kertakaikkisen väärin ja kun uutta tehtiin kysyin mihin se meni, ei minnekkään sanottiin.
Se ei minnekkään oli mennyt päähän, hartiaan ja yläselkään noh veripaikko pelasti. Kärsimystä kestin kolme päivää. Päähän! Karmeaa kuulin kaiken kuin metallisen putken päästä. Ja tuon jälkeen koin spinaalipäänsärkyä pitkään.
Koomasta mieleen.
VastaaPoistaVincent Tolman oli 25-vuotias, kun hän vaipui koomaan otettuaan
supervahvan annoksen GHB:tä, lääkettä, jota käytetään kehonrakennuspiireissä ruokahalua vähentävänä aineena, mikä sai hänet vakavasti kouristelemaan, oksentamaan ja kaatumaan maahan syödessään ravintolassa vuonna 2003.
Hänen sydämensä lakkasi lyömästä useita minuutteja. Tolmanin ruumis kytkettiin sitten hengityskoneesen kolmeksi päiväksi, jonka aikana hän väittää, että hänen henkensä ohjattiin "taivaan" läpi, jossa hän oppi kolme ratkaisevaa läksyä.
Ensimmäinen oli aitouden voima, jota seurasi elämän tarkoitus ja kaikkien olentojen rakastamisen tärkeys.
"Yksi suurimmista asioista, jonka opin, on se, että meillä on kaikki pielessä", hän sanoi.
"Olemme antaneet kaikkien perinteidemme vakuuttaa meidät siitä, että me kaikki olemme jonkinlaisessa koettelemuksessa. Mutta emme ole täällä jonkinlaisessa oikeudenkäynnissä. Olemme täällä oppiaksemme ja kasvaaksemme. Siinä kaikki, yksinkertaisesti."
Jopa Tolmanin ystävät ovat huomanneet muutoksen hänessä sanoen, että tapaus teki hänestä "täysin erilaisen" kuin 25-vuotias, jonka he kerran tunsivat.
Ja Tolman tietää, että kaikki johtui opetuksista, jotka hän oppi tuonpuoleisessa elämässä.
Hän sanoi, että matkallaan taivaan halki hänen oli pakko omaksua "periaatteet" voidakseen siirtyä pois taivaallisesta valtakunnasta - ja ensimmäinen oli "aitous".
"Ensimmäinen askel portaikossa oli ymmärtää, että aitous on voimakkain askel meille kaikille", Tolman sanoi.
"Muuten tuhlaamme aikaamme täällä. Jokainen hetki kun emme ole aitoja, se on hukkaan heitetty hetki. Siksi on erittäin tärkeää, että olemme mahdollisimman aitoja."
"Elämän tarkoitus on, että olemme täällä oppimassa. Ei ole hyväksyttyä tai hylättyä. Se on meidän matkamme yksilöllisesti, mutta yhtä hyvin se on meidän matkamme kollektiivisesti."
Hän selitti edelleen, että viimeinen oppitunti oli, että meidän täytyy ilmentää rakkautta kaikkia olentoja kohtaan.
"Kun sanon kaikki olennot, tarkoitan koko luomakuntaa, ihmisiä, eläimiä, kasveja", jatkoi Tolman.
"Kaikki elämä, kaikissa muodoissaan. Meidän on opittava rakastamaan jopa pelottavaa osaa. Ja kun teemme niin, alamme löytää taivaan varjon olevan täällä."
The Light After Death - My Journey to Heaven and Back - with Vincent Todd Tolman
PoistaYhdeksän sääntöä ihmisenä olemiseen
Vielä liian harva kykenee näkemään maailman noin. Melkein kaikki on pielessä maailmassa - maailma on järjetön paikka.
Pelastustyöntekijät saapuivat paikalle ja huomasivat, että nuoren miehen ruumis oli jo kylmennyt, mutta innostunut ensiapulääkäri alkoi elvyttää hänen ruumistaan - ja silloin Tolman näki jotain, joka muutti hänen elämänsä.
VastaaPoista"Pelastustyöntekijä sanoi hänen sanojensa mukaan, että hän tunsi jonkin kertovan hänelle, etten ollut kuollut", Tolman sanoi.
"Minun perspektiivistäni todistin kaikkea ylhäältä ja näin energian iskevän häneen ja sanovan: 'Tämä ei ole kuollut.'
Se riitti hänelle. Hän avasi ruumispussin yrittääkseen elvytystä ja kolmannella yrityksellä hän sai sydämen sykkimäåän.
Hänet kiinnitettiin hengityskoneeseen, mutta hän tunsi miten henki siirtyi.
"Se oli vain tämä superseesteinen hetki, jolloin kaikki kaatui päälleni", hän sanoi.
"Minulla oli se, mitä ihmiset puhuvat elämänkatsauksena, jossa näin kaiken pahan, mitä olen koskaan tehnyt, mutta sitten aloin nähdä kaiken hyvän, mitä olen koskaan tehnyt, ja aloin tuntea tämän lämpimän läsnäolon takanani.
"Silloin käännyin ympäri ja näin tämän herrasmiehen, joka oli pukeutunut valkoisiin."
Sillä hetkellä Tolman tunsi "lämpimän rauhallisen energian" ryöpyn ja ajatteli, että se oli Jumala.
Mutta se ei ollut Jumala, vaan mies, joka sanoi: 'Olen oppaasi, olen täällä auttaakseni sinua.'
Valkopukuinen mies viittasi Tolmania sanoen, että hän voisi mennä kotiin tai takaisin kehoonsa.
"Ei ollut mitään mahdollisuutta, että olisin halunnut palata siihen kehoon. Tunsin kaiken tämän rakastavan, rauhallisen energian tulevan hänestä", Tolman sanoi.
Ja niin sanoin hänelle: "Haluan mennä sinne, mistä tuo energia tulee."
Hän seurasi miestä, tuntien energian ruokkivan henkensä kautta, alueelle, jossa oli rakennuksia, ruohoa, kukkia, puita, vettä ja muita ihmisiä.
"Minulla ei ollut mitään vuorovaikutusta heidän kanssaan, paitsi oppaani, sanoi Tolman.
Tolmanin opas halasi häntä ja kuului rukousta lausuva ääni.
Rukouksen lausui Tolmanin veli, jonka hän sai tietää vuosia myöhemmin, elottomasta ruumiistaan sairaalavuoteessa.
Hän muisteli tunteneensa itsensä "pakotetuksi" takaisin kehoonsa ja heränneensä.
"Minun oli hyvin vaikea poimia palasia siitä, mitä tämä oli, ja yrittää selvittää elämää", Tolman sanoi.
Muutamaa vuotta myöhemmin hän oli käymässä Wyomingin kaupungissa, kun hän näki kuvan vanhasta miehestä, jolla oli pitkä valkoinen parta ja täysi tukka.
Tolman sanoi, että kuva oli oppaasta, joka oli tavannut hänet taivaassa, mutta oli myös hänen isoisoisänsä.
Yhteistä ylläolevalle ja tähän on se että kokemuksista syntyi kirja.
VastaaPoistaPian kai syntyy leffatkin.
Nanci Danison kuoli.
Hän sanoi: "Minulla ei ollut aavistustakaan, että ruumiini kuolisi. En menettänyt yhtäkään tietoisuuden hetkeä kehoni kuollessa, tai oman ylitykseni aikana elämän yli ja tuonpuoleisella.
"Olin tajuissani koko ajan ja muistan sen kaiken."
Hän sanoi tavanneensa uusia ystäviä valo-olentojen muodossa ja muisti paitsi elämänsä, myös satoja tai tuhansia muita fyysisiä elämiä.
Hän omaksui "dokumenttityyppisen" maapallon historian, osoittaen kuinka uskonnot kehittyivät, "selittääkseen, miksi uskontoni oli opettanut minulle virheellistä tietoa elämästä, kuolemasta, Jumalasta ja kuolemanjälkeisestä elämästä".
"Kun ruumiimme kuolee, heräämme yksinkertaisesti ihmiselämän unesta ja jatkamme hengellistä elämää siinä, mitä kutsumme kuolemanjälkeiseksi elämäksi."
-Jaa olen itse sitä mieltä että ei voi viettää hengellistä elämää jos satoja tai tuhansia muita fyysisiä elämiä on koettuna, haluan itse uskoa reinkarnaatioon.
Henki eli sielumme siirtyy mihin siirtyy mutta lopulta syntyy uudelleen.
Vai joko Jumalalle riitti että ihminen siirtyisi uuteen kehoon?
Pitäisi kuolla ja palata takaisin elämään kertomaan oma kokemukseni, tehdä kirja ja antaa lupa tehdä leffa, kiviäkin kiinnostaisi.
Uskotko kuoleman jälkeiseen elämään?
Kyllä 20133 ääntä eli 80%
Ei 5065 eli 20%
Entä sinä?
Nanci Danison: Unveiling the mysteries of the afterlife
PoistaTaivaaseen, mitä sitten?
Ajattelen kuin Nanci. Ihmiselämä on sielulle kuin unitila, ihmiselle pitkä aika, mutta sielulle mitättömän lyhyt (onhan sielu ikuinen ja ajaton). Sielulle ihmiselämä on kuin lyhyt kiertotie - ollaan hetki poissa supertietoisuudesta. Vaikka elämät voivat olla lyhyitä, mutta jostain syystä ne on tärkeitä - sielu tarvitsee niitä. Ehkä sielu on kuin pisara Jumalaa (kaikki on yhtä ja samaa). Jumala tutkii ja oppii itseään lukuisten sielujen kautta. Todellisuudessa on olemassa vain YKSI ja se on Jumala. Sielu on osa Jumalaa. Sielu on eriytetty osa Jumalaa, ihmisenä sielu voi kokea jopa yksinäisyyden illuusioharhan, kun ei muista omaa alkuperäänsä.
Helvettiä ei ole. Dharmalaiset uskonnot voivat olla lähempänä totuutta kuin Abrahamilaiset uskonnot.